Ei tartte paljon edes pelejä seurata, kun huomaa, että peli jo hieman kulkee. Tänne kirjoitettujen viisauksien määrä kun on näköjään kääntäen verrannollinen kerättyihin pisteisiin nähden. Analysoida voinee, vaikka homma olisi parempaakin. Paljon puhuttu työmoraali on ollut viime peleissä parempaa, mutta on siellä muutakin tehty ainakin minun silmissäni.
YV-toimii paljon paremmin. Suurimpina syinä YV:n kohentumiseen näkisin käsien ja kokemuksen lisääntymisen kahden konkarin (Ojanen, Guolla) myötä. Nyt meillä on kahteen viisikkoon oveluutta ja käsiä. Viivalle on tullut eloa Leimun toimesta ja Guollakin näkyy viivassa ajoittain heiluvan. Selkeästi kaukalouskottavampaa touhua kuin Joonas Koskinen viivassa. Pommikone àla Lupaschuck viivalle, niin alkaisi hipoa täydellisyyttä.
Saarisen toteuttama selkeästi aktiivinen pelitapa on hyvää ja viihdyttävää kiekkoa toimiessaan. Se vaatii pelaajilta liiketta ja syöttöpelin toimivuutta. Ajatuksen täytyy olla pelissä tai homma näyttää juurikin siltä kuin se pahimmillaan on näkynyt. Peruspelitavan erilaisuutta voi vertailla vaikkapa naapuri Ilveksen keskialueen trappiin ja suunnanmuutospeliin. Ilveksen ongelmat korostuvat, kun vastassa on ns. huonompi joukkue, joka pelaa paljolti samoilla eväillä. Jos oma peli perustuu toisen rikkomiseen, niin heikompaa vastaan on vaikea pelata ns. kiekonhallintapeliä. Hyviä vastaa kulkee, kuten eilenkin taistelu Hifkiä vastaan. Alkuun näytti huonolta, mutta kun Hifkin selkä oikeni 2-0 tilanteessa hetkeksi, niin altavastaaja iski, roikkuen hyvin mukana ihan loppuun asti. Kädet eivät vain riittäneet parempaan, vaikka paikkoja oli. Ilveksen tämän kauden nippu on kiekollisempi kuin viime kaudella, mutta fysiikka ei ole samalla tasolla. Vaikea toteuttaa hyvin oikein mitään pelitapaa joukkueen vahvuuksista. Meillä on käsiä selkeästi enemmän, mutta kun peli kovenee, niin turhan moni hyökkayspään kaveri tippuu kyydistä. Kiekon liikkeelle laittaminen on elinehto ja suoraviivaisuuden täytyy korostua hyökäyssinisen jälkeen.
Nyt täytyy peräänkuulttaa tasaista suorittamista. Kotitasaisuus on löytynyt iloisen hyökkämisen kautta. Pelien ja erien alut tarkkaan, mutta ei peruutellen. Sitten isompaa vaihdetta ja ohitse. Pitäisi toimia myös vieraissa. Liiga on nyt aidosti niin tasainen, että pienikin muutos voimasuhteissa ja päivän kunnossa vaikuttaa tulokseen. Nykyisen kotitahdin lisäksi ei tarvita montaa vierasvoittoa, kun sarjasijoitus alkaa näyttää todella hyvältä. Saipan ja Lukon tasoero ei oikeasti ole suuri. Esimerkiksi Vehasen lähtö on selkeästi heikentänyt Lukkoa nimenomaan tasaisen suorittamisen heikentymisessä. Se on pienestä kiinni, joten pienetkin asiat täytyy olla ja pitää kunnossa.
