Sillä onko valmentaja nimekäs vai nimetön on aika vähän merkitystä. Jos valmentaja on valmiiksi nimekäs, se antaa varmaan hieman paremman työrauhan suuren yleisön ja median suuntaan, mutta mitään muuta se ei tarkoita. Korkeintaan sitä, että nimekäs on kalliimpi kuin vähän tuntemattomampi.
Valmentajan taustallakaan ei ole paljoa väliä. Joku on pelaajataustainen, toinen ei. Jollakin on huippuvalmentajatutkinto, toisella vaatimattomamman tason valmentajanäytöt. Ikä vaihtelee kolmestakympistä (miettikää vaikka sitä idiootti-Toivolaa, miten nuori se oli aloittaessaan Ässien päävalkkuna, taisi olla juuri ja juuri yli 30) jonnekin kohti yleistä eläkeikää kiiruhtavaan papparaiseen (Juhani Tamminen, vast.). Toinen on suomalainen, toinen Härmän ulkopuolelta.
Se, millä ON merkitystä, on valmentajan karisma. Jos joukkue kunnioittaa valmentajaansa, haluaa tehdä valmentajan käskemiä asioita harjoituksissa ja peleissä, jokainen haluaa pelata joukkueelle ymmärtäen, että sen tekee parhaimmin seuraamalla yhteisiä (valmentajan) nuotteja höystettynä pelaajan omilla vaistoilla - niin hyvä tulee.
TPS:n synkkääkin synkempi johto varmaan näki persesilmälläänkin, että Suikkasen mukana pyytämättäkin tuleva HENKI on niin vahva, että jo se vie pitkälle, vaikka Suikkasen valmennusnäytöt olivat vain ja ainoastaan Hokista. Kun jossain valmentajassa on tuo ominaisuus, ei muilla avuilla ole paljoa väliä. Mielestäni Hirvosella on tätä henkeä aika paljon enemmän kuin muutamalla edeltäjällään yhteensä. Jos Hirvonen jäisi joukkueeseen pidemmällä sopimuksella, valitsisi itselleen parhaat mahdolliset apuvalmentajat ja Tappara tekisi suurremontin ylhäältä alas - olisiko se siinä?
Joka tapauksessa nykyinen sekoilu on syvältä. Mestaruutta edelsi muutama helkkarin hyvä kausi, sitten tuli Poika kotiin. Rautakorven mukana oli yleensä helppo hymyillä. Mestaruuden jälkeen tehtiin se lekentaarinen strategia, johon kukaan ei sitoutunut. Muutama vuosi sitten tuli pronssi, nyt ollaan tässä. Joillakin joukkueilla on suuremmat resurssit kuin Tapparalla, joillakin pienemmät. Jos Raumallakin on jou SM-liigaa pelaava jengi, Pirkanmaan seutukunnan pitäisi HELPOSTI pystyä kannattamaan kahta SM-liiga-joukkuetta (ja toisaalta, mitä helvettiä me siitä toisesta jengistä huolehditaan???). Joillekin joukkueille ja sen kannattajille voi riittää se, että roikutaan sääliviivan tuntumassa vuodesta toiseen (Hyvä SaiPa), mutta jos se riittää jonkun mielestä Tapparalle niin ... en tiedä ... mää oon kait vaan niin helvetin vanha että mulle se ei riitä. Ensimmäisen 18 ikävuoden aikana elin mukana kahdeksaa Tapparan mestaruutta, neljää hopeaa ja yhtä pronssia. Nyt vaellellaan ties monettako vuotta sellaisella tasolla, että pistää todella miettimään. On selvää, ettei noihin entisaikojen saavutuksiin päästä - eikä niihin kannata takertua - mutta onhan tällainen SaiPan ja Pelicansin kanssa painiminen aika väsynyttä.
