Tapparan epäviralliset jälkipelit
Jääkiekkokeskustelu => Yleinen kiekkokeskustelu => Aiheen aloitti: tapsa34 - Maaliskuu 03, 2008, 15:37:26
-
Sihvonen kirjoitti Urhelulehdessä jutun taas Tapparasta! Nyt oli jo Tapparalla pelikirja, mutta se oli edelleen puutteellinen! Hän haki siiihen enää hyökkäyspeliin pientä "nyanssia". Tappara ei tule hänen mukaan pärjäämään tosipeleissä Pelikaaneille eikä Jypille! Kun pelin tarkkuus, liikenopeus ja puolustuspelaaminen pitäisi parantua. Tapparan pakit eivät enää pysty avaamaan peliä tosipeleissä, kun meidän hyökkääjät eivät ole pelattavissa. Puuttuu helpot lyhyet syötöt? Hyökkääjät vaihtelevat sekavasti kaistaa ja kääntelevät selkänsä syötöille? Sihvosem mukaan kaadutaan periaatteessa ihan samaan juttuun kuin Bluussereita vastaan viime keväänä. Eli ei päästä edes punaisesta ohi, kun on jo kiekko vastustajalla ja kohta omissa soi? Olen kääntämässä nyt takkiani Sihvosen suhteen!!!! Hän nimenomaan halusi meille aikanaan Uraman valmentajaksi? Eräässä lehtijutussaan? Pyrkiikö hän neuvomaan Uramaa median kautta? No kyllä Urama ja valmennustiimi tietää itsekin mihin kaaduttiin viime keväänä! Sihvonen on oikeassa tässä viimeisimmässä jutussaan! Mutta pidän kaikkein tärkeimpänä juttuna Tapparalle LIIKETTÄ tai sanotusti sen hiipumista pitkissä sarjoissa!! Se on huomattu koko kauden mittaan aina tullessa kohti maaottelutaukoa tms. niin peli takkuaa paljon jos liike hiipuu! Sama oire oli liikkeen kanssa myös viime tosipeleissä. Mutta Sihvonenkaan ei ole ollut katsomassa Tapparan harkkoja!? Tappara harjoitteli erilaista hyökkäykseen lähtöä sekä siitä keskialueen ylitystä. Vähän samaan tyyliin kuin Sihvonen kolumnissaan haki. Kerroin siitä jossain viestissä aiemmin. Tapparalle on tosipeleissä avainsana LIIKE minun mielestäni. Toivon että Urama ja valmennustiimi viettää tauon sillä tavalla, että sen eteen on kaikki tehty. Eli lepoa ja lepoa ja hiukan terävää intervallia luulen?
Edit: Tämä keskustelu sai alkunsa Petteri Sihvosen Tapparaa käsittelevästä artikkelista, mutta eriytettiin omaksi ketjukseen. Sihvos-ketju löytyy täältä: http://tappara.info/index.php/topic,298.45.html
-
Niin, Sihvonen puhui artikelissaan pelinopeudesta sekä hyökkäys- että puolustuspäässä. Pelinopeus on laajempi käsite kuin pelkkä liike, ja olen sitä mieltä että puhtaasti jalkojen liikkeellä ei voiteta yhtäkään playoffsarjaa. Avainasemassa varsinkin Tapparalla on kiekollisen pelin nopeus, pelin kääntäminen, hyökkäyksiinlähtö jne. Sihvonen on oikeassa siinä että Tapparalla se on ollut hidasta, varsinkin sentterihaku oli vielä ihan viime aikoina samanlainen syvältä kierto. Tämä tyyli ei toimi playoffeissa.
Tappara hävisi viime vuonna paljolti siksi, että sen pelitapa ei enää kestänyt kun aikaa ja tilaa oli merkittävästi vähemmän. Blues vastahyökkäsi Tapparan kumoon, ja toivottavasti tänä vuonna on keksitty käärmekeitot sitä varten. Keskialue on ylitettävä nopeasti ja mielummin niin että hyökkääjät pysyvät kaistoillaan ja syötöt lyhyinä. Tappara viljelee välillä pitkiä poikittaissyöttöjä, jotka ovat kyllä aika vaarallisia tosipeleissä. Samoin ajoittain puolustajat (etenkin Salmela) joutuvat kuskaamaan kiekon itse ylös asti ja tämäkin on asia joka tulee vaikeutumaan huomattavasti.
Ainoa asia mitä itse jäin miettimään tuossa jutussa, oli että Sihvosen mukaan viisikkopelaaminen pitää olla perustuksiltaan kunnossa jotta ylivoima saadaan toimimaan. Hyvä on. Mutta toisaalta Tappara on pelannut tehokasta ylivoimaa jo nyt, joten paljonko tätä teoriaa muuttaa jos joukkueella on noinkin loisteliaat kiekolliset pakit kuin Tapparalla?
-
Epäilisin, että Sihvonen tarkoitti ylivoiman suhteen sitä kiekon alueelle tuontia ja paineen pitämistä ja sitä kautta ylivoimapelin rauhoittamista ja niin edelleen sen maalintekopaikan luomista. Näihin asioihin vaikuttaa se luistelu ja pelinopeus, jne..
-
Sen tarkemmin Sihvosen viimeisimpään turinointiin takertumatta, niin miehen suurin vika on se, että hän peilaa koko sitä analyysiään siihen yhteen ja ainoaan tapaan pelata jääkiekkoa, siihen omaan "pelikirjaansa". Jos pakkien kätisyys onkin erilainen kuin Sihvosen fantasiajääkiekossa tai sentteri koskee kiekkoon väärässä kohdassa kenttää kuin mikä Sihvosen mielestä on ideaalista, niin pelikirja on huono tai vähintäänkin puutteellinen.
Kuitenkin jääkiekkoa tai mitä tahansa pallopeliä voi pelata monella eri tavalla ja olla silti voitokas. Voi olla ihan mahdollista, että Sihvosen prinsiipeillä tulee sitä parasta ja tehokkainta pelaamista, mutta jos jollain toisella tyylillä pystyy eliminoimaan sen pelitavan täysin ja voittaa enemmän pelejä kuin häviää, niin ei kai siinä mitään väärää ole.
Ainahan voi sitten vielä sanoa, että olis toikin mestaruus tullut helpommin ja suuremmilla voittolukemilla, kun olisitte pelannu niinku pitäis.
-
Epäilisin, että Sihvonen tarkoitti ylivoiman suhteen sitä kiekon alueelle tuontia ja paineen pitämistä ja sitä kautta ylivoimapelin rauhoittamista ja niin edelleen sen maalintekopaikan luomista. Näihin asioihin vaikuttaa se luistelu ja pelinopeus, jne..
Kyllä, kyllä. Mutta Sihvosen jutusta saa sen kuvan että Tapparan viisikkopelaaminen ei ole kuosissa. Se ei ole kuosissa nyt, ja se johtaa sitten ongelmiin jatkossa. Mietin sitä että mikäli se viisikkopelaaminen ei ole hyvää, niin miksi Tappara silti pelaa loistavaa ylivoimaa? Eli paljonko Tapparan poikkeuksellisen taitava pakisto muuttaa tätä asiaa?
Sihvonen itse vastasi allekirjoittaneelle Urheilulehden suorassa lähetyksessä, että joukkue voi voittaa myös ilman loistavaa pelikirjaa mikäli joukkueessa on erinomainen materiaali ja hyvä joukkuehenki. Tämä nyt sotii taas sitä vastaan että silti varsinkin Tappara-kritiikki perustuu hänen osaltaan pelkästään pelikirja-asioihin, ja kuten Axe mainitsi niin siihen yhteen sapluunaan jolla kiekkoa ilmeisesti pitäisi pelata. En sano että Sihvonen puhuu puutaheinää, koska en ole sitä mieltä. Täydellinen ei hänkään kuitenkaan ole, ja se on nänty tälläkin kaudella. Kysyin häneltä myös sitä, miksi hän jatkuvasti kritisoi rajusti Sheddeniä vaikka Jokerit/HIFK hyvin pärjäävätkin. Vastaus oli että hänen hommansa ei ole arvostella sitä miten Jokerit pelaa, vaan miten SEN KUULUISI pelata. Ja sen vuoksi kuulee fiasko-jääkiekkoa tms. termejä käytettävän.
En epäile yhtään sitä etteikö jutuissa piile aina myös totuuden siemen. Kyllä hän paljon asiaa puhuu, ja kuka sen suorilta lyttää on todennäköisesti itse kovin rajallisella kiekkotietämyksellä varustettu. Kuitenkaan kovin moni faneista ja muista kriitikoista ei ole pelannut SM-Liigaa ja 1.divisioonaa/Mestistä, ja päälle vielä valmentanut Suomessa huipputasolla. Eli varmasti teoriapuoli on hallussa. Jutut ovat välillä hyvinkin kärjistettyjä ja se tuntuu ärsyttävän monia, mutta on tässä saatu keskusteluakin aikaan, eikö?
Nyt koko ajan keskustellaan siitä missä määrin pelikirja ja sen toteutus vaikuttaa joukkueen lopulliseen menestykseen. Omalla tietämykselläni olen jakanut kärkinelikon siten, että Kärpät ja Blues pelaavat sitä "pelikirja-jääkiekkoa" ja vastaavasti Tappara ja Jokerit enemmän elävät loistavilla pelaajillaan. Tapparankin peli on selkeästi organisoidumpaa kuin Jokereiden vastaava mutta eroja taas vaikkapa Kärppiin löytyy paljon. Kyllä kynnyskysymyksiä on että ratkaiseeko playoff-sarjassa lopulta pelin rakenne, loistavat pelaajat vai näiden yhdistelmä? Tappara ei ainakaan pelaajien taitotasolla ja lahjakkuudella mitaten häviä kuin Kärpille ja Jokerelle. Kärpillä on paremmat kärkihyökkääjät, Jokereilla taas kauttaaltaan kovempi materiaali. Miettii vaikka Jokereitakin, niin voisiko sittenkin pelikirja-asioilla ja Jokereiden alisuorittamisella olla joku yhteys? Kriitikot, anyone?
Ja ennenkuin aletaan kuuntelemaan niitä perinteisiä vastaiskuja motivaation, itseluottamuksen, sattuman tms. asioiden vaikutuksesta, niin on muistettava että Sihvosen teoriassa monet näistä asioista ovat suoraa seurausta pelikirjan toimivuudesta. Eli pelaaja tavallaan huijataan uskomaan että hän tekee jatkuvasti loistavia ratkaisuja ja henk.koht. suorituksia, vaikka todellisuudessa jo pelitapa alistaa tekemään sen asian tietyllä tavalla. Tämä tapa tuottaa sen että huonommatkin pelaajat onnistuvat koska valintojen määrä pelitilanteessa on rajoitettu esim. kahteen, eli syötänkö paikkaan A vai B. Onnistumisten myötä heidän itseluottamuksensa kasvaa, jolloin edelleen heistä saadaan enemmän tehoja irti. Tämä on oikeastaan Jukka Jalosen koulukunnan näkemys, ja sitähän Sihvonenkin melko puhtaasti edustaa. Toinen puoli on sitten Alpo Suhosen-koalitio (onkohan sellaista edes?) joka puolestaan vannoo pelaajan luovuuden nimiin, ilman mitään orjuuttavaa pelikirjaa. Jalonen ja Sihvonen lähtevät siitä että nimenomaan se "orjuuttaminen" nostaa luovuuden määrää hurjasti. No voidaan taas miettiä ja vertailla Suhosen ja Jalosen joukkueiden menestystä SM-Liigassa.
Kyllähän jokaiselle kiekkoa pelanneelle on selvää miten paljon pelin rakenne vaikuttaa joukkueen pelaamiseen. Ja jokainen harrastesarjapelaajakin on joskus tuuletellut kuinka voitettiin taitavampi joukkue "organisoidummalla" pelillä. Tämä on kyllä hankala asia, kun löytyy niin paljon tekijöitä joiden kanssa voi vääntää ja kääntää pitkäänkin. Mutta pääasia että väännettään ja käännetään. Se lisää kaikkien tietoa.
-
Mielestäni Blues on tällä hetkellä ehkä paras esimerkki toimivasta pelikirjasta. Muistaakseni on niin, että Bluesissa A-nuoretkin pelaavat samalla sapluunalla kuin liigajoukkue - ja tämähän on näkynyt siinä, että koko kauden ajan on kokoonpano vaihtunut alituiseen loukkaantumisten takia, mutta niin vain junnut pystyvät paikkaamaan aukot ja peli sujuu mallikkaasti. Epäilemättä tämä johtuu siitä, että hekin tietävät miten peliä halutaan pelattavan.
Mielestäni tuo onkin loistava malli, en tiedä kuinka laajalti moinen on käytössä muualla? Mutta se todella pienentää kynnystä pelaajien sopeutua liigajoukkueeseen, kun pelitapa on jo tiedossa ainakin pääpiirteittäin.
Jokereiden sekavuus johtuu mielestäni puhtaasti siitä, ettei siellä ole selvillä miten peliä pitäisi pelata - eri ketjutkin pelaavat eri tavoin! Ja tuossa tilanteessa puolustajilla on mahdoton urakka edessä, ellei sitten jatkuvasti pyöri täydet kolme tai neljä kentällistä.
-
Nyt koko ajan keskustellaan siitä missä määrin pelikirja ja sen toteutus vaikuttaa joukkueen lopulliseen menestykseen. Omalla tietämykselläni olen jakanut kärkinelikon siten, että Kärpät ja Blues pelaavat sitä "pelikirja-jääkiekkoa" ja vastaavasti Tappara ja Jokerit enemmän elävät loistavilla pelaajillaan. Tapparankin peli on selkeästi organisoidumpaa kuin Jokereiden vastaava mutta eroja taas vaikkapa Kärppiin löytyy paljon. Kyllä kynnyskysymyksiä on että ratkaiseeko playoff-sarjassa lopulta pelin rakenne, loistavat pelaajat vai näiden yhdistelmä? Tappara ei ainakaan pelaajien taitotasolla ja lahjakkuudella mitaten häviä kuin Kärpille ja Jokerelle. Kärpillä on paremmat kärkihyökkääjät, Jokereilla taas kauttaaltaan kovempi materiaali. Miettii vaikka Jokereitakin, niin voisiko sittenkin pelikirja-asioilla ja Jokereiden alisuorittamisella olla joku yhteys? Kriitikot, anyone?
Mielestäni suuri kysymys on nyt siinä, että mikä kuuluu pelikirjaan? Mitkä asiat kentällä siihen kuuluvat? Kuuluuko siihen esim. se, että Uraman pelitavassa tietyissä tilanteissa jätetään pelaajan/pelaajien henkilökohtaisen luovuuden ja taidon varaan ratkaista tilanne? Kuten esim. Tapparalla monasti käy punaviivan jälkeen. Riippuu tietenkin hyökkäyksen luonteesta, mutta ymmärtääkseni Sihvonen puhui Tapparan hyökkääjien turhista kaistanvaihdoista. Monasti laituri saattaa kiekollisena kurvata keskelle tai puolestaan sentteri saattaa kiekollisena kurvata laidalle. Mielestäni nämä "pielessä olevat nyanssit" ovat Uraman puolelta täysin harkittuja. Pelaajille annetaan tietyissä tapauksissa mahdollisuus omaan luovuuteen, toimiessaan se eittämättä aiheuttaa sen, että vastustajan on erittäin vaikea lukea Tapparan hyökkäyspeliä etenkin hyökkäyspäässä. Mielestäni tästä johtuu mm. se, että Tappara tekee paljon maaleja vastustajan merkkausvirheistä. Jossain Jalosen pelikirjassahan turhat kaistanvaihdot ovat täysin poissuljettu vaihtoehto. Laituri ei missään nimessä lähde keskelle kiekon kanssa, koska siellä kuuluu olla sentterin, jolla on oma tehtävä hyökkäyspäässä siinä vaiheessa kun kiekko hyökkäyspäähän toimitetaan. Jalosen pelikirjassa turhat kaistanvaihdot vievät välittömästi mahdollisuuden joko ylittää hyökkäyssiniviiva tai vastaavasti voittaa seuraava tilanne hyökkäyspäädyssä.
Jokereilla ongelmia aiheuttaa mielestäni puutteellinen pelitapa, täysin väärin roolitettu joukkue ja mielestäni tuohon roolitukseen liittyen tiettyjen pelaajien saama peliaika.
-
Mielestäni suuri kysymys on nyt siinä, että mikä kuuluu pelikirjaan? Mitkä asiat kentällä siihen kuuluvat? Kuuluuko siihen esim. se, että Uraman pelitavassa tietyissä tilanteissa jätetään pelaajan/pelaajien henkilökohtaisen luovuuden ja taidon varaan ratkaista tilanne? Kuten esim. Tapparalla monasti käy punaviivan jälkeen. Riippuu tietenkin hyökkäyksen luonteesta, mutta ymmärtääkseni Sihvonen puhui Tapparan hyökkääjien turhista kaistanvaihdoista. Monasti laituri saattaa kiekollisena kurvata keskelle tai puolestaan sentteri saattaa kiekollisena kurvata laidalle. Mielestäni nämä "pielessä olevat nyanssit" ovat Uraman puolelta täysin harkittuja. Pelaajille annetaan tietyissä tapauksissa mahdollisuus omaan luovuuteen, toimiessaan se eittämättä aiheuttaa sen, että vastustajan on erittäin vaikea lukea Tapparan hyökkäyspeliä etenkin hyökkäyspäässä. Mielestäni tästä johtuu mm. se, että Tappara tekee paljon maaleja vastustajan merkkausvirheistä. Jossain Jalosen pelikirjassahan turhat kaistanvaihdot ovat täysin poissuljettu vaihtoehto. Laituri ei missään nimessä lähde keskelle kiekon kanssa, koska siellä kuuluu olla sentterin, jolla on oma tehtävä hyökkäyspäässä siinä vaiheessa kun kiekko hyökkäyspäähän toimitetaan. Jalosen pelikirjassa turhat kaistanvaihdot vievät välittömästi mahdollisuuden joko ylittää hyökkäyssiniviiva tai vastaavasti voittaa seuraava tilanne hyökkäyspäädyssä.
Jokereilla ongelmia aiheuttaa mielestäni puutteellinen pelitapa, täysin väärin roolitettu joukkue ja mielestäni tuohon roolitukseen liittyen tiettyjen pelaajien saama peliaika.
Jos nyt puhutaan Sihvosen pelikirjakäsitteestä niin siihen tuntuu kuuluvan lähes kaikki maan ja taivaan väliltä. Sittenhän mies vielä erottelee pelisysteemin, pelitavan jne. omiksi kokonaiksuuksikseen. Toit kyllä helvetin hyvän pointin esiin tuosta nyanssista. Kun tuota asiaa miettii tarkemmin, niin siinähän todella samalla on kuitenkin suuri vaara pelin hidastumiseen. Tuollainen kaistanvaihto vaatii sen että myös toinen pelaaja lukee tilanteen juuri samoin, ja tällöin saadaan se etu tilanteessa. Kuitenkin jos puhutaan pelinopeuden säilyttämisestä niin kyllähän tuossa helposti käy niin, että yhtäkkiä peli pysähtyy kuin seinään jos kiekoton pelaaja ei tajua reagoida heti. Tähän varmaan Sihvonenkin kyntensä osittain iski. Ja Jalosen systeemissä nimenomaan pelinopeus pysyy koko ajan korkeana, kun peli etenee suoraan ja kaavamaisesti. Lisäksi silloin säilyy tämä paljon puhuttu puolustusvalmius, joka Tapparan mallissa voi olla niin ja näin.
Palaan edelleen siihen että kumpi on tehokkaampaa pelaamista, kun pelaajalla on yksi tai kaksi vaihtoehtoa esim. mihin toimittaa kiekko, tai kun niitä on vaikka neljä. No moni varmasti sanoo että tietysti neljä. Mutta siinä vaiheessa kun aletaan miettimään että mikä neljästä vaihtoehdosta on paras, on vastustaja melkein jo iholla. Sen sijaan kahden mallissa päätös on paitsi helpompi, niin myös nopeampi tehdä. Ja mielestäni sama asia pätee myös päätöksiin kiekottomana pelaajana. Siinä on luovuuden ja pelikirja-luovuuden ero.
Mielestäni Ville Leino on esimerkiksi pelaaja joka pystyisi pelaamaan loistavasti molemmilla pelityyleillä, mutta ajatelkaa nyt kuinka hyvä hän oikeasti olisi systeemissä joka pakottaa etsimään syöttöpaikkaa tietystä kohtaa tai sitten tekemään vaikka harhautuksen jos paikkaa ei löydy. Sanoisin että pitelemätön.
Sihvonen jätti pienen takaportin jutussaan, toteamalla lopussa että mikäli Tappara menestyy niin se sotii pelikirjalogiikkaa vastaan. On mielenkiintoista nähdä miten hän suhtautuu, jos Tappara tosiaan nappaa vaikka mitalin kyytiin. Että oliko Urama sittenkin nero joka näki jotain mitä kukaan muu ei nähnyt?
-
Sen tarkemmin Sihvosen viimeisimpään turinointiin takertumatta, niin miehen suurin vika on se, että hän peilaa koko sitä analyysiään siihen yhteen ja ainoaan tapaan pelata jääkiekkoa, siihen omaan "pelikirjaansa". Jos pakkien kätisyys onkin erilainen kuin Sihvosen fantasiajääkiekossa tai sentteri koskee kiekkoon väärässä kohdassa kenttää kuin mikä Sihvosen mielestä on ideaalista, niin pelikirja on huono tai vähintäänkin puutteellinen.
Kuitenkin jääkiekkoa tai mitä tahansa pallopeliä voi pelata monella eri tavalla ja olla silti voitokas. Voi olla ihan mahdollista, että Sihvosen prinsiipeillä tulee sitä parasta ja tehokkainta pelaamista, mutta jos jollain toisella tyylillä pystyy eliminoimaan sen pelitavan täysin ja voittaa enemmän pelejä kuin häviää, niin ei kai siinä mitään väärää ole.
Olen samoilla linjoilla axen kanssa. Sihvosen ansioksi on laskettava se, mitä hän itsekin korostaa, eli keskustelun kohdistaminen itse peliin. En ole Urheilulehdessä olevia isompia analyysejä lukenut, joten en ole kovin hyvä sanomaan varmasti, mutta kyllähän tuollainen yhden "täydellisen" tavan pelata hehkuttaminen kuulostaa siltä että hänen omissa analysointitaidoissaan on kuitenkin vielä paljon petraamista.
Mielestäni jääkiekon analysoinnissa mielenkiintoista olisi esittää miten joukkue X pelaa, kenties jopa miettien mitkä kyseisen tyylin vahvuudet ja heikkoudet ovat, ja miten se sopii pelaajamateriaaliin, miten joukkueen eri kentälliset onnistuvat toteuttamaan sitä jne. Nyt Sihvonen etsii lähinnä eroavaisuuksia omaan fantasiajääkiekkoonsa (aika hauska termi axelta) ja toteaa että pelitapa on huono noilta osin.
Väitän, että ei ole olemassa universaalia täydellistä pelitapaa, mitä Sihvonen rummuttaa. Monet eri pelitavat toimivat, tärkeintä on kuitenkin että pelaajat tietävät miten pelataan, ja harjoittelulla on saavutettu riittävä varmuus sen toteuttamiseen käytännössä. Tärkeää on myös se, että pelaaminen ei ole liian tiukasti sidottu yhteen ainoaan tapaan, jotta ei altistuta sille tilanteelle, että jos vastustaja pelaakin jonkun elementin selkeästi pois esim. tiukalla prässillä, niin ei olla sormi suussa vaan voidaan muunnella omaa pelaamista dynaamisesti. Mielestäni tällainen pelitapa vs. pelitapa ja jopa niiden muutokset pelin sisällä loistavat poissaolollaan Sihvosen analysoinnista.
Esim. olisi todella mielenkiintoista analysoida mitkä pelilliset elementit edesauttoivat sitä, että Tappara oli tällä kaudella HIFKiä vastaan melko aseeton, vaikka muita vastaan peli rullasi. Sihvosen mielestä varmaan sattumalta, sillä Uraman ja Baxterin joukkueet pelaavat huonolla, epätäydellisellä pelikirjalla.
Ja kyllähän Tapparalla nähdäkseni oma, ilmeisesti Uraman käsialaa oleva uudenaikainen nollatoleranssiin sopiva "pelikirja" on. Ja monien matsien soljuvaa hyökkäyspeliä katsellessa voisin todeta että ihan hienosti näyttää toimivan, on jäänyt täydellisellä pelikirjalla pelaava Pelicanskin kotihallissaan täysin jalkoihin. Myöskin Kärpät on omalla lähes täydellisyyttä hipovalla pelitavallaan ja ylivertaisella pelaajamateriaalillaan ollut Tapparan keskinkertaisen pelikirjattoman joukkueen kanssa tiukoilla pelien ratketessa aina ihan loppuhetkillä.
Erityisesti jonkin aikaa sitten itsellenikin harmaita hiuksia aiheuttanut oman pään peli jossa kiekkoa ei roiskita vaan pelataan oikeastaan aina painottomalle pakille/muulle omalle pelaajalle hallitusti ja pidetään kiekko, on toiminut mielestäni todella sujuvan näköisesti. Luulisi siinäkin olevan analysoitavaa kerrakseen. Tuo lienee ainakin uudenlaista ajattelua kun pyritään kiekonhallintaan ylikorostetustikin ja säästetään energiaa sillä ettei aina luovuta pelivälineestä ja jouduta sitten juoksemaan vastustajan perässä.
Tulihan sekavaa tekstiä, mutta sopiipahan topikkiin...
-
Onhan siinä selvä logiikka miksi nopea keskialueen/hyökkäyssinisen ylitys niin, että jokaisella kaistalla on pelaaja, on järkevää. Leveys; puolustukselle on huomattavasti vaikeampi pelata leveää rintamaa vastaan, koska väkisinkin syntyy välejä, joihin kiekon pystyy pelaamaan tai heittämään päätyyn. Nopeus; jokainen poikittaiskuljetus antaa puolustukselle enemmän aikaa ryhmittyä ja päästää takakarvauksen lähemmäksi. Jos kiekko heitetään päätyyn, pystytään kiekkoon pyrkimään tehokkaasti, kun joka kohdalta on mies tulossa vauhdilla - ja mikäli pakki ehtii ensin, on hänenkin tehtävä vaikea, koska periaatteessa sekä rännit että keskusta on kiinni, jolloin nopeaa avausta ei päästä tekemään. Tämä puolestaan antaa hyvän mahdollisuuden kiekon karvaamiseen pois.
Toisaalta taas hyökkäysalueella on luovuudelle sijaa, mutta silloinkin on hyvä pitää järki päässä liikkeissä - esimerkiksi juuri Anssin esilletuoman puolustusvalmiuden takia. Mikäli ylipelataan jokin alue, on suuri vaara, että siitä kääntyykin ylivoimahyökkäys omaan päähän.
Hyökkäyksiinlähtö keskustan kautta on myös varsin järkeenkäypää. Ihan looginen ajatus - missä on eniten ratkaisumahdollisuuksia? Keskustassa. Eikä kiekkoa tarvitse kuin käyttää siinä, niin avautuu useampia ratkaisumahdollisuuksia ja se ei anna puolustuksellekaan mahdollisuutta estää hyökkäystä niin tehokkaasti, kuin esimerkiksi laidan kautta pelatessa.
Eli vaikka Sihvonen orjallisesti näistä asioista jankkaakin, eikä varmaankaan yhtä suurta totuutta ole, niin kyllä noissakin asioissa järkevä peruste on.
-
Sihvonen itse vastasi allekirjoittaneelle Urheilulehden suorassa lähetyksessä, että joukkue voi voittaa myös ilman loistavaa pelikirjaa mikäli joukkueessa on erinomainen materiaali ja hyvä joukkuehenki.
Mielenkiintoista, sillä tuossa on selkeä takinkääntö Sihvosen osalta. Hän on aiemmin selvästi yli-painottanut pelikirjaa ja vastaavasti unohtanut materiaalin ja hengen vaikutuksen. Ja hän tekee sitä edelleen, mm. haukkuttuaan TV:stä lähetetyn umpisurkean paikallispelin jossa nähtiin kosolti heikkoa suorittamista - tältä pohjalta mies tyrmäsi joukkueiden pelikirjat.
Ratkaisiko HPK:n ja Ässien finaalin Jalosen parempi pelikirja, vai se että HPK:lla oli materiaali parempi ja Kerholla oli myös helkkarin kova tahtotaso joka kumpusi säkillisestä pronssimitaleja? Ja vaikka pelikirja olisi mikä, niin siinä on kuitenkin hemmetinmoinen ero pelaako sitä täydellistä pelikirjakiekkoa "Stapleton-Santala-Leino", vai "Saviano-Kiilholma-Venäläinen" - kyllä lyhytsyöttöpeliin vaikuttaa myös se millaiset kädet/jalat/pelisilmät sitä kiekkoa kentällä liikuttavat.
-
Väitän, että ei ole olemassa universaalia täydellistä pelitapaa, mitä Sihvonen rummuttaa. Monet eri pelitavat toimivat, tärkeintä on kuitenkin että pelaajat tietävät miten pelataan, ja harjoittelulla on saavutettu riittävä varmuus sen toteuttamiseen käytännössä. Tärkeää on myös se, että pelaaminen ei ole liian tiukasti sidottu yhteen ainoaan tapaan, jotta ei altistuta sille tilanteelle, että jos vastustaja pelaakin jonkun elementin selkeästi pois esim. tiukalla prässillä, niin ei olla sormi suussa vaan voidaan muunnella omaa pelaamista dynaamisesti. Mielestäni tällainen pelitapa vs. pelitapa ja jopa niiden muutokset pelin sisällä loistavat poissaolollaan Sihvosen analysoinnista.
Ei ole puhunut oikeastaan universaalista pelitavasta, vaan ennemminkin universaaleista pallopelien periaatteista. Niihin kuuluu esim. keskustan kautta pelin tekeminen. Ei ole olemassa yhtä pelitapaa, vaan jokainen valmentaja näkee pelin omalla tavallaan. Silti ne universaalit periaatteet pitäisi olla siinä pelitavassa edustettuna, nyansseja sitten painotetaan eri tavalla. Ja nuo nyanssit nimenomaan liittyvät tuohon pelitavan muokkaamiseen pelitilannekohtaisesti.
Ratkaisiko HPK:n ja Ässien finaalin Jalosen parempi pelikirja, vai se että HPK:lla oli materiaali parempi ja Kerholla oli myös helkkarin kova tahtotaso joka kumpusi säkillisestä pronssimitaleja? Ja vaikka pelikirja olisi mikä, niin siinä on kuitenkin hemmetinmoinen ero pelaako sitä täydellistä pelikirjakiekkoa "Stapleton-Santala-Leino", vai "Saviano-Kiilholma-Venäläinen" - kyllä lyhytsyöttöpeliin vaikuttaa myös se millaiset kädet/jalat/pelisilmät sitä kiekkoa kentällä liikuttavat.
Ensimmäiseen kysymykseen sanoisin että kaksi ensimmäistä kohtaa. Tahtotasolla ei mielestäni ratkaista mitään playoff-sarjaa, koska se on varmasti molemmilla joukkueilla huipussaan.
Toiseen pointtiin sanon että: nimenomaan! Noista mainitsemistasi ketjuista toinen olisi aivan suvereeni loistavalla pelikirjalla. Pelikirjojen merkitys tulee mielestäni vastaan juuri siinä että Saviano-Kiilholma-Venäläinen pelaa huomattavasti korkeammalla tasolla kun käytössä on kunnollinen pelikirja, verrattuna siihen mitä he tekisivät puutteellisella pelikirjalla. Pelikirjoilla pystytään siis tasoittamaan huomattavasti em. tasoeroja.
-
Pelisysteemi ei ole pelkästään valmentajan haluttu tapa pelata tai sitten mennään metsään. Suuri merkitys on joukkueen materiaalilla, eli millaisia tyyppejä se pitää sisällään. Jos joukkueessa on Gretzky Crosby tai Koivu on sen ketjun osalta helppo laatia pelisysteemi, mutta ei se toimi jos muissa ei olekaan vastaavia pelimanneja.
Itse aikoinaan toimiessani futiksen parissa mm. B-junnuissa, jotka jo osaa pelata systemaattisesti-tarvittaessa-pistettiin kampoihin ja anastettiin pisteitä huomattavasti koviemmilta jengeiltä. Pitkässä juoksussa nämä asiat aina tasoittuvat kuten esim. playoff-sarjassa ellei sitten joukkueen tärkein osa-eli maalivahti-äidy tähtitaivaalliseen suoritustasoon(eli sen jota Lehto tulee esittämään loppukeväänä ;D ).
Jos Sihvonen pystyy universaalilla tyylillään voittamaan lähes millä nipulla tahansa niin eikö jonkun SM-liiga joukkueen kannattaisi ottaa pelkkä A-juniorinippu ja Petteri aitioon ja kannu kotiin. Tosin en oo kuullut edes yhdenkään Mestisporukan olevan kiinnostuneen ko. kolumnistin palveluksista.
Petteri tietää paljon jääkiekosta ja pukee sen propagandan omasesti omalla tyylillään kuullostamaan hienolta ja järkevänoloiselta, käytännössä herra puhuu samaa paskaa kuin Tami ja Ape.
-
Ensimmäiseen kysymykseen sanoisin että kaksi ensimmäistä kohtaa. Tahtotasolla ei mielestäni ratkaista mitään playoff-sarjaa, koska se on varmasti molemmilla joukkueilla huipussaan.
Mielestäni Ässien hopea on paras esimerkki siitä mihin hurja tahtotaso, hurmostila ja sitä kautta roima ylisuorittaminen voi johtaa. Eikö Ässät nimenomaan tiputtanut Tapparan ja Kärpät juurikin tahdolla, kun taas vastustajat sortuivat lievään virkamiesmäisyyteen. Eikä Tapparan viime kevään playoff-peleistäkään voi sanoa, että kaikilla pelaajilla olisi ollut se vaadittava 105-110% lasissa.
-
Tahtotasolla ei mielestäni ratkaista mitään playoff-sarjaa, koska se on varmasti molemmilla joukkueilla huipussaan.
Mielestäni Ässien hopea on paras esimerkki siitä mihin hurja tahtotaso, hurmostila ja sitä kautta roima ylisuorittaminen voi johtaa. Eikö Ässät nimenomaan tiputtanut Tapparan ja Kärpät juurikin tahdolla, kun taas vastustajat sortuivat lievään virkamiesmäisyyteen.
Sihvonen on toisaalta todennut, että pelikirjan ansiosta Ässät sai sellaisen hurmosmaisen taklauspelin aikaan. Sihvonen kärjistää pelin mielestäni vähän liikaa pelikirja vs. pelikirja-ajatteluun: paremmalla pelikirjalla voittaa.
Mielestäni joukkueen pelisysteemi on se pohja, jonka päälle rakennetaan, sellainen perusperiaate. Tuon pohjan näkisin olevan kuitenkin enemmän on/off-tyylinen eli jonkinlainen systeemi (uskoisin että joka liigavalmentajalta löytyy) joko on ja pelaajat ovat sisäistäneet sen, sekä kykenevät sitä toteuttamaan, tai sitten ei. Eli jokin mättää yhteydessä systeemi, pelaajat, toteutus. Tavalla jolla tuo pohja on tehty, en kuitenkaan näe ratkaisevaa merkitystä esimerkiksi pudotuspelisarjan voiton kannalta. Enintään sillä saa pienen edun.
Jääkiekko on kuitenkin yksinkertainen laji, "viisaiden miesten yksinkertainen peli", kuten joku joskus tokaisi. Esimerkiksi pudotuspelisarjoissa maalit ovat todellakin kortilla, ja yksi maali, millainen tahansa, voi ratkaista pelin. Oli se kuinka kliseistä tahansa, niin kyllä ne Tamin kuluneet prinsiipit on niitä jotka synnyttävät mestareita.
Ässien hurmoksessa esimerkiksi maalivahtipeli oli huippuluokkaa. Ylivoima- ja alivoima toimivat muistini mukaan erinomaisesti eikä vähiten liekeissä olevan "huipputaitavan" Marko Kivenmäen takia. Lisäksi Ässät Tamin prinsiippien mukaan puolusti "sota-aluetta" erinomaisesti sekä "maksoi hinnan" vastaavasti hyökkäyspäässä: Maalineduspeli oli raudanlujaa. Ja kaiken tämän kruunasi se, että tahtotila, sekä kiistaton kotiyleisön merkitys loivat pohjan 100% keskittymiselle ja intensiteetille vastustajan tyytyessä siihen kuuluisaan "95% keskittyminen, 50% suoritus"-touhuun. Peesailen Ljpp:tä tässä tahtoasiassa.
-
Mielestäni Ässien hopea on paras esimerkki siitä mihin hurja tahtotaso, hurmostila ja sitä kautta roima ylisuorittaminen voi johtaa. Eikö Ässät nimenomaan tiputtanut Tapparan ja Kärpät juurikin tahdolla, kun taas vastustajat sortuivat lievään virkamiesmäisyyteen. Eikä Tapparan viime kevään playoff-peleistäkään voi sanoa, että kaikilla pelaajilla olisi ollut se vaadittava 105-110% lasissa.
Olen sitä mieltä että Ässien voiton ratkaisivat loistava viisikkopelaaminen, loistava maalivahti, tehokas erikoistilannepelaaminen ja yksinkertaisesti paremmat kärkipelaajat. Eli kuten Zanahoria jo totesi. Minusta on jotenkin tyhmää sanoa että joukkue voitti pelkästään tahdolla toisen, olen sitä mieltä että playoffeissa ei ole yhtäkään pelaajaa joka tahtoisi kultaa enemmän kuin toinen. Jossain määrin tahtotila tietysti näkyy ja sekin on aika riippuvainen itseluottamuksesta, joka taasen kumpuaa sitten toimivasta pelikirjasta, joka saa parhaimmillaan pelaajan tekemään jatkuvasti oikeita päätöksiä.
Viime keväälläkin näki että kun Bluesilla peli kulki niin se tahtoi "enemmän" ja Tappara vastaavasti menetti täysin itseluottamuksensa kun se ei keksinyt lääkkeitä Bluesin peliin. Tämäkin taisto käytiin siis oikeastaan jo taktisella puolella, ja silloin Tappara hävisi.
Minäkin olen sitä mieltä että Tamin prinsiipit ovat ihan täyttä asiaa. Noilla alueilla ne kiekkopelit ratkeavat, niin se vain menee. Mutta eivät ne poista pelikirjojen tarvetta, vaan pelikirjan on oltava sellainen että noilla alueilla on yleensä mahdollista olla vahva. Eli ne periaatteet pitää upottaa siihen pelikirjaan. Pelikirja oli mielestäni aivan ratkaisevassa osassa viimeksi Kärppien ja Jokereiden finaalisarjassa, jossa materiaaliltaan joukkueet olivat hyvin tasoissa. Silti Kärpät onnistui kylvettämään Jokereita taktisella puolella. Sama toistui myös vastaavasti sitten Jokereiden ja HPK:n sarjassa, jossa voittajan olikin "fiasko"-pelikirja.
Tässä on saatu oikein hyvää settiä aikaan. Voisikin kysäistä taas itse herra Sihvoselta jotain näistä asioista, mitkä jäävät epäselväksi.
-
Omasta mielestäni Sihvonen on katkeroinut ex-valmentaja joka hukkasi oman mahdollisuutensa valmentamiseen ammattitasolla ja nyt lehtien palstojen kautta yrittää purkaa omia patoutumiaan suomalaista jääkiekkoa kohtaan. Väitän, että Suomesta ei kyllä löydy yhtään sellaista jääkiekkoseuran toimitusjohtajaa joka Sihvoselle tulevaisuudessa valmentajan paikkaa tarjoaisi. Jos tällainen löytyisi niin työsopimuksen purku oikeudessa onnistuisi varmaan viittaamalla hetkelliseen mielenhäiriöön.
En ole kyllä yhtään käsittänyt Sihvosen negatiivisuutta Tapparaa ja erityisesti Uramaa kohtaan. No, yleesä Sihvonen on näissä asioissa mennyt täysin metsään joten toivotaan että näin käy nytkin tulevissa pudotuspeleissä. Ensin Sihvonen kritisoi Tapparaa siitä, että ottaa valmentajaksi Uraman kaltaisen "keltanokan". Ja sitten seuraavassa hetkessä kritisoi sen, että suomalaisia uusia huipputason valmentaja ei sm-liigaan löydy. (Ilmeisesti tarkoittaa vain itseään ja Ismo Lehkosta, ei tosin mulla mitään Lehkosta vastaan ole). Nyt Sihvonen pitkin hampain joutuu jotain tunnustamaan Uraman valmentajan taidoista. Mutta annas olla, jos Tappara ei esim. välieriin pääse niin tietäähän sen siinä tapauksessa, että valuttaa kaiken paskan Uraman niskaan suurilla otsikoilla lehden sivuilla.
Se minun täytyy, valitettavasti, tunnustaa, että Sihvosen meriitteihin voidaan lukea tuon pelikirja-käsitteen tuominen suomalaiseen jääkiekkokeskusteluun. Itse vain koko pelikirja-keskustelua suorastaan kammoksun. Mielestäni tällä tavalla on viety keskustelu väärällä uralle kun kaikki keskittyvät keskustelemaan tyyliin "Mun isä on parempi kuin sun isä" -> "Meidän pelikirja on parempi kuin teidän pelikirja".
Itse käytän mieluummin pelitapa tai pelityyli -käsitteitä. Pelikirja kuulostaa siltä, että joukkue on rajattuna johonkin tiettyyn kirjattuun pelitapaan jossa jokaiselle vastustajan mahdollisesti yrittämälle asialle pitää olla kirjattuna vastakeinot ja jos näitä vastakeinoja ei ole kirjattuna niin tarkoittaa se sitä, että pelikirja on pelattavissa pois.
Loppupeleissä minusta tärkeintä on, että joukkueella on sellainen hyvä perustuntuma omasta pelitavasta. Painottuu se sitten fyysisyyteen, kiekolliseen peliin tai tiukkaan puolustukseen. Jokaisessa vaihtoehdossa pitää kuitenkin olla mahdollisuuksia luoviin ratkaisuihin ja aina on otettava huomioon se joukkueen materiaali. Peesaan myös muita kirjoittajia siinä, että minusta joukkueiden välillä voi olla hyvinkin suuria eroja tahtopelissä. Ja tämä yhdistettynä vielä muutamiin yksittäisiin sattumiin, voi se tarkoittaa sitä että pudotuspelisarjoja voitetaan hyvin pitkälti tahdon voimalla.
Hemmetin hyvä esimerkki on tuo Ässien parin vuoden takainen menestys. Siinä joukkue oli kovassa hurmostilassa jo pudotuspeleihin lähdettäessä. Sitten vastustajille tuli vielä muutamia kovia poissaoloja (Tappara: Puistola, Grönvall, Mäntylä, Kärpät: Bäckström) ja yhdessä Ässien hurmostilan ansiota joukkue eteni finaaleihin asti. Siellä taas vastaan tuli HPK joka ei halunnut missään nimessä hukata ainutlaatuista tilannetta ottaa vihdoin mestaruus tililleen. Ja ehkä myös tässä vaiheessa Ässien tahtotilanne oli jo hieman tasaantunut kahden hurmosmaisen pudotuspelisarjan voiton jälkeen.
Jos Mika Toivolalla olisi ollut ns. langat täysin omissa käsissä olisi sen pitänyt mielestäni näkyä myös nyt Lukon menestyksessä. Nyt näin ei ole käynyt, vaan on vain nähty se, että Toivolalla ei tosiasiassa ole paljonkaan taitoja johdattaa joukkue menestykseen vaikka saa käyttöönsä suuren rahan joukkueen. Jos Ässien menestys olisi jotenkin pohjautunut Toivolan aikaansaamaan toimivaan pelitapaan niin miksei siitä ole näkynyt mitään viitteitä Lukon otteissa?
-
Se minun täytyy, valitettavasti, tunnustaa, että Sihvosen meriitteihin voidaan lukea tuon pelikirja-käsitteen tuominen suomalaiseen jääkiekkokeskusteluun. Itse vain koko pelikirja-keskustelua suorastaan kammoksun. Mielestäni tällä tavalla on viety keskustelu väärällä uralle kun kaikki keskittyvät keskustelemaan tyyliin "Mun isä on parempi kuin sun isä" -> "Meidän pelikirja on parempi kuin teidän pelikirja".
Itse käytän mieluummin pelitapa tai pelityyli -käsitteitä. Pelikirja kuulostaa siltä, että joukkue on rajattuna johonkin tiettyyn kirjattuun pelitapaan jossa jokaiselle vastustajan mahdollisesti yrittämälle asialle pitää olla kirjattuna vastakeinot ja jos näitä vastakeinoja ei ole kirjattuna niin tarkoittaa se sitä, että pelikirja on pelattavissa pois.
Loppupeleissä minusta tärkeintä on, että joukkueella on sellainen hyvä perustuntuma omasta pelitavasta. Painottuu se sitten fyysisyyteen, kiekolliseen peliin tai tiukkaan puolustukseen. Jokaisessa vaihtoehdossa pitää kuitenkin olla mahdollisuuksia luoviin ratkaisuihin ja aina on otettava huomioon se joukkueen materiaali. Peesaan myös muita kirjoittajia siinä, että minusta joukkueiden välillä voi olla hyvinkin suuria eroja tahtopelissä. Ja tämä yhdistettynä vielä muutamiin yksittäisiin sattumiin, voi se tarkoittaa sitä että pudotuspelisarjoja voitetaan hyvin pitkälti tahdon voimalla.
Hemmetin hyvä esimerkki on tuo Ässien parin vuoden takainen menestys. Siinä joukkue oli kovassa hurmostilassa jo pudotuspeleihin lähdettäessä. Sitten vastustajille tuli vielä muutamia kovia poissaoloja (Tappara: Puistola, Grönvall, Mäntylä, Kärpät: Bäckström) ja yhdessä Ässien hurmostilan ansiota joukkue eteni finaaleihin asti. Siellä taas vastaan tuli HPK joka ei halunnut missään nimessä hukata ainutlaatuista tilannetta ottaa vihdoin mestaruus tililleen. Ja ehkä myös tässä vaiheessa Ässien tahtotilanne oli jo hieman tasaantunut kahden hurmosmaisen pudotuspelisarjan voiton jälkeen.
