Tässä on nyt muutamassa pelissä (kärpät,jyp, ja ehkä blues) yrittäny isolla prässillä ja karvalla paineistaa Tapparan avauspelaamista. Viimevuoden puolellahan tuo oli pahinta myrkkyä ja siitä seurasi isot pyöritykset omissa. Mutta nyt asia on toisin! Tappara aukaisee mielestäni todella hyvin vastustajan paineistuksen ja pääsee hyvään hyökkäykseen.
Väittäisin eilisenkin pelin kääntyneen siinä kun Jyp paino ja paino päälle ilman tulosta (mikä tuntuu jaloissa), jonka jälkeen Tapparasta tuli paremmin liikkuva joukkue ja kävi viemään ottelua omaan tahtiinsa.
Toisin sanoen, väittäisin että tällä hetkellä Tapparan omanpäänpelaaminen (sisältäen maalivahdin, viisikon puolustusvalmiuden JA kyvyn purkaa vastustajan paineistus) olevan sillä tasolla, että vastustaja vain uuvuttaa itsensä siinä.
Tapolan ja Rautakorven erona tuntuu olevan, että Tapola ei ole niin prosenttikiekon perään.
Johtoasemassakin saa vielä hyökätä (ei täysillä mutta kuitenkin), paineen alta lähdettäessä voi ottaa pientä riskiä (joskus tulee kiekonmenetys, mutta viisikko on tukemassa vs. Yleensä päästään organisoidusti paineen alta pois hyvään hyökkäykseen), alivoimalla haastetaan rohkeammin (paikantullessa isketään kiekkoon kiinni kahdella ja hyökätään vastahyökkäys paikan tullessa päätykiekon siaan).
Sanoisin että tällä hetkellä joukkue /viisikko puolustaa Rautakorpimaisen vitt***sesti, mutta iskee organisoidun hyökkäyksen paljon herkemmin.