Ihan ensimmäiseksi, että ei tulisi väärää käsitystä. En oo mikään yritystalouden ekspertti. Kaikkea muuta. Ihan perusasioista oon kuitenkin kohtuullisesti (?) perillä.
Ensinnäkin omavaraisuusaste. Tarkoittaa osakeyhtiön omien pääomien suhdetta kokonaispääomaan. Mitä korkeampi on omavaraisuusaste, sitä vakavaraisempi yritys on. Siis sietää paremmin tappioita ja ylipäätään pystyy hoitamaan velvoitteensa. Millään yhtiöllä omavaraisuusaste ei voi olla sata, sillä ainahan on jotain velvoitteita hoidettava. Jos nyt liikutaan yli 50 prosentin lukemissa, niin homma on kunnossa. Jollain Kärpillä omavaraisuusaste taitaa huidella 75-80 prossan tienoilla eli yhtiö on asiallisesti velaton.
Ongelmia alkaa tulla siinä vaiheessa, kun omavaraisuusaste painuu kohti nollaa, puhumattakaan siitä, että etumerkki on miinus eli omaa pääomaa on vähemmän kuin vierasta. Se ei voi olla pysyvä olotila. Itse asiassa oma pääoma ei saisi terveessä yrityksessä olla miinuksella ikinä.
Tamhockeyn kohdalla käsittääkseni on ollut kyse siitä, että hallituksen jäsenet (ehkä jotkut muutkin) ovat pumpanneet yhtiöön rahaa (se huhuttu/puhuttu miljoona euroa) ja kasvattaneet oman pääoman osuutta. Varmaankin yhtiön omavaraisuusaste on tällä hetkellä kauden 2010-11 tilinpäätöstä parempi.
Sitten on semmoinenkin tunnusluku kuin sijoitetun pääoman tuotto. Tamhockeyssä tuo luku oli viime kauden jälkeen -59,8 %. Pelkistäen: jos olit sijoittanut yhtiöön satasen, ”sait” takaisin neljä kymppiä. Toisaalta urheilubisnes yleensä nyt on luonteeltaan sellaista, että se on vihoviimeinen paikka sijoittaa yhtään mitään. Parhaimmillaan pääsee omilleen, yleensä tulee takkiin. Senpä vuoksi nämä pojut, meskaset, salonojat ja muut mesenaatit ovat niin tärkeitä.
Kuten sanottu, oon kaikesta huolimatta optimistinen. Pojun miljoonasatsauksista en tiedä, mutta varmaan tukevampaa taloudellista pohjaa koko ajan rakennetaan. Ja ei, pelkällä normiliiketoiminnalla sitä ei nopeasti tehdä. Ulkopuolista rahoitusta on pakkokin tulla.
Ilvekseen. Ei lohduta Tapparaa tippaakaan, mutta kyllä naapurin talousluvut ovat hirveitä. Ilves-Hockey Oy:n kuuden viime tilikauden aikana voittoa on tullut vuosina 2006-2008, yhteensä 94 800 euroa. Mutta. Vuosina 2009-2011 tappioita tuli jokaisena vuonna yli puoli milliä, yhteensä järkyttävät 1 633 700 egee (2009 -544 700 €, 2010 -576 000 € ja 2011 -513 000 €).
Ilveksen omavaraisuusasteprosentin kehitys 2006-2011: 49,9, 44,6, 53,2, 8,8, -37,0 ja viime kauden päätteeksi -38,9. Kaksi viimeistä lukua on hirmuisia. Konkurssikypsän yrityksen tunnuslukuja. Sijoitetun pääoman tuotto on ollut Ilves-Hockeyssä kolmen viime tilikauden aikana -60,1, -66,5 ja viimeksi -51,4. Karua kertomaa.
Hannu Meskanenhan on tosin useaan kertaan vakuuttanut, että Ilvestä ei päästetä konkurssiin. En epäile tätä. Se vaan tarkoittaa Meskasen kohdalla sitä, että omaa kuvetta on pakko kaivaa edelleen. Sama koskee Vinnie-setää.
Oma käsitykseni on, että Ilves hoitaa Sportin karsinoissa voiton 4-0 tai 4-1. Myös toivon, että hoitaa, sillä aika paljon niin tamperelaisesta kuin ylipäätään suomalaisesta kiekkoilusta putoaisi pois Tappara-Ilves-taistelun myötä.