Jos Mika Toivolalla olisi ollut ns. langat täysin omissa käsissä olisi sen pitänyt mielestäni näkyä myös nyt Lukon menestyksessä. Nyt näin ei ole käynyt, vaan on vain nähty se, että Toivolalla ei tosiasiassa ole paljonkaan taitoja johdattaa joukkue menestykseen vaikka saa käyttöönsä suuren rahan joukkueen. Jos Ässien menestys olisi jotenkin pohjautunut Toivolan aikaansaamaan toimivaan pelitapaan niin miksei siitä ole näkynyt mitään viitteitä Lukon otteissa?
Pelikirjakeskustelu on kyllä mielestäni päinvastoin saanut ihmiset puhumaan itse pelistä, ja ennenkaikkea ymmärtämään sitä paremmin. Esim. Kerhon voittoa ei enää ratkaise sikakatsomo, vaan se että se tekee asioita oikein kentällä. Tai nimenomaan että joku joukkue voitti koska se pelkästään liikkui, sillä kulki paremmin, sillä oli hyvä päivä, se toimitti kiekkoa maalille etc. yhdentekevää jargonia.
Ja joukkueillahan on jopa videoitu pelitapa nykyään! Sitähän se taktisuus tarkoittaa että vastustajan vahvuudet pelataan pois, ja jos siinä ei onnistuta niin täytyy sitä puolta kehittää. Tottakai pelikirja on pelattavissa pois, tai tietyt painotukset sieltä voidaan eliminoida. Minä en ymmärrä miksi jalkapallo on kaikkien mielestä automaattisesti laji jossa taktiikka on mukana, mutta jääkiekko on sitten pelkkää kouhotusta ja tunteiden paloa.
Ja eihän se riitä joukkueelle jos pelitapa on suurinpiirtein että pelataan fyysisesti, kiekollisesti jne. Kysymys kuuluukin että MITEN pelataan, tai MITÄ pitää tehdä, jotta voidaan olla fyysisiä tai kiekollisia. Ei riitä että pelaajalle vain sanotaan että pelaa kiekollisesti. Kyllä pelaaja tarvitsee kunnon tiedon siitä miten hänen tulee menetellä, jotta voittaminen on mahdollista. Okei, Tapparakin pelaa kiekollista peliä. Mutta pystyäkseen tekemään niin, se tarvitsee kunnollisen suunnitelman siitä mihin syötetään milloinkin ja missä liikkuu kiekoton pelaaja, se on pelikirja. Ja on muistettava että nämä on tehtävä vielä suhteessa vastustajaan.
Ja miksi pelkästään pelikirja-käsite on sellainen että se ei mahdollista luovuutta? Hyvä pelikirja päinvastoin monissa kohdin jopa pakottaa luovuuteen, jotta pelitapa toimisi kuten on suunniteltu. Kun peli on jo rakenteellisesti sellaista että se on tehokasta, ja pelaajat sen sapluunan sisällä tekevät luovia ja oikeita ratkaisuja, on jääkiekko voittavaa ja luovaa.
Toivolan tilanne on mielenkiintoinen. Ässissä nähtiin että hän osaa luoda voittavan pelitavan ja ilmapiirin joukkueeseen. Sen sijaan Lukon kanssa on käynyt niin että Toivola ei ole onnistunut. Liian hitaita pelaajia, joka varsinkin puolustuksessa näkyy hälyttävällä tavalla, etenkin nykykiekossa. Toivola on ehkä liikaa jämähtänyt tuonne vuoteen 2005, ja sen vuoden pelillä ei tee tänä vuonna enää mitään. Sama asia kun miettii vaikka 2003 Tapparaa ja 2008 Tapparaa. Melkein väitän että jälkimmäinen veisi ottelusarjan nimiinsä, koska edellinen lähtisi jo siitä että luovuttaisi kiekkokontrollin vastustajalle. Tästä taas nyky-Tappara kiittäisi.
Pelikirja ei pelkältään tietenkään takaa menestystä. Pelaajilla on siinä myös iso osuus, se on ihan selvää. Minä en vain käsitä miksi on niin paljon ihmisiä jotka jostain aivan toisarvoisista asioista johtuen, eivät suostu edes uskomaan että se vaikuttaa oikeasti valtavan paljon. Jos kaikki on kerran pelkästään kiinni pelaajista niin kertokaapa miten Suomi on pärjännyt vielä ihan viime vuosina jääkiekon arvoturnauksissa esim. Venäjää paremmin? Yksilötasolla Venäjällä on ollut sellaisia nippuja, että Suomi saa vastaavasta vain haaveilla. Eikö Venäjä ole tahtonut menestyä? Edes kotikisoissaan? Vaiko oliko tässäkin se kuuluisa Pyhä Henki joka siivitti Suomen voittoihin? Se hurmos joka siis vain kaivetaan pelikassista ennen tiettyjä pelejä.
Ja onko vaikka Tapparan finaalitappiot vuosilta 2001 ja 2002 selitettävissä sillä että se halusi vähemmän kultaa?
-
Jos Mika Toivolalla olisi ollut ns. langat täysin omissa käsissä olisi sen pitänyt mielestäni näkyä myös nyt Lukon menestyksessä. Nyt näin ei ole käynyt, vaan on vain nähty se, että Toivolalla ei tosiasiassa ole paljonkaan taitoja johdattaa joukkue menestykseen vaikka saa käyttöönsä suuren rahan joukkueen. Jos Ässien menestys olisi jotenkin pohjautunut Toivolan aikaansaamaan toimivaan pelitapaan niin miksei siitä ole näkynyt mitään viitteitä Lukon otteissa?
Hyvä päätelmä muuten, mutta mielestäni asia ei ole aivan näin yksinkertainen. Ässien menestyksekkäiden pudotuspelien jälkeen liigassa siirryttiin ns. nollatoleranssiin (muistaako kukaan tätä enää?) jolloin pelitavat jotka toimivat ennen muuttuivat paljon huonommiksi yhdessä yössä. Näin kävi myös Toivolan "pelikirjalle", joka oli sikakiekkoon (ja voimakkaaseen estopeliin ja painimiseen) perustunut ja varsin puolustusorientoitunut. Siis kuin luotu entisajan pudotuspelien "taklaa, kahvaa, anna poikittaista, kiekko pois omista, maalit lakaistaan voimalla maalin edestä"-malliin.
Muuten kyllä voitaisiin päätellä että jos Sihvosen mainostama Jukka Jalonen tai Hannu Aravirta siirtyisi esimerkiksi Kärppiin tai Jokereihin, joilla on ylivertaiset pelaajat verrattuna keskinkertaiseen Pelicansiin, niin mestaruus olisi selviö vähintäänkin murskaavan ylivoimaisesti, ja silloin pelattaisiin täydellisyyttä hipovinta kiekkoa sitten Punakoneen.
Urama sen sijaan (mikäli siirtyy Lukkoon ennakko-odotusten mukaan) tulee ensi kaudella taistelemaan sijoista 10-12, sillä Lukko ei saa vastaavaa taitavien puolustajien sikermää kasaan kuin Tappara, ja hyökkääjistäkään ei ole mitään hyötyä koska he vaihtavat kaistaa aivan tarpeettomasti.
"Hieman" kärjistin.
-
Pelikirjakeskustelu on kyllä mielestäni päinvastoin saanut ihmiset puhumaan itse pelistä, ja ennenkaikkea ymmärtämään sitä paremmin.
Toivottavasti. Itse joskus koitin tällä palstalla avata keskustelua Tapparan ylivoimapelistä nimenomaan taktiselta näkökannalta katsottuna. Ei paljon ottanut kipinää kanssakeskustelijoissa vaikka mielestäni alustin asian ihan hyvin. Keskustelun taso yv:tä tarkastellessa on perinteisesti "kiakkoo maalille ja karat reppuun". Joo, noin helppoo se on...
Minä en ymmärrä miksi jalkapallo on kaikkien mielestä automaattisesti laji jossa taktiikka on mukana, mutta jääkiekko on sitten pelkkää kouhotusta ja tunteiden paloa.
Minun mielestäni on erittäin hedelmällistä analysoida jääkiekkoa taktiselta puolelta. Se on jopa kiinnostavampaa kuin jalkapallossa suuremman tempon ja pienemmän tilan ja ajan takia.
Ja miksi pelkästään pelikirja-käsite on sellainen että se ei mahdollista luovuutta? Hyvä pelikirja päinvastoin monissa kohdin jopa pakottaa luovuuteen, jotta pelitapa toimisi kuten on suunniteltu. Kun peli on jo rakenteellisesti sellaista että se on tehokasta, ja pelaajat sen sapluunan sisällä tekevät luovia ja oikeita ratkaisuja, on jääkiekko voittavaa ja luovaa.
Ehkä lähinnä siksi että tämän keskustelun sisällä puhutaan peli"kirjasta" yleensä ja sen lisäksi sekaisin Sihvosen pelikirjasta. Sihvosen unelmapelitapa on kaavamainen, koska sillä halutaan luoda maksimaalinen hyökkäyspelinopeus ja käyttää koko kaukalon leveyttä hyväksi. Lähestymistapa sisältää trade-offin tiettyyn yksilön vapauteen tehdä oivalluksia ja poiketa sapluunasta.
Tapparan pelitapa 2000-2003 oli niin kaavamainen ja orjuuttava että hirvittää mutta todella hyvä. Pelaajamateriaali oli täysin rakennettu pelitavan ehdoilla. Pelaajien liikeradat ja toimet olivat piirulleen samat, vaihdosta, matsista ja kaudesta toiseen. Pakko myöntää, että ihailin sitä. Pelitapa, Rautakorven pelikirja, teki Tapparasta tasaisesti pelaavan koneen jossa joka jätkä tiesi miten tulee toimia tilanteessa kuin tilanteessa. Tuo pelikirja tappoi luovuuden, kaikki eivät sitä tietenkään tee. Pelikirja voisi olla myös "syöttäkää Jannelle, se tekee pari häkkiä". Muutenkin ihmetyttää (tai ei oikeasti) että ainoa keskustelu sen ajan Tapparasta oli "Tappara kahvaa". Ketään ei kiinnostanut Rautakorven luoma ylivoimainen pelityyli sen ajan vaatimuksiin ja loistavasti rakennettu joukkue sen ympärille. Peli oli niin loistavan yliorganisoitua, että se oli kaunista.
Melkein väitän että jälkimmäinen veisi ottelusarjan nimiinsä, koska edellinen lähtisi jo siitä että luovuttaisi kiekkokontrollin vastustajalle. Tästä taas nyky-Tappara kiittäisi.
Johtuen nollatoleranssista. 2003-Tappara estäisi 2008-Tapparan saamasta juuri yhtään kontrolloitua hyökkäystä oman pään lähdöillä. Savianot ja Koskelat ois rukkasia pakotettujen päätykiekkojen poiminnassa. Omassa päässä Aalto, Salmela ja Pikkarainen eivät olisi sen parempia. Salmela kruunais kaiken menettämällä kiekon puolenkymmentä kertaa hasardikikkailulla omassa päässä. Tuo siis vanhoilla säännöillä. Mutta turhaa tuollainen, aina pelataan kulloinkin voimassa olevilla säännöillä.
Jos kaikki on kerran pelkästään kiinni pelaajista niin kertokaapa miten Suomi on pärjännyt vielä ihan viime vuosina jääkiekon arvoturnauksissa esim. Venäjää paremmin? Yksilötasolla Venäjällä on ollut sellaisia nippuja, että Suomi saa vastaavasta vain haaveilla.
Ja jos kerran Suomella on niin paljon ylivertaisempi pelikirja kuin Kanadalla, joka pelaa edelleen 60-luvun two dogs and a fox-kiekkoa, niin miksi Kanukit voittaa silti mestaruuksia ja Suomi häviää aina ratkaisevat pelit? Toimiva pelitapa tosiaan kompensoi taidollisia puutteita ja tekee keskinkertaisesta joukkueesta paremman, mutta finaalit vie kovin jätkä ;-)
Ja onko vaikka Tapparan finaalitappiot vuosilta 2001 ja 2002 selitettävissä sillä että se halusi vähemmän kultaa?
Ei. 2001 vanhan pelin TPS paremmilla ja kokeneemmilla yksilöillä kokematonta ja ylisuorittanutta Tapparaa. 2002 Vastassa oli nimekäs Jokerit jolla oli myös Summasen Tapparan peliä vastaan kehittämä käärmekeitto käytössään, sekä ilmiömäinen Kari Lehtonen joka pesi finaaleissa kyykänneen Tom Draperin. Molemmissa tapauksissa Tapparalla lienee ollut valtakunnan ykköspelikirja.
-
Pelikirjakeskustelu on kyllä mielestäni päinvastoin saanut ihmiset puhumaan itse pelistä, ja ennenkaikkea ymmärtämään sitä paremmin. Esim. Kerhon voittoa ei enää ratkaise sikakatsomo, vaan se että se tekee asioita oikein kentällä. Tai nimenomaan että joku joukkue voitti koska se pelkästään liikkui, sillä kulki paremmin, sillä oli hyvä päivä, se toimitti kiekkoa maalille etc. yhdentekevää jargonia.
Ja eihän se riitä joukkueelle jos pelitapa on suurinpiirtein että pelataan fyysisesti, kiekollisesti jne. Kysymys kuuluukin että MITEN pelataan, tai MITÄ pitää tehdä, jotta voidaan olla fyysisiä tai kiekollisia.
Ja onko vaikka Tapparan finaalitappiot vuosilta 2001 ja 2002 selitettävissä sillä että se halusi vähemmän kultaa?
Tästä voidaan olla montaa eri mieltä ja se varmaan hyväksyttäköön? Minusta koko pelikirjakeskustelu on tehnyt sen, että aina ei nähdä sitä metsää puilta kun keskityään johonkin pelikirjojen nyasseihin. Tuossa viestissäni tottakai yksinkertaistin asioita. En kai väittänyt, että valmentajian ainoat ohjeet pelaajille tulisi olla tyyliin: "pelataan fyysisesti, hei äijät". Tottakai pelaajilla pitää olla luottamus siihen hommaan mitä tehdään ja miten se tehdään. Mutta asiasta puhuminen pelikirjan muodossa tuntuu kaavoihin kangistumiselta jossa ei nopeisiin reagointeihin pystytä.
Mielestäni kaikkialla maailmassa, lajista riippumatta, syntyy näissä pudotuspeleissä kaikenlaisia sankaritarinoita joissa pieni voittaa ison. Minusta tässä Ässien menestyksssä oli kyse juurikin tästä. Tämä tarina ei vain ihan loppuun asti kestänyt.
Minusta joukkueena Tappara pelasi vuosina 2001 ja 2002 parempaa jääkiekkoa kuin mestaruusvuonna. Ja jos on nyt pakko käyttää tuota pelikirja-termiä, niin pelikirja oli tällöin parempi. Silloin vain mielestäni Tappara hävisi joukkueille jotka olivat kokeneita ja rutinoituneita voittamaan, lisättynä muutamalla huippuyksilöllä. Seuraavana vuonna taas Tapparan viime kausien tiukat häviöt olivat tehneet sen, että joukkue oli valmis voittamaan silloin hieman kokemattoman finaalivastustajan.
-
Ehkä lähinnä siksi että tämän keskustelun sisällä puhutaan peli"kirjasta" yleensä ja sen lisäksi sekaisin Sihvosen pelikirjasta. Sihvosen unelmapelitapa on kaavamainen, koska sillä halutaan luoda maksimaalinen hyökkäyspelinopeus ja käyttää koko kaukalon leveyttä hyväksi. Lähestymistapa sisältää trade-offin tiettyyn yksilön vapauteen tehdä oivalluksia ja poiketa sapluunasta.
Tapparan pelitapa 2000-2003 oli niin kaavamainen ja orjuuttava että hirvittää mutta todella hyvä. Pelaajamateriaali oli täysin rakennettu pelitavan ehdoilla. Pelaajien liikeradat ja toimet olivat piirulleen samat, vaihdosta, matsista ja kaudesta toiseen. Pakko myöntää, että ihailin sitä. Pelitapa, Rautakorven pelikirja, teki Tapparasta tasaisesti pelaavan koneen jossa joka jätkä tiesi miten tulee toimia tilanteessa kuin tilanteessa. Tuo pelikirja tappoi luovuuden, kaikki eivät sitä tietenkään tee. Pelikirja voisi olla myös "syöttäkää Jannelle, se tekee pari häkkiä". Muutenkin ihmetyttää (tai ei oikeasti) että ainoa keskustelu sen ajan Tapparasta oli "Tappara kahvaa". Ketään ei kiinnostanut Rautakorven luoma ylivoimainen pelityyli sen ajan vaatimuksiin ja loistavasti rakennettu joukkue sen ympärille. Peli oli niin loistavan yliorganisoitua, että se oli kaunista.
Tämä on juuri askarruttanut, minkä ihmeen takia yhden henkilön vahvasti esille tuoma termi on niin vastenmielinen ettei se edes voi olla totta. Vaikka Sihvonen olisi kuinka ärsyttävä tahansa niin asia on asiaa.
Hieno kirjoitus Rautakorven "kulta-Tapparasta". Urama-kritiikissään Sihvonen on maininnut esim. juuri tuon asian minkä sinäkin toit esiin, eli tällä hetkellä pelaajat eivät toista samoja asioita vaihdosta toiseen. Peli tavallaan siis varioituu liikaa ja siinä on selkeä vaara paitsi pelin hidastumiseen, niin myös siihen että hyökkäyspeli sekoaa jossain paikoissa täysin. Tapparalla ehkä on joku runko taustalla, mutta pelissä ei sellaista toistuvuutta ole juurikaan. Pelaajat ratkovat tilanteita hyvin paljon henk.koht. oivalluksilla, ja vaarana on että mikäli se tapa ei toimi, niin ei löydy enää mitään mihin tukeutua.
Rautakorven Tapparan hienouksia eivät tosiaan nähneet kuin Tapparaa paljon seuraavat, ja peliä "sillä silmällä" katsovat ihmiset. Se pitää täysin paikkansa että joukkue oli mestarillisesti rakennettu, ja todellakin pelikirja/tapa käytti säälimättä hyväkseen sen ajan kiekon mahdollisuudet. Sehän oli eräänlainen jatkumo taas HIFK:n 90-luvun lopun totaalikiekosta. Ja sen luovuuden minä näen niin, että tuolloin sitä luovuutta sai käyttää sitten esim. kulmapelissä, tai muissa pelitilanteissa johon jo itse pelitapa pakotti.
Johtuen nollatoleranssista. 2003-Tappara estäisi 2008-Tapparan saamasta juuri yhtään kontrolloitua hyökkäystä oman pään lähdöillä. Savianot ja Koskelat ois rukkasia pakotettujen päätykiekkojen poiminnassa. Omassa päässä Aalto, Salmela ja Pikkarainen eivät olisi sen parempia. Salmela kruunais kaiken menettämällä kiekon puolenkymmentä kertaa hasardikikkailulla omassa päässä. Tuo siis vanhoilla säännöillä. Mutta turhaa tuollainen, aina pelataan kulloinkin voimassa olevilla säännöillä.
Ja jos kerran Suomella on niin paljon ylivertaisempi pelikirja kuin Kanadalla, joka pelaa edelleen 60-luvun two dogs and a fox-kiekkoa, niin miksi Kanukit voittaa silti mestaruuksia ja Suomi häviää aina ratkaisevat pelit? Toimiva pelitapa tosiaan kompensoi taidollisia puutteita ja tekee keskinkertaisesta joukkueesta paremman, mutta finaalit vie kovin jätkä ;-)
Puhuin toki siis nykysäännöillä pelattaessa. Nyky-Tapparan pelinopeus olisi paljon korkeammalla tasolla ja tuo alueiden ylimiehittäminen toisi vanhalle Tapparalle suuria vaikeuksia, jo pelkästään yhdellä poikittaissyötöllä. Samaten isokokoinen Tappara puolestaan istuisi todennäköisesti paljon jäähyllä ja Salmelat, Aallot ja kaverit takoisivat verkot tötterölle. Koitin viitata esimerkillä vain tuohon case-Toivolaan.
Kanada on kyllä mainio. Kanadalaiset kuitenkin tuntevat kiekon ja sen lainalaisuudet paremmin kuin kukaan muu. Kyllä sielläkin tiedetään varmasti mitä modernin kiekon aallonharjalla tapahtuu, mutta sitten tullaan taas kanadalaiseen tapaan pelata jääkiekkoa. Se on jo perusperiaatteiltaan sellaista ja pelaajat istuvat siihen niin täydellisesti, että Kanada läiskii turpaan kaikkia tieteellisen koulukunnan edustajia.
-
...Kanada on kyllä mainio. Kanadalaiset kuitenkin tuntevat kiekon ja sen lainalaisuudet paremmin kuin kukaan muu. Kyllä sielläkin tiedetään varmasti mitä modernin kiekon aallonharjalla tapahtuu, mutta sitten tullaan taas kanadalaiseen tapaan pelata jääkiekkoa. Se on jo perusperiaatteiltaan sellaista ja pelaajat istuvat siihen niin täydellisesti, että Kanada läiskii turpaan kaikkia tieteellisen koulukunnan edustajia.
Voisi periaatteessa sanoa, että finaalivuoden Ässät pelasi aika perinteistä kanadalaista peliä: kiekkoa pelattiin aina syvään, hyvin voimakas karvaus, joka oli nopeasti paikalla, kovia taklauksia - ja joka kerta. Erittäin kovaa peliä molempien maalien edustoilla, sekä hyvää erikoistilannepelaamista. Siihen sopiva materiaali ja joukkueen täydellinen sitoutuminen pelitapaan.
Ei sekään ollut mitään silmitöntä ajelua kaikkeen mikä liikkuu ja tunteiden paloa, vaan se pelitapa mahdollisti sen. Ja pelitapa oli täydellinen sille materiaalille. Toistettavuus Lukossa ei vain toiminut erilaisen materiaalin ja sääntömuutosten takia.
Kerho taasen pystyi kaatamaan Ässät suuremman pelinopeutensa ansiosta - eli kiekko siirrettiin riittävän nopeasti karvauksen alta pois ja käännettiin nopeasti vastahyökkäykseksi. Nopea kiekonliikuttelu myös vähentään taklauspaikkoja - tai muutoin taklausten loppuunvieminen aiheuttaa jäähyjä tai pelaajat pelaavat itsensä ulos tilanteista.
-
Pelikirjan ja kentällä nähtävän pelin välillä on kuitenkin se suorittava taso - pelaajat. Jääkiekko on joukkueurheilua ja joukkuepsykologia on varsin monimutkainen tieteenlaji sinällään. Pallopeleissä ylipäätään on usein nähtävissä "lumipalloefektiä", kun jonkin joukkueen asiat vain lähtevät vierimää oikeaan suuntaan, tai vaihtoehtoisesti väärään suuntta ja tappioputkeen. Näissä tilanteissa pelikirja ei useinkaan muutu, vaikka sen hienosäädöstä voidaan toki hakea muutosta tappiolliselle kierteelle - ainakin valmentajajargonissa yleistä on pelin yksinkertaistaminen ja perusasioihin palaaminen jos joukkue ajautuu kriisiin.
Hopea Ässät ei ollut vielä syksyllä vakuuttava, eikä varteenotettava playoff-joukkue. Se kuitenkin pelasi erittäin vahvan kevään ja sai aikaan kiekkoboomin Porissa. Vahvassa asenne- ja tahtotilassa joukkue toteuttaa sitä yhteista pelitapaa tai -kirjaa paremmin ja toisaalta myös yksilön suorittaminen ja suorituskyky paranee, jopa merkittävästi. Tammisen paras prinsiippi on ehdottomasti "95% prosentin keskittyminen vastaa 50% suoritusta". Tuo pitää täysin paikkansa ja siksi Tapparastakin on viimeaikoina nähty kentällä vain se 50%, kun taas hiljattain pelattu Kärpät-matsi näytti mikä on se 100% keskittymisen suoritustaso.
En väheksy pelikirjan merkitystä. Pelaajat-Tahto/Asenne-Pelikirja tukevat kaikki toisiaan ja jos yksi puuttuu, niin kaksi jäljelle jäävää tuskin huipputasolla riittävät menestykseen. Mutta edelleen väitän Sihvosen ylikorostavan pelikirjaa. Hockey is a mental game.
Edit:
Nyt on puhuttu huippujääkiekosta, mutta otetaanpa esimerkki tuolta puulaakisarjoista, joissa toistuvat ihan saman tyyppisen "universaalit pallopelien lainalaisuudet", kuten PS asian ilmaisisi.
Puulaakisarjoissa eivät pelikirjat kukoista. Hyvä pelikirja tuolla tasolla on sitä, että joukkue pystyy pitämään jonkinlaisen viisikkopelin tasapainon sijoittumisessaan - jo pelkästään sillä pärjää pitkälle, sillä se mahdollistaa jonkinlaisen puolustuspelin ja toisaalta vastahyökkäykseen lähdön kun kiekko on voitettu omille.
"Huonona päivänä" perus viisikkopelaaminen ei toteudu, vaan joukkue usein kollektiivisesti pelaa miten sattuu ja virheet seuraavat toinen toistaan - sooloillaan yksin, yritetään vaikeita syöttöjä, hyökätään riskillä, nousevalle pakille ei löydy varmistajia, hyökkääjät ajavat karvauksessa "ohi" ja aiheuttavat jatkuvia ylivoimahyökkäysiä omaan päähän, puolustuspelissä valutaan kiekon perässä eikä puolusteta alueita. Tällaisena päivänä puulaakijoukkue useimmiten häviää mahdollisesti paljon heikommallekin vastustajalle, ellei "tähtipelaajien" yksilötaito pelasta.
"Hyvänä päivänä" ajatus pelaamiseen säilyy, joukkue pystyy pelaamaan jonkinlaista viisikkopeliä ja kiekolliset ratkaisut ovat järkevämpiä. Jos viisikkopeli lipsuu, niin hyvällä asenteella liikkeellä oleva joukkue pystyy paikkamaan ison osan viisikkopelin virheistä tiukasti luistelemalla. Tällaisenä päivänä puulaakitason joukkue pystyy yllättämään pelaaja vs. pelaaja vertailussa selvästi paremmankin joukkueen.
-
Jossain määrin tahtotila tietysti näkyy ja sekin on aika riippuvainen itseluottamuksesta, joka taasen kumpuaa sitten toimivasta pelikirjasta, joka saa parhaimmillaan pelaajan tekemään jatkuvasti oikeita päätöksiä.
Omien kokemusten pohjalta asia on juurikin niin, että riittävä tahtotila ja itseluottamus mahdollistavat pelikirjan toimivan toteuttamisen, eikä päinvastoin. Tietenkään II-divaria ei voi verrata suoraan huippujääkiekkoiluun, mutta näissä sarjoissa nämä lainalaisuudet tulevat korostetusti esiin, kuten Ljpp asian toi esille.
Esim: Alussa oli tarvittava tahto (tavoitteena Suomi-sarja) ja oikein hyväkin pelikirja. Peli kulki hyvin, mutta viimeinen tiukka tappio johti alempaan jatkosarjaan. Pelikirja on edelleen sama, mutta kun tahtotaso on aivan olematon, ei edes hyvä pelikirjakaan auta. Turpaan tulee jopa III-divaritason porukoilta.
-
Hyvää settiä tulee, kiva lueskella muutakin kuin että ihan p*ska toimittaja kun ei ole voittanut 17 mestaruutta.
Haluaisin vielä hieman tuota kanadalaista tyyliä vatvoa sen verran, että kun lisätään nuo Väsyneet Kädet-merkin esille tuomat pointit, sellaisiin pieniin lätkän pelaamiseen liittyviin asioihin niin ollaan hyvin kartalla. Mielestäni juuri Sihvonen toi hienosti esiin, oliko se nyt Torinon lähetyksissä, pieniä asioita joita kanukit tekevät aina hyvin. Katse koko ajan kiekossa, kiekollisella apu lähellä, lapa jäässä, aina valmius pelata eteenpäin (ns. syöttö kolmannelle). Kaikki asioita joita Suomessa nyt ilmeisesti vasta opetellaan, tai joista on ruvettu uudelleen puhumaan. Oletteko huomanneet sellaisen, että ihan sama millainen väkkärä Kanadasta tännekin tulee, niin hänellä on aina nuo periaatteet hallussa. Taitotaso tietysti vaihtelee.
Ljpp:n tekstiin ei ole paljon lisättävää. Sen verran kuitenkin sanon että kun pelikirjakeskusteluitakin käy, niin kannattaa aina miettiä jonkin asian kohdalla onko se syy vai seuraus? Monet näistä tunnepuolen asioista ovat Sihvosen mukaan seurausta nimenomaan hyvästä pelikirjasta ja sen tuottamasta lisäarvosta, ne eivät pelkästään ole syy jonkun joukkueen menestykseen tai menestymättömyyteen. Minäkin näen niin että yksittäisen pelaajan kohdalla pelikirja voi tuottaa paljon hyviä asioita, edellyttäen tietysti että hänet on roolitettu oikein.
Harrastesarjasta olemme samaa mieltä, tuohan on ihan totta! Tässäkin on jännä miettiä sitä, että johtuuko se hyvä päivä siitä viisikkopelaamisesta ja sen onnistumisesta, vai onnistuuko viisikkopelaaminen siksi että on hyvä päivä? Minä pikkaisen kallistun tuon ensimmäisen kohdalle.
-
Pelitavasta en tiedä, kun en niitä koskaan pidä kuitenkaan liian ratkaisevana asiana, yksilötaidot kuitenkin ratkaisevat aina lopulta. Mielestäni Tapparan saumat ovat erikoistilannepelaamisessa, jossa joukkue on ollut liigan eliittiä sekä yli- eetä alivoimaisena. Jos tuomalinja alkaa hötkyilemään puhumattakaan että suosisi vastustajia, silloin voidaan olla siinä Mertsin 'kuuluisassa nesteessä'.
Jos tuomarityöskentely pysyy suht 50-50 ja pysyisi edes lähellä tätä runkosarjan lopun tasoa, niin se palvelisi mun mielestä enemmän Tapparaa kuin mikään pelifilosofian muutos. Valitettavasti yleensä pleijjareissa on pilli alkanut pysyä taskussa ja myös tuomariyksilöiden merkitys korostua, kun Suomesta ei nyt kuitenkaan löydy neljään otteluun samana päivänä kelvollista tuomitsijaa, valitettavasti.
Enkä myöskään usko, että tänäkään keväänä säästyttäisiin lieveilmiöiltä sikailujen ja pelikieltojen muodossa. Varmasti myös Tapparan peleissä tulee tapahtumaan panosten noustessa ylilyöntejä ja siihen perään Muukkosen käsittämättömiä päätöksiä.
Itse näen pelikirjan sellaisena että 0-0 peliä täysin viisikoin, alivoima kunnossa ja ratkaisut ylivoimalla. Niin tulee varmaankin pelaamaan kaikki muut paitsi Kärpät, joka pelaa 55 min nollanollaa ja ratkoo pelit vasta sitten :)
-
Harrastesarjasta olemme samaa mieltä, tuohan on ihan totta! Tässäkin on jännä miettiä sitä, että johtuuko se hyvä päivä siitä viisikkopelaamisesta ja sen onnistumisesta, vai onnistuuko viisikkopelaaminen siksi että on hyvä päivä? Minä pikkaisen kallistun tuon ensimmäisen kohdalle.
Mielestäni harrastetasolla se on nimenomaan tuo jälkimmäinen. Pelaajilla on, peliuran tasosta riippuen, jonkinlainen peruskäsitys siitä miten jääkiekkoa pelataan. Tämä peruskäsitys on kaikilla lajia yhtään ymmärtävillä melko samansuuntainen. Tämän tiedon ja osaamisen päälle rakentuu joukkueen pelitapa, koska kukaan valmentaja ei ole sitä pelaajille kouluttamassa ja harjoituttamassa. Pelaajien keskenäistä sopimista pelipainotuksissa tietysti tapahtuu. Hyvä tai huono suorittaminen kuitenkin ratkaisee sen muistuttaako peli edes pääpiirteittäin oikeaa jääkiekkoa - jos peli ei kiinnosta, tai lataus on muuten huono, jäävät pelin perusrakenteetkin toteutumatta.
Mutta se höntsypeleistä ja takaisin oikeaan kiekkoon.
yksilötaidot kuitenkin ratkaisevat aina lopulta
Ylläoleva ei pidä kyllä alkuunkaan paikkaansa. SM-Liigasta ei tosin heti tule osuvaa esimerkkiä mieleen, ellei sitten mieti vaikka hopea-Ässien puolustusta, mutta MM-tasolta niitä löytyy jo sitäkin enemmän. Suomella on usein huomattavasti vähemmän yksilötaitoa kuin muilla kiekon suurmailla, mutta joukkue on silti yleensä kilpailukykyinen. Venäjällä ja Slovakialla riittää yksilötaitoa, mutta menestys on enimmäkseen karttanut joukkueita.
Tapparan pelitapa 2000-2003 oli niin kaavamainen ja orjuuttava että hirvittää mutta todella hyvä. Pelaajamateriaali oli täysin rakennettu pelitavan ehdoilla. Pelaajien liikeradat ja toimet olivat piirulleen samat, vaihdosta, matsista ja kaudesta toiseen. Pakko myöntää, että ihailin sitä. Pelitapa, Rautakorven pelikirja, teki Tapparasta tasaisesti pelaavan koneen jossa joka jätkä tiesi miten tulee toimia tilanteessa kuin tilanteessa.
Nyt päästäänkin yhteen mieliaiheistani, eli Tapparan finaaliputkeen ja miksi ne päättyvät kuten päättyivät. 2003 kaikki oli kohdallaan: Joukkue 3 vuoden koulimisen jälkeen huikeassa fyysisessä kunnossa, tahtotila korkea tappioiden ansiosta, joukkueen runko oli pysynyt hyvin kasassa ja valmennus oli kehittänyt pelitavan jota pelaajamateriaali tuki. Mutta olennaista on, että Tapparan pelitapa kehittyi finaaliputkessa.
Rautakorpi suosi kamppailupelaamista, jossa voitetut kaksinkamppailut hyökkäyspäässä olivat kaiken avain. Maalipaikat rakentuivat usein kulmista, jossa isot pelaajat olivat vahvimmillaan. TPS-finaali tuli monessakin mielessä liian aikaisin, mutta ennenkaikkea TPS:n liikkuva puolustus ehti Tapparan isojen laitahyökkääjien alta pois. Tappara viljeli tukuittain kulmakiekkoja, mutta usein ei ehtinyt kamppailupeliin ollenkaan, kun TPS:n pakit jo toimittivat kiekkoa eteenpäin. Pakistossa pelasivat mm. Loponen, Lehtinen, Järventie, Mikkola, Eronen, eli kyseessä oli melkoinen mikkihiiirikalusto johon vain Tallinder ja T.Rajamäki toivat kiloja ja senttejä.
Jokereita vastaan Tapparan kulmavyörytys ei toiminut juurikaan paremmin, mutta syy vaihtui. Nyt vastassa olivat mm. Kari Haakana, Alex Brooks, Ari Vallin, Rami Alanko ja muutenkin Summasen & Westerlundin jäljiltä kovakuntoinen joukkue. Ja kuinka ollakaan, Tappara oli kohdannut vahvempansa - varsinkin Haakana ja keskinkertaisen runkosarjan pelannut Brooks jäivät mieleen. Maalivahtipelissäkin Jokerit toki oli Tapparaa edellä ja lisäksi joukkueessa oli supervaaralliset hyökkääjät (Banham, Machulda, Rosa..).
Sen verran ovat muistikuvat jo vanhoja (tarvitaan siis uusi viiri kattoon!), että en pysty kuvailemaan miten peli muuttui kaudelle jolloin kaikki natsasi, mutta olen varma siitä että voitettujen kulmapelien osuus hyökkäyspelissä oli vähemmän merkittävä kuin aikaisemmilla kausilla.
P.S. Vaikka pelikirjoista on melkein mahdotonta puhua mainitsematta Petteri Sihvosta, niin yritetään pitää vain ja ainoastaan Petteriä koskevat jutut omassa ketjussaan.
-
Jokereita vastaan 2002 oli Tapparan hyökkäyspeli täysin Jokereiden tasolla lähes joka pelissä. Peli oli minunkin mielestä kokonaisuutena valmiimpaa kuin mestaruusvuonna. Viimeisessä pelissä Helsingissä Tappara oli jopa täysin niskan päällä pelitapahtumissa, mutta itselle syöpyi mieleen etenkin Kari Lehtosen huikea vire. Sitä auttoi toki Jokereiden jykevä puolustus, joka pystyi pitämään Tapparan hyökkääjät parhailta paikoilta poissa. Hyökkäyspään väännöt voitettiin kulmissa molemmissa päissä, mutta viimeistely ei vain sujunut. Pelitapa oli suoraviivainen ja tehokas. Tehokkuus perustui pääosin hyvästä kulmapelistä maalintekosektoriin nostettujen maalipaikkojen viimeistelyyn ja hyvään viivapeliin.
Tappara teki 2002 huomattavasti enemmän maaleja kuin tulevana mestaruusvuonna, mutta puolustuspelissä kehitystä tapahtui parempaan suuntaan. Myös Draper ei ollut lähelläkään mestareiden Lehdon tasoa tiukoissa paikoissa, mikä lienee osaltaan tiivistyneen puolustuksen ansiota. Mielenkiintoista oli myös puolustajien tehojen lasku 2002-2003 välillä etenkin runkosarjassa. Mestaruusvuoden pakisto ei ollut runkosarjassa läheskään edellisvuoden tasolla pisteissä, mutta pystyi samaan suoritukseen pleijareissa molempina vuosina lukuunottamatta tulokas Marusakkia, joka häikäisi kaikki.
Mestaruusvuonna moraalinen finaali pelattiin mielestäni runkosarjaa dominoinutta Kerhoa vastaan. Tiukkaakin tiukemmassa välieräsarjassa Kerho oli Tapparaa selvästi parempi tasaviisikoin. Miettinen-Santala-Somervuori oli sen kauden runkosarjan huippuketju, josta ainakin Eero sitten tuttuun tapaansa hieman floppasi pleijareissa ja Kerho hyytyi. Ylivoimalla Kerho oli suorastaan surkea. Välillä tuntui, että Tappara oli turvassa pelatessaan vajaalla. Osasyynsä oli toki Tapparan loistavalla alivoimapelillä, jonka Rautakorpi oli hionut aiempaa parempaan kuntoon.
Mestaruusvuoden Tapparan hyökkäystehot jakautuivat todella laajalle ja tiettyjen pelaajien (Pirnes,Marusak,Bisset, Jämsen, nelosketju..) tason nosto playoffeissa nostivat joukkueen kaikissa sarjoissa niukasti, mutta riittävästi paremmaksi. Saattaa olla, että SE kausi oli ainutlaatuinen poikkeus, jolloin kaikki vain loksahti kohdalleen juuri oikeaan aikaan. Poikkeuksen puolesta puhuisivat ne monet ennätykset ja säännönmukaisuudet, joita silloin rikottiin kotietujen ja lähtöasetelmien suhteen.
Tällaista tasonnostoa odotan tälläkin kaudella etenkin Nurmelta sekä Kiilholma-Saviano ja Hokkanen-Piispanen akseleilta. Väläyksiä on jo nähty. Nyt suoritustason täytyy löytyä lopullisesti ja pysyä. Venun ja Lehterä-Enlundin pitäisi jatkaa vähintään tasollaan. Ykköseen luotan täysin etenkin Ojasen ja Vertalan osalta. Tillun panosta en myöskään pahasti epäile, mutta kovan pelin sopiminen vartalolle jää nähtäväksi. Vahvuutena Tapparalla on nyt aika valmiit toimivat ketjukoostumukset, joita ei kauheasti kannata muutella. Korkeintaan vähän virittää tarvittaessa. Hardt antaa mukavan piristysruiskeen joka ketjuun, jos jonkun laiturin peli yskii. Lehtonen paikkaa kohtuullisesti loukkaantumisia.
Lehdon onnistumiselle en näe estettä, sillä sen verran vakuuttava mies on ollut. Nikkilä sijaistaa tason pettäessä, eikä Uraman kannata odotella turhan kauan, jos hapuilua esiintyy. Urama voi aidosti herätellä joukkuetta maalivahdinvaihdolla perustason oleelisesti kärsimättä.
Puolustuksen täytyy tarkentaa peliään oleellisesti. Riskit minimiin ja käytetään sitä osaamista oikeassa paikassa terveellä itseluottamuksella. Alivoimamaaleja on mennyt sisään tuskastuttavan paljon, mutta ehkä se on sitten se hinta riskinotosta ns. kiekollisessa pelissä. Loppujen lopuksi kyse on ollut useinmiten vain huolellisuudesta. Kiekon rohkeat ylöstuonnit ja lyhyet syötöt omassa päässä täytyy pystyä rytmittämään oikeisiin paikkoihin. Purkukiekkoja ei pidä välttää, kun on niiden paikka. Yksi selkeä puute etenkin Aallon ja Grönvallin pelissä on huono taklaustensietokyky. Aalto menettää pelikontrollin ja Rete lähes terveytensä, kun kunnon niitti tulee kohdalle. Jyp ei tätä onneksi kovin hyvin pysty hyödyntämään kuin ykköskentällään, mutta muilta joukkueilta löytyy taklausvoimaa laajemmaltikin, jos siihen tulee vähänkin paikkaa. Benoit, Anssi ja Pikkarainen ottavat mällit kunnialla vastaan ja osaavat niitä antaakkin tarvittaessa. Pentikäiselle voisi antaa enemmän roolia pelin koventuessa ja Halmeen tiputtaisin jo lähtökohtaisestikkin seitsemänneksi pakiksi.
-
Myönnetään, että taisin selittää vähän huonosti ja ylimalkaisesti kun Ljpp tarttui mainintaani 'yksilötaidot kuitenkin ratkaisevat aina lopulta'.
En tarkoittanu toki mitään rinnastusta perustaidoissa minnekään päin, vaan tarkoitin maalintekoa ja tai sen estämistä eli maalivahtipeliä. Kuten olemme nähneet arvokisoissa, Suomi tarvitsee yhteen maaliin noin kymmenen paikkaa enemmän kuin ne maat, joilla on todellakin sitä henkilökohtaista taitoa. Näkisin niin, että monta vuotta jatkuneella loistavalla joukkuepelillä edennyt Suomi olisi voittanut lähes kaiken mahdollisen, jos sitä taitoa olisi kun edessä on enää tyhjä maali.
Muistellaanpa vaan miten venakot, tsekit ja muut yleensä aina tekevät siitä erän ainosta paikastaan maalin ja Leijona pyörittää 5 kahden miehen ylivoimaa saamatta verkkoakaan-sitä noin periaatteessa tarkoitin yksilötaidolla.
Tappara-Kärpät peli tässä jokunen päivä sitten oli hyvä esimerkki siitä, kun sitä taitoa pystyy hetkellisesti käyttämään paremmin kuin vastustaja, niin pinnoja ropisee. Siinä pelissä onnistui sekä maalinesto että -teko paremmin kuin vastustajalla, jolla tuota luontaista taitoa on kosolti enemmän, tai ainakin niin luulevat. Blues taas on tänä vuonna ollut hyvä esimerkki siitä, kun nimenomaan se esto on kondiksessa niin vähäisempikin maalintekotaito riittää pisteiden ropsimiseen. Henkinen puoli kuuluu myös oleellisesti henkilökohtaiseen kapasiteettiin, onko se sitten taitoa vai mitä.
Pelikirjastahan tässä sektorissa piti puhuman, mutta taitaa alkaa mennä jo vierestä. No pelitapaa tässä taidan käsitellä: toiset tekee ja toiset ei.
-
Puolustuksen täytyy tarkentaa peliään oleellisesti. Riskit minimiin ja käytetään sitä osaamista oikeassa paikassa terveellä itseluottamuksella. ... Kiekon rohkeat ylöstuonnit ja lyhyet syötöt omassa päässä täytyy pystyä rytmittämään oikeisiin paikkoihin. Purkukiekkoja ei pidä välttää, kun on niiden paikka.
Selkein uhkakuva mikä itselleni tulee mieleen on se, että omaa pelitapaa, jolla on pelattu koko runkosarja, alettaisiin tietoisesti muuttamaan. Tämä voisi tapahtua joko a) tietoisesti Uraman taholta, tai b) tiedostamattomasti pelaajien jänistäessä ja pelätessä virheitä.
Vaihtoehdossa a) vaarana on se, että juuri kun se peruspelitapa on saatu toimimaan, niin pienetkin muutokset aiheuttavat pelin sekoamista koska pelitapa ei tulekaan selkäytimestä. Tappara on pelannut melko orjallisesti kiekonhallinnan ehdoilla oman pään peliä eikä kiekkoa ole kovinkaan hanakasti vain purettu rauhallisesti luovuttaen kiekkokontrollin vastustajalle. Mikäli joku muu on tämän suhteen havainnut selkeää trendinmuutosta varsinkin keväällä, niin olisin asiasta kiinnostunut kuulemaan.
Vaihtoehto b) on se todennäköisin ongelmien aiheuttaja. Pelaajat ryhtyvät pelaamaan ylivarovaisesti ja pelkäämään virheitä. Ts. keskitytään liikaa jokaiseen suoritukseen, ajatellaan liikaa. Ehkä luottamus siihen omaan pelitapaan ei olekaan niin vahva, että ei olisi pelkoa harhasyöttöjen tuhoisasta vaikutuksesta? Ja "ei kai meidän peli nyt siihen kaadu jos nyt en koitakaan pitää kiekkoa omilla vaan heitän pleksin kautta pihalle... jos vastustaja pääsee väliin ja kaikkee...".
Seuraus on turmiollinen, sillä pelinopeus vähenee radikaalisti, ja syötöt napsuvat usein vastustajan lapaan. Virheitä tulee ja niiden seurauksena jäähyjä sekä ylivoimahyökkäyksiä omaan päähän. Hyökkäyspeli on hampaatonta. Lomille lomps.
