Välillä tuntuu, että Tapparan pitäisi hakea samanlainen pohjakosketus kuin Ilveksen ja katsoa joka kantilta tulevaisuuten oikeilla henkilöillä.
Niin, pohjakosketus onkin mielenkiintoinen asia ottaa puheeksi. Tapparahan on oikeastaan HIFK:n ohella ainoa liigajoukkue, jolla
ei ole varsinaista pohjakosketusta tapahtunut tällä vuosituhannella. Minun mielestäni se on vain ja ainoastaan hyvä asia!
Täällä jotkut puhuvat riskin ottamisesta, mutta se on juuri se varmin tapa saada aikaan pohjakosketus. Tapparassa on riskejä vältelty, ja siinä sivussa on tullut SM-liigan neljänneksi eniten menestystä 2000-luvulla. En usko, että yhtään parempi olisi ollut realistisesti mahdollista. Eikä siitä viimeisestä menestyskaudestakaan ole niin pitkää aikaa...
Fakta on, että ei ole varmaa menestysreseptiä. Jos olisi, niin Hjallis olisi sen ostanut jo kauan sitten. Jokaiselle joukkueelle tulee vaisumpia jaksoja. Joukkueiden pitkän tähtäimen erot syntyvät siinä, miten vaisumpiin kausiin reagoidaan. Siihen voi reagoida ottamalla taloudellista riskiä. Mutta koska ei ole mitään takeita, että riskinotossa onnistutaan, voidaan sillä ajaa joukkue ajaa ihan oikeaan ahdinkoon (jollaisessa Tappara ei ole yli 10 vuoteen ollutkaan). Ja onhan Tapparalla kokemusta ainakin yhdestä "riskikaudesta". Vuosina 2004-2005 rakennettiin kallis joukkue, jonka tie katkesi muutaman loukkaantumisen ja vimmaisen vastustajan myötä jo puolivälieriin. Siitä tuli muistaakseni 0,5M€ lasku...
Fanit voivat jättää tulematta matseihin, mutta sekin vain pahentaa tilannetta. Ei ole sattumaa, että HIFK:lla on jäänyt pahimmat pohjakosketukset kokematta, ja että juuri siinä faniporukassa menestyksen ja katsojalukujen välinen korrelaatio on kaikkein ohuin. Katsojien kaikkoamisella vaikeilla hetkillä on lamaa syventävä vaikutus. Ja vastaavasti katsojalukujen pysyminen siedettävänä auttaisi joukkuetta paranatamaan tulevaisuudessa. Koska seurajohto ei voi estää lama-aikojen syntymistä, niin en usko, että on olemassa myöskään mitään ihmelääkettä, jolla katsojat seurajohdon toimesta saataisiin takaisin katsomoon. Kyllä se lähtee faneista itsestään, jos mistään. Joko joukkuetta kannatetaan uskollisesti, tai sitten ei...
Kaikki ovat varmasti yhtä mieltä, että ainoa järkevä toimintatapa on panostaa pitkäjänteisyyteen. Jos joka kerta heikomman jakson iskiessä, heitetään pitkäjänteiset suunnitelmat romukoppaan, ja aletaan lyhytjänteisen menestyksen takia ottaa suurta riskiä, silloin menetetään mahdollisuus pitkäjänteiseen toimintaan. Lyhyen tähtäimen menestymättömyyden takia panikoiminen on samaa kuin pistäisi tyttöystävän vaihtoon joka kerta kun sillä on menkat. Silloin on turha suunnitella mitään pitkäjänteistä...
Myönnän että viimeisen vuoden valmentajanvaihdokset eivät vaikuta kovin pitkäjänteiselta. Mutta ei Mikko Saarisen henkilökohtainen tragedia ollut kenenkään ennustettavissa. Eikä myöskään siitä voi syyttä ketään, että Urama ei itse suostunut jatkamaan, vaikka sopimusta kyllä tarjottiin. Jokainen voi kuitenkin nähdä, että pitkän tähtäimen suunnitelma on ollut taustalla. Siis se miten tulevaisuuden päävalmentaja piti kasvattaa kakkosena ja/tai a-junnuissa.
Tottakai minäkin toivoisin Tapparan taistelevan mitaleista joka vuosi. Mutta käytännössä se ei ole mahdollista. Toiseksi tärkeintä on edes jonkinlaisen kilpailukyvyn ylläpitäminen vuodesta toiseen. Siinä Tappara on onnistunut ehkä liigan parhaiten - ainakin suhteessa omiin resursseihinsa.
Resursseista puheen olleen, talous on ainoa asia, mistä olen hieman huolissani. Tappara on jäänyt jo jälkeen Jypistä ja Kalpasta, ja pyörittelee samanlaista liikevaihtoa kuin pienempien talousalueiden Pelicans, HPK tai Ässät. Mutta juuri siksi Tappran ei pidä ottaa riskia, vaan tehdä enmmän ja parempaa työtä taloudellisten voimavarojen eteen, jotta jätetään pikkuseurat taakse jälleen tulevina vuosina.
