Sen verran täytyy kyllä sanoa, että maalintekoon noilla sektoreilla ei oikeastaan ole juurikaan merkitystä. Tilastoista voi toki katsoa, että maalinedestä tehdään valtaosa maaleista. Tuo tilasto kuitenkin valehtelee jo siinä, että laukaus viivalta joka ohjataan maalin edestä maaliin merkitään 1-sektorilta tehdyksi. Valtaosa peleissä 1-sektorista ammuttavista laukauksista monesti ovatkin näitä ohjureita tai sitten puolustajan puristuksessa rääpäistyjä rannareita. Suoraan syötöstä ammutut suorat laukaukset, usein 2 sektorista, ja maskin takaa viivasta tulevat laukaukset ovat maalivahdin kannalta vähintään yhtä vaarallisia. Tilastot eivät kerro millaisesta tilanteesta kukin laukaus on ammuttu, se kertoo vain, että kiekko on mennyt siitä kohtaa maalia kohti.
Aika vahvoja oletuksia ohjurien määrästä ja rääpäistyistä rannareista. Täytyy sanoa, että oikeastaan todella raakaa aliarviointia. Ohjaus on pelitilanneteko siinä missä mailan lavalla suoritettu laukaus. Semmoisia Greenin naamasta tai paidanhelmasta menneitä ohjureitakin joskus on, mutta ne hukkuvat massaan.
Se nyt vaan on totta, että mitä lähempää ja isommasta kulmasta lauot, sitä todennäköisempää maalinteko on. Suorituksen laatuun on vaikea ottaa
objektiivisesti kantaa muuta kuin laukausten onnistumisprosentin kautta. Myös pitemmän aikavälin laukomistarkkuuden tarkastelusta saa osviittaa laukomisen laadusta.
Laukausten jakaantumisesta eri sektoreihin saa myös osviittaa pelaamisen laadusta. Tarkastelin joku aika sitten Kärppien viimeisen kymmenen pelin laukauksia, ja niiden mukaan Kärppien vastustajat olivat saaneet vain 33,6 % laukauksista 1- ja 2-sektoreilta ja Kärpillä lukema oli 42,8 %. Vertailun vuoksi joulutauon jälkeen Tapparan vastustajat ovat laukoneet 1- ja 2-sektoreilta 40,1 % laukauksistaan ja Tappara 50,1 %. Kärppien vastustajien lukema 33,6 % on todella alhainen ja kertoo Kärppien loistavasta puolustamisesta. Tapparan lukema 50,1 % yhdistettynä kokonaislaukusmäärään (vastustajaa noin 100 laukausta alhaisempi) taas kertoo siitä, että Tappara ei pyri laukomaan kuin TPS (70 kutia per peli), vaan pyrkii korostetusti paremmille paikoille. Hyvin on viime aikoina onnistunutkin.
Tapparan maali on tällä kaudella vaatinut
1-sektorilta 7,1 laukausta (tarkkuus 78,1 %) (laukausprosentti 14,1 %)
2-sektorilta 17,1 laukausta (tarkkuus 55,6 %) (laukausprosentti 5,9 %)
3-sektorilta 66,1 laukausta (tarkkuus 49,4 %) (laukausprosentti 1,5 %)
4-sektorilta 187 laukausta (tarkkuus 63,6 %) (laukausprosentti 0,5 %)
Yhteensä 19,7 laukausta (tarkkuus 58,4 %) (laukausprosentti 5,1 %)
Tapparan vastustajan maali on tällä kaudella vaatinut
1-sektorilta 9,0 laukausta (tarkkuus 78,2 %) (laukausprosentti 11,1 %)
2-sektorilta 22,4 laukausta (tarkkuus 62,0 %) (laukausprosentti 4,5 %)
3-sektorilta 129,9 laukausta (tarkkuus 54,0 %) (laukausprosentti 0,8 %)
4-sektorilta 29,2 laukausta (tarkkuus 70,9 %) (laukausprosentti 3,4 %)
Yhteensä 24,7 laukausta (tarkkuus 63,1 %) (laukausprosentti 4,1 %)
Tapparan 2- ja 3-sektorin laukaukset eivät ole olleet kovin tarkkoja, mutta 2-sektorin tarkkuudessa korostuu marraskuun huono lukema, jolloin jopa viivalaukominen oli 2-sektoria tarkempaa. 3-sektorin laukaustarkkuus on ollut koko kauden samoissa lukemissa, eikä siinä silloin mikään maski auta, jos veto menee seinille tai jää matkalle. Irtokiekosta toki voi tulla uusi parempi tilanne, mutta sittenhän tulee ja se kirjataan ylös. Se kuuluu jääkiekon jatkumoluonteeseen. Jokainen tilanne periytyy ja tietyistä tilanteista seuraa paremia ja joistakin huonompia tilanteita.
Eivät nämä ole mitään satunnaisista ohjureista tai rääpäistyistä rannareista johtuvia lukuja, vaan joukkueen pelistä kertovia lukuja. Mitä paremmilta paikoilta päästään laukomaan, sitä todennäköisempää maalinteko on. Sitten päälle tulevat kaikenmaailman tukitoimet, joista maskipelaaminen on hyvä esimerkki. Aika monta kutia sieltä viivasta silti saa yhden maalin eteen edelleen vetää, eli läheskään aina ne tukitoimet eivät ole tarpeeksi kunnossa. Tällöin auttaa, kun pyrkii lähemmäs maalia eikä tee kuten TPS, että roiskii yhdessä ottelussa viivalta tasakentällisin 25 kutia ja maalin edestä vain 2.
Ja jos vielä miettii realistisesti, että kumpi on yleisempi: 1-sektorista ilman härdelliä tullut veto vai 3-sektorista härdellin kanssa tullut veto? Yleensä siinä 1-sektorilla on vähemmän vapaata tilaa kuin viivasta lauottaessa eli yleensä siinä tuppaa enemmän sitä härdelliä ja kaikenmoista ylimääräistä olemaan maalivahtia haittaamassa. Sitten ne 1-sektorin ilman härdelliä tulleet vedot, niin yleensä niissä ollaan joko läpiajossa tai poikkeuksellisesti päästy purjehtimaan maalille. Kyllä maalivahti silloin käsittääkseni on pitkässä juoksussa heikommilla kuin jonkunmoisen kunnollisen reagointiajan sisältävissä kauempaa tulleissa vedoissa, joissa ei pahimmillaan ole mitään maskia tai härdelliä.