Summa summarum, Tapparan pelitapa on havaittu toimivaksi, ja sen toteutuskin on rullannut erinomaisesti. Tässä kuitenkin nähdään tuo psykologinen elementti: Pelaajien täytyy uskoa siihen omaan tapaan 100% ja löytää tekemiseen tunteiden palo ja raivo, jotta pelitapa toimii. Esimerkiksi avauspelin tulee toimia klap-klap-tyyliin suorastaan sokkona, eikä pakin tule empiä puoltakaan sekuntia sitä kenelle sen syötön antais.
Tapparan finaalivuosien pelissä oli juuri se elementti, että peliä ei tarvinnut muuttaa ollenkaan siirryttäessä runkosarjasta playoffseihin. Intensiteettiä ja terävyyttä toki lisättiin.
-
...Vaihtoehdossa a) vaarana on se, että juuri kun se peruspelitapa on saatu toimimaan, niin pienetkin muutokset aiheuttavat pelin sekoamista koska pelitapa ei tulekaan selkäytimestä. Tappara on pelannut melko orjallisesti kiekonhallinnan ehdoilla oman pään peliä eikä kiekkoa ole kovinkaan hanakasti vain purettu rauhallisesti luovuttaen kiekkokontrollin vastustajalle. Mikäli joku muu on tämän suhteen havainnut selkeää trendinmuutosta varsinkin keväällä, niin olisin asiasta kiinnostunut kuulemaan...
Tuo pelitapahan muuttui vähän joulun tienoilla. Aiemmin, kun siitä kiekosta ei millään haluttu luopua, niin se tuotti turhia kiekonmenetyksiä omassa päässä. Joulun jälkeen on omastä päästä purettu nöyremmin, jos ei selkeää syöttöpaikkaa ole.
Mielestäni poffeissa kaiken a ja o Tapparalla tulee olemaan pelinopeus: kuinka saadaan peli käännettyä vastahyökkäyksiin ja etenkin ylivoimalla kiekon alueelle vienti. Monesti näkee Tapparan yrittävän hyökkäysalueelle liian hitaalla vauhdilla tai sitten järjettömällä päätykiekolla johon ei kukaan ole menossa.
Vastahyökkäykset ovat ajoittain toimineet kuin unelma ja tuottaneet lukuisia ylivoimahyökkäyksiä. Tuo on se elementti, johon Tapparan materiaali on erittäin sopiva nimenomaan hyväkätisten puolustajien myötä. Mutta hidastelu kiekon kanssa voi tuon viedä pois pelistä ja sitä kautta vaikeuttaa voittamista huomattavasti. Nyt olisi myös Lehdolla hyvä aika lopettaa helppojen päästäminen, kun se yksikin maali voi olla ratkaiseva kauden jatkon kannalta.
-
Urama ei tule muuttamaan pelitapaa kuin hiukan tosipeleihin. Luulisin? Ja muutos tulee suunnanmuutospeliin johon haetaan nopeutta ja tarkkuutta. Ja hyökkäyksen aloitusta sekä siitä jatkuvaa keskialueen ylitystä. Näitä muutoksia harjoiteltiin silloin tauolla sekä päivänä jolloin olin pelaajatapaamisessa. Pelaajat keskustelevat kentittäin aika paljon kuinka toimivat eri tilanteissa. Näin O.J ja Venu kertoivat. Kun juttelimme esim. siitä, että Savianon ei kannata välttämättä yrittää laidasta läpi ohi satakiloisen puolustajan tms. Tällä hetkellä Urama ja valmennustiimi katsovat varmaan Jyp pelejä ahkeraan ja keskittyvät ainoastaan Jypin kaatoon. Kuinka eliminoida Immosen kenttä ja taas vastaavasti saada omilla vahvuuksilla aikaan voitot.
-
Yksi pieni, mutta varsin merkittävä osa on aloitukset. Niihin olisi syytä löytää lääke, sillä Immonen oli kirkkaasti paras aloittaja runkkarissa, ja mm. SaiPaa vastaan Ojanenkin hävisi ainakin viisi oman pään aloitusta 100-0.
Jos ei nopeus riitä Immosta vastaan, olisi siihen keksittävä jokin toinen lääke. Jokainen hävitty aloitus kuitenkin tarkoittaa lisää työtä kiekon saamiseksi itselle, hukattuja ylivoimasekunteja sekä joskus suoria maalintekopaikkoja vastustajalle.
-
Yksi pieni, mutta varsin merkittävä osa on aloitukset. Niihin olisi syytä löytää lääke, sillä Immonen oli kirkkaasti paras aloittaja runkkarissa, ja mm. SaiPaa vastaan Ojanenkin hävisi ainakin viisi oman pään aloitusta 100-0.
Jos ei nopeus riitä Immosta vastaan, olisi siihen keksittävä jokin toinen lääke. Jokainen hävitty aloitus kuitenkin tarkoittaa lisää työtä kiekon saamiseksi itselle, hukattuja ylivoimasekunteja sekä joskus suoria maalintekopaikkoja vastustajalle.
Todellakin. Asian kompensoimiseksi olisi hyvä ainakin koittaa välttää niitä oman pään aloituksia. Huolimattomuudesta johtuvat pitkät kiekot ovat mitä oivallisin tapa kaivaa verta nenästään Jypin ykkösketjun astellessa kentälle. Lisäksi Mika Lehdolla on ollut mielestäni tapa katkaista peli todella herkästi helpommissakin tilanteissa. Nyt olisi petraamisen paikka hänelläkin jotta kiekko saataisiin omalle pakille nopeasti eikä aina tarvitsisi ottaa sitä B-pistealoitusta.
Tapparan aloittajien tilastot ovat kyllä pelottavan huonot. Onneksi Ojasella on sentään kokemusta ja taitoa niihin ettei tarvitse ihan pelkkiä tilastoja tuijotella.
-
Tähän asiaan mielestäni vaikuttaa aikas paljon pelin tärkeys ja keskittyminen. Ojanen on varmaan SM-liigan voimakkaimpia aloittajia. Pitää alhaalta kiinni mailasta ja vääntää väkisin omille kiekon. Ja osaa pelata hyvin myös tasuria aloituksessa jos tarve vaatii niin. Kyllä meillä on hyviä aloittajia eikä meille liiemmin ole tehty maaleja sata-nolla aloitushäviön jälkeen. Aloitushan on myös viisikon yhteinen tehtävä ja kokonaisuus on toiminut meillä.
-
Tähän asiaan mielestäni vaikuttaa aikas paljon pelin tärkeys ja keskittyminen. Ojanen on varmaan SM-liigan voimakkaimpia aloittajia. Pitää alhaalta kiinni mailasta ja vääntää väkisin omille kiekon. Ja osaa pelata hyvin myös tasuria aloituksessa jos tarve vaatii niin. Kyllä meillä on hyviä aloittajia eikä meille liiemmin ole tehty maaleja sata-nolla aloitushäviön jälkeen. Aloitushan on myös viisikon yhteinen tehtävä ja kokonaisuus on toiminut meillä.
On toiminut pääasiassa, mutta sitten esim. juuri SaiPa-peleissä ja Jypiäkin vastaan on siinä ongelmia ollut. Immonen x 2, Hytönen, Koho, Vilen ja Tenkanen ovat esittäneet aika suvereenia toimintaa aloituksissa Tapparaa vastaan - ja on niistä pari maaliakin tullut. Edes Ojanen ei ole saanut tasureita väännettyä.
Toivottavasti sentterinelikkomme löytää hyvät lääkkeet Immosta vastaan, jotta sitä kiekkoa saadaan välillä omillekin käännettyä.
-
Itse en suoranaista pelitapa muutosta ajatellutkaan, kun kirjoitin puolustuspelin tarkentamisesta. Ei puolustuspeli niin huonoa ole ollut viimeisissäkään peleissä, itseasiassa ainoita kohtuullisia osa-alueita Tapparan peleissä. Roiskimiseen ei tietystikkään pidä lähteä. Kuten Väsyneet Kädet totesi, niin joulun alla pelitapa muttui tiiviimmäksi ja itse pidän sitä suuntaa oikeana playoffeissa. Asenteen kautta tapahtuu vamasti luonnostaankin skarppaamista.
Riskejä pitää ottaa, mutta pelimiehen erottaa luuserista ajoitus. Sama on sen purkukiekon kanssa. NykyTapparan hienous on itseasiassa juuri pelaajien vapauksissa. Se mennäänkö "leikittelykiekolla" sitten pitkälle on iso kysymysmerkki. Viime vuonna seinä tuli vastaan aika nopeasti. Otteiden koveneminen ja pelinopeuden kasvu ei kikkoja ja neppailua tunnetusti suosi. Tuomarilinjan pelkään löystyvän edellisvuosien tapaan. Silloin peruspelaamisen taso ja rutiinit näyttelevät suurta roolia ratkaisupaikoissa.
Aloituksissa annetaan tasoitusta Jypille aika paljonkin, mutta sen muuttamiseen ei taida kaksi viikkoa riittää. Taso on ollut melko huono läpi kauden.Puristetaan etumatka jostain muualta. Isokasi hoitaa toivottavasti ykkösYV:n tarvitsemat aloitusvoitot ja muutaman oman AV:n ns. pakkovoiton.
-
Sen verran ovat muistikuvat jo vanhoja (tarvitaan siis uusi viiri kattoon!), että en pysty kuvailemaan miten peli muuttui kaudelle jolloin kaikki natsasi
Itse muistan suurimman eron tapahtuneen oman pään kiekollisessa pelissä. Aikaisemmilla kausilla Rautakorven Tappara syyllistyi herkästi paineen alla purkamaan "hätärin" - eli sokkona keskialueelle tai pitkäksi. Syynä tähän oli varmasti pyrkimys virheiden välttelemiseen. Toki tätä kautta aukesi myös joskus nopeita vastahyökkäyksiä.
Keväällä 2002 Jokerit tuli Tapparaa vastaan poikkeuksellisen agressiivisella karvauksella. Erityisesti tämä näkyi loppuottelusarjan toisessa ja kolmannessa ottelussa, joissa Tappara teki käsittämättömän määrän pitkiä kiekkoja ja ylipäänsä luopui hyökkäysmahdollisuuksista aivan liian herkästi. Siten Tappara ei päässyt edes hyödyntämään parasta asettaan - eli hyökkäysalueen kulmapelaamistaan - niin usein kuin muita joukkueita vastaan. Summaselta agressiivinen "ajokoirakiekko" oli varmasti tarkkaan harkittu taktinen veto Tapparan pelinrakennusta vastaan.
Seuraavana syksynä Tapparan pelissä oli tapahtunut silminnähtävä muutos: omalta alueelta pyrittiin aina tulemaan kuljettamalla. Jopa epätoivoisissa tilanteissa Kangasniemenkin tapainen puukätinen peruspakki yritti suojata ja tuoda kiekkoa jalalla keskialueelle. Ilmeisesti Rautakorpi näki oman alueen syöttelyn riskialttiina, mutta ei halunnut joukkueen luopuvan kiekosta yhtä helposti kuin aiemmilla kausilla. Alkukaudella tämä johti usein hölmöltä tuntuviin kiekonmenetyksiin, sekä toisaalta hyökkäyspelin hidastumiseen. Ei ihme että maalinteko tökki ja omissa tuntui soivan turhan usein...
Pikkuhiljaa kauden edetessä alkoi löytyä jonkinlainen tasapaino sen suhteen, milloin kannattaa heittää pleksin kautta keskialueelle ja milloin järkevästi pitää kiekko omalla joukkueella. Pudotuspeleissä sekä Bluesin että HPK:n agressiivisen karvauksen alla Tapparan uusi harkitsevampi (ja hitaampi) pelitapa näytti toimivuutensa: Tappara pääsi itse säännöllisesti kiekon kanssa omalta alueelta ylös eikä vastustaja kuitenkaan päässyt kiekonriistoihin, koska nyt varman päälle pelaaminen ja rakentava kiekon ylöstuonti olivat tasapainossa.
Finaalisarja Kärppiä vastaan olikin sitten läpihuutojuttu, koska hyökkäävästä maineestaan huolimatta Kärpät karvasi passiiviisesti ja siten antoi Tapparalle kaikki avaimet pelata haluamallaan tavalla. Ainostaan Kärppien muutamat huikeat yksilöt pitivät pelit näennäisesti tasaisina, vaikka nyt Tapparan täydelliseksi hiottu "90-lukulainen pelikirja" käänsi kaikki ottelut Tapparan eduksi.
Eli summa summarum: aluksi Rautakorven Tappara luopui liian helposti kiekosta paineen alla. Harva joukkue kuitenkaan uskalsi antaa painetta Tapparan pakeille. (Mussutettiin vain kärkikarvaajan estämisestä, vaikka ratkaisu olisi ollut rohkeampi karvaus!) Syksyllä 2002 Tappara opetteli virheidenkin kautta pitämään kiekkoa enemmän, ja siten parannettiin hyökkäyspelaamista ilman että puolustus kärsi.
Näin sen minä näin.
-
Mielestäni yksi tekijä oli myös Tapparan fyysinen kunto. Silloin keväällä joukkue oli varmaan Rautakorven aikana parhaassa kunnossa mitä hänen aikana koskaan. Ja se kunto rupesi mielestäni tulemaan Blues-sarjan loppuvaiheessa aina enemmän esiin ja oli sitten finaaleissa oli parhaimmillaan. Ja Lehto oli iskussa. Kuten näyttää tälläkin kaudella olevan! Onhan Lehdollakin sopimus katkolla ??? Se voi vaikuttaa otteisiin aika paljon tällä hetkellä?
-
Eka peli takana JYPiä vastaan. Tänne voisi analysoida hieman miltä peli Tapparan pelisysteemin osalta näytti. Itselleni tuli ainakin seuraavat asiat mieleen:
1. Aloitukset: Varsinkin omassa päässä vaikutti siltä, että tätä osa-aluetta saatiin skarpattua eikä päästetty vastustajaa dominoimaan. Muutaman 100-0-voiton JYP vei, mutta kokonaisuutena on eteenpäinmenoa havaittavissa.
2. Hyökkäyksiinlähdöt: Eivät toimineet ollenkaan varsinkaan alussa, mutta pelin loppupuolella edes jonkinlaisia viitteitä omasta peruspelaamisesta oli havaittavissa. Alussa JYPin yltiöpäinen karvaus tuotti julmetusti ongelmia. Olisiko Urama odottanut sittenkin passiivisempaa vastustajaa? Ja näytti tuomarilinjakin olevan vanha kunnon "vain ruumiit vihelletään, jos niitäkään" mikä suosi vauhdinhyydytystä yrittävää vastustajaa.
Näytti siltä, että tietyllä tapaa Tappara yksinkertaisti peliään ottelun aikana pyrkien jopa pelaamaan JYPin aseella, joka oli "kiekko päätyyn ja painimaan". Varsinkin Lehterän trio väänsi yllättävän vahvasti kulmissa.
3. Pelirohkeus: Hieman vaikutti arastelulta joissain kohtaa, ja varsinkin karvauspaineen purussa pitäisi olla rohkeutta antaa ne syötöt nopeasti ja huolellisesti lapaan jolloin saadaan vastustaja pelaamaan itsensä pihalle ja läkähdyksiin eikä vastaavaa momentumia kuten 1. erässä pääse syntymään. Nyt lähinnä kerjättiin verta nenästä olemalla hieman unessa, kaikki kunnia JYPin aktiiviselle pelille.
4. Sota-alue, uhrautuminen, intensiteetti: Tappara oli valmis taistelemaan ja voittamaan. Se oli mielestäni ottelun tärkein viesti. Kovassa paineessa saatiin vastustaja pidettyä pahimmilta maalipaikoilta poissa, lukuunottamatta sitä avausmaalia jossa peluri jätettiin vapaaksi maalin eteen namuttelemaan. Joka pelaajasta näki, että nyt on tosi kyseessä, eikä mitään löysää surffausta nähty.
Sarjan jatko: Vallitsevalla tuomarilinjalla (Nollatoleranssi, missä pelaa?) JYP vie tilan ja ajan Tapparan hyökkäyksiinlähdöistä varsinkin kotikaukalossaan (eikös se oo pienempi?) ja Tappara on vaikeuksissa mikäli tarvittavaa huolellisuutta ja nopeutta kiekollisiin ratkaisuihin ei löydy. Mitään sen kummempia käärmekeittoja ei Uraman tarvitse keitellä, mutta oleellista olisi saada oma peli kuntoon. Nyt se ei vaikuttanut olevan vielä sillä tasolla että on asiaa jatkoon, saati jatkossa. Mutta playoffeissahan tunnetusti pärjää se, joka kehittää peliään tasaisesti.
-
2. Hyökkäyksiinlähdöt: Eivät toimineet ollenkaan varsinkaan alussa, mutta pelin loppupuolella edes jonkinlaisia viitteitä omasta peruspelaamisesta oli havaittavissa. Alussa JYPin yltiöpäinen karvaus tuotti julmetusti ongelmia. Olisiko Urama odottanut sittenkin passiivisempaa vastustajaa?
Pauli Järvinen puhui pelin jälkkeen 957:n haastattelussa, että JYPin scouttaaminen oli vähän epäonnistunut. Tapparalle tuli ilmeisesti tosiaan yllätyksenä, että JYP karvasi niin kovaa. Ihan odotettua oli paine kiekolliseen pelaajaan, mutta yllätys tuli siinä, että JYP tukkikin samalla avauspaikat kummallekin laidalle, myös sinne painottomalle puolelle. Se kuulemma aiheutti päänvaivaa, kun ei päästykään ohittamaan edes rännin kautta koko painetta ja avaamaan tyhjältä puolelta peliä.
-
Pauli Järvinen puhui pelin jälkkeen 957:n haastattelussa, että JYPin scouttaaminen oli vähän epäonnistunut. Tapparalle tuli ilmeisesti tosiaan yllätyksenä, että JYP karvasi niin kovaa. Ihan odotettua oli paine kiekolliseen pelaajaan, mutta yllätys tuli siinä, että JYP tukkikin samalla avauspaikat kummallekin laidalle, myös sinne painottomalle puolelle. Se kuulemma aiheutti päänvaivaa, kun ei päästykään ohittamaan edes rännin kautta koko painetta ja avaamaan tyhjältä puolelta peliä.
Ok. Tuohan on ihan lupaavaa sikäli, että kyse oli varsinkin pelin alussa lähinnä siitä, että JYP pääsi puskista yllättämään. Nyt tuo kortti on sitten käytetty, ja vastavetoa on aikaa suunnitella hyvin ennen perjantaita. Jos taas JYP vaihtaa passiiviseen sumppuun voimien ehtyessä ja ottelusarjan edetessä, tulee Tappara viemään peliä omalla systeemillään.
Parempi vaihtoehto tosiaan siihen verrattuna että olis tiedetty mitä JYP tulee tekemään mutta ei vain voitu mitään.
-
No juu, todella positiivista jos JYP tosiaan olikin vain yllätyksen turvin noin paljon edellä. Alku näytti eilen helvetin pahalta ja mietin ihan Enlundin maaliin asti, että näissä peleissä on pakko pystyä myös hyökkäämään. Ekassa erässä pyrin seuraamaan oikein tosissaan Tapparan avauspelaamista ja kyllähän joukkue oli hirveissä vaikeuksissa.
Hyökkääjät menivät missä sattuu, ajoitukset täysin pielessä ja puolustajat osittain pakon edestä availivat todella vaikeita syöttöjä. JYP liikkui kolmelta kaistalta, pelasi suoraan maalia kohti ja tuntui olevan joka tilanteessa paremmassa liikkeessä. Eli sen tasapaino oli selvästi parempi.
Tappara löysi aseensa lopulta ja alkoi saada kiekkoa järjestelmällisesti toiseen päähän. Aika paljon Tapparalla edelleen ratkaisee henkilökohtaiset suoritukset varsinkin sisäänviennissä, mutta toisaalta jos kiekko saadaan pelattua edulliseen asemaan jo ennen omaa sinistä, niin Tapparan taito alkaa tulla esiin. Oman pään pelissä oli vielä hakemista ja myös ajoitusongelmia, mutta nyt niistä ei maksettu hintaa.
Tapparan pitäisi minun mielestäni pelata edelleen suoraviivaisemmin hyökkäysalueella. Muutaman kerran hukattiin potentiaalinen maalipaikka sillä ettei kiekkoa toimitettu suoraan maalia kohti. Tosin ilmeisesti tässä otettiin varman päälle, jotta JYP ei pääse kontraamaan huonoista laukauksista.
-
Alussa Tapparalta puuttui pelirohkeutta, mikä näkyi mm. hyökkäysalueella siinä että vapaina olleille pakeille ei aina uskallettu syöttää vaan kiekkoa pelattiin mieluummin syvälle. Mitä pidemmälle mentiin, sen enemmän Salmelaa, Aaltoa ja muita saatiin peliin mukaan, mikä sitten johti mm. voittomaaliin (Anssin yksilösuoritus hyvin pitkälle). Maininnan arvoinen lienee Kimmo Pikkarainen, joka otti myös hyvin osaa hyökkäyspelaamiseen ja pelasi huomattavasti paremmin kuin joissain runkosarjapeleissä.
Sarja tullee ratkeamaan monipuolisemmin hyökkäävän joukkueen voittoon. Ainakin eilisen perusteella Tappara on joukkueista piirun verran edellä hyökkäävämmän ja pelitaitavamman pakkikaluston ansiosta. Ensimmäisessä pelissä esiin nousi varsinkin erinomainen Salmela, mutta reservissä on vielä paljon parempaa Aallolta ja Benoitilta. Eilen heiltä nähtiin vain väläyksiä.
-
Puhutaanpas välillä taas pelikirjasta. Siinä ja siinä, että kuuluisiko Sihvosketjuun, mutta koska asia käsittelee nimenomaan pelitaktiikkaa, niin otan sen tähän.
Eilen Mestis -finaalien studiossa Sihvonen näytti hidastusesimerkkejä, kuin TuTon pakit avaavat keskustan kautta. Sentteri tulee puolustussiniviivan tietämille tarjoamaan syöttöpaikan puolustajille, ja kiekon saatuaan jatkaa eteenpäin nopeasti laitahyökkääjälle. Sihvosen mukaan tämä oli aivan briljanttia pelaamista, parempaa kuin edellisen päivän Blues - Pelissä ja Lehkosen ansiota.
Nyt tänään kun katselin Jokerit - Blues peliä, niin yhtäkkiä huomasin, että Blues avaa peliä aivan päinvastaisesti. Pakki levittää laitaan hyökkääjälle, joka todella usein kuljetti kiekon viivojen yli. Olen käsittänyt, että Sihvonen pitää Bluesinkin peliä ja kirjaa vallan erinomaisena, mutta se ei ainakaan tänään edustanut tätä keskustan kautta avaamista, ja lyhytsyöttöpeliä. Pikemminkin mieleen tuli Jursinov Sr. joka kielsi keskialueen syötöt turhan riskialttiina ja painotti "jalat, jalat" kuljettamista vastustajan päätyyn.
En nyt muista oliko Sihvonen vai joku toinen Urheilulehden kirjoittelija, mutta hän oli tehnyt havainnon että Bluesilta puuttuu hitaan hyökkäykseenlähdön variaatio - siis tämä Tapparafaneille enemmän kuin tuttu hyökkäykseenlähtö. Todellakin, Blues näyttää ajautuvat usein vaikeuksiin jos nopea lähtö laidan kautta ei onnistukkaan.
-
Tosipeleissä on siinä mielessä helppo pelata, että vastus on koko ajan sama. Eli pitää löytää vastalääkkeet sen mukaan mikä joukkue on vastassa. Ihmettelisin suuresti jos hyökkäyksiinlähdöt sun muut tekijät olisivat helppoja. Kun joukkueet ovat lähes tasavahvoja monessa suhteessa. Silloinhan kaikki tekeminen kentällä on vaikeaa. Toisella joukkueella on vahvoja hyökkäysvitjoja joille laitetaan jarruketju etteivät pääse tekemään maaleja jne. Olen aina ollut sitä mieltä, että tosipelien aikaan valmentajatiimin tärkein homma on psyykata tahto esiin pelaajista. Pelikirjat, kuntopiikki sun muut asiat pitäisi olla jo kunnossa keväällä. Jos omissa soi pitää pelata aina vain paremmin ja tehdä itse kaksi maalia.
-
Tapparan ja ennenkaikkea tulevien valmentajien pitää ottaa oppia Kärppien pelikirjasta ja tekemisestä kentällä. Ja paljolti liittyen puolustamiseen ja hyökkäysten nopeuteen. Jalonen osaa rytmittää pelaamisen oivallisesti. Kärpät osaa todella hyvin pelata myös ns. "säästöliekillä" kuten Petteri "pelikirja" sanoo jossain kolumnissaan. Tappara joutui läpi tosipelien koville aivan liian usein. Ja jäähyjä tuli aina enemmän kuin vastustajalle. Niin ei saisi olla! Se kuluttaa turhaan pelaajia. Nämä asiat pitäisi oppia jo runkosarjassa. Kyseiset asiat onnistuvat pienemmälläkin pelaajabudjetilla.
-
Mielenkiintoista nähdä, että minkälaista pelikirjaa se Saarinen meinaa peluuttaa nyt sitten. Sanoi haastattelussa jotta hyökkäyksien käynnistämiseen tulee pientä viilausta ainakin. Johtuen varmaan siitä syöttötaidosta mitä meillä nyt on pakistossa. Veikkaan että viisikkopelaaminen tulee viime kautta tiiviimmäksi ja vieläkin suoraviivaisemmaksi. Vaikka viimekaudellakin mentiin välillä todella suoraan maalille. Alivoimaan tuskin tulee muutosta vaan jatketaan pienellä neliöllä antaen vain kiekolliselle kova paine. Ylivoimaan saattaa tulla vähemmän variaatioita ehkä? Ni se jää nähtäväksi kun pakkien viivapelaaminen ja laukaisuvoima on vähän arvailua. Hyökkääjät kyllä ovat YV:llä varmaan samoja suurin osa. Mutta minkälaista kiekotonta peliä harrastetaan 5-5 vastaan? Aktiivista ja agressiivista kuten Blues viime kaudella vai odotellanko keskialueella iskemistä?
-
Miltä on Saarisen pelitapa näyttänyt muutaman harjoituspelin jälkeen, ei ilmeisesti mitään mullistavia tapahtunut?
Kuinka hyökkäyksiinlähdöt sujuvat?
-
Harjoituspelit ovat olleet sen verran sekavia ja kiertävillä kokoonpanoilla, että kovin helppoa ei ole maalikon ollut löytää toistuvia pelitaktiikoita tai kuvioita. Yritetään kuitenkin:
Saarinen lupasi aktiivisempaa karvausta. Harkkapeleissä ei kuitenkaan pääsääntöisesti ole karvattu kahdella, mutta yhtä kärkipelaajaa on juoksutettu vastustajan pakkien perään. Esim. Steve Savianolle tämä homma sopii ja tämä on myös muutosta Urama-Tapparaan, joka ei oikeastaan karvannut, vaan pelasi 1-2-2 ohjauspeliä melko passiivisesti. "Luistele! Luistele!" karjaisuja kuului kärkimiehille ohjeiksi ainakin Ilves-pelissä, aina jos ylin pelaaja ei mennyt kieli vyön alla vastustajan kiekollisen pakin kimppuun. Yksi Uraman ajan outouksia olikin se, että joukkueessa oli paljon sähäköitä hyökkääjiä, joita ei kuitenkaan päästetty agressiivisesti karvaamaan, joten jotain parannusta tästä voisi kehkeytyä. Toisaalta karvauksen ajoituksissa varsinkin 2. ylimmän pelaajan osalta on tietysti ollut vielä paljon hakemista - koska iskeä kahdella miehellä kiinni jos kärkikarvaaja onnistuu pelinavausta häiritsemään?
Avauspelissä on ollut havaittavissa kaksi vaihtoehtoa. Toinen on perinteinen hyökkääjän kiekonhaku maalin takaa, joka oli hyvin tuttua Uraman aikana, ja jota harrasti jopa Ekku Lehtonen jo aikoinaan. Taaksepäin syöttöjä pakeille ei ehkä ole näkynyt yhtä paljon kuin Uraman aikana, mutta tämä voi olla suoraa seurausta siitäkin että nyt siellä on Salmelan tilalla Pentikäinen, joten kannattaako sinne syöttääkään jos eteenpäin pitäisi päästä ::)
Toinen nopeampi tapa on ollut lyhyt syöttö oman sinisen tuntumaan, yleensä laitahyökkääjälle/laitaan, josta nopea jatko keskelle. Tämä ei ole ihan vielä lähtenyt toimimaan, mutta tätä kautta haettaneen nopeita pelin kääntöjä. Liekö viime kauden peruja, mutta välillä nopeat käännöt eivät ole onnistuneet, kiekko on palautettu pakeille ja näissä tilanteissa uudistuneen puolustuksemme taitotaso on tullut selkeästi vastaan - nykypuolustukella ei todellakaan ole varaa jäädä alas pelaamaan pakki-pakki syöttöjä, jos se viime kauden pakeillekin oli ajoittain haasteellista.
Eli paljon vanhaa ja melko vähän uutta toistaiseki. Jotain käärmekeittoa pitäisi avauksiin kyllä keksiä tuon pakiston rajallisen taidon takia. Muuten homma voi jäädä liikaa muutaman hyökkääjän yksilötaidon varaan.
-
Itse olen havainnut kahdentyyppistä kiekotonta pelaamista? Kentät joissa on nopeutta (Savi) luistelee kimppuun yhdellä ja toinen apuun kiekon saatua. Ja taas esim. eilen Ojasen kenttä tiputti hyökkääjät riviin siniselle ja pakit siihen taakse. Tosi passiivista 3-2. Hyökkäyksessä pyritään pitämään se viisikko hyvin tiiviinä että syötöt olisi lyhyitä. Ja sitä kautta jos tulee kiekonmenetys päästään heti ahdistelemaan kiekko takaisin. Ja onpa nähty myös upeita pystysyöttöjäkin esim. HPK pelissä jossa näin tehtiin maalikin.
-
Kaksi peliä nähneenä ihmetyttää yksi asia. Tosin parin pelin otannalla se voi olla myös harhaa.
Eli siis pitkät avaukset pakeilta hyökkääjille suoraan hyökkäyssiniviivalle ovat puuttuneet tyystin. Toivottavasti niitä ei ole kielletty vaan sekin olisi syöttövariaatioissa vastustajan viisikon hajottamiseksi. Niitä tuli Tampere Cupissa oikeastaan vain Lekin kolmikon ollessa jäällä.
No katsotaan mitä jatkossa tapahtuu.
-
Se tossa nyt muutaman pelin jälkeen on jotenki jäänyt mieleen että ehkä se maalin takana oleminen on vähentynyt, hyökkäyksiin lähdetään ehkä nyt vähä ripeämmin. No tiedä sitten kun pelejä tulee enemmän alle että mitenkä tuo asia tulee menemään...
-
Luultavasti asia on niin, että hyökkäyksiin lähdöissä katsotaan miten omat ja vastustajan pelaajat ovat sijoittuneet.
Sitten kiekollinen pelaaja tekee ratkaisunsa.
Jos on mahdollisuus nopeaan hyökkäykseen niin totta kai kannattaa lähteä nopeasti.
Mutta jos on riski että nopeassa hyökkäykseenlähdössä menetetään kiekko, niin kannattaako ottaa riskiä?
-
Onhan ne noita pitkiä pystysyöttöjä väläytellyt muutaman kappaleen ja maalejakin on niistä tullut. Itse olen kauhulla katsonut muutamia pitkiä poikittais-syöttöjä. Niissä tuntuu että hieman kaivellaan verta nenusta. Varsinkin tämän nuoremman pakkikaartin syötellessä. Ihan hyviä oivalluksia sinällään, mutta syötön pitäisi olla terävä ja tarkka. Ja syötön vastaanottajalla pitäisi olla taito ottaa se kiekko haltuun.
-
Tappara on saanut kuokkaan pahasti harkkapeleissä. Omiin on mennyt noin puolet enemmän maaleja kuin on tehty. Ongelmaan voisi esittää syyksi puolustuspelaamisen. Siis kokonaisvaltaisesti. Omissa päästetään vastustaja vetämään liian helpoista paikoista. Hyökkäyspäässä ei kyetä pitämään kiekkoa omilla ja tulee ylivoimahyökkäyksiä vastustajalle. Alivoimalla ollaan onnistuttu hyvin. Montaa maalia ei olla silloin annettu tehdä. Onko perus-syy kuitenkin pelaajakokeiluissa? Ylivoimakaan ei ole toiminut viime kauden tapaan hyvin. Nyt ei saada edes pidettyä kiekkoa alueella ja luotua hyviä vetoja kohti maalia. Osassa ylivoimia ollut myös kokeilua pakeista? Ollaan toki pelattu hyviäkin pelejä! Esim: HV-71 vastaan. Kaikki elementit toimi hyvin kaksi erää. Kolmannessa erässä alettiin sitten lepsuileen ja jäähyileen. Jäähyjä otetaan aivan liikaa kun ei kyetä pysymään pelin alla liikkeen puuttuessa. Toivottavasti se liikkeen puute johtuu osaltaan kovista harjoituksista?
-
Edelleen painitaan liikaa muutaman ongelman kanssa, vaikka ollaan osalta pelaajia pystytty pitämään oma pääty puhtaana. Hyökkäyksiin lähtö on aivan liian hidasta lähes joka kerta. Aivan liikaa peli on pakki-pakkia syöttelyä ja hyökkääjät syöttelevät puolustajille kun pitäisi luistella ja haastaa täysiä toiseen päätyyn. Pelaaminen on aivan liikaa ennalta arvattavaa ja helppoa puolustaa. Sama on ylivoimassa. Se on helppo purkaa ja peittää vedot. Pelaaminen ja kiekon siirtely on 5-5 pelissä sekä ylivoimassa liian hidasta. Siihen kun lisätään vielä se että syötellään maailman tappiin, kun olisi pitänyt saada laadukkaita vetoja jo monta kertaa. Huomenna on jo terävämpi ja liikkuvampi Tappara Saipaa vastaan, kun ollaan saatu laadukkaita harkkoja!
-
Mietteitä alkaneesta kaudesta.
Alakanttiin on mennyt, se on pakko myöntää. Hyökkäysosasto on ainakin paperilla sitä luokkaa, että tulosta pitäisi syntyä enemmän. Puolustus on mielestäni toiminut paremmin kuin uskalsin odottaa ennen kauden alkua, fakta on kuitenkin se, että Tapparan puolustus on tällä kaudella se suurin heikkous joukkueessa. Johtava(t) pakit yksinkertaisesti puuttuvat! Nyt olisi aika valmennuksen antaa Ilvoselle kunnon näyttöpaikka, viime kaudella pojan pelatessa HPK:ssa, hän onnistui todella hyvin, ja miksikö? HPK antoi Ilvoselle ison roolin ja paljon vastuuta.
Hyökkäyksestä sen verran, että en jaksa oikein ymmärtää Saarisen pomppivaa peluutusta. Ykkönen ja kakkonen täytyisi ehdottomasti rauhoittaa ja lopettaa se ihmeellinen pelaajien hyppyyttäminen ketjusta toiseen. Janne-Tillu ja Jori-Enska on parit joita ei pidä rikkoa! Ville on onnistunut erinomaisesti Jorin rinnalla, joten siinä on timangi valmis kokonaisuus. Jannen ja Tillun rinnalla pelannut NN on oikea valinta siihen ketjuun ainakin niin pitkäksi aikaa kunnes Vertala palaa kokoonpanoon. Kolmos- ja nelosketjut ovatkin sitten luku sinnällään; tarjokkaita riittää. Strömberg ja Aho ovat nähdyn perusteella olleet molemmat (varsinkin Aho) suuria pettymyksiä. Kangasniemen liigapelejä odotan mielenkiinnolla, harjoituspeleissä poika esiintyi ainakin edukseen.
Steve Saviano, harmittavaa että yksi ehdottomista suosikkeistani on valunut aina jopa nelosketjuun asti! Hänelle on pakko löytää paikka vähintäinkin kolmosketjusta; Savi-Kangasniemi-Peltola (tai Peltonen) olisi kokeilemisen arvoinen koostumus.
-
Ei, ei, ei näin, ajl. Unohdit haukkua puolustuksen, varsinkin Halmeen, Pentikäisen, Halmeen, Grönvallin sekä Halmeen. Etkä sää kyllä plussia saa Piispasenkaan mollaamisen unohtamisesta, Arsin syyhän se tulee olemaan vaalitappiotkin. :P
Steve Saviano, harmittavaa että yksi ehdottomista suosikkeistani on valunut aina jopa nelosketjuun asti! Hänelle on pakko löytää paikka vähintäinkin kolmosketjusta; Savi-Kangasniemi-Peltola (tai Peltonen) olisi kokeilemisen arvoinen koostumus.
Savianon kohtalo kyllä ihmetyttää. Riepotellaan kolmosen ja nelosen välillä, vaikka lähes ilman ylivoima-aikaa hän on joukkueemme kolmanneksi tehokkain hyökkääjä ja plussallakin kolme pykälää. Vierasmatseja en ole nähnyt, mutta kotipeleissä Steven asenteessa ei ainakaan ole (puusilmini) näkynyt motivaatio-ongelmia. Onks tää nys sitä kuuluisaa koirankopitusta?
Täytyisi varmaan riistää Saariselta internet ja fanikontaktit. Oletan, että suuri osa noista kokoonpanomuutoksista johtuu kohtuuttomistakin suorituspaineista. Saarinen ei ole luottamusta herättävin sukunimi päävalmentajalla ja näinkin painavan perustelun painaessa takaraivossa Mikko ollaan joidenkin puolesta valmis lyttäämään jo nyt, onhan nää saariset nääs jo nähty.
Toisaalta kuitenkin odotetaan Uraman kaltaista menestystarinaa. Pakko-onnistumisia lisää valitettava ja tapparalaisittain yllättävä "tähtipelaajien" loukkaantumissuma, joista niistäkin on jo langetettu syy kokemattomalle valmennusjohdolle.
Työrauha koko joukkueelle, kiitos. Eihän kaikkien Tappara-kannattajien suuresti ihannoima kiekkojournalisti S.S.:kään ole vielä mollannut meitä.
-
Ajl:n kanssa olen Ilvosesta ja tämän hetken ykkös- ja kakkosketjujen rauhoittamisesta tasan samaa mieltä. Tai ainakin pitäisi rauhoittaa Tilu-Janne ja Enska-Jori - jälkimmäiseen Ville on istunut niin hyvin että vaikea nähdä miksi pelattaisiin jossain muussa kokoonpanossa.
Sen sijaan en allekirjoita että Strömberg tai Aho olisivat olleet suuria pettymyksiä. Edellisessä matsissa Strömberg pelasi mielestäni varsin hyvin Lehterän ja Niemisen kanssa - ei tosin niin hyvin että haluaisin miehen siinä ketjussa pitää. Enkä oikein Ahoakaan lähtisi moittimaan, siellä on ollut monia varsin hyviä vaihtoja Peltosen kanssa. Toki nämä kaverit ovat sitten liipasimella kun Vertala ja Nurmi tervehtyvät, eli nyt on näyttöjen paikka.
Kolmosessa näkisin mielellään myös kokeilun (kyllä, 1.-2.-ketjun takana kannattaa kokeilla, kun kilpailua kerran on) Savi-Kangasniemi-Piispanen. Arsi ja Savi ovat pelanneet varsin hyvin yhteen, ja Arsi näytti viime kaudella olevansa mahdollisesti enemmän hyödyksi laidassa. Kangasniemi ilmeisesti on kaavailtu ottamaan kolmossentterin rooli Arsilta. Luceniuksen passittaisin minäkin nyt Lekiin.
-
Hyökkäys on Tapparan vahvin alue tällä hetkellä. Täytyy kyetä ehjään hyökkäyspeliin täydet 60min. Jos tilanteet ovat omassa päädyssä ollaan heikoilla! Jos hyökkäyksessä homma ei toimi niin lähes koko ajan omissa soi vastahyökkäyksien tai otettujen jäähyjen takia! Jäähyjen joita tulee usein enemmän kuin vastustajalle! Todella huono yhtälö! Ja alivoimaan pitäisi laittaa kolmos- ja nelosvitjan miehiä! Ei väsyneitä Lehterän ja Ojasen ketjuista! Savia, Ahoa, Piispasta, Peltolaa jne.. Ja pakkeja joilla on vähemmän minuutteja. Kas kummaa kun noita pelejä meitä vastaan on ratkaistu kolmannessa erässä ja vielä viimeisillä minuuteilla? Miksiköhän?
-
Muutamasta tappiosta huolimatta Tapparan peli näyttää mielestäni hyvältä. JYPiä(kin) vastaan puukätinen puolustus sai kiekkoa hienosti liikkeelle. Hyökkäykset käynnistyvät suhteellisen nopeasti muutamalla syötöllä, ja keskialue ylitetään vauhdikkaasti. Itse pelitapaa sen kummemmin analysoimatta voisin sanoa, että Saarinen taitaa osata asiansa. JYPiä vastaan tökki terävyys maalipaikoissa, ja osin yv-pelaaminen. Maalin edessä oli tarjolla vain makuupaikkoja ja niiltä harvemmin tehdään häkkejä. Kiekollinen peli hyökkäyksissä vaikutti mielestäni siltä, että jos liigakärkeä vastaan pystytään pelaamaan noin, niin pisteitä on tulossa tasaisesti myös tulevaisuudessa.
En todellakaan pidä nykyisillä peliesityksillä Tapparaa sijojen 10-14 joukkueena. Sen verran lupaavaa on pelaaminen. Lupaavampaa kuin Uraman alkuaikoina. Onkohan Sihvosen mielestä nyt pelikirja kunnossa?
-
Vastustaja lukee Tapparaa kuin avointa kirjaa. Heikkouksina lukisin V.Niemisen ja J.Ojasen. Molemmat eivät pysty pelaamaan joukkueena. Ehkä ratkaisu olisi kierrättäminen joka poikisi jopa pidemmänpäälle jokerikortteja? Saarinen"""
-
Vastustaja lukee Tapparaa kuin avointa kirjaa. Heikkouksina lukisin V.Niemisen ja J.Ojasen. Molemmat eivät pysty pelaamaan joukkueena. Ehkä ratkaisu olisi kierrättäminen joka poikisi jopa pidemmänpäälle jokerikortteja? Saarinen"""
Huomenta vaan sinullekkin. Vaikeaahan se on yksin pelata joukkueena, jopa Villen ja Jannenkin. Siitä olen samaa mieltä. Muuta en sitten oikein ymmärtänytkään.
Tapparan pelitapa on mielestäni jopa kehittynyt viime kaudesta, lukuunottamatta ylivoimaa. Pelaajatyyppien vaihtuminen etenkin alakerrassa on vaikuttanut yllättävän vähän avauspeliin ja hyökkäyksien käynnistämiseen. Edelleen pyritään kiekkokontrolliin omasta päästä lähtien ja kiekko saadaan hyvin hyökkääjien vauhtiin mukaan. Kulmapeli toimii edelleen yksilöiden osaamisen kautta. Epätasainen suorittaminen on ollut paljolti maalintekoon liittyvää. Viimeistely on paljolti henkisen puolen jutuista kiinni ja varsinkin kovuuden ja suoraviivaisuuden puute haittaa muutamien pelaajien onnistumista. Vertsin ja Nurmen kautta saattaa tulla apuja tähän ongelmaan.
Jopa Jyppiä vastaan avauspeli toimi melko hyvin, varsinkin ekassa erässä, jossa Jyp hieman uinui. Pitää muistaa, että Jyp on tällä hetkellä liigassa aktiivisen karvauspelin aatelia. He taklaavat ja antavat painetta paremmin kuin kukaan muu. Tästä olen Sihvosen kanssa täysin samaa mieltä. Pelaajien asenne, roolitus ja tehtävät ovat kunnossa. Kiekonriistopeli tuottaa maaleja ja oma pää on jykevää. Jyppi vienee runkosarjan, jos jatkaa tuolla tasolla.
Ylivoimapeli on tällä hetkellä tärkein kehittämistä vaativa osa-alue. Kiekon ylöstuonnit toimivat hyvin, mutta YV jää turhan usein päämäärättömäksi siirtelyksi. Tässä näkyy suuurin ero viime kauteen. Vastustaja ei pelaa viime kauden tapaan Tapparan pakeilta erityisen tiukkaan tilaa pois, koska viivapeloitetta ei ole. Variaatioiksi jää turhan usein vaikeat poikittaisyötöt hyökkäjien kesken. Vaikeita ne ovat siksi, koska puolustusneliö valuu alas tiiviiksi paketiksi viivapeloitteen puutuessa. Toivoa sopii, että Harmer saa hommansa toimimaan. Painoa lakauksessa tuntuu ainakin olevan.
Puolustuspeli on se kehittynein alue viime kaudesta. Tappara puolustaa aktiivisemmin viisikkona. Karvauspeli on parantunut ja vastustajien hyökkäyksiin lähtöjä on pystytty häiritsemään hyvällä prosentilla, silloin kun homma toimii. Hyvällä luistelulla varustetut Korhonen ja Halme ovat saaneet poimia irtokiekot melko helposti silloin kun kärkikarvaus on yritetty ohittaa pidemmällä syötöllä. Ongelmia on ollut lähinnä Retellä, jonka liikkuvuus on nykyään sitä luokkaa, että ongelmia tulee ihan joka systeemillä. Myös oman maalinedustan tarkempi ja kovempi pelaaminen on ajoittain unohtunut, etenkin Cookilta.
Uskon, että joukkueen rutinoituessa tähän nykyiseen kiekollisesti aktiiviseen pelitapaan, alkaa ropista pisteitä tasaiseen tahtiin. Asenne ja tunnepuoli pitää olla kunnossa. jotta aktiivinen pelitapa toimii. Pitää olla hereillä. Toiveena olisi myös, että nollatoleranssia jatkettaisiin. Jyppi/Saipa peleissä alkoi tuntua jo kolmen vuoden takaiselta touhulta. Tapparan pelitapaa ja pelaajatyyppejä nollatoleranssi suosisi. Tällä kaudella ollaan tällä pelillä sijoilla 5.-6., jos joukkue pysyy terveenä etenkin pakiston osalta. Eikä se pronssikaan mikään mahdottomuus siellä lopussa ole.
-
Niin, kyllähän se Tapparan pelitapa on toisaalta aivan hyvä. Se on vaan niin (perhanan) haavoittuvainen. Tuomarit on mitä sattuu nykyään. Kahvaus ja kiekottoman pelaajan estämien on samalla tasolla, kuin neljä vuotta sitten. Kiitos siitä Harri Järvelle, hän ei ole ollut ikinään töidensä tasolla.
Kun vastustajan valmentaja keksii, että tarvitsee vaan olla keskushyökkääjän iholla ja karvata häntä, niin ei ole mitään hätään. Pelitapa on Tapparan keskushyökkääjien kannalta samalla myös tosi v:nen. Kauheesti turhaa luistelua ja kiekon hakemista. Sitä se aikaisempikin Saarinen jo yritti. Ei vaan toiminut silloinkaan, eikä toimi nytkään.
Haetaan maalintakaa kiekkoa ja vastustaja vaihtaa uudet tuoreet miehet. Sitten vastustajan nopeat vastahyökkäykset ja väsyneet Tapparan miehet omassa päässä taistelemassa tuoreita vastustajan miehiä vastaan. Kyllähän se näyttää siltä, että ei ole tarkkuutta maalin edessä, mutta siten se väsymys vaikuttaa.
Sitä toivoisi kovasti omalle pojalle (Mikko Saarinen) menestystä. Hänen pitää nyt kuitenkin viimeistään alkaa ymmärtämään, että jos hän ei osaa tehdä niitä ratkaisuja ja haluta voittoa hullunlailla, niin joku muu tekee sen pian hänen puolestaan. Ei niitä ratkaisuja kukaan muukaan tee.
Tsemppiä nyt kuitenkin ja pelitapoja pitää saada useita tilanteen mukaan. Valmentaja vastaan valmentaja alkselilla on todella petrattavaa. Tapparan mukavakiekko antaa jo ennen peliä vastustajalla henkisen yliotteen. Vaikka kuinka koukkisi ja sikaisisi, niin mitä sitten, ei ne kuitenkaan mitään sano.
Herää Leinonen, ei se Tapparan pelitapaa muuta, jos siellä muutama kovaluu on!!!
-
Viime kauden avainsana eli LIIKE on tänäkin vuonna ratkaisevassa asemassa! Joukkueen kunto hiipui viiden voitetun ottelun jälkeen. Liikkeen puuttuessa ei enää toimi mikään! Ei edes päänuppi. Lehterä syöttelee mihin sattuu välillä ja Ville ihmettelee oman maalin edessä että siinä se Virtanen taisi maalin tehdä. No jos nyt saisi lepoa pelaajat hiukan tiistain Ässät peliin ja lauantain loppurutistukseen ennen taukoa? Jos vaikka otettais puolustamalla niistä voitot! Vetäisivät harkoissa vaikka pelkkiä palauttavia ja ylivoimaa. Tiistaina ja torstaina joukkue tarvitsee kovaa kannustusta jotta voitetaan! Toki vieraspelejäkin saa voittaa :o
-
Ei Tapparan hyökkäyspäässä oo mitään vikaa,maaleja on tullu komeesti mut kun omiin on menny järjettömän paljon niin sieltä pitää löytää syy tappioihin.Sarake näyttää nyt 49-50.
-
Viisaammat ovat sanoneet että kun joukkueella on pelisysteemi viimeisen päälle selkäytimeen harjoiteluna niin tällöin loukkaantumiset tai muut kokoonpanovaihdokset eivät häiritse niin pahasti. Parhaita esimerkkejä ovat tietysti Blues ja Kärpät viime kaudella joiden menoa hirmuiset loukkaantumiset eivät juuri haitanneet.
Saaris-Tapparassa eniten häiritseekin se että ainakin tällaisella harrastelijan silmällä joukkueen pelistä on aika vaikea löytää mitään pelisuunnitelmaa, toistuvaa kuviota tai punaista lankaa. Uraman Tapparalla aivan selkeitä kuvioita näkyi, tykkäsi niistä tai ei. Yksi selkeimistä oli se että jos avauspaikkaa niin haettiin uutta vauhtia syötöllä taaksepäin tai toisen puolen pakille. Välillä tuossa ajauduttiin ongelmiinkin mutta näin pelattiin. Uraman Tappara ei myöskään karvannut korkealta eikä kahdella kärjellä oikeastaan koskaan vaan puolustusmuodostelma oli perus 1-2-2 tyyppinen ohjauspeli. Ja ohjauspeliä pelattiin oli vastustajan puolustuksen kokoonpano sitten mikä tahansa.
Mikä on Mikko Saarisen Tapparan pelitapa? Ässät pelissä ei ollut kyllä tietoakaan mistään selkeästä pelisuunnitelmasta. Hyvissä Blues ja Jokerit matseissa oli jonkinlaista suunnitelmallisuutta havaittavissa ainakin karvaus ja keskialueen puolustustilanteiden osalta. Muodostelma oli edelleen 1-2-2 mutta paria pykälää korkeammalla ja agressivisempi kuin Uraman aikana. Keskialueella pyrittiin agressiivisesti kiekonriistoihin ja siitä kääntämään peliä. Ongelma näyttäisi olevan se että pelitapa romahtaa jos joukkueen latiki on huonompi kuin 100% ja Ässät pelin tapaisessa taaperruksesta hommasta katoaa kaikki järki, oltiin sittin puolustamassa tai kiekollisena ja homma menee täysin pelaajien yksilösuorittamiseksi. Saviano spurttailee (suht hyvällä prosentilla), Lehterä hautoo kiekkoa ja yrittää ratkoa peliä yksin ja V.Nieminen suorittaa omia laajoja kaarroksiaan kiekkoa suojaten.
Summa summarum, joukkue ei ole sisäistänyt pelitapaansa kunnolla tai ei jostain syystä ole sitoutunut toteuttamaan sitä?
-
Voittoputkessa Tappara puolusti pääosin 1-1-3. Asia jota kiekkojumala Sihvonenkin ihmetteli, koska sitä ei juuri enää käytetä.
Sihvonen muistaakseni ymmärsi kuitenkin Saarista, koska Saarisen oli tehtävä jokin muutos alkukauden tappioiden jälkeen. Esimerkiksi Lahdessa 1-5 voitetussa matsissa Pelicansilla oli todella suuria vaikeuksia murtaa Tapparan viisikkopuolustus.
Nyttemmin Tappara on palannut 1-2-2 -muotoon, joka näyttää hajoavan ainakin hyökkääjien osalta pahasti. 1-2-2 vaatii pelaajilta paljon parempaa liikettä, mitä Tappara pystyy tällä hetkellä esittämään.
Ja vanha viisaus kertoo, että hyvä puolustus antaa avaimet hyvään hyökkäyspeliin.
-
Summa summarum, joukkue ei ole sisäistänyt pelitapaansa kunnolla tai ei jostain syystä ole sitoutunut toteuttamaan sitä?
Tässä ollaan minusta asian ytimessä. On mahdoton kuvitella, ettei Saarinenkin ole yrittänyt ajaa sisään ainakin joitakin selkeitä pelikuvioita (olivat sitten hyviä tai huonoja). Sellaisista ei kuitenkaan juuri merkkejä näy, varsinkaan tuossa Ässät-pelissä. Ja kuten jo toisaalla päivittelin, niin näytti aivan siltä kuin porukkaa olisi kielletty taklaamasta - ja sitten Saarinen haastattelussa valitteli että on pettynyt kun ei taklata.
Eli asia näyttäisi olevan juuri niin että jostakin syystä valmentajan ajamaa pelitapaa ei haluta toteuttaa. Meinasin ensin kirjoittaa tuohon että "ei osata/haluta", mutta jotenkin jälkimmäinen vaihtoehto tuntui ainakin Ässät-matsissa huomattavasti todennäköisemmältä.
-
Pelikirja sinänsä kuulostaa tekniseltä jälkiviisaudelta, jonka taakse on helppo asettua ongelmien kasauduttua. Ok, olkoon niin, että pelikirja on se kehys jonka sisällä pelaaminen tapahtuu, mutta jos valmentaja olisikin millainen tahansa pelin täydellinen ymmärtäjä ja ylen moderni ajattelija, ei se takaa vielä menestystä. Yleensä pelikirjaa käännellään ja väännellään silloin kun joukkue alkaa häviämään.
Valmentajan tehtävä on saada joukkue sitoutumaan ja pelaamaan yhtenäisenä rintamana, vaikka vastoinkäymisiä tulee. Rautakorven HPK on tästä hyvä esimerkki. Ensimmäisten kierrosten jälkeen veikkailtiin HPK:lle vaikeaa kautta, mutta jokainen joka Rautakorven sitoutumisen ja sitouttamisen tietää, uskoo myös siihen, että jossain vaiheessa joukkue nousee.
Vaan jos joukkue pelaa hengettömästi ja valmentajan on vaikea luottaa luomiinsa kenttäkoostumuksiin, voi syystä kysyä, onko valmentajalla yleensäkkään riittävästi luontaista johtamistaitoa tai kykyä olla motivoiva ja kehittävä päävalmentaja. Ei se paikka toki helppo ole, mutta juuri siksi siihen ei kaikista entisistä kakkosvalmentajista koskaan olekkaan .
Olkoon tulevaisuus tasapainoisempi Tapparalle ja Saariselle.
-
Lainaus urheilulehden sivuilta, jossa oli Sihvosen analyysiä Tapparan pelistä:
PS: Sen, mitä olen nähnyt, Tappara pelaa yhä liian uramalaisesti. Myös Lukko pelaa liian uramalaisesti. Ei ole mitään jääkiekkoperustetta maailmassa sille, että miksi tietyissä tilanteissa pelaajat /hyökkääjät) leikkailevat kaistoilta toisille ja vaikeuttavat viisikon pelaamista. Tuo leikkailu koko katastrofin tiistaina Hämeenlinnassa, kun kotijoukkue piti miehet kaistoilla ja antoi kunnon löylyn "kaistanvaihtaja-Lukolle".
Nähdäkseni tämä sama ongelma koskettaa Tapparaa. Tai ainakin niissä peleissä, joita minä olen nähnyt. Myös Tapparan ja Lukon (ja Bluesin) käyttämä 1-1-3-salpuuna keskialueella heikentää joukkueen hyökkäämistä. Tuon pelitavan tiimoilta hyökkääjät eivät ole järkevästi ja loogisesti riiston jälkeen pelattavissa. Ei ainakaan synny tarvittavaa kenttätasapainoa.
Oletteko itse samaa mieltä Sihvosen kanssa Tapparan pelitavasta?
-
Itse ainakin toivon, että tuo liikkeen puute, jonka olen itsekkin huomannut johtuisi vaan kovasta reenistä. Jos huhu pitävät paikkansa, että joukkue reenaa kaks kertaa päivässä niin mikään ihme, ettei jaksa peleissä painaa ja liike uupuu. Toivon vahvasti, että jossain kohtaa se kova reenaaminen tuottaa tulosta ja sitten joukkue alkaa lentämään ja liike löytyy millä ne vastustajat kaatuu. Toivottavasti näin oikeasti tulee tapahtumaan ja liikkeen puute johtuu juuri siittä että nyt reenataan ja haetaan sitä kuviota ja "pelikirjaa" ja kun aika kuluu palaset loksahtaa paikoilleen.
-
Vaikka eilinen peli ei tarjonnut kummoista Tapparaa, nähtiin pelissä silti hetkittäin hyviäkin jaksoja. Toisen erän alussa noustiin maalin päähän kovalla tsempillä ja todella aktiivisella ja agressiivisella karvauksella. HIFK:n puolustajilta pelattiin niin vapaa tila, kuin syöttöpaikatkin pois. Muistanko aivan väärin, että HIFK ei päässyt hyökkäysalueelle kertaakaan ennen tuota 3-5 maaliaan? Tappara karvasi kahdella ylhäältä, ja keskialue oli niin tukossa, ettei helsinkiläisille jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin iskeä pitkää ja odottaa parempia aikoja. Kun 3-5 maali tuli, lamaantui puolestaan Tappara ja IFK pääsi rokottamaan vielä kerran. Tästä noustiin maalin päähän, mutta siihen se sitten jäi.
Tappara ei onnistu pitämään pakettia kasassa täyttä kolmea erää. Hetkittäiset hyvät jaksot ei todellakaan riitä ottelun voittamiseen, se on todistettu jo miljoona kertaa. Ihan perusasiat ovat pahasti kuralla, kuten viisikkopuolustus. HIFK sai eilen monesti joko A) kävellä suoraan tekopaikkaan tai B) syöttää täysin vapaalle miehelle hyvälle maalintekosektorille. Niinkin alkeellinen asia kuin oman miehen pito ei eilen onnistunut ollenkaan. Se asia on kuitenkin selvä, että 5 maalia pitäisi riittää ottelun voittamiseen.
-
postataan nyt tänne kun en halua tätä tuonne Saarisen ketjuunkaan laittaa, kyseessä kuitenkin pelitapaan ja sen muokkaamiseen liittyvä asia.
Tulipa mieleeni, että olisi muuten olemassa hyvä parannuskeino tähän. Henkilökemioista ei ole tietoa, mutta luulisin että sekään ei olisi ongelma. Tuollahan "22 ikuinen 2" Kari Makkonen seilaa vapaalla jalalla. Eikös tuo olisi hyvä käänne koko organisaation valmennusjärjestelmän kannalta jos:
- Pauke A-junnuihin Sashan&Hahlin kanssa
- Haamu B/C junnuihin
- Makkonen 2. valkuks edustukseen (reviirinä pakit)
Noilla siirroilla voisi saada pakkien peluutukseen järkeä ja Makkosella kuitenkin on kokemusta hitaista ja kankeista pakeista Rutakorven jäljiltä. Pauke pääsisi keskittymään/kehittämään junnujen peliä, joka on myös tökkinyt, viimekaudella oli kuitenkin hyvä henki sielläkin päällä.
Saarista en kyllä pois laittaisi, sitkeästi vaan kiinni, kyllä se siitä lähtee. Suurin kehitystarve kuitenkin on puolustus pelaamisessa pelin aikana, jota normaalisti kuitenkin 2. valkku kaitsee. Pitäisi saada jotain jatkuvuutta tuohon pelisysteemiin, joka on viimekausina heilunut laidasta laitaan sekoittaen runkopelaajien peliä.
-
Hieman on tullut uusia ideoita hyökkäyksiin Sashan tullessa mukaan kuvioihin. Nyt hyökätään suoraviivaisemmin maalille. Ylivoimaan haettu uusia kuvioita jotka varmaan tuovat vielä maaleja. Karvauspelaaminen on palannut tuoden jo hyökkäysalueella kiekonriistoja ja maaleja. Alivoima onkin toiminut pitkin kautta. Tänään se vasta olikin huimaa 3-5 vastaan ei ainuttakaan hyvää vetopaikkaa!
-
Kenenkähän aivopieru on, että Tappara ei taklaa käytännössä ollenkaan? Jyp-pelissäkin oli lukuisia hyviä paikkoja, joista oisi mojovia niittejä voinut antaa, mutta aina vain kaarretaan pois tai pysähdytään viereen. En käsitä. Oikeastaan ainoat, jotka taklasivat olivat VNieminen ja Peltola pari kertaa. Ei se taklaaminen vaadi sataa kiloa tai valtavasti voimaa - kattoo vaikka Kapasta, joka tv-pelissäkin aiemmin istutti Pihlman pari kertaa saman vaihdon aikana. Se on täysin asennekysymys.
Etenkin, kun on se vaikutelma, että sitä tappamisen meininkiä ja tunnetta puuttuu, niin edes ajoittainen raivokas taklauspeli olisi omiaan tuomaan sitä momentumia. Tätä kaipaisin.
Muutoinhan eilinen peli oli jo ihan ok; avaukset toimivat, omassa päässä oli suurimmaksi osaksi homma hanskassa, veskari hoiti hommansa, alivoima oli hyvää.. Ylivoima on edelleen sysimustaa: siitä puuttuu idea, ajoitukset pielessä (maski/vedot viivasta), ei tule suoraan syötöstä vetoja, eikä viisikko liiku.
-
Kenenkähän aivopieru on, että Tappara ei taklaa käytännössä ollenkaan? Jyp-pelissäkin oli lukuisia hyviä paikkoja, joista oisi mojovia niittejä voinut antaa, mutta aina vain kaarretaan pois tai pysähdytään viereen. En käsitä. Oikeastaan ainoat, jotka taklasivat olivat VNieminen ja Peltola pari kertaa. Ei se taklaaminen vaadi sataa kiloa tai valtavasti voimaa - kattoo vaikka Kapasta, joka tv-pelissäkin aiemmin istutti Pihlman pari kertaa saman vaihdon aikana. Se on täysin asennekysymys.
Etenkin, kun on se vaikutelma, että sitä tappamisen meininkiä ja tunnetta puuttuu, niin edes ajoittainen raivokas taklauspeli olisi omiaan tuomaan sitä momentumia. Tätä kaipaisin.
Olen huomannut aivan saman, itse pitäisin enemmän kiekosta jossa taklataan lujaa ja pelataan tunteella. Voisiko tämä johtua siitä ettei nykyisellä tuomarilinjalla ei oikein uskalla taklata, kun ei koskaan tiedä mistä tuomari päättää viheltää jäähyn. Näin ollen on parempi tavallaan pitää nollalinja taklauksissa, ettei tuomarit saa mitään syytä vihellellä jäähyjä.
-
Tämä ehkä sopisi tuonne Mikko Saarisenkin ketjuun, mutta laitetaan nyt tähän yksi havainto paikallismatsista jota pääsi pitkästä aikaan seuraamaan TV:n tarjoammasta korkeammasta kuvakulmasta. Ottelun maaleissa oli sellainen säännönmukaisuus että tilannetta edelsi Tapparan hyökkäysalueen kiekonmenetys jonka jäkeen joukkue ei ollut hyvässä puolustusvalmiudessa. Olin jopa huomaavinani että siellä pari pelaajaa jäi voivottelemaan kiekon menettämistä sen sijaan että olisi jatkanut välittömästi tilanteemukaista pelaamista karvauspelin tai keskialueen puolustuspelin asetelmasta. Tämä on ymmärtääkseni niitä asioita joita mm. Erkka Westerlund on tutkinut ja painottanut eri medioissa jo muutaman vuoden ajan - puolustuspelaaminen alkaa, tai sen pitäisi alkaa, siitä hetkestä kun kiekko on menetty ja toisaalta parhaat maalintekopaikat nykykiekossa syntyvät usein voitetun karvauspelin tai keskialueen puolustuksen kautta ja siitä nopeasti kääntämällä.
Tänään ongelma tuli korostetusti esiin ja laajalla rintamalla, joten syytä ei mielestäni voi oikein vierittää pelaajayksilöille ainakaan kokonaisuudessaan. Eivätkä syylisiä olleet vain paljon parjatut pakit vaan suurin osuus oli hyökkäysketjun huonolla puolustusvalmiudella. Melkeinpä kaikissa maaleissa tilanteen vaarallisuus "haiskahti" selvästi jo kauan ennen kun kiekko oli Tapparan repussa, tai edes hyökkäysalueella.
-
Ottelun maaleissa oli sellainen säännönmukaisuus että tilannetta edelsi Tapparan hyökkäysalueen kiekonmenetys jonka jäkeen joukkue ei ollut hyvässä puolustusvalmiudessa. Olin jopa huomaavinani että siellä pari pelaajaa jäi voivottelemaan kiekon menettämistä sen sijaan että olisi jatkanut välittömästi tilanteemukaista pelaamista karvauspelin tai keskialueen puolustuspelin asetelmasta. Tämä on ymmärtääkseni niitä asioita joita mm. Erkka Westerlund on tutkinut ja painottanut eri medioissa jo muutaman vuoden ajan - puolustuspelaaminen alkaa, tai sen pitäisi alkaa, siitä hetkestä kun kiekko on menetty ja toisaalta parhaat maalintekopaikat nykykiekossa syntyvät usein voitetun karvauspelin tai keskialueen puolustuksen kautta ja siitä nopeasti kääntämällä.
Tänään ongelma tuli korostetusti esiin ja laajalla rintamalla, joten syytä ei mielestäni voi oikein vierittää pelaajayksilöille ainakaan kokonaisuudessaan. Eivätkä syylisiä olleet vain paljon parjatut pakit vaan suurin osuus oli hyökkäysketjun huonolla puolustusvalmiudella. Melkeinpä kaikissa maaleissa tilanteen vaarallisuus "haiskahti" selvästi jo kauan ennen kun kiekko oli Tapparan repussa, tai edes hyökkäysalueella.
Jääkiekko on joukkuepeli, jossa myös hyökkääjät puolustavat. Ilman, että eilistä peliä näin, niin veikkaan puolustuslaiskimmiksi pelaajiksi sellaisia joille maksetaan kenties eniten palkkaa joukkueessa. Ei muuta kuin penkin päähän tuppia järsiin vähäks aikaa, niin rupee puolustuspelikin kiinnostamaan. Sanotaan, että hyökkääjät elää maaleista, mutta ei sillä pelkästään pärjätä.
-
Kaksi maalia omiin ylivoimalla? Niin ei saisi koskaan tapahtua! Hieman liikaa riskillä toteutetaan kiekon alueelle tuonti. Nuo on saatava pois tuollaiset vastahyökkäysmaalit. Ja aina kun tulee kiekonmenetys "meidän tähtipelaajilla" niin heti on selkä suorassa jälleen. Ja pakit saa hoitaa puolustamisen sen jälkeen. Pitäisi alkaa voittoja tipahteleen koska periaatteessa ollaan viimeisenä tai toiseksiviimeisenä. Ja kuudes sija voi olla pelkkä haave runkosarjassa!
-
Tällä kaudella pelattiin aivan järkyttävän huonoja kotipelejä! Ja heti vieraissa pelattiin todella hyvä ottelu ottaen voittoja?! Ja jälleen jäätiin myös altavastaajaksi Ilvekselle! Tälle kaudelle on saatava potentiaalinen joukkue sekä toimiva pelikirja joilla otetaan niitä voittoja ja varsinkin kotiesitykset on oltava kovia. Ja jos joku ei halua pelata meillä hyvin niin annetaan se sitten pois jollekin joka haluaa kyseisen pelaajan!
-
Oltiin Tammisesta mitä tahansa mieltä, niin aivan turha kaveri hän ei ole valmentajana.
Tuli katseltua tämän illan Ässät - Sport peli (3-4) ja ottelu oli täysin Sportin käsissä kaksi ensimmäistä erää. Joukkue pelaa aktiivista ja melko agressiivista karvauspeliä, joka oli Ässien puukätiselle pakistolle todella myrkkyä. Yksilötaidoiltaan Sport on kuitenkin selkeä altavastaaja, joten pelitapaa voidaan pitää Vaasalaisten kannalta varsin rohkeana ja riskialttiinakin.
Johtoasemassa Sportilla oli kuitenkin isoja ongelmia kolmannessa erässä. Joko joukkue passivoitui haluamattaan tai sitten Tamminen pyrki suojelemaan johtoaan, mutta käytännössä Sport romahti täysin ja voitto oli hiuskarvan varassa. Nettilähetyksen perusteella vaikutti siltä että Sport olisi siirtynyt yhteen kärkikarvaajaan, joka käytännössä antoi pelin avaimet Ässille. Vastaavia ongelmia Sportilla oli jo Jokipoikia vastaan yhdessä ottelussa, mutta tällöin Tamminen ainakin huusi aikalisän verran joukkueelle että "mikään ei muutu!" yhden aikalisän verran kun peli oli hajoamassa käsiin, joten ainakaan tuolla kertaa kyse ei ollut taktiikasta.
Sportin tavasta pelata kiekkoa tuli jälleen mieleen miksei Tappara lähtenyt hyökkäyspainotteisella rosterillaan rohkeampaan pelaamiseen menneellä kaudella, varsinkin kun joukkueessa oli hyvin karvaus- ja riistopeliin sopivia laitahyökkääjiä.
-
Tamin ns. 60min painostaminen on kuluttavimpia pelityylejä ja siitä johtunee Sportin väsähtäminen lähes jokaisessa matsissa. Se on myös erittäin altis loukkaantumiselle, joten tuskin Sport pelaisi noustessaan koko kautta sen tyylistä tai muuten 2-3 viikon kuluttua loppuis äijät.
Katsottuani kuitenkin suurimman osan divaripleijjareista, täytyy sanoa että Sportilla asenne on kohdallaan ja Ässillä ei, niin suuresta taitoerosta on kuitenkin kysymys että Ässien olisi pit'änyt viedä "järjen mukaan" tämä sarja helposti 4-0. Nyt Tammisen tyylin tehokkuus ja kuluttavuus punnitaan, mutta kahdesta ottelusta toisen vieminen riittää heille ja sitten vaan SM-liiga tahkoamaan uusia sääntöjä 15 joukkueen sarjalle.
-
Itse nyt usean pelin katsoneena haluisin jonkun kertovan minkälainen on Tapparan se kuuluisa pelikirja?? Eilinen Hifk peli oli jopa hirveemmän näköistä kuin perjantainen lukko peli.. Ei tuollaisella pelillä kaudella pitkälle mennä, tulee oleen synkkä syksy Tapparan kopissa Ellei sitten veskarit veny joka ilta pelastamaan tilannetta.. Eilisessäkin pelissä Tapparan pakit antoi päälle 10 kertaa avaussyötön suoraan vastustajan lapaan josta lähti taas hirvee härdelli päälle.. Peli oli muutenkin niin hirveätä katseltavaa, ei ollut mitään jakoa kun Hifk karvasi kovaa päälle, tyydyttiin heittään vaan kiekkoa pois omalta alueelta, ensimmäinen laukauskin saatin 10minuutin kohdalla..
Hirvittää, kauhistuttaa ja ärsyttää toi tapparan peli kun siitä ei hirveemmin ole sitä punaista lankaa löydettävissä, kaikki sählää vain joka suuntaan tai sitten välillä yritetään pelata kilpikonna puolustusta ja heittää kiekkoo pois, tosi yleisöön menevää kiekkoa.. Ainoa hyvä asia on se, että vaikka tehdään kaameita virheitä niin veskarit ovat viime peleissä paikanneet. Toivottavasti meno jatkuu runkosarjassakin.. Oikein ärsytti eilen tämä tapaus nieminen, pysty ottaan joukkueelle 5min av:n.. Ois varmaan sätteri kiitellyt kovasti jos Hifk olisi maalin pystyny värkkäämään ja viemään sätterin nollapelin..
Nyt vaan porukka kommentoimaan ja kertomaan omia mielipiteitä..
-
Montakohan harkkapeliä oli äskeinen nähnyt? Verrattuna edelliseen HIFK:n vierailuun tämä peli oli selkeä kokonaisuus. Omassa päädyssä ei enää säntäilty päättömästi koko ajan jäljessä. Kuka tahansa SM-liigan joukkue olisi ollut pinteessä sen alun HIFK painostuksessa. Isokokoinen joukkue joka luistelee hyvin ja taklaa paljon. Nyt hyökkäykset ovat tiiviitä ja mennään kohti maalia. Pakilta haetaan punaisella lyhytsyötöllä sentteriä joka ajaa suoraan maalille. Tai sitten vasemman kautta läpi. Niemistä ei kukaan saa pysähtymään muuten kuin rikkomalla. Eikä edes silloin aina. Siis oman miehen pito omissa toimi hyvin kun jalka liikkui kaikilla. Alivoima on toimivaa ja sinne on nyt haettu nopeita jalkoja hyökkäykseen. Alivoimassa suurin paine koko ajan kiekolliselle kuten aiemminkin. Pieni boksi jonka sisälle on vaikea tulla ja hakea syöttöjä. Nyt on saatu ylivoimalla kiekko liikkeelle ja sitä kautta paine pysymään. Alivoimalla pitää kyetä voittamaan niitä aloituksia jota on tehtykin. Nyt Ilvonen toimittaa heti sitä kiekkoa sinne maalille ja saa itsekin niitä tehoja kun tulee maalejakin. Keskialueen karvauspelissä kyetään nopeilla hyökkääjillä ajamaan hyökkäykset laitaan ja pakit hoitaa heti pelin kääntöä hyökkäykseen. Kysymys kuuluu mitä pitäisi siis tehdä toisin? Ehkä joidenkin yksittäisten pelaajien tekemisiä voi aina parantaa!
-
Yhden harkkapelin viime viikonloppuna nähny, ei siis hirveän iso otanta. Mutta kuitenkin paremman oloista yritystä kuin viimekauden pelit oli.
-
Yhden harkkapelin viime viikonloppuna nähny, ei siis hirveän iso otanta. Mutta kuitenkin paremman oloista yritystä kuin viimekauden pelit oli.
Tuskin pelikirja viimekaudesta saanut paksuutta juurikaan, korkeintaan yhden sivun? (ed. kaudella kirjan paksuus oli yksi sivu). Harkkapelit olleet taaperrusta poislukien muutama edellinen ottelu. Eli perään täälläkin munallisuutta johdolta, jos se yksi sivu ei tuo lisää kuvioita peliin.. Ei muutakuin paksumman pelikirjan omaava valmentaja kehiin. Mielestäni 5 ottelua riittää ja jos se ei ole kuin "nenän kaivelua" niin uusi "kirja" kehiin pikaisesti.
Ps: voisin kuvitella, että en ole ainoa fäni joka näin ajattelee..?
-
Montakohan harkkapeliä oli äskeinen nähnyt? Verrattuna edelliseen HIFK:n vierailuun tämä peli oli selkeä kokonaisuus. Omassa päädyssä ei enää säntäilty päättömästi koko ajan jäljessä. Kuka tahansa SM-liigan joukkue olisi ollut pinteessä sen alun HIFK painostuksessa. Isokokoinen joukkue joka luistelee hyvin ja taklaa paljon. Nyt hyökkäykset ovat tiiviitä ja mennään kohti maalia. Pakilta haetaan punaisella lyhytsyötöllä sentteriä joka ajaa suoraan maalille. Tai sitten vasemman kautta läpi. Niemistä ei kukaan saa pysähtymään muuten kuin rikkomalla. Eikä edes silloin aina. Siis oman miehen pito omissa toimi hyvin kun jalka liikkui kaikilla. Alivoima on toimivaa ja sinne on nyt haettu nopeita jalkoja hyökkäykseen. Alivoimassa suurin paine koko ajan kiekolliselle kuten aiemminkin. Pieni boksi jonka sisälle on vaikea tulla ja hakea syöttöjä. Nyt on saatu ylivoimalla kiekko liikkeelle ja sitä kautta paine pysymään. Alivoimalla pitää kyetä voittamaan niitä aloituksia jota on tehtykin. Nyt Ilvonen toimittaa heti sitä kiekkoa sinne maalille ja saa itsekin niitä tehoja kun tulee maalejakin. Keskialueen karvauspelissä kyetään nopeilla hyökkääjillä ajamaan hyökkäykset laitaan ja pakit hoitaa heti pelin kääntöä hyökkäykseen. Kysymys kuuluu mitä pitäisi siis tehdä toisin? Ehkä joidenkin yksittäisten pelaajien tekemisiä voi aina parantaa!
Yhden harkkapelin viime viikonloppuna nähny, ei siis hirveän iso otanta. Mutta kuitenkin paremman oloista yritystä kuin viimekauden pelit oli.
Tuskin pelikirja viimekaudesta saanut paksuutta juurikaan, korkeintaan yhden sivun? (ed. kaudella kirjan paksuus oli yksi sivu). Harkkapelit olleet taaperrusta poislukien muutama edellinen ottelu. Eli perään täälläkin munallisuutta johdolta, jos se yksi sivu ei tuo lisää kuvioita peliin.. Ei muutakuin paksumman pelikirjan omaava valmentaja kehiin. Mielestäni 5 ottelua riittää ja jos se ei ole kuin "nenän kaivelua" niin uusi "kirja" kehiin pikaisesti.
Ps: voisin kuvitella, että en ole ainoa fäni joka näin ajattelee..?
Halusin nyt odottaa kauden alkuun asti ennen kuin vastaan sen enempään.. Mielestäni tää kauden avaus kuvaa erittäin hyvin sen kuinka oikeessa olin kun kritisoin tapparan harjoituspelejä, samanlaisena se jatkuu nytkin.. Vai mitä tapsa34 on nyt mieltä?? Ikävä kyllä viime kausi meni saariselta jo reisille, toiseen kauteen ei oo varaa.. Jos homma jatkuu näin niin äkkiä uutta valmentajaa tilalle. Materiaali on paljon paljon parempi kuin vuosi sitten ,siitä tekeminen ei ole kiinni vaan valmennuksesta..
67 kanssa olen samaa mieltä, ei se pelikirja näköjään ole mihkään päivittyny vaikka sitä niin aina uhotaan että viime kaudesta on opittu..HILJASTA! Eli et todellakaan ole ainoa fani joka noin ajattelee..
-
Peli oli tänään Ilvestä vastaan aivan samaa kuraa kuin mihin viime kaudella jäätiin. Tapparan avauspeli on aivan täysin vailla ideaa. Peli on kokonaisuudessaan kuritonta ja toistuvasti ajaudutaan tilanteisiin, että kiekko roiskitaan mihin sattuu ja virheitä syntyy. Peli oli kuitenkin kauden ensimmäinen, joten ei se nyt vielä kaikkea kerro. Toisaalta peli on kuitenkin hyvin samankaltaista pelikirjaltaan kuin viime kausi. Toivotaan, toivotaan...
-
Mikä pelikirja?
-
Oli muuten jäätävän hyviä avaus syöttöjä. Mitähän se Saarisen pelikirja sisältää.
-
Oli muuten jäätävän hyviä avaus syöttöjä. Mitähän se Saarisen pelikirja sisältää.
Jep! Ja jäätävän nopeaa avauspeliä muutenkin, lähes joka hyökkäykseen lähtö kesti aivan liian kauan jolloin Ilves ehti tukkiin keskialueen ja "träppään" ne hyökkäyseenlähdöt täysin. Ei Tapparan peli ainakaan vastaiskuihin toivottavasti perustu, kun se avaaminen kestää niin prkleen kauan. Kyllä pitäisi nyt Saarisen yksinkertaistaa pelitapaa tai tehdä jotain, vaikeeta se tietenkin on myöntää ettei nykyinen systeemi toimi, kun on ollut aikaaa hioa pari vuotta taktiikoita. Myöskin kiekkopäätyyn-taktiikka lässähti joka kerta siihen ettei hyökkääjät ehtinyt karvaamaan ajoissa vaan ajoivat itsensä tilanteesta pihale jolloin Ilves käänsi tilanteen ylivoimahyökkäykseksi mm. lukuisia kertoja Ilveksen pelatessa av:llä.
Tamin sanoin: Mikään ei muutu!
-
Ilves pelasi todella tiivistä 3-2 keskialueella. Sinne oli vaikea heittää lyhyttä helppoa väliin. Tosin meidän pakit ei eilen kyennyt edes pakki pakki syötössä ettei se mennyt vastustajan lapaan tuoden loistavan maalipaikan! Eikä hyökkäyspäädyssä päässyt kuin nuoret niille hyville vetopaikoille. No olihan Enskalla paikkoja mutta ei taaskaan osuisi edes jalkapallomaaliin.
-
Ilves pelasi todella tiivistä 3-2 keskialueella. Sinne oli vaikea heittää lyhyttä helppoa väliin.
Se nyt vain on niin, että suunnilleen noin jääkiekkoa nykyään pelataan - joskin hieman eri variaatioita löytyy. "Volttilähtö" maalin takaa on 80-luvun peruja kun taas nykyään avainsana on nopea suunnanmuutos. Tosin Puistolan vielä pelatessa Tapparassa joukkueella oli melko toimiva hidas lähtö, jossa peliä levitettiin Pasille vasempaan laitaan hiukan oman siniviivan jälkeen - Puistola ajoi sisään, tai toimitti kiekon ränniin/ristikulmaan. Kuvio toteutettiin rintamahyökkäysenä, jolloin hyökkääjat olivat samassa vauhdissa kiekollisen pakin kanssa ja täydessä luisteluvauhdissa hakemaan päätykiekkoa. Nythän Tapparalla ei ole mitään asiaa päätykiekkoihin, koska hyökkääjät lyövät liinat kiinni sinisellä.
Suunnanmuutoksista vielä sen verran, että erityisen pahasti on jo reilun kauden ajan mättänyt suunnamuutokset puolustukseen. Viime kauden pakisto sai paljon paskaa niskaansa, mutta erittäin monessa vastustajan maalissa koko puolustuspelin lähtöasetelma oli kelvoton. Ilves käänsi eilen peliä mallikaasti alaspäin ja oli jotenkin tragikoomista että naapuri ehti luistelemaan 1-3 tilanteetkin 3-3:ksi ennen kuin Tappara sai mitään todella vaarallista aikaan.
-
Jos niissä hyökkäyksiin lähdöissä olisi aina edes yksi pakki molarin ja vastustajan pelaajien välissä. Aika riskialtista jos on mies kiekon kanssa alimpana yksin ja laidassa. Yrittäen syöttöä parin vastustajan läpi poikki kentän. Syötön epäonnistuessa saattaa heti olla 2-0 vastaan tilanne. Vaikka olisi se ns. hyökkäävä vitja kyseessä niin saa silti pelata varmistellen. Kun ei noita maalejakaan liikaa tule omilta pelaajilta peleissä.
-
JYP-pelin anti tähän ketjuun:
+ Orastavaa pyrkimystä nopeampaan pelin avaukseen ja suunnanmuutoksiin. Syöttöpaikkojen tarjonta tosin tuntui vielä ajoitain ontuvan, jolloin ratkaisu näyttää olevan jalalla kuskaaminen (joka yleensä loppuu lyhyeen). TV-kuvasta olin huomaavinani että JYPillä oli paremmin laitahyökkääjä (vasen) valmiina syötettäväksi kun JYP käänsi peliä ja pääsi sitä kautta nopeammin alueelta pois. Samoin JYP oli keskimäärin parempi levittämään peliä ja löysi poikittaissyötöille tilaa keskialueella.
- Ylläoleviin JYP kommentteihin viitaten, puolustusvalmius hyökkäyksellä ja keskialueella ontuu edelleen.
- Pakeilla/puolustuksessa tuntuu olevan epätietoisuutta kuka tekee mitäkin, sillä monessa tilanteessa 2-3 Tapparan pelaajaa lähes jähmettyi pariksi sekunniksi ihmtettelemään mitä seuraavaksi pitäisi tehdä, joka antoi JYPillle ratkaisevasti tilaa. Kenties epäselvyyttä pitäisikö pelata omaa paikkaa vai seurata omaa miestä?
Paljon on työnsarkaa jäljellä voittavaan jääkiekkoon.
-
Saarisen pitää nyt muuttaa hiukan pelikirjaansa jottei moiset Ilves pelin kaltaiset tappiot enää toistu. Tappara ei osaa ylittää keskialuetta riskittömästi ilman kiekonmenetyksiä! Kiekkoa viedään turhan usein laidasta täydelliseen umpikujaan josta tulee kiekonmenetys ja vastahyökkäys. Miksi ei mennä keskustasta läpi tiiviinä rintamana. Jotta apu on heti lähellä kiekonmenetyksissä? Kaikki omat pelaajat ovat vasta kääntymässä omiin päin kun vastapuoli on jo maalinteossa. Ja sitten yksi suuri JUTTU myös? Miksi pelaajat ovat pelien alussa täysin unessa? ???? Lähde siinä sitten kuromaan kolmen maalin eroa umpeen! Varsinkin niitä puolustus orientoituneita joukkueita vastaan. Tappara lähtee peleihin puolustuspelin kautta n. 20% peleistä. Ja silloin kun hyökkäyspeli ei toimi tiettyjä joukkueita vastaan niin noutaja tulee.
-
Peli toimi ihan mallikkaasti Lukkoa vastaan. Se parani koko ajan loppua kohden ja taisteluilme oli ehkä vahvin tällä kaudella. Nyt hyökkäykset menivät hyvin keskeltä läpi pääosin ja vastustajan sinisellä levitys tai päätyyn heitto. Mutta pientä viilausta toivoisin vielä siihen hyökkäyksen lähtöön. Eli jos se sentteri ei olisi yksin siinä keskellä menossa ylös kiekon kanssa. Vastaavasta paikasta Ojanen juuri menetti kiekon :(.. Jos toinen pakki olisi siinä takana varmistamassa? Ei kannata yhdessäkään pelissä antaa vastaiskuista "ilmaisia" maaleja.
-
Katteltiin varmaan eri peliä. Kaksi erää sekavaa, epävarmaa, höntyilevää ja eikä ainakaan yleisöön uppoavaa peliä. Jannen pisteen myötä hiukan joukkue asennoitui paremmin, Kimin ekaa maalia pohjusti Lukkolaisen mailankatkeaminen hyökkäyspäädyssä, siittä avaus jota Kim ei saanut haltuun joka kuitenkin meni ONNEKS Jannelle asti, sit loppu olikin historiaa. Hirveetä peliä edelleen.
-
Näköjään jokainen näkee pelin niinkuin sen haluaa nähdä.
Totuudennimissä suvereenin sarjakärjen voittamiseen tarvitaan hyvän taistelun lisäksi hiukan sitä kuuluisaa pelitapaakin.
-
Nyt pitää Saarisen ja valmennustiimin miettiä pelitapaansa muutamia joukkueita vastaan! Kalpalle ollaan jo menetetty 9-0 pisteet. Ensiviikon HPK:lle on hävitty 6-0 pisteet! Ja Jyp on tainnut viedä 5-1 pisteet meiltä! Kärpät on koulinut meitä urakalla. Mikä näitä pelejä yhdistää? Kiekonmenetykset keskialueella ja 3-2 sun muut vastaiskut? Ilvekseltä vietiin sen kotipelissä puolustamalla 3 pistettä! Mutta kuonoon tuli kun omassa kotipelissä yritettiin pelata kiekkoa ja tehdä hyökkäyspelillä maaleja! Mikä avuksi noihin vastustajiin jotta pelit kääntyvät meille? Annetaanko näennäinen pelin hallinta ja ohjataan keskialueella hyökkäykset laitaan ja irtokiekosta heti vastaiskuilla maalit? Eli kunnon keskialueen prässi nopeilla laitureilla?
-
Totuudennimissä suvereenin sarjakärjen voittamiseen tarvitaan hyvän taistelun lisäksi hiukan sitä kuuluisaa pelitapaakin.
Jollei mitään pelitapaa edes paperilla ole, niin ei valmentaja ole mistään kotoisin! Yksi oleellinen kysymys onkin, että riittääkö valmentajan auktoriteetti saamaan pelaajat noudattamaan systeemeitä myös "heikompia" joukkueita vastaan. Onhan selvää, että esim. Lukko on nykyisellään joukkue, joka helposti herättelee ja motivoi vastustajaa. Jollei tehdä sovittuja asioita: ei mitään sanssia Lukon kaltaista huippuryhmää vastaan!
HPK-peli on todellinen näytön paikka. Vai jatketaanko aiempaa vuoristorataa, jolla ei kunnolla sarjatilannetta päästä petraamaan. HPK ei viimeaikoina ole ollut mitenkään "voittava" joukkue. Mutta herääkö se sittenkin kyykyttämään Saarista ja Tapparaa? Kyseessä noin kuuden pisteen ottelu psykologisesti. Voittaja tulee olemaan tyytyväinen, häviäjä joutuu syvemmälle epävarmuuden suohon.
Kuten Saarinen ja Ojanen olivat näköjään keksineet ennen Tepsi-peliä, niin aina kun Tapparalle menee max. kaksi maalia omiin, niin mahdollisuus on voittoon. No, TPS teki kolme. Kuitenkin vaikka TPS näytti kaatuvan hyökkäyksellä, niin ainakin itse haluan korostaa tuota täällä jo aiemmin esilletuomaani ajatusta, että voitto tulee "terveen puolustuspelaamisen" kautta. Siis toivotaan vastustajalle vain 0, 1 tai 2 maalia. Näin Tappara jatkaisi hyvin mahdollisesti ainakin pisteputkea. Lyhyttä yes, mutta tyvestä puuhun noustaan!! 8)
-
Ei tartte paljon edes pelejä seurata, kun huomaa, että peli jo hieman kulkee. Tänne kirjoitettujen viisauksien määrä kun on näköjään kääntäen verrannollinen kerättyihin pisteisiin nähden. Analysoida voinee, vaikka homma olisi parempaakin. Paljon puhuttu työmoraali on ollut viime peleissä parempaa, mutta on siellä muutakin tehty ainakin minun silmissäni.
YV-toimii paljon paremmin. Suurimpina syinä YV:n kohentumiseen näkisin käsien ja kokemuksen lisääntymisen kahden konkarin (Ojanen, Guolla) myötä. Nyt meillä on kahteen viisikkoon oveluutta ja käsiä. Viivalle on tullut eloa Leimun toimesta ja Guollakin näkyy viivassa ajoittain heiluvan. Selkeästi kaukalouskottavampaa touhua kuin Joonas Koskinen viivassa. Pommikone àla Lupaschuck viivalle, niin alkaisi hipoa täydellisyyttä.
Saarisen toteuttama selkeästi aktiivinen pelitapa on hyvää ja viihdyttävää kiekkoa toimiessaan. Se vaatii pelaajilta liiketta ja syöttöpelin toimivuutta. Ajatuksen täytyy olla pelissä tai homma näyttää juurikin siltä kuin se pahimmillaan on näkynyt. Peruspelitavan erilaisuutta voi vertailla vaikkapa naapuri Ilveksen keskialueen trappiin ja suunnanmuutospeliin. Ilveksen ongelmat korostuvat, kun vastassa on ns. huonompi joukkue, joka pelaa paljolti samoilla eväillä. Jos oma peli perustuu toisen rikkomiseen, niin heikompaa vastaan on vaikea pelata ns. kiekonhallintapeliä. Hyviä vastaa kulkee, kuten eilenkin taistelu Hifkiä vastaan. Alkuun näytti huonolta, mutta kun Hifkin selkä oikeni 2-0 tilanteessa hetkeksi, niin altavastaaja iski, roikkuen hyvin mukana ihan loppuun asti. Kädet eivät vain riittäneet parempaan, vaikka paikkoja oli. Ilveksen tämän kauden nippu on kiekollisempi kuin viime kaudella, mutta fysiikka ei ole samalla tasolla. Vaikea toteuttaa hyvin oikein mitään pelitapaa joukkueen vahvuuksista. Meillä on käsiä selkeästi enemmän, mutta kun peli kovenee, niin turhan moni hyökkayspään kaveri tippuu kyydistä. Kiekon liikkeelle laittaminen on elinehto ja suoraviivaisuuden täytyy korostua hyökäyssinisen jälkeen.
Nyt täytyy peräänkuulttaa tasaista suorittamista. Kotitasaisuus on löytynyt iloisen hyökkämisen kautta. Pelien ja erien alut tarkkaan, mutta ei peruutellen. Sitten isompaa vaihdetta ja ohitse. Pitäisi toimia myös vieraissa. Liiga on nyt aidosti niin tasainen, että pienikin muutos voimasuhteissa ja päivän kunnossa vaikuttaa tulokseen. Nykyisen kotitahdin lisäksi ei tarvita montaa vierasvoittoa, kun sarjasijoitus alkaa näyttää todella hyvältä. Saipan ja Lukon tasoero ei oikeasti ole suuri. Esimerkiksi Vehasen lähtö on selkeästi heikentänyt Lukkoa nimenomaan tasaisen suorittamisen heikentymisessä. Se on pienestä kiinni, joten pienetkin asiat täytyy olla ja pitää kunnossa.
-
Olen nähnyt kaikki 3 tämän viikon peliä ja hyviä asioita on ollut näkyvissä:
- Tappara on onnistunut varsin hyvin kiekonriistoissa vastustajan siniviivan tuntumassa, "pakottanut" vastustajan heikkoihin ratkaisuihin. Ylimääräistä ryntäilyä ei kuitenkaan ole ollut.
- Omissa ei pyöritä hyökkäyksiinlähdöissä millään turhilla jättösyötöillä tms. vaan pyritään avaamaan nopeasti.
- Johtoasemassa vältetään turhia riskejä ja heitetään kiekkoa pois keskialueelle. Tylsän tappavaa, mutta tehokasta.
- YV:llä laukauksia maalille, eikä näennäistä pyörittämistä kulmissa.
Tähän kun lisätään Säterin erinomaiset esitykset, niin ei ihme että viikko on ollut näin hyvä. Miinuspuolella sitten useamman tyhmät jäähyt. Noita kun saataisiin karsittua, niin vielä paremmalta näyttäisi.
Ei tässä kannata alkaa liikaa keulimaan, mutta annetaan tunnustusta silloin, kun on syytä!
-
Tapparan suunanmuutospeli on selvästi nopeutunut. Ja nyt saatan olla ihan metsäsäkin, mutta näyttäisi että omista on alettu lähtemään enemmän laitojen kautta. Myös pääty-/kulmakiekko on palannut selvästi enemmän sallittuihin konsteihin, jos selvää syöttöpaikkaa ei punaviivan yläpuolella ole.
-
Saarinen totesi taannoin voitokkaan ottelun jälkeen että "sentteripelillä on meidän pelitavassa erittäin iso merkitys". Tällä hän viittasi peliesitysten selkeään kohenemiseen sen jälkeen kun Ojanen ja Guolla liittyivät joukkueeseen ja pääsivät sisään systeemeihin. Tapparahan on Saarisen aikana ainakin pyrkinyt tekemään peliä keskustan kautta, ja ajoittain oman pään lähdöt ovat näyttäneet hyvin sekasortoiselta pyörimiseltä ajoitusten ollessa täysin pielessä. Guolla ja Ojanen ovat perinteisiä vanhan ajan keskushyökkääjiä joilla liikeradat ja ajoitukset tulevat satojen pelien kokemuksella, ei samaa voi vaatia Joonas Koskiselta, Pyymäeltä tai edes Ryhäseltä joka tosin ei loukkaantumisen jälkeen saanut edes kunnollista näyttöpaikkaa. Guolla lisäksi on aivan maaginen syöttäjä (Ojastakin parempi) mikä entisestään auttaa edistämään viisikon peliä. Tapparalla on tällä hetkellä kokoonpanossa kolme sentteriä joilla kaikilla on poikkeuksellinen pelisilmä ja syöttötaito (Jannella huono liike heikentää kokonaisuutta nykyään) minkä varaan on kyllä hyvä tehdä peliä keskeltä. Jos tuosta nyt putoaa vielä Lehterä tai Guolla pois, vaikuttanee se dramaattisesti joukkueen pelinrakenteluun ja samalla pistetahtiin. Toisaalta onhan se itsestäänselvää kun kyseessä on joukkueen 1. ja 2. sentterit, mutta Tapparan tapauksessa se vaikuttanee vielä pelitapa huomioiden normaaliakin enemmän.
Uraman aikana Tapparan peli oli usein nautittavaa katseltavaa, ja silloinkin nojattiin vahvaan sentteripeliin mutta ennenkaikkea kiekollisiin pakkeihin. Ei ollut mitenkään sattumaa että ennen pronssikauden pudotuspelejä hankittiin Kimmo Pikkarainen puolustukseen, eikä Atte Pentikäiselle ollut sijaa kokoonpanossa. Jos Urama olisi jatkanut Tapparan peräsimessä, meidän pakistossa voisi hyvinkin olla nykyään Tommi Kovanen tai Harri Tikkanen (tai molemmat!) kiekollisen pelin expertteinä. Siellä ei varmasti olisi Pentikäistä, enkä usko että Kangasniemi olisi saanut sopimusta viime kaudeksi. Puolustusta rakennetaan Saarisen aikana hieman eri tavalla kuin Uraman, vaikka pelitavat ovat ainakin sukua toisilleen. Se on mielenkiintoinen seikka ja herättää ainakin sen kysymyksen missä määrin Saarinen vaikuttaa pelaajahankintoihin, ja millaisia puolustajia hän joukkueeseen on halunnut.
Ljpp:n havainnosta sen verran että vaikka pelitavassa painotettaisiin lähtöjä sentterin kautta ja välttämään turhia päätyheittoja (ei haluta luopua kiekosta), niin senhän tulee olla kuitenkin vain raamit pelaamiselle, ei ohjesääntö jota pitää noudattaa orjallisesti. Useinhan kannattaa avatakin laitaan, ja siitä keskeltä vauhtiin nousevalle sentterille/laiturille. Onhan se samalla tavalla keskeltä rakentamista, vaikka ensimmäinen syöttö annetaan laitaan. Ohje pakille saattaa kyllä olla että pyritään avaamaan sentterin kautta mutta eihän se tietenkään aina voi olla mahdollista. En tiedä vaikka Saarinen olisi tätä vaatinut liikaakin jossain vaiheessa, onhan sellainenkin mahdollista. Pääasiassa pitäisi kuitenkin pelata vaistoilla, liika ajatteleminen usein hidastaa peliä tai pahimmassa tapauksessa saa sen aivan sekaisin (mahdollisia esimerkkejä Tapparan alkukausi, Jokerit Aravirran aikana).
Tässä tällaista omaa spekulaatiota, perustuu ihan pariin Saarisen kommenttiin ja havaintoihin peleistä.
-
... Pääasiassa pitäisi kuitenkin pelata vaistoilla, liika ajatteleminen usein hidastaa peliä tai pahimmassa tapauksessa saa sen aivan sekaisin (mahdollisia esimerkkejä Tapparan alkukausi, Jokerit Aravirran aikana).
Tässä tällaista omaa spekulaatiota, perustuu ihan pariin Saarisen kommenttiin ja havaintoihin peleistä.
Tuosta olen kyllä vahvasti eri mieltä. Nimenomaan tuo "oman mielen mukaan/vaistoilla" pelaaminen on se, joka aiheuttaa sitä sekaannusta, kun ei kiekollinen tiedä mitä muut tekee tai mihin pyritään. Pikemminkin sadat ja sadat toistot tuo sen rutiinin, jonka varassa on hyvä pelata. Jos ei sitä ensimmäistä vaihtoehtoa pysty tekemään, katsotaan se sovittu ja harjoiteltu toinen vaihtoehto, senkin ollessa kiinni pyritään yli punaviivan ja kiekko päätyyn.
Loistava esimerkki kokemuksesta, reenistä ja toimivuudesta on Carolinassa Pitkänen-Jokinen akseli, joka on yhdellä simppelillä avauksella tehnyt useita maaleja ja vielä useampia maalipaikkoja.
Eli, ei niinkään ajattelua, vaan paljon harjoittelua ja ne vaihtoehdot selkärankaan.
-
Tarkoitin lähinnä sitä että jos omista yritetään aina lähteä sentterin kautta keskikaistalta niin että pakki hakee viimeiseen asti syöttöpaikkaa siihen mihin sitä ei aina synny, ei peli etene. Pitää olla toinen vaihtoehto eli laitahyökkääjä pelin puolella apuna. Sitä mieltä kuitenkin olen että pelikirja on vain se mihin pääasiassa pyritään, käytäntö kaukalossa on sitten usein toinen.
-
Tarkoitin lähinnä sitä että jos omista yritetään aina lähteä sentterin kautta keskikaistalta niin että pakki hakee viimeiseen asti syöttöpaikkaa siihen mihin sitä ei aina synny, ei peli etene. Pitää olla toinen vaihtoehto eli laitahyökkääjä pelin puolella apuna. Sitä mieltä kuitenkin olen että pelikirja on vain se mihin pääasiassa pyritään, käytäntö kaukalossa on sitten usein toinen.
Juujuu. Mutta tosiaan, siihen pelikirjaan sisältyy toki ne variaatiot, jos se keskusta ei olekaan avoinna. Ja niiden mukaan on hyvä toimia, koska muuten menee sekaiseksi.
-
Tarkoitin lähinnä sitä että jos omista yritetään aina lähteä sentterin kautta keskikaistalta niin että pakki hakee viimeiseen asti syöttöpaikkaa siihen mihin sitä ei aina synny, ei peli etene. Pitää olla toinen vaihtoehto eli laitahyökkääjä pelin puolella apuna.
Minusta on näyttänyt, että painekarvauksesta Tappara tulee usein heittämällä kiekon laitaan, josta annetaan pieni levitys keskemmälle, jossa on toinen hyökkääjä (yleensä kai sentteri) lähellä tarjoamassa syötön paikkaa. Mutta on tosiaan totta, että hitaissa lähdöissä tätä ei käytetä ainakaan yhtä säännöllisesti. Se voisi kuitenkin toimia myös hitaissa maalin takaa tapahtuvissa lähdöissä, jos keskikaista on suljettu niin tehokkaasti, ettei kiekkoa saada suoraan sentterille.
Laitaan levityksen jälkeen olisi kuitenkin edelleen olemassa mahdollisuus hakea sentteriä keskikaistalta, tai tarvittaessa laituri voi nostaa kiekkoa itse jalalla. On meillä ainakin kolmeen ensimmäiseen ketjuun ihan kiekollisesti pätevät laiturit...
-
Saarisen pitäisi tehdä loppupelejä varten pieniä viilauksia pelikirjaan? Nimenomaan puolustamisen suhteen. Puolustaminen ei ole toiminut kahteen vuoteen muulloin kuin peleissä joissa hyökkäyspelaaminen toiminut todella hyvin. Voisi ottaa vaikka Dufvan pelikirjasta mallia. Dufvan puolustuspeli alkaa jo hyökkäypelaamisesta. Siinä puolustetaan viisikkona jo omista lähdettäessä ettei tulisi kiekonmenetyksiä. Ja jos vaikka tuleekin kiekon menetys niin kaikki ovat velvollisia tekemään kaikkensa saadakseen sen kiekon takaisin. Meillä ei ilmeisesti kukaan muu kuin Tuukka ja Ville saa taklata vastustajaa irti kiekosta, että saatais se omille. Vastustajalla kun on kiekko omassa päädyssä heidän on erittäin helppo lähteä sieltä kiekon kanssa läpi! Meiltä vain yksi pelaaja käy pienen rusettiluistelun vetämässä siinä kiekollisen vieressä? Jos vertaa näiden tällä hetkellä hyvin puolustavien joukkueiden touhua niin ero on kuin yöllä ja päivällä! Joku HIFK tulee kolmella päälle ylhäällä taklaten aina! Yksi menee suoraan kiekollisen päälle vetäen sen oikoseksi ja kaksi muuta hyökkääjä ajaa syöttölinjat kiinni. Ja kiekonriiston jälkeen suora pelaaminen maalille. Tänä päivänä saa edelleen keskialueellakin taklata pelaajan irti kiekosta! Kyllä vaan on se totta! Montako pommia muistatte Tapparan pelaajan heittäneen keskialueella josta ollan saatu kiekko riistettyä. Puhumattakaan että oltaisiin tehty maali vastahyökkäyksestä? Päinvastoin vastustajat tekevät meille niitä monessa pelissä! Ei liity varsinaisesti pelikirjaan vaan peluutuksiin! Meidän ykkösvitjan pojat ovat 21,21 ja 20 vuotiaita!? He eivät jaksa pelistä toiseen liiallisia peliminuutteja! Voipi tulla kymmenen pelin synkkä jakso joissa otetaan turpaan koko ajan. Nelosvitjan kaverikin pelaa paremmin, kun on hyvin pelituntumaa päällä! Vaikka siellä alivoimassa jossa ehkä kuuluisi saada kokemusta!
-
Ärsyttää kun hävittyjen matsien jälkeen samat pohdinnat - ei ansaittu yms. Tänäänkin pelin loppuvaiheilla kaksi virhettä ja peli hävittiin! Ei voi kuin kysyä, miksi sama kohtalo toistuu jatkuvasti.
Onko esim pakko laittaa flekmaatista Strömbergia viime vaiheilla kaukaloon olkoon pelikirja vaikka sitten kuinka syvältä, asenne ja halu korjaavat aika paljon. Ei se ole sattumaa, että pelejä ollaan hävitty, vaikka välillä osa peleistä ollaan hallittukin. Puolustajille tulee jatkuvasti omalla alueella harhasyöttöjä vastustajille, koska yritetään pelata fiksummin kuin oma osaaminen piisaa! Meidän pakit eivät osaa(saa) purkaa paniikkitilanteita - en tiedä, mutta liian paljon tulee vaikeuksia omalla alueella kiekollisena. Pointi on siinä, että pelitapa pitää olla sellainen, että huonompikin sitä kykenee noudattamaan. Ja haluaisin tietää myös sen kuka muu voi vaikuttaa peluutuksiin ja asennekasvatukseen kuin valmentajat? Näillä näkymin minun pelikirjalla ei hankita playoff- korttia!
Rajansa itsensäkin kiusaamisella! (kaksi vuotta on aika pitkä aika)
-
Totta varmaan tuokin että jalattomilla ja kädettömillä pakeilla yritetään tehdä erityisen hienoilla kuvioilla peliä.
Kyllä roiskaistu purku on parempi kuin neppailu vastustajalle. Vaikka tuo Leimun oikosulku TPS pelissä ja omissa soi sen jälkeen.
Pitkässä kiekossa on tietty aloitus raavittava omille.
Joukkueen taitotaso ei ole kovinkaan hyvä, siihen vielä väsymystä lisukkeeksi niin johan on murheellista.
-
Puolustuspelaaminen ei ole onnistunut muutamaan vuoteen. Siihen vaikuttaa aika paljon myös pelaajat! Jos heitä ei saada pelaamaan kiekotonta peliä hyvin syy on valmentajien! Nyt on aikaa päivittää se pelikirja TÄYDELLISEKSI! Sellainen ettei kellään ole mitään valittamista! ;) Ja iskostaa se pelikirja jokaisen aivoihin ennen kesälomaa! Yksinkertainen on kaunista. Kaikki osa-alueet. Alivoimasta ylivoimaan. Oman alueen puolustaminen, hyökkäysten lähdöt ja päättämiset täydelliseen maaliin! Karvauspelin päättäminen kiekonriistoon ja sekunnissa pelin kääntö hyökkäykseen! Maalivahtipeli oli vajaata? Osaako meidän maalivahtivalmentaja kouluttaa Säteristä huikean NHL molarin? 90 % kudeista Säterille meni samoista paikoista ylämummoon ja kainalon alta! Pelaajilta loppui KUNTO Kalpaa vastaan! Ei jaksettu luistella vaikka peluutettiin tasaisesti? Toki oli alla Jokerit ja vastassa todella luisteleva porukka. Tarvitaanko erityisopetusta luistelun vuoksi?!
-
Puolustuspelaaminen ei ole onnistunut muutamaan vuoteen. Siihen vaikuttaa aika paljon myös pelaajat! Jos heitä ei saada pelaamaan kiekotonta peliä hyvin syy on valmentajien! Nyt on aikaa päivittää se pelikirja TÄYDELLISEKSI! Sellainen ettei kellään ole mitään valittamista! ;) Ja iskostaa se pelikirja jokaisen aivoihin ennen kesälomaa! Yksinkertainen on kaunista. Kaikki osa-alueet. Alivoimasta ylivoimaan. Oman alueen puolustaminen, hyökkäysten lähdöt ja päättämiset täydelliseen maaliin! Karvauspelin päättäminen kiekonriistoon ja sekunnissa pelin kääntö hyökkäykseen! Maalivahtipeli oli vajaata? Osaako meidän maalivahtivalmentaja kouluttaa Säteristä huikean NHL molarin? 90 % kudeista Säterille meni samoista paikoista ylämummoon ja kainalon alta! Pelaajilta loppui KUNTO Kalpaa vastaan! Ei jaksettu luistella vaikka peluutettiin tasaisesti? Toki oli alla Jokerit ja vastassa todella luisteleva porukka. Tarvitaanko erityisopetusta luistelun vuoksi?!
Niin. Samaa mieltä puolustamisesta, mutta täytyy sanoa että tässä Kalpa-sarjassa puolustettiin erittäin hyvin. Joo, tuli virheitä, mutta niin niitä tulee jokaiselle joukkueelle. Mitä tulee luisteluun, niin se 9 peliä 16 päivässä selittää kaiken. Liikaa pelejä, liikaa jatkoaikoja. Ei vaan kroppa pysy perässä. Kalpa hyötyi pidemmästä lepoajasta. Kuitenkin tässä viimeisessäkin pelissä yritystä oli todella paljon, ja jatkoajalla oltiin todella lähellä voittoa.
Puolustamisen isoimpana ongelmana näkisin sen, että toimiessaan se on erittäin tehokasta, mutta pelaajien luistaessa se vajoaa katastrofaalisen huonoksi todella nopeasti (1 vastaan 1 malli). Koko viisikon pitää pitää omat miehet tarkasti kurissa, tai on suuri vaara että omissa soi. Kalpa-sarjassa joka ukko taisteli ja yritti viimeiseen asti, eikä Kalpa lukuisista pitkistä hyökkäyksistä huolimatta päässyt sota-alueelle kuin harvakseltaan. Se oli erinomainen suoritus. Kuitenkin runkosarjassa tason heittelyä tulee aivan liikaa siitä syystä, että joukkueesta löytyy liikaa ailahtelevia mielialapelaajia. Pienikin keskittymisen herpaantuminen johtaa siihen, että oma mies on karussa, ja seurauksena usein joko jäähy tai maali. Sitä voi sitten pohtia sopiiko tämä tyyli Tapparalle, sillä se vaatii erittäin hyvää fyysistä kuntoa sekä liikkuvaa joukkuetta. Runkosarjassa kun ihmetteli monesti, että "miten ihmeessä toi äijä voi olla noin vapaana maalin edessä ?", johtui ihan siitä, että yksi viisikosta harhaili omilla poluillaan. Tämä tekee puolustamisesta haasteellista, sillä mielestäni yhden pelaajan laiskuus kostautuu liian helposti. Pitäisi ainakin miettiä jotain pieniä variaatioita sen varalle, jos puolustus sekoilee. Liian monesti jopa Kalpa-sarjassa nähtiin tilanteita, joissa pakki seuraa omaa miestään maalin taakse jättäen yhden miehen aivan vapaaksi maalin eteen. Näissä tilanteissa tulisi käyttää maalaisjärkeä ja pitää se maalinedusta visusti kiinni sen sijaan että orjallisesti juostaan koko ajan oman miehen perässä. Siinä lienee iso haaste myös ensi kautta silmällä pitäen.
Toinen iso asia puolustamiseen liittyen on avauspeli. Edelleen se on todella hidasta, ja tuntuu että kiekkoa ei saada vauhdissa olevalle miehelle kertaakaan pelissä. En tiedä mitä siinä on harjoiteltu, mutta siihen on tultava muutos. Korkealta karvaavat joukkueet saavat liian helposti pelin sekaisin tällä hetkellä. Toki pakiston kädellisyys vaikuttaa asiaan, mutta nythän meillä on Ilvonen, Mäntylä, Saravo, Leimu ainakin, jotka ovat kiekollisestikin keskimääräistä parempia Sm-liigassa. Kyllä tuolla materiaalilla pitää pystyä parempaan. Nytkin pleijareissa parhaat avaukset(ja samalla mokat) tulivat Mäntylältä, joka monesti pitkillä syötöillä löysi ylhäällä kyttäävät hyökkääjät. Samalla tosiaan tuli myös paljon syöttöharhoja, eikä avauspeliä voi millään laskea tuon varaan.
Kolmanneksi ja viimeiseksi asiaksi haluaisin nostaa erikoistilannepelaamisen. Nämä sarjat toivat karulla tavalla ilmi sen seikan, että tämän hetken joukkue ei saa ylivoimalla edes kiekkoa kontrolloidusti hyökkäysalueelle ilman Lehterää/Luceniusta. Ylivoimalla olimme käytännössä täysin yhden kentän varassa, ja jos sillä ei kulkenut, niin sitten vaan toivoi että jäähy pian päättyisi jotta päästäisiin taas pelaamaan normaalipeliä. Tähän on toki vielä vaikea vaikuttaa ennen kuin ensi kauden palaset ovat selvillä. Selvää on kuitenkin se, että tarvitaan vähintään kaksi hyvää peliä tekevää sentteriä. Lisäksi myös rightin pakki olisi kiva hankinta. Ilman niitä ollaan hukassa. Toinen osa erikoistilannepelaamista on alivoimapeli. Se oli mielestäni koko kauden suorastaan tragikoomisen huonoa. Huomasiko kukaan muu sitä järjetöntä ilmiötä, että kun vastustaja pyörittää peliä täällä oikealla puolella, ja "playmaker" pitää kiekkoa siinä B-pisteen korvalla, että tätä pelaajaa puolustava pakki ei koskaan häiritse tätä pelintekijää millään tavalla, vaan oikeastaan valuu veskarin syliin päästäen tämän lähes joka kertaa ampumaan noin 3-4m päästä maalista tehden itse maskia Säterille ?? Tuo tapahtui joka ikisessä pelissä, minkä näin. Näistä tehtiin todella monta maalia meitä vastaan. Samoin koko muu alivoima on todella passiivista seisoskelua. Miksi ?? Ei nykyään pärjää enää sillä, että seistään passiivineliössä ja korkeintaan vähän karvataan viivavetoja vastaan. Suorastaan pisti vihaksi katsella sitä seisoskelua pelistä toiseen. Tähän pitää myös saada muutos ja paineistaa vastustajaa paljon hanakammin. Esimerkiksi voi ottaa Kalpan, Lukon, Jypin tai oikeastaan minkä tahansa HYVÄN alivoimajoukkueen.
-
Runkosarjassa kun ihmetteli monesti, että "miten ihmeessä toi äijä voi olla noin vapaana maalin edessä ?", johtui ihan siitä, että yksi viisikosta harhaili omilla poluillaan. Tämä tekee puolustamisesta haasteellista, sillä mielestäni yhden pelaajan laiskuus kostautuu liian helposti.
Mies vs. mies puolustus on vaikeampi tapa pelata kuin paikka-/aluepuolustus. Ongelmalliseksi tulee miesvartioinnin vaihdot, eli tilanteet jossa puolustava pelaaja seuraa omaa miestään kauas normaalilta pelipaikaltaan, ja päättää jossain vaiheessa "irrottaa" ja palata oman pelipaikkansa mukaiselle tontille. Toinen ongelmatilanne on tietysti se kun yksittäinen pelaaja häviää kamppailunsa vartioitavalleen - pysyäkkö oman miehensä mukana, vai paikatakko kaverin virhettä?
Vielä alkukaudella nähtiin tilanteita jossa puolustaja seurasi omaa miestään jopa siniviivalle asti, joka taas pakottaa laitahyökkääjän pudottamaan puolustajan paikalle, usein vastustajan paikanvaihtoa seuratessaan. Seurauksena tuli tilanteita jossa 1-2 vastustajaa jäivät ilman miesvartiota, eikä Tapparan viisikko ollu tasaisesti sijoittunut puolustusalueella. Näin loppukaudella vähän pelejä, mutta nähdäkseni nämä sekoilut olivat vähenemään päin kauden loppupuolella.
Lisäksi voitaneen kyseenalaistaa sitä, että kannattaako puolustuksella jossa hääräväät Leimu, Pentikäinen, Turkulainen ja varauksin jopa Halme ja Ilvonen, pelata miesvartiointia? Useammallakin pelaajalla kun on puutteita luistelussaan. Oikeastaan vain Mäntylä on tarpeeksi räjähtävä kaveri pysymään hyökkääjien iholla tilanteessa kuin tilanteessa.
Jos olen oikein Petteri Sihvosen juttuja tulkinnut (http://www.google.fi/search?q=sihvonen+aluepuolustus+nhl&ie=utf-8&oe=utf-8&aq=t&rls=com.ubuntu:en-US:official&client=firefox-a), niin hän on vahvasti aluepuolustuksen kannalla. Kuulemma 0-toleranssi, josta SM-liigassa ei ole tietoakaan, on johtanut aluepuolustukseen NHL:ssä (en ole nähnyt pelejä tarpeeksi, en tiedä). Ja hänen mukaansa Suomi oli Vancouverin ainoa mievartiointia käyttänyt joukkue.
-
Minun näkemyksen mukaan meidän suurimmat ongelmat koskien puolustamista eivät olleet omalla alueella? Vaan ei osattu puolustaa kiekkoa! Paljon syntyi maaleja omiin kiekonmenetyksistä keskialueella ja hyökkäysalueella! Jopa ylivoimalla joskus heikon siniviivapelaamisen takia. Varsinkin kaikkia niitä joukkueita vastaan joille hävittiin aina? Ja aina kun niitä kiekonmenetyksiä tuli niin selkä nousi pystyyn eikä tehty enää mitään? Vain pakit oli vastaanottamassa vastahyökkäyksiä? Kiekonmenetykset johtuivat useimmiten hitaista hyökkäyksistä joihin oli todella helppo karvata kiekko pois! Pakit tai sentterit avasivat miehille jotka oli tarkkaan merkattu ja helppo työ ottaa taklauksella kiekko pois. Joku voisi jopa sanoa että meidän ongelma oli hyökkäyspelaaminen. Näissä vastaiskuissa olis se hyvä puoli, että Säteri oli niissä hyvä ottamaan koppeja. Oman alueen vedot P-pisteeltä ja keskeltä ylös vedettynä olivat Säterille pahoja.
-
Runkosarjassa kun ihmetteli monesti, että "miten ihmeessä toi äijä voi olla noin vapaana maalin edessä ?", johtui ihan siitä, että yksi viisikosta harhaili omilla poluillaan. Tämä tekee puolustamisesta haasteellista, sillä mielestäni yhden pelaajan laiskuus kostautuu liian helposti.
Jos olen oikein Petteri Sihvosen juttuja tulkinnut (http://www.google.fi/search?q=sihvonen+aluepuolustus+nhl&ie=utf-8&oe=utf-8&aq=t&rls=com.ubuntu:en-US:official&client=firefox-a), niin hän on vahvasti aluepuolustuksen kannalla. Kuulemma 0-toleranssi, josta SM-liigassa ei ole tietoakaan, on johtanut aluepuolustukseen NHL:ssä (en ole nähnyt pelejä tarpeeksi, en tiedä). Ja hänen mukaansa Suomi oli Vancouverin ainoa mievartiointia käyttänyt joukkue.
Tuon miehen jorinoille ei nyt kannata korvaa "lotkauttaa". "Asiantuntija" ei muka huomannut että peli ei todellakaan ollut puhdasta miesvartiointia vaan alue- ja miespuolustuksen hybridi, tuon nt huomasi keskinkertainen penkkiurheilijakin. Tässä laiturit pelasivat aluetta (poimien pakin nousut) ja loppu kolmikko miestä. Ja että ainoa?? Jenkit pelas samalla kaavalla...
-
Toivottavasti näemme seuraavalla kaudella tiiviimpää puolustuspelaamista uudessa valmennuksessa! Ja erikoistilanne pelaaminen on tämän päivän modernissa kiekossa elinehto? Pelejä ratkotaan usein sekä ylivoiman onnistumisen ja myös alivoiman toimivuuden myötä! Nyt pitäisi olla molempiin jonkunlaiset erikoismiehet ja kätisyyksiä myös! Ei muuta kuin variaatioita harjoittelemaan. Varsinkin ylivoimaan hakisin NHL-tyylistä keskeltä ohjausmaaleja! Ja onhan meillä pakkeja jotka toimittavat viivastakin kiekon maalille! Ja Ilvonen tekee nousuista ranteella? Vänttinen alivoiman ykkösmies liigassa!
-
Vielä kymmenen vuotta sitten tällainen tiputus rosterin tasossa olisi pistänyt huolestuttamaan todella paljon, mutta tänä päivänä tässä PELIKIRJOJEN maailmassa huoli ei ole lähellekkään niin suuri. En kuulu niihi "voittihan tepsikin mestaruuden" puhujiin, mutta tosiasia vaan on että hyvällä pelisysteemillä saadaan jokaisesta pelaajasta paras irti ja joistain enemmänkin. Näin ei ole meillä ollut parin viime kauden aikana.
Tässä kohtaa toivonkin että Hirvonen pääsee vaikuttamaan tulevan kauden pelitapaan merkittävästi, koska ainakin meikäläiseen viime kauden Leki ja puheet Hirvosesta ovat tehneet vaikutuksen.
Nyt käytössä on Tuukan ja Harrin jäädessä ylemmän kastin puolustus ja maalivahtipeli. Hyökkäyksessä löytyy ennen kaikkea nuoruuden intoa mutta myös puolustusvoimaa ja ainakin varmasti sitä ASENNETTA, koska siellä on nyt monella näytön paikka. Eli kovin viihdyttävään ja hyökkäävään pelitapaan ei oikein pakka riitä, mutta puolustavampaan kyllä. Ehkä vähän samanlaista mitä HPK esitti viime kaudella.
Totta on se että hyökkäykseen mahtuisi varmasti vielä yksi tai kaksikin pyssyä, mutta ei tää todellakaan näytä niin huolestuttavalta kuin moni antaa ymmärtää. Erikoistilanteet ne vasta onkin pelikirjojen riemujuhlaa:)
-
Vielä kymmenen vuotta sitten tällainen tiputus rosterin tasossa olisi pistänyt huolestuttamaan todella paljon, mutta tänä päivänä tässä PELIKIRJOJEN maailmassa huoli ei ole lähellekkään niin suuri. En kuulu niihi "voittihan tepsikin mestaruuden" puhujiin, mutta tosiasia vaan on että hyvällä pelisysteemillä saadaan jokaisesta pelaajasta paras irti ja joistain enemmänkin. Näin ei ole meillä ollut parin viime kauden aikana.
Tässä kohtaa toivonkin että Hirvonen pääsee vaikuttamaan tulevan kauden pelitapaan merkittävästi, koska ainakin meikäläiseen viime kauden Leki ja puheet Hirvosesta ovat tehneet vaikutuksen.
Nyt käytössä on Tuukan ja Harrin jäädessä ylemmän kastin puolustus ja maalivahtipeli. Hyökkäyksessä löytyy ennen kaikkea nuoruuden intoa mutta myös puolustusvoimaa ja ainakin varmasti sitä ASENNETTA, koska siellä on nyt monella näytön paikka. Eli kovin viihdyttävään ja hyökkäävään pelitapaan ei oikein pakka riitä, mutta puolustavampaan kyllä. Ehkä vähän samanlaista mitä HPK esitti viime kaudella.
Totta on se että hyökkäykseen mahtuisi varmasti vielä yksi tai kaksikin pyssyä, mutta ei tää todellakaan näytä niin huolestuttavalta kuin moni antaa ymmärtää. Erikoistilanteet ne vasta onkin pelikirjojen riemujuhlaa:)
Nykykiekossa valmentajan/valmennuksen profiili on noussut merkittävästi verraten kymmenen vuoden takaiseen liigaan. Silloin kallein ja nimekkäin joukkue nosteli kannua kauden päätteeksi. Onneksi tämä trendi on muuttunut ja hyvällä pelisysteemillä paikataan paljon. Kuten itsekin olen jo aiemmin toitottanut, niin ensikauden Tappara on JOUKKUE. Joukkue tekee hyviä yksilöitä, mutta hyvistä yksilöistä ei välttämättä synny hyvää joukkuetta.
-
Nykykiekossa valmentajan/valmennuksen profiili on noussut merkittävästi verraten kymmenen vuoden takaiseen liigaan.
Höpö höpö juttuja...
SM-liiga oli kymmenen vuotta sitten tasoltaan aivan toiselta planeetalta nykyiseen verrattuna. Silloin liigamme oli täynnä euroopan huippunimiä. SM-liiga oli Euroopan toiseksi paras liiga ja pelaajat eivät maksaneet lähellekkään yhtä paljon kuin nykyään. Sen jälkeen meistä on ajanut ohi kaikki muut valtaliigat paitsi Tsekkien ja Saksan liiga. Nykyään joudumme maksamaan tähtitieteellisiä palkkoja houkutellaksamme jannuja jotka eivät olisi tasoltaan mahtuneet kymmenen vuotta sitten kahteen ensinmäiseen ketjuun. TPS:än mestaruus oli selvä osoitus SM-liigan tason lopullisesta romahtamisesta. Nyt riittää että laitetaan ryhmä nälkäisiä duracelleja pörräämään askiin yksinkertaisella strategialla. Suikkanenkin myönsi tämän useampaan kertaan korostamalla pelaajan panoksen merkitykstä yli pelikirjojen. On todella surullista että liigan taso on romahtanut niin paljon että pelkällä itseluottamusboostilla ja kuntovalmennuksella voi voittaa mestaruuksia. Sillä sellainen liiga on suoraan verrattavissa luonteeltaan junnuliigoihin. SM-liigasta on täten tullut pelkkä kasvattajasarja neljälle muulle liigalle, josta parhaat riistokalastetaan pois. Tämä on johtanut siihen että liigassamme ei ole enään jäljellä tarpeeksi mediaseksikkäitä pelaajia jotka herättäisivät huomiota taituruudellaan. Senpä takia keskustelu jääkiekossa on kääntynyt 'pelikirjoihin'. Muuten meillä ei olisi mitään mistä puhua, sillä pelitapahtumat ovat viihteellisesti nykyään todella ala-arvoisia verrattaessa kymmenen vuoden takaiseen liigaan. Todellisuudessa pelikirjan merkitys on yhtä iso kuin aikaisemminkin, mutta ei missään nimessä tärkeämpi kuin pelaajan oma panos. Pelikirjan merkityksen vain huomaa paremmin kun kentällä luistelee ryhmä pelaajia jotka eivät yksin pysty ratkaisemaan otteluita.
-
Nykykiekossa valmentajan/valmennuksen profiili on noussut merkittävästi verraten kymmenen vuoden takaiseen liigaan.
Höpö höpö juttuja...
SM-liiga oli kymmenen vuotta sitten tasoltaan aivan toiselta planeetalta nykyiseen verrattuna. Silloin liigamme oli täynnä euroopan huippunimiä...jne.
Amen. Nimenomaan tämän takia jos halutaan pysyä kansainvälisellä tasolla seurakiekkoilussa, pitää lähteä mahdolliseen Euroliigaan mukaan. Muuta vaihtoehtoa ei ole.
-
Pelikirjan merkityksen vain huomaa paremmin kun kentällä luistelee ryhmä pelaajia jotka eivät yksin pysty ratkaisemaan otteluita.
Eikö tämä juuri tarkoita, että systeemistä on tullut tärkeämpi, kun pelaajien taso on lähellä toisiaan tähtien puuttuessa.
Onhan liigan taso laskenut, mutta kummasti jälleen valitetaan tähtien karkaavan ulkomaille, vaikka tässä liigassa ei niitä tähtiä edes kuulemma pelaa.
-
Pelikirjan merkityksen vain huomaa paremmin kun kentällä luistelee ryhmä pelaajia jotka eivät yksin pysty ratkaisemaan otteluita.
Eikö tämä juuri tarkoita, että systeemistä on tullut tärkeämpi, kun pelaajien taso on lähellä toisiaan tähtien puuttuessa.
Ei. Jos syvennyt aikaisempaan tekstiini kokonaisuutena niin saatat oivaltaa tuonkin lauseen merkityksen. Pelisysteemin tai 'pelikirjan' palvomisesta on vain selvästi tullut jonkinlainen sairaus mediassa jonka SM-liigan tason romahdus on aiheuttanut. Valmentajien keskuudessahan koko aiheelle nauretaan suoraan päin naamaa.
Esim. Suikkasta tällaista asiat suorastaan puistattavat. Kiekko Aamulehden haastattelun mukaan:"miehen suusta tulvi voimasanoja, kun hän painotti, että jääkiekko on pelaajien peli. Yksinkertainen urheilulaji, jossa tunne on aina kaikki kaikessa. Hänelle oli yksi hailee, pelaako hänen joukkueensa flow-kiekkoa tai karvaako se trap-systeemillä. Pelikirjan kohdalla hän naurahti, katsoi syvälle silmiin ja kysyi: "Eikö ole hienoa, että meillä on nyt oikein tällainen hieno sana, joka tarkoittaa samaa kuin jo iät ajat käytössä ollut pelisysteemi?"
Toinen finalisti Jukka Rautakorpi allekirjoittaa Suikkasen mielipiteet toteamalla :"...tärkeä pohdiskelun paikka on tämä pelikirja / pelitapakeskustelu. Se vie tämän pelin metsään ihan totaalisesti koska siinä ei yksilölle anneta paljoakaan arvoa enää, aivan kuin pelaajat olisivat joitakin kauko-ohjattavia tunteettomia pelin osia. Heidän urheilulliset, pelilliset ja muuten elämiseen liittyvät erot eivät tunnu olevan tärkeitä tämän keskustelun "asiantuntijoille" ollenkaan. Pitää muistaa että jääkiekko on ihmisten inhimillistä toimintaa, joka juuri tekee siitä niin mielenkiintoisen ja haastavan." Pelikirjan ja valmentajan merkitys ei ole siis kasvanut muualla kuin mediassa. Suomessa etsitään helposti henkilöitä, joita kiittää tai syyttää menestyksestä tai menestyksettömyydestä. Selvien tähtistatuksen omaavien yksilöiden puuttuessa huomio on kääntynyt valmentajiin. Tämä taas on synnyttänyt jonkinlaisen lähes uskonnollisen 'kultin', jossa ihmiset uskovat että valmentaja 'aurinkokuninkaana' voi vuolla paskasta kultaa pelkän 'pelikirjan' avulla. Toivoisin vain etteivät Tapparan fanit liityisi tähän median syytämään sairauteen. On siis periaatteessa ihan sama millaisilla Hirvosen tai Mattilan teeseille kauteen lähdetään jolleivat todelliset urheilulliset seikat ole ‘keskiössä’.
-
On siis periaatteessa ihan sama millaisilla Hirvosen tai Mattilan teeseille kauteen lähdetään jolleivat todelliset urheilulliset seikat ole ‘keskiössä’.
Urheilulehti on tarkoituksella ylikorostanut pelikirjan merkitystä pitkään ja viime aikoina keskustelu on levinnyt myös muihin medioihin. Kuten sanoit, keskustelussa on noussut hyvin vähän, jos lainkaan mitään uutta. Suurin osa ns. analyysistä on vanhojen termien korvaamista uusilla. Pelaajamateriaali on edelleen selvästi tärkein osa-alue lopputuloksen kannalta. Nykyliigassa pelaajien väliset erot ovat kuitenkin kaventuneet paria huippuyksilöä lukuunottamatta niin paljon, että jäällä erot ovat pienempiä kuin pelaajabudjetteja tuijottamalla luulisi.
Jostain ne erot kentällä kuitenkin syntyvät. Kuten toteat, tähtipelaajat ovat harvassa, joten heidän puoleensa kääntyminen ei enää SM-liigassa toimi. En jaksa uskoa, että mestaruus ratkaistaan kesäreeneissä tai kauden kestävällä itseluottamuspiikillä. Nämä ovat asioita, jotka pitää olla kunnossa jokaisella ammattilaisjoukkueella automaattisesti kauden käynnistyessä.
Olisi mielenkiintoista kuulla, miksi pelikirjan aiempaa selvempi näkyminen ei vaikuttaisi pelin kulkuun. Nyt pelaajat joutuvat noudattamaan systeemiä orjallisemmin, koska heillä ei ole kykyä ruveta sooloilemaan. Eikö tuo väkisin korosta systeemin merkitystä?
-
Itseeni lähinnä naurattaa toi koko termi "pelikirja", koska meikäläisellä tulee tosta termistä aina mieleen sen keksijä eli Petteri Sihvonen joka on täysi pelle. Lähinnä naurahdan mikäli koko termiä käytetään missään.
Onhan Sm-liigan taso toki hieman pudonnut, mutta tota en allekirjoita, että valtaliigoista vain Tsekki ja Saksa olis huonompia. Sitäpaitsi liigoja on pelityyliensä takia välillä vaikeaa vertailla. Vaikka esimerkiksi Ruotsiin menee isompia nimiä ja vaikka meiltäkin sinne menee paljon hyviä pelaajia niin silti niiden peli ei oo kaksista Suomeen verrattuna. Taitoa on varmasti enemmän, mutta peli näyttää kun olisi hidastetusta filmistä.
Se nyt on huomattu ettei Sm-liiga pysty palkoissa taisteleen noiden muiden liigojen kanssa, mutta se ny olis tärkeetä tän tason kannalta, että noi vanhat parrat saatais kuitenkin tuleen takas tänne eikä esim KHL:ään. Ettei ne oo aina jotain 40vee tai vähän alle ku ne tulee tänne. Hyvä piristysruiske oli esimerkiks S.Kapanen ja tommosia tarvittais lisää. Vähän väliä saa lukea valituksia et se ja se taas lähtee Sm-liigasta, mutta täytyy muistaa, että kyllä liigaan tulee myös hyviä nimiä tilalle. Surkeeta tässä on kuitenkin se, että jos sieltä tulee joku valmis pelimies, niin tua liigassa on ne 5 joukkuetta joilla on oikeesti mahdollisuudet semmonen ostaa. Itselläni menis kiinnostus aika nopeesti tohon touhuun, jos mestari olis aina joku noista joilla on rahaa. Onneks siä finaalissa ei sit tänä keväännä ollutkaan mikään niistä ns. raha-joukkueista.
Se mitä Sm-liigaan haluaisin, on täysin erilainen katsomokulttuuri. Se on Ruotsissa ja Keski-Euroopassa ihan eri luokkaa ja pelkästään silläkin saisi lisää meininkiä halliin! Oli hieno kokemus käydä kattoon Tsekin liigan peli mikä oli tasoltaan suhteellisen huono, mutta kaikki muu olikin 100X parempaa kun mitä meillä on. Se avas kokonaan uuden perspektiivin tähänkin touhuun. Silti tottakai tärkein asia on se itse peli, mutta kokonaisuutta saisi paremmaksi kun parannettais muutakin.
-
Itseeni lähinnä naurattaa toi koko termi "pelikirja", koska meikäläisellä tulee tosta termistä aina mieleen sen keksijä eli Petteri Sihvonen joka on täysi pelle. Lähinnä naurahdan mikäli koko termiä käytetään missään.
Juu ... vai että Sihvonen. Maailma on pieni.
-
Tapparan pelaamisessa ei toimi hyvin tällä hetkellä oikein mikään. No ehkä Kärppiä vastaan osan pelistä. Meidän pelinopeus on näissä harkkapeissä varmaan hitainta mitä löytyy! Se ihmetyttää suuresti sillä taidetaan olla kääpiöin joukkue? Alivoimaan ollaan saatu hieman kipinää, kun pienennettiin kuviota ja hieman passiivisemmin häiritään. Pyritään vaina estämään hyvät syötöt joista saisi vetää tyhjiin. Ylivoimasta ei kannata puhua mitään. Sitä ei saada edes alueelle. Puhumattakaan että saataisiin syöttöketjuja joista päästään vetämään tyhijin onetimereilla. Kun ne kädet nyt ovat poissa sieltä! Yksi juttu toisaalta toimii joillain ketjuilla joskus. Paineenpurku omalta puolustusalueelta ja siitä hyökkäyksen aloitus! Pakki purkaa päädystä ränniä myöten laitaan laiturille joka pistä heti keskelle sentterille. Sentteri aloittaa nopean hyökkäyksen välittömästi. Mutta punaisen jälkeen hyökkäyksen päättäminen lässähtää! Kun sentteri jakaa laitaan niin laitahyökkääjät luistelevat suosiolla nurkkiin ja viisi sekuntia niin kiekko on jo menetetty. Kaikkein surkein osa-alue tällä hetkellä on ns. "tappelualueella" ja molemmissa päissä. Omassa päädyssä päästetään vastustajat kävelemään maalieteen todella helposti tekemään maalit. Kun alueelle pitäisi jakaa pelkästään makuupaikkoja! Ja taas vastaavasti hyökkäyspäässä ei edes mennä maalieteen puhumattakaan että saataisiin sinne aikaan vetopaikka!
-
Vaikka aina pitää olla optimisti ja luottaa omiinsa, niin valmentaja taisi nyt vaan tehdä ratkaisun ennekuin seura sen tekisi kauden aikana. Luottoa on edelleen omiin vaikka kuka valmentaisi, mutta pitää ottaa järki käteen ja katsoa realistisesti osastoa Tappara/lähteneet-tulleet. Jos Mattila olis saanut kesän aikana tehtyä tosta rosterista edes lähellekään viime vuoden tasoisen niin ei varmaan ois valmentanut enää joulun jälkeen maapallolla.
Niin paljon lähti taitoa ja tehoa ulos ja noiden pelaajien yhteenhitsaaminen/kehittäminen vie varmasti kuukausia, jollei jopa vuosia. Nyt varmaan haetaan joku hätäapuvalmentaja, joka sörkkii aikansa tai kauden loppuun ja tulos aika helposti ennustettavissa.
Ei muuta kuin nuorten pelaajien sisäänajoa, rahansäästöä ja toivomus perään ettei karsinta kutsu. Ainoa ketä petetään on maksavat kannattajat, ja niillä ei olekaan mitään väliä.
Kylmästi ilman suurempaa valmennuskoulutusta Janne Ojanen remmiin, jos vaan jollain muulla organisaatiossa on tarvittava lisenssi SM-liigan valmentamiseen. Barkov vielä kaveriksi ja vaikka kaikki muutkin lopettaneet, jolla on oikea muotoinen sydän.
Pelitapaa varmasti saisi testattua Sihvosella, mutta saattaa katseet kääntyä muihin sarjoihin ensi kaudella, jos se astuisi tilalle.
-
Vaikka aina pitää olla optimisti ja luottaa omiinsa, niin valmentaja taisi nyt vaan tehdä ratkaisun ennekuin seura sen tekisi kauden aikana. Luottoa on edelleen omiin vaikka kuka valmentaisi, mutta pitää ottaa järki käteen ja katsoa realistisesti osastoa Tappara/lähteneet-tulleet. Jos Mattila olis saanut kesän aikana tehtyä tosta rosterista edes lähellekään viime vuoden tasoisen niin ei varmaan ois valmentanut enää joulun jälkeen maapallolla.
Niin paljon lähti taitoa ja tehoa ulos ja noiden pelaajien yhteenhitsaaminen/kehittäminen vie varmasti kuukausia, jollei jopa vuosia. Nyt varmaan haetaan joku hätäapuvalmentaja, joka sörkkii aikansa tai kauden loppuun ja tulos aika helposti ennustettavissa.
Ei muuta kuin nuorten pelaajien sisäänajoa, rahansäästöä ja toivomus perään ettei karsinta kutsu. Ainoa ketä petetään on maksavat kannattajat, ja niillä ei olekaan mitään väliä.
Kylmästi ilman suurempaa valmennuskoulutusta Janne Ojanen remmiin, jos vaan jollain muulla organisaatiossa on tarvittava lisenssi SM-liigan valmentamiseen. Barkov vielä kaveriksi ja vaikka kaikki muutkin lopettaneet, jolla on oikea muotoinen sydän.
Pelitapaa varmasti saisi testattua Sihvosella, mutta saattaa katseet kääntyä muihin sarjoihin ensi kaudella, jos se astuisi tilalle.
Voin sanoa että toivottavasti Ojanen pysyy kaukana valmentamisesta ainakaan tapparan liiga joukkueesta! Jos on ollu hyvä pelaaja niin se ei tee hyvää valmentajaa! Ja eiköhän niitä nuoria pelaajia ole ajettu sisään jo iha saakelin kauan ja tulos on nähty ja se tulos on = Peltola, hehkutetaan paljon mutta kun ajatellaan realistisesti niin ei taso riitä sm-liigassa 1-2 ketjuun millään eikä myöskään sovellu 3-4 ketjuunkaan. Koskas sitä mestaruutta lähetään hakemaan???? 20 vuoden kuluttuako? Tää nuorten sisään ajo on ihan naurettavaa koska sillä ei saakeli voiteta koskaan mestaruutta jos otetaan joka vuosi jotain untuvikkoja "kehittymään" tapparaan...
-
Aivan samaa mieltä kuin tp2. Tapparan ei kannata uusia nuoria aivan hirveästi ajaa sisään, sillä kun näiden nuorten taso nousee, niin johan nuo silmänräpäyksessä pelaavat Suomen ulkopuolella, eivätkä kovin usein Tapparaan takaisin tietään löydä. Poikkeuksiakin tietysti löytyy, kuten muuan V.Nieminen. Ojasta en myöskään minä valmentamaan ihan heti laittaisi, monestakaan syystä esim.Ojanen valmentajana ei kuulosta luontevalta. :-\ En sano, etteikö Tapparan tulisi ajaa nuoria sisään, mutta katsoisivat vähän miten paljon heitä kerrallaan joukkueeseen otetaan, ja millä perusteella heitä valitaan!
-
Aivan samaa mieltä kuin tp2. Tapparan ei kannata uusia nuoria aivan hirveästi ajaa sisään, sillä kun näiden nuorten taso nousee, niin johan nuo silmänräpäyksessä pelaavat Suomen ulkopuolella, eivätkä kovin usein Tapparaan takaisin tietään löydä. Poikkeuksiakin tietysti löytyy, kuten muuan V.Nieminen. Ojasta en myöskään minä valmentamaan ihan heti laittaisi, monestakaan syystä esim.Ojanen valmentajana ei kuulosta luontevalta. :-\ En sano, etteikö Tapparan tulisi ajaa nuoria sisään, mutta katsoisivat vähän miten paljon heitä kerrallaan joukkueeseen otetaan, ja millä perusteella heitä valitaan!
juurikin näin!
-
Kalpa pelin pelitapa oli tapa pelata kiekkoa, josta allekirjoittanut tykkää. Tappara oli erittäin fyysinen ja hyvällä jalalla liikkeellä. Ei voinut kyllä taistelun puuttumisesta moittia.
-
Ei oo kausi vielä kovin pitkällä, että ei tässä kannata ihmeempiä vielä. Mutta alku on erittäin positiivista. Tätä oon odottanu monta vuotta, että Tappara on se joukkue, joka tekee vastustajan pelin vaikeeks. Ei haitta mitään, että ollaan kaks maalia perässä. Fyysisyyttä ja tsemppiä vaan lisää. Jos hävitään, ei sekään niin hirveesti harmita, jos kuitenki on ollu yritystä ja niitä voittoja kuitenki tulee tasasesti. Hieman huolestuin siitä pleksin hajoomisesta eilen, ku just kattelin, että nyt lentää äijää seinälle ja Tapparalla on hyvä ote, mutta turhaan huolestuin. Intensiteetti jatku ihan yhtä korkeena tauon jälkeenki.
Toivottavasti peli-ilme jatkuu samanlaisena. Saravo pelaa huikeesti verrattuna viimekauteen, Strömberg on tsempannu enemmän ku koko viime kaudella yhteensä, Mäntylä pelaa ku viime keväänä (tai yleensä ratkasupeleissä), kanukit on isäntinä ja muitten onki sitte helpompi täyttää oma roolinsa ku ns. heikkoja lenkkejä ei oikeen nyt oo. Nyt kannattaa käydä peleissä ja jatkaa sitä kautta tätä hyvää otetta pelaajistossa.
-
Kyllä alkaa nyt jo hahmottumaan, että tämän kauden joukkueen vahvuus on hyökkäyspeli! Lukkoa vastaan alkoi heti verkot soida, kun ruettiin pitään kiekkoa ja syöttelemään. Periaatteessa saatiin parhaat ja näyttävimmät maalit Lukon omilla aseilla? Kovalla karvauksella kiekko pois ja välitön syöttö maalipaikkaan! Käsikirjoittajina Doell ja Toporowski. Hankaluudet alkaa jos ollaan kiekottomia. Eli kiekko pitää aloituksesta alkaen saada omille. Tuohon kun vielä saadaan Guolla ja Ilvonen niin aina paranee.
-
TPS-peli oli ensimmäinen paikanpäällä nähty, ja ilmeisesti kauden huonoin tai huonoimpia esityksiä tähän asti. Henkilökohtaiset virheet ja 1. ketjun "vapaapäivä" sotkivat kokonaisuutta. Mutta vaikka aineisto on huonoa, niin olin löytävinäni pelistä eroja edellisiin vuosiin - ja ne olivat pelkästään positiivisia.
- Puolustuksessa vedettiin nyt ainakin enimmäkseen ihan klassista aluepuolustusta, eikä miesvartiointia. Jälkimmäinen on näistä selvästi vaikeampi tapa pelata, ja kun Tapparan puolutus on melko ulottuvaa, eikä niin kevytjalkaista, niin näen tämän vain hyvänä asiana. Saarinen ei saanut puolustusta toimimaan tällä tasolla kuin viime kevään playoff-peleissä (joissa miesvartioinnista luovuttiin KalPan pyörityksessä). Itse en ole asiaa tutkinut, mutta Sihvonen on väittänyt että NHL:ssä palattiin aluepuolustukseen ns. nollatoleranssin myötä, koska sikäläiset tuomarit viheltävät puolustavan joukkueen estopelin armotta pois. KalPan pyörittämä kulmarallikin perustuu juuri siihen, että jossain vaiheessa vastustajan viisikko hukkaa miehensä, ja pyörityksestä syntyy maalipaikka - tämä on vähemmän todennäköistä kun pelataan omaa aluetta, eikä miestä.
- Puolustuksen kiekonriistoista pyritään nopeaan avaussyöttöön ja vastahyökkäykseen. TPS-pelissä tämä aiheutti myös syöttöjä turkulaisten lapaan.
- Tappara karvaa aiempaa korkeammalta, ja pyrkii taklaamaan vastustajan pakkeja. Myös hyökkäyksissä pelattiin jonkin verran vain kiekkoa syvälle, jos selkeää syöttöpaikkaa ei ollut, ja pyrittiin taklauksiin.
Nyt nähdyn perusteella, olisi palattu perinteisempiin kiekkoviisauksiin. Pelitapa vaatii kovaa asennetta ja kevyttä jalkaa, koska karvauspeli alkaa vuotamaan ellei paine ja kontakti tule riittävän ajoissa. Ilahduttavaa on myös joukkueen yleisesti aggressiivisempi ilme, ja esimerkiksi maalivahdin huitomiset kuitataan nyt hanakasti - ennen pelaajat hiihtelivät korvat luimussa vaihtoaitioon mehulle, vaikka oma molari kärsi vääryyttä. Onko kyseessä sitten pyrkimys tunteikkaampaan peliin, vai onko joukkueen selkäranka vahvistunut nyt kun joukkueessa on enemmän vähän kovempia pelaajia?
-
- Puolustuksessa vedettiin nyt ainakin enimmäkseen ihan klassista aluepuolustusta, eikä miesvartiointia. Jälkimmäinen on näistä selvästi vaikeampi tapa pelata, ja kun Tapparan puolutus on melko ulottuvaa, eikä niin kevytjalkaista, niin näen tämän vain hyvänä asiana. Saarinen ei saanut puolustusta toimimaan tällä tasolla kuin viime kevään playoff-peleissä (joissa miesvartioinnista luovuttiin KalPan pyörityksessä). Itse en ole asiaa tutkinut, mutta Sihvonen on väittänyt että NHL:ssä palattiin aluepuolustukseen ns. nollatoleranssin myötä, koska sikäläiset tuomarit viheltävät puolustavan joukkueen estopelin armotta pois. KalPan pyörittämä kulmarallikin perustuu juuri siihen, että jossain vaiheessa vastustajan viisikko hukkaa miehensä, ja pyörityksestä syntyy maalipaikka - tämä on vähemmän todennäköistä kun pelataan omaa aluetta, eikä miestä.
- Tappara karvaa aiempaa korkeammalta, ja pyrkii taklaamaan vastustajan pakkeja. Myös hyökkäyksissä pelattiin jonkin verran vain kiekkoa syvälle, jos selkeää syöttöpaikkaa ei ollut, ja pyrittiin taklauksiin.
Tapparan kannalta miesvartiointi on tällä pakkirosterilla hankala koska siihen pystyy korkeintaan pari pelaajaa nopeutensa osalta. Korhonen-Honkanen akselilla aika mahdoton ajatus. Ja aluepuolustus on joka tapauksessa helpompaa myös maalivahdin kannalta koska kommunikaatio luutijoiden kanssa pelaa koko ajan.
Tapparan karvauksessa on hieman enemmän järkeä tällä hetkellä, juurikin tuon mainitsemasi taklausten takia sekä luistelulinjat kahden karvaajan osalta menevät hyvin yhteen ja vastustajan hyökkäykseen lähtö on vaikean näköistä koska ei ole paikkaa mihin kiekkoa laittaa. Tänään kiekonriistoja aggressiivisesta ja aktiivisesta karvaamisesta tuli ainakin puolen kymmentä jos ei enemmänkin.
Nopean kääntöpelin tekeminen puolivaloilla juurikin näkyi tänään siinä, että Turkulaisille tarjottiin hyviä syöttöjä mutta onneksi ne eivät kostautuneet vastustajan maalien merkeissä.
-
Ei löytynyt sopivampaakaan aihetta, mutta laitan tänne. Maalimääräkin voi olla osa pelitapaa ja olen tehnyt havainnon miten ne on vaikuttanut Kirvesrintoihin pistesaaliiseen.
5 tehtyä-1 omiin: voitto
1 tehty-3 omiin: tappio
6 tehtyä-2 omiin: voitto
4 tehtyä-2 omiin: voitto
3 tehtyä-3 omiin: tasapeli + vl-kilpailun voitosta ekstrapiste
3 tehtyä-1 omiin: voitto
2 tehtyä-3 omiin: tappio
1 tehty-3 omiin: tappio
3 tehtyä-1 omiin: voitto
Eli aika optimaalinen sarja maalien valossa. Yhdellä ja kahdella maalilla ei pisteitä oteta. Vastaavasti 3 riittää johonkin, kun oma mv-peli kunnossa. Hyvin yksinkertaista ja pelikirjoja ei tarvita :)
Toivottavasti pataluolassa pystyvät 3-4 maaliin niin pisteitä on luvassa.
-
Yhdellä ja kahdella maalilla ei pisteitä oteta. Vastaavasti 3 riittää johonkin, kun oma mv-peli kunnossa. Hyvin yksinkertaista ja pelikirjoja ei tarvita :)
Toivottavasti pataluolassa pystyvät 3-4 maaliin niin pisteitä on luvassa.
Tähän on helppo olla samaa mieltä. Ei tää mitään rakettitiedettä ole.
-
Maalien valossa tärkein tekijä menestyksen kannalta on ollut päästettyjen maalien määrä.
Tällä kaudella se on ollut vain 2,1.
Viime syksynä se oli marraskuun puoleenväliin asti melkein 4.
Sitten kun joukkueella alkoi nousukausi marraskuun lopulla jatkuen tammikuun lopulle niin päästettyjen maalien määrä putosi selvästi alle kolmen.
Viime vuosina menestyneiden joukkueiden päästettyjen maalien määrä on aina ollut liigan pienimpiä vaikka niillä olisi ollut nimekäs hyökkäyskalusto.
Mikäköhän on syy Tapparan selvästi parempaan puolustuspelaamisen?
On tietysti tullut liigan ehkä paras puolustava hyökkääjä Vänttinen ja molariosasto taitaa nyt olla vähän parempi.
Osasyy lienee myös kurinalaisemmassa pelaamisessa ja taktiikan paremmassa noudattamisessa.
-
Maalien valossa tärkein tekijä menestyksen kannalta on ollut päästettyjen maalien määrä.
Tällä kaudella se on ollut vain 2,1.
Viime syksynä se oli marraskuun puoleenväliin asti melkein 4.
Sitten kun joukkueella alkoi nousukausi marraskuun lopulla jatkuen tammikuun lopulle niin päästettyjen maalien määrä putosi selvästi alle kolmen.
Viime vuosina menestyneiden joukkueiden päästettyjen maalien määrä on aina ollut liigan pienimpiä vaikka niillä olisi ollut nimekäs hyökkäyskalusto.
Mikäköhän on syy Tapparan selvästi parempaan puolustuspelaamisen?
On tietysti tullut liigan ehkä paras puolustava hyökkääjä Vänttinen ja molariosasto taitaa nyt olla vähän parempi.
Osasyy lienee myös kurinalaisemmassa pelaamisessa ja taktiikan paremmassa noudattamisessa.
Näinhän se on. Ja on ollut aina. Kyseessä on lainalaisuus. Kun keväällä katsoo runkosarjan päättyessä joukkueiden päästettyjen maalien saraketta, voi veikata kenellä tulee menemään hyvin PO-otteluissa. Esimerkkinä sanottakoon vaikka Tappara mestaruusvuonna. Ei ollut vähemmän maaleja päästäneitä montaakaan joukkuetta - oliko yhtäkään. Tappara oli viides ja kaikki sanoivat, että joku kärkinelikosta voittaa. Löin kuitenkin suurehkon vedon siitä, että Tappara voittaa. Vedon perustin tunteen sijasta juuri siihen faktaan, että tiesin tämän lainalaisuuden. Kyllä nauratti loppukeväästä.
-
Se on juurikin näin. Jos tehdään kolme tai neljä ni yleensä ollaan jo vahvoilla. Vaikkakin melkosia maalimääriä on alkukaudesta mätetty peleissä ylipäätään. Paitsi Jypille, siellä on käsittämättömän toimiva se puolustus kuvio. Vaikka samalla onkin todella ärsyttävää kiakkoo kattoo. Yllättäen juuri Jyp onkin sarjataulukon piikkipaikalla. (Tulee muuten oleen tänä vuonna mitaleilla ihan satavarmasti!)
Se mikä tossa Tapparan pelitavassa saa suupielet hymyyn on fyysisyys. Ensimmäistä kertaa moneen moneen vuoteen kavereita ajetaan seinälle joka vaihdossa, joka tilanteessa ku mahdollista. Hieno kattoo ku pienemmätki kaverit vetää surutta iholle aina ku paikka on. Noo, totta kai muutama poikkeuskin porukasta löytyy mutta suotakoon neiti peli tietyntyyppisille pelaajille.
Lauantaina tosi tärkee peli. Jos Ässät kaatuu ni sitte saadaa varmasti positiivista kierrettä taas alulle...
-
Se mikä tossa Tapparan pelitavassa saa suupielet hymyyn on fyysisyys. Ensimmäistä kertaa moneen moneen vuoteen kavereita ajetaan seinälle joka vaihdossa, joka tilanteessa ku mahdollista. Hieno kattoo ku pienemmätki kaverit vetää surutta iholle aina ku paikka on. Noo, totta kai muutama poikkeuskin porukasta löytyy mutta suotakoon neiti peli tietyntyyppisille pelaajille.
Fyysisyys on se juttu, joka Tapparasta on puuttunut ihan liian kauan. Se kuuluu jääkiekkoon, vaikka nykytuomaritkaan eivät sitä aina ymmärrä. Yleisökin syttyy kun lehtereille saakka näkee, että joukkue TAISTELEE oikeasti. Saarisen aikana tätä ei koskaan ollut, eikä Uramankaan. Taisi olla viimeksi Rautakorven aikana, kun panostettiin fyysisyyteen, silloin tosin hieman toisella tavalla. Jukalle tärkeätä oli se, että joukkue on äärettömän kovassa kunnossa ja lisäksi Jukka suosi suurikokoisia pelaajia. Mutta tämä nykyinen pelityyli on kertakaikkiaan loistava. Täytyy nostaa Samille ja muille asiaan vaikuttaneille hattua oikein korkealle. Loppujen lopuksi: oli se vaan hyvä, että sekä Saarinen että Mattila poistuivat takavasempaan.
-
..Vastaavasti 3 riittää johonkin, kun oma mv-peli kunnossa. Hyvin yksinkertaista ja pelikirjoja ei tarvita :)
..
Varmaan kieli poskessa heitetty juttu, mutta ihan siltä varalta, ettei oo, niin: eikös se "pelikirja" tule juuri siinä kohdassa tärkeäksi, kun koitetaan niitä maaleja estää? Ja aika paljon siitä on apua, kun niitä maaleja koitetaan tehdä -tai lähinnä päästä tekopaikoille. Tässäkin ketjussa mainittu Jyp on aika priima esimerkki siitä miten peli sujuu, kun koko porukka pelaa sapluunan mukaan.
-
..Vastaavasti 3 riittää johonkin, kun oma mv-peli kunnossa. Hyvin yksinkertaista ja pelikirjoja ei tarvita :)
..
Varmaan kieli poskessa heitetty juttu, mutta ihan siltä varalta, ettei oo, niin: eikös se "pelikirja" tule juuri siinä kohdassa tärkeäksi, kun koitetaan niitä maaleja estää? Ja aika paljon siitä on apua, kun niitä maaleja koitetaan tehdä -tai lähinnä päästä tekopaikoille. Tässäkin ketjussa mainittu Jyp on aika priima esimerkki siitä miten peli sujuu, kun koko porukka pelaa sapluunan mukaan.
Juuri näin. Ja mitä tulee myös esim. Tapparan puolustusongelmiin viime vuosina, sanoisin että suurin osa niistä johtuu ihan siitä, että taktiikka/pelikirja on ollut huonoa materiaaliin nähden. Tällä tarkoitan sitä, että pelisysteemi ei ole ollut joukkueeseen sopiva tai että sitä eivät ole pelaajat sisäistäneet tarpeeksi hyvin. Jypin robottikiekossa taas jokainen tietää tasan tarkkaan miten pitää toimia, ja sopivalla ronkkimisella/koukkimisella lisättynä on erittäin vaikea päästä heitä vastaan hyville tekopaikoille. Aivan kuten Tapparakin aikoinaan pelasi, herran vuonna 2003....
-
Jatkoajan sivulta
http://keskustelu.jatkoaika.com/showthread.php?t=48014&page=2
löytyi hauska repliikki ÄSSIEN kannattajalta:
"Ja täytyy sanoa, että Tappara oli paras joukkue tällä kaudella Porissa käyneistä. Toki Jyp oli ehkä omalla tavallaan parempi, mutta Tapparan tyyli pelata, miellytti enemmän."
Samaa mieltä. Aina kun Tapparan pelissä on sellaisat yritystä kuin oli esimerkiksi edellisessä LUKKO-ottelussa, se on nimenomaan se tyyli joka miellyttää. Yritystä pitää olla vaikka vastassa olisi mikä joukkue tahansa. Ja tietysti jos samalla saadaan hyvä tulos, aina parempi niin.
-
Ei varsinaisesti kuulu tänne pelikirja keskusteluun, mutta mieleen tulee väkisin skenaario jota pelkäsin syksyllä jo. Liigan oli mielestäni idioottimaisesti laskettava pelaajien määrää pelaavassa rosterissa? Ja tämä tarkoittaa siis 6 pakin käyttöä nyt! Valmennus on toki hakenut eri pelaajille pakistossa enemmän peliaikaa eri peleissä? Mutta väkisin se väsymys hiipii puseroon (varsinkin hävityt pelit) kovilla peliajoilla? Nyt meidän pakisto hiipuu aina enemmän miinukselle parhaiden pakkien osalta? Turkulainen ja Honkanen pysyttelevät samoilla numeroilla. Toivottavasti nyt on tapahtumassa jo käänne, kun merkkejä liikkeestä ja paremmasta tekemisestä on tullut maalien muodossa? TPS on tästä paras esimerkki miten nämä asiat vaikuttavat ( 5 pakkia ) saikulla parhaimmillaan.
-
Ihan turhaa itkua Tapsa. Jos Hirvonen antoi eilen nelosketjun pelaajille peliaikaa 3-5 minuuttia niin aivan hyvin olisi voinut jonkun heistä korvata seiskapakilla jos siihen olisi nähnyt tarvetta.
Muutenkin Sami on hyvin vähän peluuttanut nelosketjua.
-
Tämä sama ilmiö on muissakin joukkueissa. Jostain syystä mikään joukkue ei halua käyttää seitsemää pakkia? Vastaan tuleva Bluusserit on kuntokäyrässä samassa jamassa. Eli omissa on soinut paljon. Tapparakin haki voittoja puolustamisen kautta, kun ei enää käytetty meidän vahvinta elementtiä eli hyökkäystä? Maalit näytti yhtä kappaletta silloin. Toivottavasti huomenna pelataan todella lyhyellä vaihdolla kaikilla pelaajilla ja voitetaan peli ylivoimalla, kun liikkeen avulla saadaan bluusserille jäähyjä? Korhonenkin olisi varmaan pikaluistelijan vauhdissa nyt? Jos sitä nyt sitten uskalletaan käyttää? Jos mentäis 7 pakkiin? Sieltä voisi heittää hyökkääjistä pois tyyliin Virpiö joka ei ikinä edes koske vastajan pelaajiin? Tillu on hyödyllinen pelaaja ylivoimassa ja Guolla osaa puolustaa kahden edestä?
-
Vähän epäilyttää että Tappara on menettänyt otteensa hyvän alun jälkeen koska joukkue ei fyysisesti ja henkisesti jaksa enää pelata niin kovalla intensiteetillä kuin alkukaudella.
Vänttinenhän sanoi TPS-pelin jälkeen että joukkueen pitää tehdä paljon töitä otteluiden voittamiseksi.
Näinhän oli Rautakorvenkin aikaan ja silloin joukkuetta peluutettiin/uskallettiin peluuttaa tasaisemmin.
Rautakorven aikaan materiaali oli kauttaaltaan tasaisen vahva ja kesätyöt tehtiin kunnolla. Fysiikkapuoli oli taatusti huippukunnossa.
Nythän alempien ketjujen hyökkääjät pelaavat selvästi vähemmän ja avainpuolustajia joudutaan kuormittamaan normaalia enemmän.
Onkohan kesällä tehty kuntopohja vaativaa pelityyliä varten yhtä hyvin kuin Rautakorven aikana?
Ei ainakaan kemiat olleet kesällä kunnossa kun Mattila kuulemma halusi päästä joistain pelaajista eroon ja ilmeisesti jotkut halusivat savustaa hänet ulos.
-
Ei olla kuntopuntarissa läheskään heikoin joukkue! Pelikaanit on päästänyt yhden maalin enemmän omiin kuin me! ;D. Kyllä ne on surkeita kertakaikkiaan?
-
Ei olla kuntopuntarissa läheskään heikoin joukkue! Pelikaanit on päästänyt yhden maalin enemmän omiin kuin me! ;D. Kyllä ne on surkeita kertakaikkiaan?
Hyvä asenne! Ja tottahan se on, Pelicans on kuin onkin ihan sikahuono - tulee jäämään kauas Tapparan taakse loppukaudesta. ;D
-
Tällä hetkellä katselee kateellisena Dufvan joukkueen tekemistä. Koko joukkue kovassa kunnossa ja kaikenmaailman maalitykitkin puolustaa joka solulla. Omiin ei mene maaleja millään. Ylivoima parasta suomessa kuten alivoimakin. Jokainen alisuorittaja lähtee D-teamiin heti kuntoutumaan ja tulee kovalla asenteella takaisin.
-
Sihvonen avautuu Tapparasta:
http://www.urheilulehti.fi/jaakiekko/sm-liiga/tappara-hakoteilla-tassa-katastrofin-syyt-ja-syylliset (http://www.urheilulehti.fi/jaakiekko/sm-liiga/tappara-hakoteilla-tassa-katastrofin-syyt-ja-syylliset)
-
Sihvonen avautuu Tapparasta:
http://www.urheilulehti.fi/jaakiekko/sm-liiga/tappara-hakoteilla-tassa-katastrofin-syyt-ja-syylliset (http://www.urheilulehti.fi/jaakiekko/sm-liiga/tappara-hakoteilla-tassa-katastrofin-syyt-ja-syylliset)
Mun mielestä Sihvonen esitti oman näkemyksensä ihan hyvin, suuremmin pauhaamatta mutta kuinkin hyvin Sihvosmaisesti. Mutta tää toinen kaveri on ihan pelkkä turisti ja ei kyllä anna minkäänlaista lisäarvoa tuohon "ohjelmaan".
-
Tapparalla oli viikko aikaa huilata ja saada luistin liikkeelle helsingin peleihin. Huomasi jo Hifk ottelun alusta, että sama hidas ja tahdoton joukkue ei tule saamaan vieraskiertueelta ainuttakaan pistettä. Pelattiin taas varmaan se 120 minuuttia ilman maalia!!! Ja aina vaan on Säteri maalissa vaikka en ole eläissäni nähnyt noin surkeasti torjuvaa Säteriä? Jos joukkueen kärkimiehet eivät saa mitään aikaan kentällä niin miksei mennä koko materiaalilla kaikilla lyhyemmät peliajat? Alivoima oli ainut osa-alue joka toimi kohtuullisesti. Hyökkäykset pysähtyy järkiään jo punaviivalle. Näennäistä hallintaa jossain 0-2 ja 0-3 tilanteessa joissa todellinen maalinsynty on kaukana! Ja epäilen ettei pelaaminen muutu yhtään miksikään maaottelu tauolla! Miksipä se nyt muuttuisi kun ei ole edelliselläkään tauolla muuttunut? Ykköskenttä pystynyt yhdessä pelissä kymmenestä voittavaan pelaamiseen! Muut kentät eivät edes Guollan ollessa mukana saaneet mitään aikaan. Surkeasti vieraissa pelaavan pelikaani voiton jälkeen taas pelkkiä häviöitä tiedossa. Veikkaan seuraavan kotipelin TPS vastaan olevan taas järkyttävä näky? Ne on varmaan Kärppäpelin jälkeen jo ihan tukossa ja sekaisin!
-
Jokohan olisi luvassa selkeyttä pelikirjaan Tapparallakin. Toivottavasti levyltä on tarttunut edes perusasiat omaan pelikirjaan.
http://www.iltalehti.fi/jaakiekko/2010111012673022_jk.shtml
-
Jääkiekkomaajoukkueen pelitaktiset kuviot sisältänyt dvd on löytynyt Tampereelta Tapparan toimistosta. Dvd:n kohtalon selvitti salapoliisiksi ryhtynyt Jokerien valmentaja Hannu Jortikka.
- Huoltomme oli maanantaina laittanut pukukoppia kuntoon ja jättänyt dvd:n valmentajien kopin pöydälle. Hartwall Areenan siivooja oli nähnyt dvd:n pöydällä ja kysynyt Jokerien maalivahtivalmentajalta Ilari Näckeliltä, onko dvd Jokerien. Näckel oli olettanut, että Tappara oli unohtanut lauantaina pelatun Jokerit-Tappara-ottelun dvd:n Helsinkiin. Dvd postitettiin siis Tapparan toimistoon, Leijonien manageri Jari Kurri kertoi Iltalehdelle.
Jortikka kuuli Kurrilta dvd:n katoamisesta jo tiistaina, mutta "Jortsun" salapoliisin vaistot heräsivät vasta keskiviikkona. Puhuttuaan asiasta Näckelin kanssa Jortikka otti yhteyttä Tapparan toimistoon.
- Jortsu soitti Tapparan toimistolle ja sieltä kerrottiin, että dvd on heillä. Meidän pitäisi saada tallenne takaisin vielä keskiviikkona tai viimeistään torstaina, Kurri kertoi.
Jokerien peli on ollut välillä melkoista kuraa, joten aluksi Kurri ja kumppanit epäilivätkin Jortikkaa Leijonien pelitavan paljastavan dvd:n varastamisesta.
Tapparan peli on ollut vielä karmeampaa kuin Jokerien, sillä tamperelaiset ovat hävinneet 14:stä viimeisestä pelistään 12.
- Oikeaan osoitteeseen Leijonien dvd siis joutui. Tosin ei Tapparalla ole käsiä eikä jalkoja maajoukkueen pelitavan toteuttamiseen, yksi jääkiekkovaikuttaja naureskeli.
Edit: Lähde http://www.iltalehti.fi/jaakiekko/2010111012673022_jk.shtml
-
Jääkiekkomaajoukkueen pelitaktiset kuviot sisältänyt dvd on löytynyt Tampereelta Tapparan toimistosta. Dvd:n kohtalon selvitti salapoliisiksi ryhtynyt Jokerien valmentaja Hannu Jortikka.
- Huoltomme oli maanantaina laittanut pukukoppia kuntoon ja jättänyt dvd:n valmentajien kopin pöydälle. Hartwall Areenan siivooja oli nähnyt dvd:n pöydällä ja kysynyt Jokerien maalivahtivalmentajalta Ilari Näckeliltä, onko dvd Jokerien. Näckel oli olettanut, että Tappara oli unohtanut lauantaina pelatun Jokerit-Tappara-ottelun dvd:n Helsinkiin. Dvd postitettiin siis Tapparan toimistoon, Leijonien manageri Jari Kurri kertoi Iltalehdelle.
Jortikka kuuli Kurrilta dvd:n katoamisesta jo tiistaina, mutta "Jortsun" salapoliisin vaistot heräsivät vasta keskiviikkona. Puhuttuaan asiasta Näckelin kanssa Jortikka otti yhteyttä Tapparan toimistoon.
- Jortsu soitti Tapparan toimistolle ja sieltä kerrottiin, että dvd on heillä. Meidän pitäisi saada tallenne takaisin vielä keskiviikkona tai viimeistään torstaina, Kurri kertoi.
Jokerien peli on ollut välillä melkoista kuraa, joten aluksi Kurri ja kumppanit epäilivätkin Jortikkaa Leijonien pelitavan paljastavan dvd:n varastamisesta.
Tapparan peli on ollut vielä karmeampaa kuin Jokerien, sillä tamperelaiset ovat hävinneet 14:stä viimeisestä pelistään 12.
- Oikeaan osoitteeseen Leijonien dvd siis joutui. Tosin ei Tapparalla ole käsiä eikä jalkoja maajoukkueen pelitavan toteuttamiseen, yksi jääkiekkovaikuttaja naureskeli.
Alla nimi Pekka Jalonen. Eikös toi kys. heppu ole Tapparan "sydänystävä?"
-
Pekka Jalonen on sen verran Tapparan "sydänystävä" että syksyllä 1987 hän lupasi Iltalehden kirjoituksessaan syödä hatullisen paskaa jos Tappara voittaa sillä kaudella mestaruuden ja voihan olla että hänellä on vieläkin paskan maku suussa.
-
Aina ihmetellyt, mitkä ihmeen angstit Pekka Töpmulk....anteeks Topohännällä on Tapparaa vastaan. Ikinä ei saa mitään objektiivista kuvaa Tapparan matsista, pelkkää PekkateinixikineitsytjakatkerasiitäJalosen selostusta miten Tappara ja Mäntylä on niin perseestä.
Mahtaa jalosella olla kivaa katsella Tapparan häviämistä. Vidoet pyörii ja pikahissikäsi käy tiuhaan....
Aika säälittävä pelle.
-
Aina ihmetellyt, mitkä ihmeen angstit Pekka Töpmulk....anteeks Topohännällä on Tapparaa vastaan. Ikinä ei saa mitään objektiivista kuvaa Tapparan matsista, pelkkää PekkateinixikineitsytjakatkerasiitäJalosen selostusta miten Tappara ja Mäntylä on niin perseestä.
Mahtaa jalosella olla kivaa katsella Tapparan häviämistä. Vidoet pyörii ja pikahissikäsi käy tiuhaan....
Aika säälittävä pelle.
Pelikirjan idea olis ettei tehdä yhtäkään maalia, joten Tapparalla ja kädettömillä kavereilla ole hätää. "edes" Koskelalla.
-
Ei tapparan pelikirjassa mitään suurempaa vikaa ole? Toteutus ontuu pahasti! Pelinopeus oli viimeiset kymmenen peliä ehkä liigan hitainta! Luistelunopeus on käsittämättömän hidasta, kun katsoo pelaajistoa. Meidän pitäisi olla paperilla hyvin luisteleva porukka. No onhan siellä niitä hidastavia tekijöitä? Honkanen ja Turkulainen pakissa ja vaikka Topo ja Pekkala hyökkääjistä esimerkkeinä. Mutta ketkä siellä on eniten miinuksella? Mutta kokonaisuutena meillä pitäisi riittää kuiteluvoimaa hyvään peliin? Liike ja puolutusasenne olivat suurin ongelma, kun otettiin turpaan kymmenen kertaa yhdestätoista pelistä. TPS peli pahin esimerkki surkeasta puolustamisesta. 0-3 ja 1-4 taisi olla johtotilanteet. Ei vaan haluta puolustaa ollenkaan siis aivan sama vaikka hävitäänkin oli asenne?
-
Tapsa34,
Kiekkoviisaat väittävät että pelitavan (en tykkää sanasta -kirja) merkitys korostuu erityisesti silloin kun joukkue on vaikeuksissa, peli ei kulje ja jalka ei liiku. Tällöin selkäytimeen toistoilla hakatut kuviot helpottavat ratkaisujen tekemistä - viisikko on sijoittunut paremmin joka helpottaa puolustuksen alue- tai miesvartiointia, ja toisaalta syöttökaistat löytyvät helpommin jos kiekottomat pelaajat sijoittuvat kuten on sovittu ja harjoiteltu. Teoriassa (vain teoriassa) syötön voisi heittää vaikka silmät, koska tietää missä mahdolliset vastaanottajat ovat.
Tätähän Tapparan peli on ollut jo kolmatta kautta: kun joukkue pelaa huonosti, niin se on todella huono. Mikään ei näytä onnistuvan, puolustuksessa vastustajia jää vapaaksi, omia syöttöpaikkoja ei löydy. Ammattimiehet ovat kuitenkin sen verran kovia tekijöitä tässäkin pelissä, että kun joukkueella on henki ja "hurmos" (trendikkäämmin: flow-tila) päällä, niin kyllä siitä kelvollista jääkiekkoa syntyy vaikkei se sovittujen kuvioiden mukaan menisikään, vaan puhtaasti intuitiolla. Pelaajat kuitenkin ovat pelanneet ja harjoitelleet 15-25 vuotta joten perus lajiosaaminen on kovalla tasolla kaikilla jotka ovat liigaan asti päässeet.
Vuosituhannen alussahan tilanne oli ihan päin vastainen. Vaikka joukkueella oli huono ilta ja homma oli varsinaista diesel-kiekkoa, niin melko hyvällä varmuudella huonoistakin päivistä kaivettiin pisteitä.
Loppuun todella vanha pallopeliviisaus: Hyvä joukkue voittaa huonollakin pelillä.
-
Tapsa34,
Kiekkoviisaat väittävät että pelitavan (en tykkää sanasta -kirja) merkitys korostuu erityisesti silloin kun joukkue on vaikeuksissa, peli ei kulje ja jalka ei liiku. Tällöin selkäytimeen toistoilla hakatut kuviot helpottavat ratkaisujen tekemistä - viisikko on sijoittunut paremmin joka helpottaa puolustuksen alue- tai miesvartiointia, ja toisaalta syöttökaistat löytyvät helpommin jos kiekottomat pelaajat sijoittuvat kuten on sovittu ja harjoiteltu.
Tätähän Tapparan peli on ollut jo kolmatta kautta: kun joukkue pelaa huonosti, niin se on todella huono.
Jälleen kerran lähes sanasta sanaan samaa mieltä Ljpp:n kanssa. Se on myös suurin syy, miksi on valmennusta tullut kritisoitua viime vuosina. Huonompana päivänä touhussa ei näytä olevan mitään järkeä, ja mikään ei todellakaan onnistu. Ikään kuin laumasta leijonia tulee lauma sekoilevia lampaita jopa yhdessä yössä. Se on mielestäni myös selkeä merkki siitä, että sitä pelikirjaa ei ole saatu ujutettua joukkueen selkäpiihin tarpeeksi hyvin. Jos nyt otetaan esimerkiksi Jyp, joka valitettavasti lähes dominoi tällä hetkellä liigaa; siellä "huonokin" peli tuo yleensä pisteitä, ja ärsyttävän hyvin koko joukkue näyttää tietävän mitä kullakin hetkellä pitää tehdä. Dufva on tietysti saanut ajaa systeemiään sisään todella pitkään, ja joukkueen runkokin on pysynyt melko hyvin kasassa. Mutta siltikin, joukkue tosiaan on huononakin päivänä ärsyttävän hyvä ja kurinalainen. Hyvä pelisysteemi myös tekee sen, että keskinkertaisestakin(esim. Honkanen) pelaajasta saadaan tehtyä todella hyvän näköinen, kun roolitus toimii ja joukkue paikkaa yksilön virheitä. Ja se juuri viime vuosina on ollut Tapparalla todella hukassa; jos yksi mokaa pahemmin, se tarkoittaa lähes 100% varmasti joko maalia, läpiajoa, ylivoimahyökkäystä, jäähyä tai avopaikkaa. Eli juuri tuo paikkaaminen monen muun ohessa pettää pahasti. Sama pelko oli tuossa alkukaudesta itsellä, kuin Ljpp:lläkin; alkukausi mentiin hyvällä joukkuehengellä eteenpäin ja puristettiin pisteitä vielä muiden ollessa hieman kohmeessa. Sitten kun muut saivat pikkuhiljaa pelinsä toimimaan, ja meille tuli muutama tappio, niin oltiinkin yhtäkkiä todella pulassa. Toki on muistettava, että eipä ollut Hirvosella kovin maireat lähtökohdatkaan lähteä rakentamaan peliä, kun tilanne oli todella sekava vielä kauden alla. Mutta tosiaan tämä on ollut Tapparassa ongelma jo pidemmän aikaa, ja olisi elintärkeää saada tämä osa-alue kuntoon. Taitaa olla yleisin kommentti pelien jälkeen tällä palstalla "Siellä ei kukaan näytä tietävän, että mitä kentällä pitää tehdä, ja missä pitäisi olla."
-
Kyllä edellä mainitut asiat pitävät 100% paikkansa. Kyllähän Tapparakin pelaa oman pelitapansa mukaan. Mutta suoritukset kentällä ovat huonoja. Esimerkkinne JYP on todella kurinalainen joukkue ja pelaa aina sen puolustamisen kautta jopa hyökätessään. Eihän suomessa toista JYP:in pelitapaa vastaavaa joukkuetta ole. Pitäisikö meidän sitten alkaa pelaamaan kuin JYP? Meillähän on Säterikin pelannut todella huonosti ja toivottavasti hänkin nyt alkaa esittämään NHL varatun molarin otteita? Kyllä sinne tulee vetoja molarille olisi pelitapa mikä hyvänsä? Ja jos molari alkaa tappioputkessa pelin alkaessa heti imuroimaan vaikka pari ekaa kutia niin lopputuloksen tietää? Varsinkin jos on menossa nollapelien ajat. Joukkueessa tapahtui paljon negatiivisia asioita jotka olisi voinut välttää! Ei tuoda pelaavaan rosteriin puolikuntoisia miehiä! Olisi se sitten kuka tahansa! Tasaisempaa peluutusta, että hyvä liike toteutuu ja sitä kautta päästään niille tekopaikoille? Mitä siellä harkoissa oikein tehdään, kun tulee niitä loukkaantumisia? Harjoitellaan heikkoa kaksinkamppailua? En tiedä? Voi olla pelkkää huonoa tuuriakin! Ainahan varmaan harjoitellaan sitä mikä ei ole toiminut hyvin edellisessä pelissä. Ja meillähän ei toiminut mikään osa-alue! Tuntuu kuin koko joukkue menisi ylikuntoiseen tilaan noissa tappioputkissa ja siihenhän ei auta kuin lepo? Pidän todella outona, että nuo ekat pakit pelaavat lähes 30 min. pelissä? Aivan turha kuvitella ettei jossain vaiheessa tule seinä vastaan vaikka olisi superkuntoinen! Leimukin pelaa vasta toista kauttaan liigassa? Loukkaantui! Väsynyt pelaaja loukkaantuu huomattavasti herkemmin. Siinä mielessä esim. Lucen viltitys pelistä on järkevää, että pelaaja saa lepoa! Pelaa paremmin seuraavassa pelissä. Pelikirja on oltava toimiva ja sitä pitää toteuttaa mutta se on vain tapa tehdä asioita. Se ei ole toteutus?
-
Menee vähän päällekkäin sen kanssa mitä tuli pitkästi pohdittua tuolla Sami Hirvosen ketjussa, joten en kirjoita uudestaan. Toivotaan, että Hiitelän kommentti siitä että reeneissä vaatimustas on kunnossa pitää paikkansa, ja Sami on saanut oman pelikäsityksensä ajettua tauon aikana paremmin sisään - kauden alkuhan oli Hirvoselle lentävä startti, joten lähtökohdat pelitavan hiomiseen eivät varmasti ollet parhaat mahdollisen (varsinkin jos ne poikkeavat Mattilan vastaavista). Lisää aiheesta täällä (http://tappara.info/index.php/topic,3036.240.html).
-
Pakko peesata edellistä kommenttia, sillä nyt on todellakin uusi näytön paikka nousta suosta. Monesta eri lähteestä on tullut ilmi, että valitettavasti Mattila oli parempi puhumaan kuin vaatimaan eikä tainnut olla kovin auktoriteettinen johtaja. Uskon edelleen Hirvosen kykyihin ja todella toivon, että tauolla tehty työ tuo onnistumisia.
-
Jos tekee siihen pelikirjaan sellaisen muutoksen, että ei laiteta enää koskaan niitä päätykiekkoja vaan vedetään aina kiekko kohti maalia! Ihan vaikka mistä tahansa, kun tullaan sinne vastustajan päätyyn. Sitten rynnitään itokiekosta tekemään maali. Sentteri voisi sen levityksen sijaan heittää pikku lätyn siihen ensimmäisen karvaajan taakse. Johon laituri voisi kirmata maalintekoon! Niitä keskialueen ylityksiä voisi nopeuttaa aika lailla ja sentterille pitää olla lähempänä lapa johon antaa kiekko ahdistettuna ettei menetetä kiekkoa?
-
Tapparan pelaaminen on parantunut viimeisen kuukauden aikana huomattavasti. Ollaankin tällä hetkellä oikeutetusti kuntopuntarin kärjessä! Puolustaminen on alkanut toimia lähes kaikkia joukkueita vastaan? Ainoana poikkeuksena JYP viimeaikaisista peleistä 0-6. Ylivoima ja alivoima toimi hyvin viime peleissä vaikka alivoimassa ollaankin tilastoissa huonoja? Nythän meillä on heittää kaksi todella hyvässä iskussa olevaa molaria tolppien väliin. Ainut asia mikä kiinnittää huomioni on hyökkäyksien nopeus? Meidän keskialueen ylitys on suurimmaksi osaksi hidasta, kun saadaan kiekko omille omassa päädyssä. Hyökkäysalueella pelaaminen tuottaa nyt ylivoimia, kun kaikki haastavat vastustajia nousten kohti maalia kiekon kanssa.
-
Tapparan pelaaminen on parantunut viimeisen kuukauden aikana huomattavasti. Ollaankin tällä hetkellä oikeutetusti kuntopuntarin kärjessä! Puolustaminen on alkanut toimia lähes kaikkia joukkueita vastaan? Ainoana poikkeuksena JYP viimeaikaisista peleistä 0-6. Ylivoima ja alivoima toimi hyvin viime peleissä vaikka alivoimassa ollaankin tilastoissa huonoja? Nythän meillä on heittää kaksi todella hyvässä iskussa olevaa molaria tolppien väliin. Ainut asia mikä kiinnittää huomioni on hyökkäyksien nopeus? Meidän keskialueen ylitys on suurimmaksi osaksi hidasta, kun saadaan kiekko omille omassa päädyssä. Hyökkäysalueella pelaaminen tuottaa nyt ylivoimia, kun kaikki haastavat vastustajia nousten kohti maalia kiekon kanssa.
Samaa mieltä Tapsa34:n kanssa. Peli näyttää juuri nyt yllättävän hyvältä. Jopa niin hyvältä että pisteitä on luvassa kevätpuolella varmaan periaatteessa ihan ketä tahansa vastaan pl. ehkä juuri JYP. Kaikkia muita vastaan on hyvät saumat sillä edellytyksellä, että peli toimii niin kuin on nyt pari viikkoa toiminut. Tauon jälkeen nähdään miten homma sutii, toivottavasti ote pitää eikä takapakkia tule. Tuolla pelillä vastustaja joutuu jatkuvasti rikkomaan ja siitä tulee aina Leimulle paikka viivaan. Missään muussa ei mielestäni ole enää suurta korjailtavaa kuin siinä, että saataisiin tasaisuutta (se kuuluisa ehjä 60 minuuttinen) illasta toiseen. Hieno odotella sarjan jatkumista vesi kielellä, vaikka lokakuussa näyttikin siltä, että pelillisiä ongelmia on enemmän kuin lääkäri määrää.
-
Hieno odotella sarjan jatkumista vesi kielellä, vaikka lokakuussa näyttikin siltä, että pelillisiä ongelmia on enemmän kuin lääkäri määrää.
Samaa mieltä ylläolevien kommenttien kanssa. Tosin tuohon lainattuun lauseeseen kiinnittäisin huomiota. Kenelle voi olla epäselvä asia että kun valmentajan vaihdosta tuleva "kuherruskuukausi" on ohi niin pelin taso laskee? Kun ottaa huomioon että ykköskenttä kasattiin viikko ennen kauden alkua, ja päävalmentaja tälle kaudelle valittiin kaksi viikkoa ennen, on aivan selvä asia että pelitapa on täysin hukassa, ja ne alun pisteet tuli siitä "kiimasta" jonka uusi valmentaja tuo tullessaan/täysin toivoton tapaus poistuessaan laivasta tuottaa.
Tuo synkkä marraskuu on seurausta vain ja pelkästään hallituksen/tj:n luokattomasta työpanoksesta, tällaista ei missään muualla yritysmaailmassa suvaita vaan "johtoryhmän" tuuletus olisi selviö! Missähän sitä lainkaan oltaisiin jos keväällä &/ kesällä oltaisiin tehty oikeita päätöksiä ja jos hallituksella/konttorilla olisi joku punainen lanka jota seurata. Nyt katsotaan eteenpäin porkkanan vartta joka riittää seuraavaan puoleen vuoteen. Nyt olisi viimeinen aika aloittaa täydellinen tuuletus aina ylhäältä saakka ja tehdä pätevillä jääkiekkoa ymmärtävillä kavereilla viisivuotissuunnitelma (Hirvosen komennossa + uusittu apuvalmentaja kokoonpano) ja myös noudattaa sitä !! Organisaatiopuolen keskusteluissa on hyvät pohjat josta lähteä aina hallituksen kokoonpanosta alkaen. Itseasiassa Leinosen liittäminen sinne ei olisikaan hassumpi juttu, mutta se vaatii uutta tj:tä ja utj:aa, tuo työalue on nykyään niin laaja ja tärkeä että yhdellä kaverilla sitä ei voi hoitaa.
Jos jotain ei pian tapahdu voidaan unohtaa kaikki se hyöty mikä siitä uudesta "pyhätöstä" olisi hyödynnettävissä (tämä olisi tosin perin nykytapparalaista toimintatapaa)...
Sorry osittainen OT, vähän karkas mopo käsistä näin pakkasilla!
-
Kun ottaa huomioon että ykköskenttä kasattiin viikko ennen kauden alkua, ja päävalmentaja tälle kaudelle valittiin kaksi viikkoa ennen, on aivan selvä asia että pelitapa on täysin hukassa, ja ne alun pisteet tuli siitä "kiimasta" jonka uusi valmentaja tuo tullessaan/täysin toivoton tapaus poistuessaan laivasta tuottaa.
Itse asiassa Päävalmenata valittiin jo hyvissä ajoin talvella. Mutta sekin on ilmeisesti johdon vika etteivät ennustaneet Saarisen kipinän hiipumista. Sen jälkeen valmentajaksi valittiin 2. valmentaja Mattila. Valintaa voidaan toki kritisoida mutta kaverista oltiin joka tapauksessa tekemässä päävalmentajaa kaudelle 2011-2012 joten melko selvä ratkasu. Mutta Mattilalla ei sitten kuitenkaan pääkestänyt valmetamista, johdon vika? Jonka jälkeen tehtiin oikea ratkasu ja palkattiin Hirvonen.
Jakub Sindel hommattiin jo keväällä 1. ketjuun mutta kaverin työmoraali ei ollut toivottu joten hänet potkittiin muualle. Tuskimpa oli helppo ratkasu mutta täysin oikea mun mielestä, itse olisit halunnut katsella Sindelin surffailua meidän paidassa? Joten johto oli pakotettu hommaamaan uudet kaverit hyökkäykseen ja lyhyessä ajasse tänne hommattiin Doell ja Topo joten en voi valittaa.
Toki tiedostan että meidänkin johto on tehnyt virheitä vuosien saatossa mutta jos vertaa kaikkiin muihin liiga jengeihin niin vähintään tyytyväinen täytyy olla. Puheet jostain täydellisest tuuletuksesta on täyttä paskaa eikä auta mitään tässä vaiheessa. Meillä on kuiteskin pullat melko hyvin uunissa. Ehkä pienoinen suvanto vaihe menossa mutta eipä esim Hifk, Jokerit ja Lukko oo menestynyt yhtään sen paremmin viime vuosina ja jokainen noista jengeistä tuhlaa pelaajiin tuplasti enemmän rahaa. Tälläkin kaudella meillä on mahdollisuus mihin vaan joten nyt vähän järki käteen
Ja sori off topic
-
Hieno odotella sarjan jatkumista vesi kielellä, vaikka lokakuussa näyttikin siltä, että pelillisiä ongelmia on enemmän kuin lääkäri määrää.
Samaa mieltä ylläolevien kommenttien kanssa. Tosin tuohon lainattuun lauseeseen kiinnittäisin huomiota. Kenelle voi olla epäselvä asia että kun valmentajan vaihdosta tuleva "kuherruskuukausi" on ohi niin pelin taso laskee? Kun ottaa huomioon että ykköskenttä kasattiin viikko ennen kauden alkua, ja päävalmentaja tälle kaudelle valittiin kaksi viikkoa ennen, on aivan selvä asia että pelitapa on täysin hukassa, ja ne alun pisteet tuli siitä "kiimasta" jonka uusi valmentaja tuo tullessaan/täysin toivoton tapaus poistuessaan laivasta tuottaa.
On selvää, ettei peli ei voi olla 100% kuosissa heti syksystä kun toinen valmentaja on ajanut kesän omaa pelitapaansa joukkueelle ja juuri kauden kynnyksellä ukko penkin takana vaihtuu. Todennäköisesti joulutauko tulee olemaan kaikista joukkueista erityisen arvokas juuri Tapparalle. Kaikki joukkueet käyttävät varmasti ajan hyödykseen mutta Hirvosella on nyt lopultakin pieni hetki aikaa ajaa niitä omia ajatuksiaan läpi harjoituksissa.
-
Jakub Sindel hommattiin jo keväällä 1. ketjuun mutta kaverin työmoraali ei ollut toivottu joten hänet potkittiin muualle.
Nyt eksytään aika kauas ketjun aiheesta, mutta tähän on pakko tarttua. Sindel lupasi medialle 20 maalia, ja nyt hänellä on kasassa tehot 9+11. Laukauksia Sindel on ampunut 139 - tällä lukemalla hän olisi Tapparan ahkerin laukoja.
Ei ehkä mikään sateentekijä, mutta kyllä joukkeessa olisi maalintekijälle käyttöä, erityisesti ylivoimalla.
Mutta takaisin aiheeseen, eli Tapparan pelitapaan ja taktiikkaan. Selvää on, että lähtöasetelmat olivat Hirvoselle huonot. Siksi onkin erittäin hyvä, että peli on ollut selkeytymään päin ja kehitystä on tapahtunut syksyn aikana. Paino sanalla kehitys, koska se on nimenomaan Sami Hirvosen työnäyttöä. Saarisella kesti 1,5 vuotta ennen kuin hommaan alkoi löytyä jotain tolkkua, ja Mikolla oli kuitenkin monipuolisemmat palikat käytettävissään, Lehterä tietysti etunenässä.
-
Hiukan Off topic on ketjuun mutta sanotaan nyt. Saarisen aikaan oli usein ykköskenttä ja muut pelaajat. Kuten Saarinen sanoi oli liian isoja eroja pelaajissa. Ykkösen pystyi moni joukkue ottamaan pois ja siihen pari maalia ja voitto. Nyt on alkanut tulemaan esiin, että meillä löytyy ykkösvitjan takaa kykyä tehdä maaleja ja voittaa pelejä. Vaikka joukkue oli ahdingossa niin Hirvonen ei suurempia hermoillut ehkä piti sitä jopa hyvänä asiana ettei joukkue mene kriisiin keväällä? Tauon jälkeen joukkue palasi hyvällä työmoraalilla takaisin ja pelaajia ilmestyi lisää ratkaisemaan pelejä. Vain jotain pientä oli viilattu pelikirjaan. Aina kun jokin tapa ei tuo tulosta niin Hirvonen tuo pienen ja yksinkertaisen asian lisää pelaamiseen. Esim: ylivoimaan haettiin taas ohjauksia tyyliin Tuukka ja Topo? Olen alkanut jopa pitämään kauden mittaan Samin kärsivällisyydestä pelaajien suhteen. Peluuttamalla kuntoon! Se näyttää toimivan vaikkakin on varmaan tullut paljon pistemenetyksiä! Odotan Pekkalan paluuta roiskimaan 2+2 tehoja ;D.
-
Tapparan pitää miettiä seuraavaan otteluun tarkkaan miten lähtee pelaamaan Jokereita vastaan? Jokereilla on enemmän pelaaja vajausta kuin meillä! Doell on pois ykkösestä. Jos vain heittää lucen keskelle ja vaikka Pekkalan siihen viereen? Pekkala on ollut ihan hyvä nyt pelaamissaan otteluissa? Vänttinen varmaan palaa ruotuun ja siten muut kentät ovat entisen kaltaisia siten? Jokerit ovat pelanneet aivan äärimmäisen tarkkaa puolustamista ja voittaneet yhdellä maalilla. Ne muutama maalintekijä on helppo ottaa pois? Mutta on aivan turha kuvitella voittoa jos pelaaminen on sellaista ringetteä mitä oli raumalla 40 min. Ja se Nieminen maaliin taas! Säteri voi taas miettiä suurta tähteyttään penkillä pari peliä? Jos sitten taas olisi valmis keskittymään töihin!
-
Ei ollut enää jokerit vajaamiehinen vaan me oltiin. Kaksi peliä ja 12 maalia omiin. Jyp ei välttämättä päästä 10 pelissä sitä 12 maalia omiin. Pelaaminen on nyt vajaata. Liikkeen ja yrityksen puute tuottaa jäähyjä ja maaleja omiin läpi pelin. Joissain erissä jopa 2-4 maalia omiin on todella paljon. Eilen oli pois meidän kaksi kärkipelaajaa ja se saattoi tuottaa eilen 6 maalia omiin. Lukkoa vastaan oli mielestäni koko joukkueen asenne heikoin pitkään aikaan. No nyt päästään vihdoin kotiin pelaamaan ja toivottavasti se näkyy luistelunopeudessa ja kaksinkamppailuissa! Seuraavat vastustajat ovat tällä kaudella voittaneet meidät! Sillä ei saa olla mitään merkitystä? Kalpan pyöritys meidän alueella pitää laittaa kuriin huomenna kovalla taklauspelillä. Haluan nähdä huomenna todella agressiivista kiekotonta peliä! Ja taas omat hyökkäykset on ajettava hyvällä liikkeellä suoraan maalille. Samat lääkkeet Ässiä vastaan jotka ollaan totuttu voittamaan aina jopa vieraissa. Nyt on Ässätkin vieneet meitä liikkeessä ja tahdossa?
-
Tapparan tämän kauden pelaaminen menee pitkälti samantyyppisesti kuin viime kaudellakin? Tulee vastaan joukkueita jotka voitetaan ja niitä joille hävitään aina! Ja me joko voitetaan tai hävitään hyökkäävien ketjujen takia. Viime kaudella se oli enimmäkseen Lehterän ketjun edesottamuksista kiinni. Oli meillä toki riittävän nimekäs kakkonenkin mutta Guolla ja Nieminen oli heikossa hapessa useimmiten. Ja häviöt tuli aivan samaan tapaan eli hyökkäyspelaaminen ei tähdiltä onnistunut ollenkaan häviöputkissa! Kiekot menetettiin kuten eilenkin keskialueella ja kohta omissa soi! Tällä kaudella pitäisi mielestäni kahteen ekaan ketjuun nytkin olla pelaajat parempaan menestykseen näitä paremmin meitä vastaan pelaavia joukkueita vastaan? Jos meidän täytyy käyttää nyt neillä olevia pelaajia ketjuihin niin minun kentällisissä olisivat senttereinä: 1.Doell 2.Lucenius 3.Kangasniemi 4.Koskinen. Meillä pitäisi olla ykkösketju joka toimii illasta toiseen eikä näin mitä ollaan taas kolmessa pelissä nähty! Vänttisen pelaaminen menee hukkaan keskellä ja hän olisi tasainen laidassa illasta toiseen. Vänttinen ei tuota keskellä maalipaikkoja toisille. Ykkönen olisi mielestäni Doell, Vänttinen ja Toporowski. Kakkosta väsäisin Lucen ympärille? Siinähän pitäisi olla maalintekoa, luistelua ja rouhintaa myös. Pekkalahan siinä pitäisi olla tilastojen valossa. Karjalainen on pelannut hyvin hyökkäävässä roolissa. Kangasniemen ketju on osoittanut viime aikoina toimivinta hyökkäyspelaamista. Ja nimenomaan siinä keskialueen ylittämisessä!!! Antti luistelee hyvin kiekon kanssa ja suojaa hyvin kiekkoa! Ja Strömberg ja Koskela etenevät samassa rintamassa ja ovat punaisen jälkeen luistelusta pelattavissa. Siis eivät mene laitamiinoihin ja ole seisovin jaloin laitapainissa syötön tullessa vaan pystyvät haastamaan kiekon saatuaan kohti maalia!!! Nelonen on vähällä peliajalla toiminut eri muodoissakin hyvin. Koskisen ja Lähteen hienot haastot ja maali ylämummoon olivat hyviä suorituksia. Tapparan on pelattava keskialue varmemmin läpi! Enemmän luistelunopeutta tiivis rintama eikä laiturit saa ajaa laitoihin taklattavaksi. Pakkien pitää seurata enemmän keskikaistalla ja porrastaen jolla voidaan estää niitä läpiajoja keskeltä! Montakohan kertaa eilenkin oli mies nokikkain Harrin kanssa ja yksi maali sieltä. Erikoistilanne pelaamiseen pitää saada oikeat miehet! No useimmiten on. Leimu osaa toimittaa kiekkoa maalille ja Topo osaa sen ohjata maaliin! Mutta en koskaan näitä kahta miestä laittaisi alivoimaan!! Topon eilinen pyörähtely viivassa jolloin kävi moikkaan Kalpa-pakkia ja meni sitten pois tieltä häiritsemästä?? No tämä kiitti ja otti löysät pois ja veti ylämummoon. Säteri tosin hiukan auttoi taas polvillaan jäissä vaikkei ollut mitään näkyvää syytä taaskaan köllötellä jäissä. Meillä on hyvät miehet heittää molempiin sekä yli-että alivoimaan. Ja variaatioita löytyy ja osataan pelata. Täytyy tietää ennen peliä jo millä kuviolla ne onnistuu saamaan maalin esim. Kalpalle eilen jo heti ekassa ylivoimassa. Ja taas päinvastoin siellä pitää olla se Vänttinen blokkaamassa kiekkoja eikä Topo? Vänttinen sai eilenkin kiekkoa kylkeen ja Käteen mutta ei valita eikä tullut maalia! No siinäpä hiukan tarinaa joilla voitais pärjätä meitä parempia vastaan. Joukkueet joille ollaan nyt hävitty luistelevat hyvin. Syöttöpeli toimii koko ajan alueella ja kentän ylityksissä. Ja ennenkaikkea viisikkopulustaminen on hyvää. Kiekonmenetyksissä karvauspeli on todella ahkeraa. Ja yksi tärkeä asia nämä joukkueet eivät tee n. 20 virhettä pelin aikana joista voi vastustaja rokottaa! Periaatteessa eilisen pelin tuloskin hiukan mairitteli meidän pelaamista siitä kiitos Harrille!
-
Valmennus voisi miettiä vaikka palavereissa miten saadaan hyökkääminen onnistumaan noita joukkueita vastaan kelle hävitään aina! Nytkin tulee Kalpa vastaan jota vastaan on pahoja ongelmia edes päästä sinne niiden sinisen sisälle? Ja taas vastaavasti ne pyörittää meitä omassa päädyssä miten tahtoo. Otetaan sitten vaikka sentterin volttilähtö maalin takaa. Laiturit voi blokata kiekontuojalle tilaa sääntöjen rajamailla! Jos ei onnistu ylöstuonti karvauksen takia jättö taakse joka on hyvässä liikkeessä ja punaisen jälkeen joko suoraan päätyyn tai mieluummin aina kohti maalia. Vedot sellaisia, että tulee irtokiekkoja. Kukaan pelaaja ei saa olla pystyjaloin sinisellä kertaakaan vaan haettava joko blokkausta tai oltava pelattavana ja luistella pientä kiertoa. Ja voi hakea JYP:n tapaan pitkiä syöttöjä jonka laituri ohjaa päätyyn. Silloin syötön lähtiessä on jo oltava täydessä vauhdissa päätyyn. Kova paine taklauksilla irti vastustaja kiekosta ja kiekkoa koko ajan maalille! Hyökkäämisen pitää olla varmaa ilman kiekonmenetyksiä oli se sitten hidas, puolinopea tai nopea. Pakilla tai sentterillä pitää olla selvillä mitä tehdään kiekolla milloinkin. Ei saa tulla tilanteita joissa ei ole mitä tekisin tilanne? Ja se oman pään pyöritys? Kaikki pelin alle ja kiekollista on taklattava koko ajan irti kiekosta ja toinen ottaa kiekon ja heti jalalla ylös! Sitten voisi alkaa harjoittelemaan vastahyökkäyksiin sitä takakarvausta! Siis käskee kaikkien pelaajien takakarvata! Luistellen kiinni ja mailan nosto ottaen kiekon. Tai luistelee kiinni ja taklaa irti kiekosta ja taas kiekko omille? Jokainen pelaaja pitää saada kentällä puolustamaan eikä vain puolustajat.
-
Edellä tietty ratkaisu ongelmiin, lisää liikettä joka puttuu. Mutta aiheutuuko nuo ongelmat kuntopohjasta vai tahdosta?
-
Varmaan molemmista luulen? Ja siitä ettei tarpeeksi paneuduta siihen kulloiseen vastustajaan ja yksinkertaisesti pyritään väärin pelaamaan joitain vastaan? Liike ei ole riittävä monessakaan pelissä ja tulee huonoja ratkaisuja kiireessä ja se taas aiheuttaa koko ajan niitä maalipaikkoja omiin!
-
Nyt on valmennuksen mietittävä tarkkaan miten pelataan seuraavaksi niitä joukkueita vastaan joille hävitään? Niistä seuraavaksi huomenna vastassa Kalpa! Sitten on Blues jolle hävittiin vieraissa 3-1 ja häviöputkessa ei saatu niille ainuttakaan maalia 0-1 häviö kotona! Hiukan ollaan muutettu ketjuja ja pelaamista viisikko tasolla. Tuottaako se huomenna tulosta Kalpaa vastaan ja otetaan tilastovoitto? Se on varmaa, että Tapparan täytyy kyetä vahvemmin pelaamaan näitä joukkueita vastaan joilla on hyvä pelinopeus ja kiekollinen pelaaminen vahvaa! Ässiä vastaan ei ollut mitään jakoa ja kaikkein pahin kyyti ollaan saatu JYP:ltä? Nyt olisi hyvä kavuta sinne kuuden sakkiin ennen taukoa ja siellä haettava se viimeinen silaus ennen tosipelejä?
-
Siiten voi valmennus alkaa miettimään seuraaviin peleihin kuinka otetaan voittoja? Liittyykö Saipakin jo siihen kastiin ettei kyetä voittamaan niitä kuin kuntokäyrän huipulla? Keväällä on tulossa neljä joukkuetta vastaan joita ei kyetä voittamaan? Ässät, JYP, HIFK ja Blues? Blues tulee vastaan tiistaina? Suomen paras alivoima? Ei voi pelata ylivoimaa siten, että Leimu yksin viivassa!! Sen luulisi olevan itsestään selvyys??? Blues pelaa tarkkaa ja agressiivista viisikkopuolustusta. Ylivoimaan on laittaa maalintekoon kykenevät miehet. Viivasta löytyy Karalahtea ja Lajusta. Se vain ihmetyttää kuinka hidasta on Tapparan luistelu ja pelinopeus!!! Kuinka noin pienet hyökkääjät voikin olla niin hitaita? Siihen kun lisätään vielä surkeat syötöt seisoville jaloille niin koita siinä sitten hyökätä? Peli peliltä on käytävä tarkaan läpi vastutajat miten niitä vastaan pelataan voittavaa kiekkoa? Vai alkaako joukkue pelaamaan taas vasta, kun ollaan sijalla 11 parin kierroksen jälkeen, kun Ilves ja Kärpät ovat voittaneet rästiottelunsa?
-
Tällä tahdilla pudotaan sääleistäkin, joten jotain radikaalia on tapahduttava ja heti. Ilves ottaa pisteitä melkein tuplasti per ottelu meihin nähden tällä hetkellä ja Kärpilläkin on kova yritys päällä vahvistaa joukkuetta.
Itse lähtisin vaihtokaupoille hakemaan pelitapaan sopivaa asennepelaajaa. Toiseen suuntaan matkaisi esim. Lucenius, koska tällä uskoakseni on paras vaihtoarvo.
-
Jotkut meidän pelaajat eivät saa mitään aikaiseksi näitä meille hankalia vastutajia vastaan! Joukkueita jotka luistelevat ja puolustavat todella hyvin! Niiden pelaajien pitäisi olla meidän kärkimiehiä? Tilastoista voi katsella ne nimet jotka yleensä tehoilevat mutta nyt pelaavat kiikareilla? Samat miehet eivät väsyneenä saa mitään aikaan edes ylivoimassa! Tapparan pelaajien kunto ei yksinkertaisesti riitä pelaamaan viikkoja kovalla tempolla pelistä toiseen voitokkaasti? Hyökkäyspelaamiseen ei ole riittävää liikettä, että päästään irti vastustajasta hyvään maalipaikkaan? Siihen on lisähaitta meidän köykänen hyökkäys! Ainut maalikin saatiin pitkällä syötöllä eilen mies vapaaksi vastustajan siniviivalta? Siis ei puhettakaan mistään tiiviistä rintamahyökkäämisestä?? Viisikko puolustaminen on ollu hyvää ja maalit omiin on vähentynyt. Mutta se on syönyt tehoja meidän maalien määrästä! 1 maali pelissä? Eli häviöitä. MEIDÄN TOSIPELIT ON JO KÄYNNISSÄ! Saadaan tehdä täysi päivätyö, että edes pysytään kymmenen sakissa? Ei uskoisi, kun katsoo minkälainen joukkue meillä?? No saikulla on pelaajaa niin, että riittää ja sieltä puolustuksesta vielä! Ja vastassa on pelkkiä joukkueita joita ei voiteta kuin todella kovan väännön ja tarkan pelin kautta jos silloinkaan? Mikä on todennäköisyys, että voitetaan kertaakaan tällä kaudella JYP, ÄSSÄT tai HIFK esim. Voitetaanko edes Saipaa näissä kohtaamisissa kertaakaan? Alku oli ainakin surkean ja naurettavan rajamailta?
-
Pelaajien kunto,jos siitä asia kiinni ja vielä ammattilaisia niin aika naurettavaa on :D :D :D
Valmenti kuka vain niin kunnossa pitää olla.
-
Onhan ne hyvässä kunnossa mutta jotkut on erinomaisessa kunnossa! Niin fyysisesti kuin HENKISESTI! Se näkyy sitten tulostaululla pelin jälkeen?
-
Mä olen todella yllättynyt kuinka huonosti Tappara pelaa miesvartiointia puolustuksessa ja oikeastaan vain muutamalla pelaajalla on pieni haju pelitavasta. Yksi hävitty kaksinkamppailu tai jääminen vastustan screeniin aiheuttaa niin hassuja tilanteita kun kukaan pelaajista ei tiedä mitä tehdä. Naurattais jos nää hassuttelijat ei edustaisi omaa suosikkijoukkuetta. Pari esimerkkiä:1. Yhdeltä kaveri hukkuu ja kukaan ei auta kun vastustaja kävelee maalille 2. Sama tapaus mutta kolme kaveria auttaa ja vastusjien pelaajia vapaana ympäri kenttää ja sirkus alkaa. Pelaajat juoksevat kiekon perässä kuin päättömät kanat. Mun mielestä kannattais kysyä vähän vinkkiä vaikka Pyrinnön Poikolalta mies miestä vastaan pelaamisesta ja sen pelityylin hyödyistä, haitoista ja oikestaan kuinka sitä pitäisi pelata.
-
Helppo ymmärtää, miksi Saipu halusi tapparan vastustajakseen. Mukava ja ennenkaikkea helppo sekä hyvin ennalta luettavissa. Kokenut valmentaja kyykytti olan takaa kolleegaansa ja kolmeen kertaan! Jotain tarttis tehdä, se tässä jurppii, että koko touhu on niin pirun hampaatonta ja Tapparasta on tullut uusien kokemattomien valmentajien sisäänajotehdas.
Hirvonen on aika yksin, varsinkin kun c-junnuista kokemusta omaava toinen valmentaja on M Ojanen!
-
Ennen kaikkea Tappara oli heille hyvä vastustaja koska se on pelannut koko kauden ailahtelevasti ja viime aikoina pelin sisällä näitä romahduksia on tullut useampia. Lisukkeena vielä se, että mitään älytöntä spektaakkelia ei tuosta joukkueen pelitavasta saa kasattua. Jotain ylimalkaista siellä taustalla näkyy kuten pakit on pakkeja ja hyökkääjät hyökkääjiä mutta selkeää tapaa pelata tiettyjä tilanteita niin puolustus- kuin hyökkäyspäässä ei oikein ole ja nekin yritykset sekoavat kesken kaiken.
Ei tarvi olla maagikko tunnistaakseen, että mitään mieltä laajentavaa Hirvonen ei ole alkanut tuolle porukalle ajamaan sisään. YV on mielikuvituksetonta ja kiekkoa pääsääntöisesti pelataan Leimulle. AV on helppo käskyttää, "Menette vain kiekon tielle ja kiekko pois omalta alueelta". Sitten tuo avaamispeli on äärettömän yksinkertaista pelata pois jo pelkästään tukkimalla keskialue. Kyllä noi vastustajat on sen kattonut että vapaat miehet ja syöttölinjat pois, pääsääntöisesti pakki joutuu tuomaan kiekkoa niin ylös että se nakataan päätyyn josta vastustaja sen korjaa pois kun hyökkääjien on pakko seisoa etteivät mene paitsioon.
Siten muutamia pelejä voitetaan kun saadaan muutama suonenveto pelissä tai sitten vastustaja vain sattuu olemaan Ilves...
-
Liian kokematon valmennus,liian paljon reagoimisen puutetta pelin sisällä,ja ei tapparan pelitapa oikeastaan välity jos nyt häviäminen ei ole focus tässä.
Pelin muuttaminen pelin aikana pitäisi olla itsestään selvyys,samoin tietty se peli-idea.
Ja nämäkin johtuu kauden alun hölmöilyistä ja pelaajamateriaaali on vain tosi huonoa,ettei sillä toteudu minkäänlainen pelitapa kuin se häviäminen.
-
Olen yhä sitä mieltä, että Hirvosen aisapariksi loppukauden ajaksi tulisi pestata vaikka Juhani Tamminen. Sillä tavalla tämä kausi olisi vielä pelastettavissa. Valmennustroikka on liian kokematon ja se näkyy nyt näin ratkaisevilla hetkillä. Tamminen tuomaan jämäkkyyttä ja pelitavallista osaamista ja toimimaan Hirvosen "tutorina". Eri asia on se lähteekö Tami näin lyhyeen projektiin mukaan kun hän on jo mukana KooKoon liiganousuhankkeessa.
-
Valmentajista, siellä on nyt mestis kokemusta pari kautta sekä c-junnusarjan kokemusta penkin takana. Yks sitten on pyöriny millon missäkin organisaatiossa.
Että aika heikoilla on loppujen lopuksi. Kyllä tuo Sami ny vielä mutta mistä ja mitä on annettavaa M Ojasella valmennukseen? Ehdottomasti olisi maltti ollut paikallaan ja antaa kehittyä sieltä junnuista porras kerrallaa. Menee pilalle tuokin vielä.
Niin siis kyllä pariksi kokeneempi heppu vaan olis paikallaan, vaan eikö sitten resurssit riitä.
-
Tapparan koko kauden suurin ongelma on ollut ja tulee olemaan se kunnon hiipuminen aina ennen taukoa!!!!!! Kunto ei yksinkertaisesti kestä!!!! Sitten tulee omista lähdöt maailman hitaimpia ja vastustajan tarttee vain päivystää punaisella ja napata kiekko pois ja mennä keskeltä läpi ja tehdä maali. Todella helppoa! Varmaan vastustajien junnutkin kyykyttäisivät meidän joukkuetta nytkin.
-
Itse antaisin aina lähdöt (ammattilaiselle) jolla ei kunto kestä
Vuonna 2011 ei kelpaa syyksi
-
No ne pohjakunnot tehdään siellä kesällä ja syksyllä ja kyetään hiukan nostamaan tai ylläpitämään kauden aikana. Taukojen aikana Tappara on saanut pelinopeutta takaisin mutta ei ole kertaakaan ollut hyvässä liikeessä verrattuna kärkijoukkueisiin? Katsoo vaikka viimeisimpiä kohtaamisia jolloin oltiin vielä kohtalaisessa liikkeessä ja tahdossa? JYP-Tappara 0-6 oliko! Ässät-Tappara 0-3! Jne.. ei mitään saumaa saada ainuttakaan maalia?
-
Kyllä ammattilaispelaajalla on täysi vastuu olla kunnossa.
Ja tässä myös osoitus seuralta,ettei olla ammattimaisia sitten enää...
Ja Hirvosen lekin pelitapa vaati ainakin kuntoa.Ja tapparan pelitapa välähdellyt aina välillä-Eli huono yhtälö,pelitapa ja kunto millä sitä ei voi toteuttaa ja materiaali samoin ???
-
Kyllä Saipa oli näköjään kova joukkue Tapparalle. Taisi mennä usko pojilta. Ei tässä nyt oikein tiedä, mihin joukkue on menossa. Välillä, kun näyttää niin hyvältä ja vastustaja saadaan pidettyä hienosti pois maalipaikoilta. Sitten, kun ei saada itse tehtyä maalia, niin usko tekemiseen lakkaa ja vastustaja tekee ne maalit. Saipaa vastaankin kävi niin. En usko, että oli kunnosta kiinni.
Viime peleissä sitä suoraa vastustajan maalille menoa ei ole ollut näkyvissä. Minusta se olisi tällä joukkueella hyvä peli tapa. Aina ajaa maalille ja päättää hyökkäykset laukaukseen. Voisivat yrittää välttää sitä laidoissa pyörimistä. Ei ne kulmaväännöt vie kuin voimaa. Siis vastahyökkäys peliä. Eikö valmennusjohto saa ajettua sellaista pelitapaa pelaajiin, että yritetään koko ajan punnertaa maalin eteen. Aina, kun kiekollinen ajaa maalia kohti syntyy säpinää. Ja siitä, kun syöttää nopeasti laitaan, niin vastustajan pelaajat eivät ole laidoissa. Sitten muutama syöttö ja suoraan syötöstä laukauksia. Ei voi olla vaikeeta. Siis se joka tuo kiekon alueelle lähtee välittömästi haastamaan vastustajan pakkeja. Kaksi miestä siis ajaa maalille. Kaksi miestä etsii paikkoja, jossa heille saa annettua syötön ja yksi varmistaa, ettei vastustajista kukaan pääse läpi. Tämä siis hyökkäys asenteena.
Puolustuksessa Tappara on pelannut muuten hyvin, mutta kiekkoa ei saada riittävän nopeasti purettua alueelta. Vaikka kiekko saadaan jo itselle, niin sitä ei saada pois alueelta. Neppaillaan, sitten vaan kiekkoa omalla alueella edes takaisin. Sitten aletaan, vain varjella maalia ja ollaan kohta ihan puhki, kun ei saada pelaajia vaihdettua. Joku lääke täytyisi olla niihin omalta alueelta lähtöihin. Nämä nykykiekon säännöt on Tapparalle myrrkkyä, kun ei saa vaihtaa pitkänkiekon jälkeen. Nyt Tappara välttää laukomasta kiekkoa alueelta pois, koska pelkää pitkiä ja katsomolaukauksia.
-
Otteluohjelman tulokset kertoo kaiken! Tauon jälkeen voitetaan ja taukoa kohti mennessä yleensä hävitään kaikki pelit! Voitetuissa peleissä hyökätään suoraan maalille ja tehdään niistä poikittais-syötöistä maalit ja ylivoimalla. Kun liike loppuu niin menetetään kiekko jo ennen punaista yleensä. Ja jos edes saadaan kiekko alueelle niin kulmissa ollaan maailman tappiin.
-
Jos joukkuetta vaivaa väsymys ja jalat painaa jo ottelun alussa, niin on yritettävä välttää kulmavääntöjä molemmissa päädyissä. Siis suoraviivaista peliä kehiin. Omalta alueelta roiskimaan ne kiekot vaikka pitkiksi. Hyökkäys päässä haastetaan ja mennään suoraan maalille ja lauotaan hanakasti. Äijät harjoittelemaan aloituksia.
-
vaikka vartti päivässä aloitusten harjoitteluun. Siinäkin muuten voisivat opetella monta tyyliä riippuen vastustajan asennosta. Videolta tutkimaan millaisella aloituksella mitäkin tyyliä vastaan. Hirvonen tuntuu hyytyvän, kun peli ei kulje. Aikalisää, vaan kun äijät puuskuttaa. Semmosia pikku tappeluita pystyyn maaliedessä. Varsinkin nelosketju, silläkin saadaan aikaa huilata.
-
Vaihtoaitioon sellainen kannustava meininki, jossa taputellaan pelaajia. Kehutaan hyvistä suorituksista. Tsempataan. Valmentajat antamaan yksilöille aikaa myös vaihtoaitiossa. Ääntä kehiin, niin joukkue näkee, että valmentajat antavat kaikkensa. Ei siellä kuulu seisoskella ja ihmetellä. Tamminen olisi vaihtoaitiossa hyvä lisä.
Valmentajat tehkää suunnitelma, miten toimitte missäkin tilanteessa. Koko ajan pitää toimia, keskustella kannustaa, jotta pelaajatkin tekisi niin kaukalossa. Olisivat aktiivisia. Tunnelma tarttuu pelaajiin.
-
Lisäksi valmennusteamin tulisi koko ajan pystyä kehittämään joukkuetta. Jos se kehittäminen pääsee kauden keskellä loppumaan, niin pelaajien peliesitys laskee. Pelaajille tulee tunne, että ei tästä eteenpäin enää päästä. Toivottavasti tällaisesta ei Tapparassa ole kyse. Hirvosen olisi nyt kaivettava esiin sellainen selkeästi näkyvä reslistinen kehitysohjelma ja esittää sellainen pelaajille. Lähteä laittamaan eri pelin osa-alueita kuntoon järjestelmällisesti. Valmennunjohto voisi sitten jakaa eri osa-alueet keskenään ja alkaa harjoituksissa laittamaan niitä kuntoon. Harjoituksiin tulisi niin mielekkyyttä ja pelaajiin uutta uskoa.
-
Ja peluutusta tasaisemmaks. Kun mikään kenttä ei tunnu saavan mitään aikaiseksi niin eikö se ois parempi peluuttaa vaikka kaikkia kenttiä ihan yhtä paljon. Säästyis niitä jalkoja. Jos kuntopohja on todella niin hanurista miltä vaikuttaa niin aivan turha peluuttaa yhtä kenttää yli 15 min pelissä. Jos ei jätkät jaksa ni ei vaan jaksa. Vastuuta leveemmälle rintamalle, samalla satsaus tulevaisuuteen, ajetaan nuoria kavereita isompiin saappaisiin. Mitä tässä voidaan hävitä? Vastaan itse, pelejä! Mutta, eikös niitä oo ny hävitty muutenkin. Mitä voidaan voittaa? Ja taas itse vastaamassa, pelejä! Niitä ei ookaan hetkeen voitettu... :P
-
Enpä oikeen tiedä tosta pelitavasta tai sen puuttumisesta, kun itse olen aina uskonut enemmän yksilötaitojen ratkovan pelejä kuin pelikirjat. Jossain vaiheessa on joku tapa ollut oikein, kun voittoputkiakin on ollut. Syytä tappioputkiin ei voi hakea pelkästään muiden hyvyydellä tai "unohtuneella" pelitavalla. Sillon kun porukassa on ongelmia eikä kiinnosta, mitkään valmentajan ajatukset mene läpi ja homma ei toimi. Välillä on toiminut, välillä ei-eli missä se vika lieneekään. Taitaa olla suurimman osan pelaajista korvien välissä tapavirhe. Siitä taas voidaan vetää johtopäätöksiä valmennuksen suuntaan ja sitä kautta taas toimistolle, kun kukaan ei huomaa mitään onhelmaa, vaan samalla "systeemillä" vaan mennään päivästä toiseen.
Ite ainoastaan b-tason, mutta maailman arvostetuimman lajin ex-guruna voin kertoa, että pienemmässäkin seurassa ei katseltu edes amatööri B-junnujen joukkueessa kahden peräkkäisen pelin, puhummatakaan harjoituksen notkahtelua tms. Jotain tehtiin ja varmaan ja kuri, kiinnostus ja pelitapa muuttui kummasti. -Asennetta pojat!-
-
Viimeaikojen konttaukset nähneenä voi todeta ettei Tapparalla ole mitään toimivaa pelisysteemiä tällä hetkellä. Tähän syitä on varmasti monia, mutta esimerkiksi muutama:
- Hirvonen ei pysty peluuttamaan "oman näköistään" kiekkoa, koska joukkue ei ole "Hirvosen näköinen". Ts. Hirvonen ei ole ollut vaikuttamassa joukkueen kasaamiseen, vaan joukkuetta on kasattu akselille Saarinen-Mattila. Nämä taustasekoilut valmentajien kanssa menevät puolestaan suoraan tj. Leinosen piikkiin.
- Joukkueessa ei yksinkertaisesti ole riittävästi ratkaisuvoimaa. Huomioiden viime kevään/kesän poislähtijät Lehterä, Enlund, Nieminen jne, eivät Vänttinen, Virpiö ja aivan kauden alla tulleet kanukit riitä korvaamaan menetyksiä. Tapparalla on vuosikaudet ollut vähintään yksi todella vahva kenttä, joka pystyy yksin kääntämään ja voittamaan pelejä. Nyt sellaista ei ole.
- Hallilta kantauneet ikävät huhut kielivät, että pelaajat eivät pitäneet Mattilasta ja prostestina vetivät kesätreenit puolivaloilla. Sitä pitääkö huhu paikkansa, emme voi tietää, mutta joukkueen tämän hetken otteita katsella on helppo uskoa asian näin olevan. Tappara kun tuntuu todella hitaalta ja väsyneeltä joukkueelta, vaikka porukasta pitäisi löytyä myös hyviä luistelijoita.
- Tapparan pelin avaus ja hyökkäyksiin lähdöt ovat kuin hidastetusta filmistä. Vastustaja ehtii varmasti ryhmittyä puolustusasemiin. Lisäksi keskialueella syötetään jatkuvasti seisoville jaloille - virhe jota ei hyväksytä edes junioreissa. Nopeat ja hyvin liikkuvat joukkueet pääsevät siis tällä hetkellä helpolla Tapparan kanssa. Mistä tämä hitaus johtuu, kenties edellä mainituista kohdista?
-
- Hallilta kantauneet ikävät huhut kielivät, että pelaajat eivät pitäneet Mattilasta ja prostestina vetivät kesätreenit puolivaloilla. Sitä pitääkö huhu paikkansa, emme voi tietää, mutta joukkueen tämän hetken otteita katsella on helppo uskoa asian näin olevan. Tappara kun tuntuu todella hitaalta ja väsyneeltä joukkueelta, vaikka porukasta pitäisi löytyä myös hyviä luistelijoita.
Ottamatta kantaa muihin asioihin tahi jutun todenperäisyyteen; tuntuu vähintään uskomattomalta perseilyltä jos näin todellakin on tapahtunut. Kuinka aikuinen(?) ihminen voi olla näin helvetin tyhmä, että torpedoi oman uransa tällä mallilla? Siksi hivenen vaikea uskoa, vaikka aina kerrotaankin jääkiekkoilijoiden kanootin vajaatäytöstä.
-
- Hallilta kantauneet ikävät huhut kielivät, että pelaajat eivät pitäneet Mattilasta ja prostestina vetivät kesätreenit puolivaloilla. Sitä pitääkö huhu paikkansa, emme voi tietää, mutta joukkueen tämän hetken otteita katsella on helppo uskoa asian näin olevan. Tappara kun tuntuu todella hitaalta ja väsyneeltä joukkueelta, vaikka porukasta pitäisi löytyä myös hyviä luistelijoita.
Ottamatta kantaa muihin asioihin tahi jutun todenperäisyyteen; tuntuu vähintään uskomattomalta perseilyltä jos näin todellakin on tapahtunut. Kuinka aikuinen(?) ihminen voi olla näin helvetin tyhmä, että torpedoi oman uransa tällä mallilla? Siksi hivenen vaikea uskoa, vaikka aina kerrotaankin jääkiekkoilijoiden kanootin vajaatäytöstä.
Itsellä ensimmäisenä Mattilan pestin julkistamisen jälkeen kävi mielessä, että mitenkähän "lastentarhanopettaja" (junnuvalkku) pärjää miesten kanssa? Samat metodit ei ehkä ihan toimi...
-
- Hallilta kantauneet ikävät huhut kielivät, että pelaajat eivät pitäneet Mattilasta ja prostestina vetivät kesätreenit puolivaloilla. Sitä pitääkö huhu paikkansa, emme voi tietää, mutta joukkueen tämän hetken otteita katsella on helppo uskoa asian näin olevan. Tappara kun tuntuu todella hitaalta ja väsyneeltä joukkueelta, vaikka porukasta pitäisi löytyä myös hyviä luistelijoita.
Ottamatta kantaa muihin asioihin tahi jutun todenperäisyyteen; tuntuu vähintään uskomattomalta perseilyltä jos näin todellakin on tapahtunut. Kuinka aikuinen(?) ihminen voi olla näin helvetin tyhmä, että torpedoi oman uransa tällä mallilla? Siksi hivenen vaikea uskoa, vaikka aina kerrotaankin jääkiekkoilijoiden kanootin vajaatäytöstä.
Mää en kyllä missään tapauksessa usko tohon. Ja tossakin lienee kyse korkeintaan muutamasta tyypistä ja muutamasta harjotteesta, luulisin.
-
Tuskin pelaajat ovat harjoitelleet tahallaan huonosti.
Luultavasti ongelman ydin on ollut se, että pelaajat eivät ole pitäneet Mattilasta eikä hänellä ole ollut riittävästi auktoriteettia joten seurauksena on ollut huono työilmapiiri.
Ja kun on huono työilmapiiri niin töitä ei tehdä kunnolla.
-
Mää haluaisin tähän vähän tarkennusta, viime kauden rosteri siis parempi kuin Uraman pronssikauden vastaava? Epäilen.
Pelkästään meidän pakiston nimet Salmela, Aalto ja Benoit, jotka olisivat menneet joka joukkueessa ykköspariin, tekevät tämän eron. Jannekin oli vielä lähes piste/peli-tahdissa, Lehterä ja Enska puhkesivat kukkaan sekä Grönvallikin oli vielä lähes pelimies. Jos Kärpät ei olisi tullut vastaan välierissä, oltais oltu finaalissa jossa olisi sitten tullut käkättimeen Kärpiltä, jolla oli täysin ylivertainen rosteri sm-liigaan.
Myös 06-07 joukkue oli kovempi kuin Saarisen viimeisin.
Laitoin tän tänne kun ei nyt ainakaan liity millään tavoin enää valmentajamarkkinoihin.
Lehterä ja Enskahan olivat viime kaudella Tapparassa, vai muistanko väärin? Puolustus on kova nyt ja oli viimekaudellakin, Mäntylä, Saravo, Leimu ja sokerina pohjalla nyt Honkanen... Pelitapa ja pelikirja kuntoon joko valmennuksella tai valmennukseen näiden omaava, niin eiköhän tuokin rosteri alkaisi pelaamaan joka ilta voitoista. Siihen kun kerta kaikkiaan on täydet mahkut.
-
Ok. Oikeassa kyllä olet tuossa suhteessa. Voi tietysti olla että se valmentajaa vaihtamalla paranisi. Tosin heti pitkällä sopimuksellakin...
-
Alla olevan listan loppuosa kertoo mielestäni pelaajien nimet joiden hyökkäyspelaaminen ei meillä onnistu? No pakkien osa on tietysti ottaa vastaan hyökkäyksiä kiekon menetyksistä. Mutta jos luku lähentelee kymmentä niin se kertoo kuinka helposti meitä vastaan saa maaleja! Nuokin jotka ovat plussalla eli ykkösketjun miehet vaikka niin eivät osaa pelata joitain joukkueita vastaan kuten Saipa eilen? Ykkönen otti kolme maalia käkeen eilenkin? Liian hidasta pelaamista??? Helppo puolustaa ja hyökätä vastaan? Huomennakin on joukkue vastassa joita vastaan ykkösellä voi olla vaikeuksia? Niin kannattaako niitä laittaa pelin alkuun antamaan helppoja maaleja eteen? Ja siihen vielä lisätään meidän välillä todella epävarma maalivahti pelaaminen?
YhteenvetoPelaajatJoukkueetKaikkien aikojen tilastotKausi:
Kausi 10-11Kausi 09-10Kausi 08-09Kausi 07-08Kausi 06-07Kausi 05-06Kausi 04-05Kausi 03-04Kausi 02-03Kausi 01-02Kausi 00-01 Turnaus:
RunkosarjaPlayoffsLiigakarsinta Joukkue:
Kaikki joukkueetBluesHIFKHPKIlvesJokeritJYPKalPaKärpätLukkoPelicansSaiPaTapparaTPSÄssät Pelaajat:
KaikkiHyökkääjätPuolustajatUlkomaalaisetTulokkaat Tilasto:
PistepörssiMaalitSyötötRangaistuksetPlus-miinusYlivoimamaalitAlivoimamaalitVoittomaalitLaukauksetLaukaisuprosenttiPeliaikaPeliaikaNollapelitMaalikeskiarvoTorjuntaprosenttiVoittoprosenttiKaikki maalivahdit
Plus-miinus: Tappara 2010-11 Päivitetty 23.02.2011 klo 04.16
# Nimi Joukkue Nr PP O M S P R ± YV AV VM L L% Aika
1. Lucenius, Niclas Tappara 73 KH 49 9 21 30 18 4 5 0 2 133 6,8 17.51
2. Strömberg, Kim Tappara 22 OH 53 9 12 21 22 3 2 1 2 144 6,3 15.04
3. Koskinen, Joonas Tappara 17 H 48 4 6 10 14 1 0 0 1 58 6,9 9.36
4. Doell, Kevin Tappara 25 OH 51 16 19 35 93 0 5 0 2 201 8,0 18.23
5. Ilvonen, Harri Tappara 77 OP 31 1 5 6 18 0 1 0 0 76 1,3 21.37
6. Honkanen, Jani Tappara 26 VP 52 1 3 4 134 -1 0 0 0 64 1,6 16.20
7. Vilkman, Samu Tappara 64 H 21 0 4 4 8 -1 0 0 0 16 0,0 8.18
8. Toporowski, Shayne Tappara 88 OH 52 16 17 33 44 -2 7 1 1 189 8,5 17.43
9. Halme, Jussi Tappara 15 VP 24 1 8 9 12 -2 0 0 1 74 1,4 23.34
10. Guolla, Stephen Tappara 44 KH 10 1 4 5 8 -2 0 0 0 28 3,6 12.47
11. Korhonen, Lasse Tappara 52 OP 7 0 0 0 6 -2 0 0 0 11 0,0 12.37
12. Koskela, Timo Tappara 11 VH 51 11 19 30 24 -3 4 0 1 145 7,6 16.37
13. Elorinne, Aleksi * Tappara 13 P 7 0 0 0 6 -3 0 0 0 13 0,0 9.47
14. Turkulainen, Jesse Tappara 16 VP 32 1 4 5 22 -4 0 0 0 45 2,2 15.53
15. Pentikäinen, Atte Tappara 82 VP 21 0 2 2 24 -4 0 0 0 19 0,0 15.15
16. Lähde, Nestori Tappara 14 OH 32 2 0 2 24 -4 0 0 0 54 3,7 6.59
17. Saravo, Pekka Tappara 6 P 42 6 11 17 34 -5 2 0 0 112 5,4 22.44
18. Kangasniemi, Antti Tappara 71 KH 50 10 14 24 50 -5 3 0 1 125 8,0 17.27
19. Syväsalmi, Kai Tappara 47 P 32 3 7 10 36 -5 1 0 0 76 4,0 16.37
20. Virpiö, Jouni Tappara 34 H 37 3 5 8 18 -6 1 0 0 56 5,4 13.50
21. Pekkala, Tomi Tappara 27 H 31 1 3 4 14 -6 0 0 0 64 1,6 10.10
22. Karjalainen, Joni * Tappara 23 H 31 3 2 5 8 -6 1 0 1 54 5,6 9.44
23. Antonen, Juuso Tappara 42 H 23 0 1 1 2 -6 0 0 0 25 0,0 7.12
24. Vänttinen, Tuomas Tappara 19 H 48 10 10 20 26 -7 4 0 2 131 7,6 16.30
25. Mäntylä, Tuukka Tappara 18 P 50 4 17 21 89 -8 1 0 0 145 2,8 24.13
26. Leimu, Juha Tappara 9 P 43 12 16 28 38 -10 7 0 2 254 4,7 21.43
27. Peltola, Jukka Tappara 81 OH 48 4 10 14 22 -14 0 0 1 94 4,3 15.34
-
Periaatteessa Kärppiä vastaan meidän kolmannen erän pelaaminen osoitti millä tavalla meillä on ainut sauma saada maaleja yhdellekkään joukkueelle!!! Enemmän kuin yksi? Muutoin kuin tuurilla. Eikä tuuriakaan ole näkynyt koko kaudella, kun sekin yleensä pitää ansaita! Pakki heittää kovan syötön sentterille joka vain ohjaa kiekon päätyyn ja sinne ryntää kaikki hyökkääjät karvaamaan kiekkoa omille. Ja kiekkoa pelataan vain maalille! Ihme kyllä eilen tehtiin niin! Lähes jokainen pelaamalla ja syöttelemällä kiekon ylöstuonti päätyi vastustajalle eilenkin ja useimmiten maaliin? Parhaiten luistelevat joukkueet saavat pelkästään karvaamalla kiekon meiltä pois jo oman sinisen jälkeen? Tai joku Saipa laittaa tiiviin sumpun johon hidas hyökkäys päättyy aina. Jos meillä nyt teoriassa olisi taitoa tuoda pelaamalla kiekko ylös niin joka kenttään löytyy se laiska pelaaja joka tekee kaiken hitaasti tai huonosti! Tai sitten jotain Säteriä ei kiinnosta hakea kiekkoa näkyviin tai köllöttelee muuten vaan jäissä ja ylhäältä menee?
-
Joukkue ei vain pysty kääntämään peliä tarpeeksi nopeasti kun ei ole joukkueelle iskostettua pelitapaa. Ja paineen alla tuo hidas pelaaminen johtaa siihen, että vastustaja vie kiekon helposti omalla puolustusalueella ja keskialue ehditään tukkia tyystin kun hidas jalkainen joukkue hieroo kiekkoa pääasiassa oman maalinsa takana kun pitäisi hyökätä.
Ja kun viisikkona ei osata puolustaa ja kaverit ei tiedä mihin mennä niin tuo "ryhmittyminen" puolustuksessa on kuin aaltopahvi täynnä reikiä. Hentoa ja tuloksetonta juoksemista kaverin perässä pystymättä ottamaan miestä saatikka kiekkoa rikkomatta. Yleensähän vastustaja kävelee yllättävän syvälle tai sitten pyörityksessä saadaan koko pakka niin sekaisin ja liikkeeseen, että vastustajan kaveria rupeaa unohtumaan kuin horatsuja reberbanhilla nurkkaan kuin nurkkaan.
Vuoden vaihteen jälkeen surullisinta on ollut se, että osassa pelejä ratkaisevat pelaajat surffaavat selät ja polvet suorana, seisoen paikallaan kun oikeasti pitäisi olla pienessä liikkeessä sormi liipaisimella koko ajan.
-
Toivottavasti nyt tämä joukkueen aikainen kokoaminen, Hirvosen "harjoituskausi" ja Hirvosen kokoama joukkue tarkoittaisi myös viihdyttävämpää ja ennenkaikkea laadukkaampaa pelaamista. Katselin tuossa tuon videopätkän elokuun ensimmäisistä jääharjoituksista ulkkareiden kanssa ja siinähän se koko viime kausi tuli pähkinänkuoressa tiivistettynä mieleen. Koohotetaan ilman päämäärää näennäisesti ja hyökkääjien vedot ovat luokattomia...
-
Toivottavasti nyt tämä joukkueen aikainen kokoaminen, Hirvosen "harjoituskausi" ja Hirvosen kokoama joukkue tarkoittaisi myös viihdyttävämpää ja ennenkaikkea laadukkaampaa pelaamista. Katselin tuossa nuo ensimmäiset jääharjoitukset ulkkareiden kanssa ja siinähän se koko viime kausi tuli pähkinänkuoressa tiivistettynä mieleen. Koohotetaan ilman päämäärää näennäisesti ja hyökkääjien vedot ovat luokattomia...
Itseäni kiinnostaisi myös kovasti käydä kurkkimassa noita jäävuoroja. Mistä täältä internetistä pystyisi tarkistamaan koska kenelläkin on vuoro, sillä en sellaista sivua heti Googlettamalla löytänyt?
-
Toivottavasti nyt tämä joukkueen aikainen kokoaminen, Hirvosen "harjoituskausi" ja Hirvosen kokoama joukkue tarkoittaisi myös viihdyttävämpää ja ennenkaikkea laadukkaampaa pelaamista. Katselin tuossa nuo ensimmäiset jääharjoitukset ulkkareiden kanssa ja siinähän se koko viime kausi tuli pähkinänkuoressa tiivistettynä mieleen. Koohotetaan ilman päämäärää näennäisesti ja hyökkääjien vedot ovat luokattomia...
Itseäni kiinnostaisi myös kovasti käydä kurkkimassa noita jäävuoroja. Mistä täältä internetistä pystyisi tarkistamaan koska kenelläkin on vuoro, sillä en sellaista sivua heti Googlettamalla löytänyt?
Oho, tuli väärinkäsitys. En ollut siis paikan päällä katsomassa harjoituksia vaan tarkoitin tuota youtube-pätkää joka löytyy seuran sivuilta.
Sori, my bad
-
Mistä täältä internetistä pystyisi tarkistamaan koska kenelläkin on vuoro, sillä en sellaista sivua heti Googlettamalla löytänyt?
Kokeiles täältä etsiä: WebTimmi, hae nappulasta hallit jne (https://webtimmi.tampere.fi/login.do?loginName=GUEST&password=GUEST)
Tosin joudut hiukan funtsimaan mikä noista "TAPPARA" vuoroista voisi olla edustuksen :) Tuo viimeisin reeni raina Tappara.fi:ssä näytti aivan Haka2:lta.
-
Antti Erkinjuntti Aamulehdessä:
"Pelitapaa on työstetty paljon ja se on joukkueella tiedossa. Menemme kovaa vastustajan iholle, emmekä juuri peruuttele. Pelitapa istuu joukkueen materiaaliin ja pieniin kaukaloihin. Itsekin nautin vauhdikkaasta pelistä."
Juntti toteaa myös saaneensa enemmän voimaa jä räjähtävyyttä kesän aikana. Hyvältähän tuo kuulostaa, harmi vain, että hyökkäys ei ole yhtään isokokoisempi. Toki, nyt siellä riittää jalkoja, mutta jos pelityyli on niin agressiivinen kuin vaikuttaa, niin olisihan se kiva jos olisi joku (Ville Nieminen! ;)) antamassa kunnon taklauksiakin. Koska kuntopuolella ollaan otettu paljon muita kiinni, niin peliin saadaan lisää liikkuvuutta, mutta toivoa sopii, että joukkuetta ei ole peluutettu puhki jo ensimmäisellä puolikkaalla kaudesta. No, luotan kyllä Hirvosen tekemisiin, joten innolla odotan, että näkee joukkueen jäällä.
-
Huolestuttavaa raporttia oon kuullu monelta eri henkilöltä ketkä ovat tällä viikolla hakametsässä istuneet että siellä ei edelleenkään oo minkäänlaista pelitapaa. Eli mennään samalla sapluunalla kun viime kaudella, kärkytään vastaiskuja ja kukaan ei tunnu tietävän että mitä pitää tehdä. Vaikka kuinka on ensimmäiset matsit niin kyllä toi todella huolestuttaa.
Mitäs mieltä paikalla olleet on?
-
Huolestuttavaa raporttia oon kuullu monelta eri henkilöltä ketkä ovat tällä viikolla hakametsässä istuneet että siellä ei edelleenkään oo minkäänlaista pelitapaa. Eli mennään samalla sapluunalla kun viime kaudella, kärkytään vastaiskuja ja kukaan ei tunnu tietävän että mitä pitää tehdä. Vaikka kuinka on ensimmäiset matsit niin kyllä toi todella huolestuttaa.
Mitäs mieltä paikalla olleet on?
Samaa olen minäkin kuullut.Itse en ole vielä yhtään peliä kylläkään nähnyt.Toivotaan nyt et siinä pelissä olis joku järki eikä samanlaista sekoilua kun viimekaudella.
-
Nestorin peli on juin kiteytettyna koko Tapparan peli, kauheella kiireella ja paniikilla ylospain, laidan kautta kiekko eteen ja luistella silmat kiinni vastustajaa pain. Erkinjuntti on niita ainoita jotka uskaltaa pitaa ja suojata kiekkoa. Puolustuksessa jatkuu edelleen se tuttu miesvartiointi, ei taklata, luistellaan vieres ja odotetaan koska maalilla on vapaa ukko. Hyokkayksessa koko ajan kauhea kiire tehda asioita, ihme, pieni mutta hidas joukkue, kolme neljasta ei halua joutua taklatuksi niin peli menee roiskimiseksi. Taklausvoima hyokkaajilla puuttuu lahes kokonaan. En ole tyytyvainen, Mannikko, Erkinjuntti, Venu, Leimu ja Elorinne on ok, muille penaltia.
-
Nestorin peli on juin kiteytettyna koko Tapparan peli, kauheella kiireella ja paniikilla ylospain, laidan kautta kiekko eteen ja luistella silmat kiinni vastustajaa pain. Erkinjuntti on niita ainoita jotka uskaltaa pitaa ja suojata kiekkoa. Puolustuksessa jatkuu edelleen se tuttu miesvartiointi, ei taklata, luistellaan vieres ja odotetaan koska maalilla on vapaa ukko. Hyokkayksessa koko ajan kauhea kiire tehda asioita, ihme, pieni mutta hidas joukkue, kolme neljasta ei halua joutua taklatuksi niin peli menee roiskimiseksi. Taklausvoima hyokkaajilla puuttuu lahes kokonaan. En ole tyytyvainen, Mannikko, Erkinjuntti, Venu, Leimu ja Elorinne on ok, muille penaltia.
Itse olen samoilla linjoilla. Pahin asia tässä Tapparan touhussa on mielestäni se, että tällä hetkellä joukkueella ei näytä olevan minkäänlaista pelisysteemiä. Aika huolestuttavaa siis! Puolustajat eivät saa peliä avatuksi ja yksinäiset kuljetukset pysähtyvät punaviivalle tai roiskaisuiksi vastustajan päätyyn joihin ei itse ehditä perään. Entä sitten ylivoima? Mielestäni täyttä kuraa tällä hetkellä. Erkinjuntti oli eilen Pardubicea vastaan ainoa joka sai peliä rauhoitettua ja ylivoimaa pyörimään. Pakeista Leimu oli selvä liideri, mutta muuten on aika hiljaista. Yksittäisitä pelaajista onnistuneita Z-16 listauksen lisäksi voidaan mainita pienin varauksin Cepis ja Peltola.
-
Puolustuksessa jatkuu edelleen se tuttu miesvartiointi
No ei jatku. Nyt pelataan aivan selkeästi aluetta, eikä miesten perässä juosta pakolla. Tosin puolustaminen on ollut toistaiseksi lähinnä seisoskelua ja keskustan tukkimista. Aktiivisuus on puuttunut täysin.
-
Puolustuksessa jatkuu edelleen se tuttu miesvartiointi
No ei jatku. Nyt pelataan aivan selkeästi aluetta, eikä miesten perässä juosta pakolla. Tosin puolustaminen on ollut toistaiseksi lähinnä seisoskelua ja keskustan tukkimista. Aktiivisuus on puuttunut täysin.
Ehkä miesvartiointi on väärä ilmaisu, tarkoitus oli kuvata millä tavalla pelaajat ottavat oman ukkonsa, seurataan vaan kun iholle tarpeeksi päästä, tai ei uskalleta mennä, tottahan siellä jokunen oikein taklaakin.
-
No ei jatku. Nyt pelataan aivan selkeästi aluetta, eikä miesten perässä juosta pakolla. Tosin puolustaminen on ollut toistaiseksi lähinnä seisoskelua ja keskustan tukkimista. Aktiivisuus on puuttunut täysin.
En kyllä allekirjoita tätä, ainakaan täysin. Mielestäni (voin olla vanhanaikainen tai muuten vaan väärässä) aluepuolustamiseen ei kuulu se, että puolustaja seuraa omaa (kiekollista) vastustajaansa siniviivalle asti. Tässä tilanteessa pitäisi tapahtua paikan vaihto laitahyökkääjän kanssa, ja oli yksi viime kaudella ongelmia ja sekaannusta aiheuttanut asia. Paikanvaihdot eivät sujuneet ja vielä sekaisemmaksi homma meni, kun puolustaja päätti laskea takaisin oman maalin kulmalle puolustamaan aluetta.
Pari säännönmukaisuutta onnistuin Trophy-peleistä löytämään:
- Nopeaa pelin kääntöä haetaan nopealla lyhyellä syötöllä omalla aluella ja usein varsin rohkeasti kentän keskustaan. Saman tyyppinen kuvio oli Uraman ensimmäisellä kaudella käytössä. Ajoittain tämä jopa toimi. Surkea jää ja puutteellinen tuntuma varmasti haittasivat nopeaa lyhytsyöttöpeliä.
- Joukkue lyö herkästi kiekkoja ristikulmaan, jos selkeää syöttöpaikkaa ei ole punaviivan jälkeen. Ajatus on arvatenkin se, pienikokoinen hyökkäys ehtisi ristikulmaan paineistamaan, tai ennen vastustajan pakkeja. Tämä ei kuitenkaan toiminut, koska ajoitukset eivät natsanneet ja toisaalta hyökkääjät ovat heikkoja kaksinkamppailuissa. Tässä on mielestäni myös räikeä ero viimevuosien viralliseen mikkihiirikiekkoon, eli KalPan peliin, jossa kiekosta ei luovuta, vaan tilaa pyritään luomaan kiertämällä nurkissa ja tekemällä jättösyöttöjä. Tapparan tyyli on toistaiseksi pakottanut hyökkääjät kontakteihin, joita taas KalPa pyrki välttämään.
Hitaat lähdöt olivat enemmän ja vähemmän sekavia, eivätkä toimineet edes miesylivoimalla.
-
En kyllä allekirjoita tätä, ainakaan täysin. Mielestäni (voin olla vanhanaikainen tai muuten vaan väärässä) aluepuolustamiseen ei kuulu se, että puolustaja seuraa omaa (kiekollista) vastustajaansa siniviivalle asti.
Ainakin Pardubice-pelissä puolustettiin selkeästi aluetta, jopa rasittavan orjallisesti. Etenkin hyökkääjät lähinnä seisoivat omilla tonteillaan estämässä pääsyä keskustaan. Puolustajat liikkuivat enemmän, mutta melko usein antoivat hyökkääjän mennä maalin takaa seuraamatta perässä. En ainakaan huomannut tuollaista siniviivalle seuraamista.
Nopeaa pelin kääntöä haetaan nopealla lyhyellä syötöllä omalla aluella ja usein varsin rohkeasti kentän keskustaan.
Tämä oli selvästi nähtävissä, ja mielestäni toimi välillä hyvin. Tuolla tavalla saatiin jokusen kerran jätettyä kaksi karvaajaa selän taakse, ja hyökkäys hyvin käyntiin. Pari kertaa meinasi tulla paha kiekonmenetys, mutta se sallittakoon.
- Joukkue lyö herkästi kiekkoja ristikulmaan.
Kyllä. Näin tapahtuu, jos hyökkääjille ei saada kiekkoa vauhtiin. Harmitti muutaman kerran esimerkiksi Männikön puolesta, joka haki hyvän vauhdin, tarjosi syöttöpaikkaa, mutta kiekkoa ei tullut. Sen jälkeen Männikkö joutui jarruttamaan hyökkäyssinisellä, ja oli sitten jo myöhässä kiekon lentäessä kulmaan. Ajoitukset olivat pahasti pielessä. Toivottavasti siihen saadaan korjaus, muuten hyökkäyspelaaminen on pelkästään riistojen ja nopean kääntämisen varassa.
-
En ota kantaa pelikirjaan muuten kuin palstaveljien / sisarten kautta tulleista viesteistä. Vähän kyllä huolestuttaa jo paatuneimpaakin kiresrintaa...
-
Monta vuotta hukassa ollut pelikirja vieläkin kateissa :)
Pelitavan ideana täytyy olla että hävitään pelit ja se toteutuu kiitettävästi
Muunlaista ideaa pelistä ei löydä
-
Enemmän pitäisi pilkkoa sitä vastustajan pelaamista osiin ja saada vastalääkkeet aina? Pelin sisällä ei saisi tulla lähes kymmentä ylivoimahyökkäystä omiin! Omassa päädyssä puolustaminen on ollut taas pelkkää perässäjuoksua? Viime vuonna pelattiin osassa pelejä pelkkää alla pysymistä ja toimi silloin hyvin. Hyökkäykset on saatava toimimaan nopeasti omasta päädystä maalintekoon asti vastustajan päädyssä! Mitähän se meidän maalivahtivalmentaja oikein harjoittelee niiden molarien kanssa, kun koko ajan kiekkoa menee sisään ylhäältä samoista paikoista. Hanskakäsi ei ole valmiina tilanteissa. Nurkat ei ole peitettynä. Ei tulla vastaan.
-
Kyllähän Tappara hyökkäykseen vahvistuksen tarvisi!
Ykkössentteri mielestäni tarvisi jostain hommata. Mielestäni Makkonen ei sellainen ole.
Itse henkilökohtaisesti odotin Tenutesta todella paljon tälle kaudelle. Viimeistään Dufvan tulon jälkeen on syytä odottaa mieheltä TOIVOTTAVASTI parempia otteita. Edellispelien perusteella miestä vaivaa vakava asennevamma, mikä ei RD:n alaisuudessa tule kuulonkaan.
Puolustuspelaaminen varmasti paranee uimalakin alaisuudessa, ja varsinkin Halmeen on syytä nostaa tasoaan mikäli mielii pelaavaan kokoonpanoon. Tällä kaudella Halme on valitettavasti ollut todella huono! Täytyy toki muistaa, että lähes joka pelaaja Tapparassa on alisuorittanut alku kaudella. Avauspeli toimi hetkittäin ihan mallikkaasti turussa, mutta uskon että RD vie sen eri tasolle kuin mitä se on aikaisemmin ollut.
Hyökkäyspelaaminen toivottavasti muuttuu aktiivisemmaksi. Tällä hetkellä kiekkoa siirreellään ihan liikaa, eikä suoraviivaisia hyökkäyksiä pystytä rakentamaan. Tähän tietysti vaikuttaa suuresti itseluottamuksen puute. Varmasti hyökkäyksiin lähtö sekä vastahyökkäykset ovat nopeempia jatkossa.
Erikoistilanne pelaaminen täytyy lähteä puhtaalta pöydältä. Vaikka Tappara on ylivoimalla jonkun maalin tehnytkin, niin se ei mielestäni ole kovin hyvin toiminut. Syötöt ovat luokattomia, ja suoraan syötöstä laukauksia tästä syystä puuttuvat. Alivoimapelaaminen menee luultavasti täysin uusiksi. Tappara tuskin pelaa yhtä passiivista alivoimaa tulevaisuudessa.
-
Pelejä pelailtu 15 kipaletta ja viidessä Tappara on jäänyt ilman maaleja, aika huolestuttavalta ainakin tilastojen valossa näyttää, mutta kun lukee raportteja tai on katsomassa pelejä niin ei niitä oikein hyviä maalipaikkoja kovin montaa peleissä ole, onko tuo hyökkäys vain niin nolo, vai onko sittenkin treeneillä ennen RD:n aikaa näin paljon merkitystä, ON!!
-
Toki ajalla ennen RD:n tuloa merkitystä,muttei poista tosiasiaa Tapparan sentteripelin/pelinrakentelun huonoudesta.
Väkisin näkyy ettei ole 1/2 ketjujen tasoisia senttereitä kokoonpanossa.
-
Leinonen arvosteli keväällä julkisesti ykkösketjua heikosta suorittamisesta, mutta olihan Doell kuitenkin huomattavasti kovempi sentteri kuin kukaan nykyrosterissa. Vaikkei tosiaan mikään playmaker tai yv-pyörittäjä ollut hänkään, niin kelpaisi kuitenkin nyky-Tapparaan paremmin kuin hyvin.
-
Leinonen arvosteli keväällä julkisesti ykkösketjua heikosta suorittamisesta, mutta olihan Doell kuitenkin huomattavasti kovempi sentteri kuin kukaan nykyrosterissa. Vaikkei tosiaan mikään playmaker tai yv-pyörittäjä ollut hänkään, niin kelpaisi kuitenkin nyky-Tapparaan paremmin kuin hyvin.
Viime vuonna ykköskenttä kuitenkin sai poikkeuksetta luotua tilanteita vastustajan päätyyn ja myös pyöritti siellä peliä syötöillä. Nyt ei sellasesta ole tietoakaan millään kentällä, ei juuri edes ylivoimalla. Karua.. Doell oli kuitenkin ihan taitava kaveri, vaikka ei sellainen perinteinen sentteri ollutkaan.
Ei viime vuoden kerhokaan olisi ollut mitään ilman Viitaluomaa. Yksikin tuon tason pelaaja tekee koko kentällisestä hyvän. Mun mielipide tosin vain..
-
Juurikin kanssa mietin tänään,että Doell ainakin viimekauden joukkueessa oli kovempi pelimies kun kukaan tän kauden hankinnoista. Ja ties mitä olisi Dufvan alaisuudessa saanut aikaan.
-
Oli miten oli, mutta ailahtelevaisuudesta huolimatta Tapparalla on ensimmäiseen kolmeen kauteen pelikrjan omaava valmentaja. Uskon, että kevät on "juhla-aikaa" Tapparan kannattajille.
-
Toivottavasti kevät on sitä juhla-aikaa! Sitä ennen melkoinen taikuri on RD, jos tällä rosterilla juhlitaan mitalia. Sikäli mikäli 'juhla-ajalla' tarkoitetaan mitalikantaan palaamista. Tai jos se riittää että 'varsinaisissa pleijareissa' pelaaminen toteutuu.
Tapparalta puuttuu ne jotka viimevuosina joukkuetta vei eteenpäin kuten Jori Lehterä, Janne Ojanen, Tuukka Mäntylä... Kaikki suuria johtajia. Tuukka oli valovuoden kaikkia muita edellä, ja just hänestä sitten luovuttiin kesken kauden.
Tai jos se oli johtoportaan 'herätys' joukkueelle, että on aika ruveta töihin. Tässä on samanlainen tilanne, kuin muinoin Jannen kohdalla, joukkueen selkäranka naksuu kun 'päällikkö' ei ole mukana. Nyt sitä 'liideriä' todellakin kaivattaisiin.
Tämä on minun näkemykseni, näin hetken päähänpistota kirjoitettuna.
-
Toivottavasti kevät on sitä juhla-aikaa! Sitä ennen melkoinen taikuri on RD, jos tällä rosterilla juhlitaan mitalia. Sikäli mikäli 'juhla-ajalla' tarkoitetaan mitalikantaan palaamista. Tai jos se riittää että 'varsinaisissa pleijareissa' pelaaminen toteutuu.
Tai jos se oli johtoportaan 'herätys' joukkueelle, että on aika ruveta töihin. Tässä on samanlainen tilanne, kuin muinoin Jannen kohdalla, joukkueen selkäranka naksuu kun 'päällikkö' ei ole mukana. Nyt sitä 'liideriä' todellakin kaivattaisiin.
Kevät on kyllä ollut viime vuosina juhla-aikaa, kun ei ole tarvinnut enää maaliskuussa lätkän vuoksi hermoilla, kun voi jo keskittyä aivan muihin asioihin....
Mutta tuo viimeinen lause on kyllä samalla huolestuttava, että ärsyttävä samaan aikaan. Mielestäni viime vuosina joukkueeseen on pesiytynyt liikaa tällainen "Messias pelastaa!" typpinen mieliala. Odotellaan, että se/ne joukkueen tähdet ratkaisee, ja kuhan vaan me muut pelataan "omaa peliä". Tälläkin hetkellä meillä on rosterissa liuta miehiä, joiden pitäisi pystyä tekemään tasaisesti pisteitä, mutta käsijarru on päällä; Venäläinen, Leimu, Männikkö, Tenute, Makkonen, Pekkala, Strömberg jne. En nyt tarkoita sitä, että nämä herrat mitään 50+ pisteen tehoilijoita olisi, mutta kyllä 25-30 pisteeseen pitäisi olla realistiset mahdollisuudet. No Makkonen kai siinä vauhdissa onkin(?), mutta se on sitten "ykkössentterille" aivan liian vähän. Tosin tämä ei ole Makkosen vaan Leinosen vika. Mutta mitä tarkoitan tällä sekavalla selostuksella on se, että jotenkin viime vuosina monet potentiaaliset pelaajat ovat jumittuneet täysin paikalleen tai jopa ottaneet takapakkia. Joukkue ei uskalla yrittää rohkeita ratkaisuja, kuin korkeintaan omassa päässä sokkosyötöillä vastustajille. Ketään ei mene maskiin, ketään ei uskalla vetää paikasta, ketään ei uskalla viimeistellä, ketään ei uskalla taklata. Pelataan se oma ruutu rutiinilla, ja odotetaan että Lehterät, Ojaset, Kontiolat, Doellit, Enlundit, Lehterät, Salmelat tai Mäntylät ratkaisevat pelit.
Vaikka toki näiden huippuyksilöiden tehtävä onkin juuri tuoda se ratkaiseva elementti peliin, niin ei muu joukkue saa tuudittautua siihen että pelataan omalla vuorolla 0-0:aa ja sitten odotetaan että muut ratkaisee. Nyt kun Dufva rupeaa saamaan puolustuksen hyvälle mallille, olisi aika tuulettaa tuota hyökkäyspelaamista myös kunnolla. Tällä hetkellä Tappara saa maksimissaan muutaman paikan per erä, jos sitäkään. Sillä ei voiteta yhtään matsia, jos vastustaja saa niitä paikkoja vähintään kolminkertaisesti. Enemmän rohkeutta, maalille ajoa ja sitä kuuluisaa munaa ! Jos ketään ei mene maskiin tai aja maalille, niin ei saada maaleja eikä jäähyjä vastustajille. Toki joukkue ei ole koottu fyysistä/kovaa peliä silmälläpitäen, mutta eikö jossain muuallakin sanota että "Ei se koko, vaan se miten sitä käyttää." Tämän lauseen voisi ripustaa myös Tapparan vaihtokopin oveen.
-
Olen monessa pelissä kritisoinut tuota, että Tappara saa liian vähän tekopaikkoja. Aina mut on tyrmäytty sanomalla, että niitä on, kunhan tehtäisiin niistä.
Mulla ei ilmeisesti ole niin vahvoja värilaseja kuin joillakin, sillä kunnon maalintekopaikkoja Tapparalla on ollut todella vähän jokaisessa pelissä.
Itse en näe maalintekopaikaksi sellaista, että vedetään siniviivalta laidan tuntumasta lämäri. Jotain tarttis teherä.
Hyökkäykset menevät aina kulmiin, jossa sitten kiekko menetetään.
-
Mitä pelikirjamuutoksia olette huomanneet Duffan tuoneen joukkueeseen. Tässä alkuun kaksi asiaa, jotka minun mielestäni on muuttunut. Hyökkäykseen lähdössä kiekonmenetys keskialueella on super no no ja peli alla on aina vähintään kolme pelaajaa. Pitääkö väittämäni paikkansa ja löytyykö jotain muuta?
-
Onhan parempaan mentyä omiin mentyjen maalien määrä laskenut toki.
Mutta onhan hyökkäyspään materiaali muutamaa poikkeusta lukuunottamatta aika kehno.
Näpertelijöitä,toivotaan toivotaan tapauksia,yhden kauden komeettoja,väärissä kentissä olevia-alempien kenttien miehiä,kehityksessääm polkevia,yms on liian paljon.
Kunnolliset ykkös/kakkossentterit tekisivät jo runkoa mihin nojata pelintekoa/ylivoimapelin pyöritystä,pisteiden tekoa.Ja nämä mahdolliset esiinnousijat/potentiaalia omaavat ei se joukkueen runko vaan se reservi mistä nousta rungoksi.
Potentiaaliiset laiturit,mitä ei toki montas ole tekisivät tällä kaudella kunnon tarjoiluista enemmän pinnoja.
Kun ollaan saatu joka pelissä ne hasardivirheitä tekevät pois joukkueesta niin pelitapakin tuottaa pinnoja enemmän.
Oleellinen asia on kun ne huonosti ratkaisuihin pääsevät pelaajat jotka kaiken lisäksi vaativat maalin tekemiseen liian monta paikkaa niin yhtälö aika mahdoton
Ja kaikki korostuvat ennenkaikkea ylivoimilla ja pelien kulminaatiopisteissä.
Pelkkää voittavaa pelitapaa ei ole vaan pelitapa mihin nojataan voittaakseen ja pelaajat ratkaisevat pelin
-
Tässä juuri katselen Kerho-IFK peliä, ja on kyllä jopa kerholla parempaa hyökkäyspeliä kuin Tapparalla.
Ylivoimallakin saadaan tilanteita aikaiseksi.
Edit:
Esimerkiksi kerho tuo kiekkoa syöttelemällä ylös, ja yrittää ajaa suoraan maalille, toisin kuin Tappara.
Peli muutenkin paljon miehekkäämpää. Vaikka vihaan kerhoa, on silti kadehdittavaa peliä tällä hetkellä..
-
Tässä juuri katselen Kerho-IFK peliä, ja on kyllä jopa kerholla parempaa hyökkäyspeliä kuin Tapparalla.
Ylivoimallakin saadaan tilanteita aikaiseksi.
Täysin totta. Kausi on vielä pitkä, mutta tällä hetkellä näyttää siltä, että HPK ja Ilves ovat piristyneet ja Tapparan käyrä on alaspäin. Samoja ongelmia Tapparan pelissä olen huomannut kuin muutkin. Eli ylivoima, kiekon alueelle tuonti, kaksinkamppailut, aloitukset, johtavien pelaajien puute ja maalipaikkojen vähyys mm. Dufvan pitäisi saada systeeminsä ajettua sissän nopeasti, mikäli ei tässä ei onnistuta, niin en pitäisi jumbopaikkaakaan mahdottomana. Nyt pitäisi saada raavittua pisteitä, ettei paikka kympin sakissa pääse etääntymään.
-
Tapparan ongelmat:
-onneton ylivoima; peli ei rauhoitu, ei ole systeemiä
-huono alivoima; passiivinen ja pieni neliö, vastustaja saa pyörittää rauhassa
-hyökkäys; keskikentältä pitkä päätyyn ja toivekkaasti perään
-hyökkäys; ei vedetä kiekkoa maalille, maalilla ei ketään, suoraviivaisuuden puute
-oman maalin puolustus; liian usein vastustaja vapaana oman maalimme edessä
-liian passiivinen vieraspelitapa; esimerkkinä Blues-peli; ei mitään kirivaihdetta, ei toivoakaan maalista
-
Petteri Sihvonen puhui kerrankin järkeviä, analysoidessaan Dufvan siirtoa Tapparaan. Hän sanoi, että todennäköisesti Dufva ajaa sisään mahdollisimman yksinkertaisen pelitavan, eli sellaisen jonka voi harjoittaa sisään viikossa. Tämä luonnollisesti sen takia, että harjoitteluaikaa ei ole, mutta muutosta tarvitaan nopeasti.
Risto teki juuri tämän, organsoi joukkueen 1-2-2 keskialueen puolustukseen ja omiin menevät maalimäärät siedettäväksi. Puolustuksen järkevöityminen näkyy myös siinä, että Nieminen alkoi näyttämään maalivahdilta, kun tekopaikat eivät enään aukea ihan mihin sattuu ja mistä vaan.
Samaan aikaan kuitenkin alkoi loukkaantumissuma ja pelaajaruletti. Mäntylä, Juntti, Peltola, Vänttinen -- isoja palasia tästä joukkueesta. Kangasniemellekin olisi nyt käyttöä, kun senttereitä puuttuu. Tämä on rikkonut viisikot aika pahasti, eikä kestäviä kombinaatioita ole. Samalla vastustajatkin alkavat tiedostaa, että vastaan tulee vahvasti puolustustrappia pelaava Tappara.
Nyt tarvittaisiin kiperästi sitä yhtä laadukasta sentteriä, sairastupa tyhjäksi ja ottelutauko jotta Dufva ehtisi harjoittaa joukkuetta.
-
En keksi oikein sopivampaa ketjua kuin tämän. Varsinainen aiheeni on "Tapparan pelaajien peliaikojen vertailu kaudella 2011-12 ja mitä sitten?". Kiinnitin huomioni siis ensisijaisesti peliaikoihin ja vasta toissijaisesti muihin asioihin. Lähteenä aina niin luotettavat SM-liigan sivut, jotka sivujen itsensä mukaan on "Päivitetty 06.11.2011 klo 19.14". Oli sitten päivitetty tai ei niin useampia virheitä löytyi kahden minuutin pikavilkaisulla. Tässä jokatapauksessa herrojen peliaikavertailua ja siitä vedettyä hihalyysiä:
Maalivahdit:
1. Nieminen, Jani Tappara 17 949.51 6 2 7 433 44 1 2,78 90,78 46,67 5 8 16
2. Metsola, Juha Tappara 6 317.37 0 2 4 148 15 1 2,83 90,80 16,67 5 5 5
Analyysiä tilastoista: Peliaika jakautunut käytännössä 3:1, Niemisen eduksi. Nieminen on mielestäni ollut peliaikansa arvoinen, vaikken kaikkia pelejä ole nähnytkään. Nieminen on ollut ennenkaikkea tasaisemman oloinen kuin Metsola. Tuntuu, että joukkue pelaa paremmin Niemisen ollessa askissa kuin Metsolan. Tämä lienee harhaa. Huomionarvoista on, että tilastojen valossa maalivahdeilla ei ole minkäänlaista eroa.
Puolustajat:
1. Kovanen, Tommi Tappara 25 VP 10 0 0 0 4 2 0 0 0 24 0,0 26.30
2. Kaijomaa, Kalle Tappara 56 VP 21 5 2 7 14 0 3 0 2 88 5,7 26.00
3. Mäntylä, Tuukka Tappara 18 OP 12 4 7 11 14 -1 3 0 1 37 10,8 25.02
4. Saravo, Pekka Tappara 6 OP 14 0 1 1 6 -7 0 0 0 25 0,0 20.58
5. Leimu, Juha Tappara 9 VP 14 1 1 2 16 -10 0 0 0 51 2,0 18.15
6. Ekbom, Viktor Tappara 24 VP 12 0 1 1 12 -8 0 0 0 16 0,0 17.16
7. Halme, Jussi Tappara 15 OP 15 0 0 0 4 -5 0 0 0 20 0,0 16.01
8. Platil, Jan Tappara 33 P 3 0 0 0 2 0 0 0 0 3 0,0 15.12
9. Liimatainen, Joo * Tappara 5 OP 15 1 2 3 10 2 1 0 1 19 5,3 14.39
10. Elorinne, Aleksi * Tappara 13 OP 4 1 0 1 0 0 0 0 0 3 33,3 9.17
Analyysiä tilastoista: Kahden kärjessä olevan peliajat ovat aivan järkyttäviä. Tuukkakin kummittelee mukana kovilla peliajoillaan. Tuollaisella tahdilla ei voi vetää koko kautta, ellei kyseessä ole Teppo Numminen tai Niclas Lidström. Nykyisistä puolustajista Leimun peliaika on neljänneksi suurin. Peliajasta Juhan homma ei ole siis kiinni. Tietysti voi arvostella sitä, onko Leimu päässyt pelaamaan yv:aa jne mutta peliajallisesti tilanne on tämä. Liimataisen peliaika on peliesityksiin verrattuna surkean pieni. Ja kuten jo tiesimmekin, SM-liigan mielestä herra Räty ei ole pelannut lainkaan. Rädyn peliaika lienee noin 12-13 minuuttia/peli. Käytännössä hänelläkin sillä tasolla millä pitäisi (jos ylipäätään pelaa ylhäällä).
Hyökkääjät:
1. Makkonen, Jussi Tappara 85 KH 21 3 9 12 20 1 1 0 1 70 4,3 18.34
2. Männikkö, Miikka Tappara 11 OH 21 4 5 9 8 -1 1 0 1 57 7,0 18.00
3. Peltola, Jukka Tappara 81 KH 15 2 5 7 6 0 0 0 0 40 5,0 17.37
4. Venäläinen, Sami Tappara 38 OH 21 3 3 6 35 -1 0 0 0 43 7,0 15.57
5. Palola, Olli Tappara 34 OH 9 1 3 4 2 5 0 0 0 24 4,2 15.44
6. Vänttinen, Tuoma Tappara 19 KH 8 1 0 1 4 -4 0 0 0 13 7,7 14.57
7. Erkinjuntti, Antti Tappara 74 VH 7 2 3 5 2 -1 0 0 0 15 13,3 14.45
8. Tenute, Joey Tappara 16 VH 18 2 5 7 8 -5 0 0 0 49 4,1 14.30
9. Barkov, Aleksande Tappara 17 KH 15 4 4 8 2 6 1 0 0 28 14,3 14.08
10. Lähde, Nestori Tappara 14 VH 19 1 0 1 4 -5 0 0 0 39 2,6 12.49
11. Pekkala, Tomi Tappara 27 OH 20 1 1 2 6 -5 0 0 0 57 1,8 11.51
12. Karjalainen, Joni Tappara 23 VH 1 0 0 0 0 -2 0 0 0 0 0,0 11.38
13. Strömberg, Kim Tappara 22 VH 19 1 3 4 6 -7 0 0 0 29 3,4 11.17
14. Järvinen, Jan-M * Tappara 44 KH 19 0 4 4 4 -5 0 0 0 20 0,0 10.47
15. Pyymäki, Jarkko Tappara 23 KH 5 0 0 0 6 -3 0 0 0 8 0,0 10.32
16. Virpiö, Jouni Tappara 34 OH 3 0 0 0 0 -3 0 0 0 2 0,0 10.22
17. Tallberg, Teemu * Tappara 26 H 11 0 0 0 0 -2 0 0 0 9 0,0 8.32
18. Cepis, Jacob Tappara 12 VH 3 0 0 0 0 -2 0 0 0 2 0,0 6.54
19. Ilomäki, Arttu * Tappara 52 VH 1 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0,0 6.42
20. Ahtola, Jerry Tappara 21 VH 20 3 1 4 8 -3 0 0 0 43 4,4 0.00
Analyysiä tilastoista: Hyökkääjien kohdalla on aika yllätyksetöntä. Ahtolan kohdalla kyseessä on tietenkin virhe. Mies on pelannut HIFKissä keskimääräistä pelimannea vähemmän mutta käytännössä suurinpiirtein tuplannut peliaikansa Tapparassa. Peliaika Tapparassa lienee noin vartin paikkeilla per peli ehkä vähän ylikin - ja sitä voisi nähdyn perusteella vielä lisätäkin. Makkosen kärkipaikka on viimeisten kahden viikon perusteella ansaittu. Erkinjuntin keskimääräinen peliaika on ihmeen pieni, samoin Barkovinkin, vaikkei nuorta miestä pidäkään peluuttaa pilalle. Minusta tuollaisen kiekollisen virtuoosin vaan pitäisi aina pelata isompia minuutteja.
-
Aloin katselemaan viime kauden joulukuussa pelattua Tappara-Kärpät peliä. Ero tämän kauden Tapparaan on jäätävä! Ensinnäkin äijät liikkuu ihan eri tahtiin kuin vaikkapa tämän päivän Ilves-pelissä. En ole yhdessäkään tämän kauden pelissä nähnyt, että pelaajien jalat ja kädet tikkaisivat lähellekään samaa tahtia kuin tässä viime kauden Kärpät-matsissa. Jotain on mennyt pahasti pieleen Tapparan harjoittelussa. Halme ja Leimu ovat ehkä parhaat/pahimmat esimerkit tästä.
Mielestäni Tapparan oman pään puolustusongelmat tällä hetkellä johtuvat mies miestä vastaan -puolustuspelitavasta. Puolella pelaajista ei ole mitään hajua missä kiekko menee, kun katse on naulattuna yhteen vastustajan pelaajaan. Ei ole kovinkaan vaikea heittää kiekkoa ohi tästä "sokeasta" pelaajasta. Muistelisin, että Mika Saarisen aikana pelattiin tätä samaa ja todella huonoin tuloksin? Pelaako jokin muu liigajoukkue tätä samaa?
-
Mutta siinä ei paljon pelitavat ja -kirjat auta jos joukkue on noin tahmealla luistelulla pelissä kuten tänään Ilvestä vastaan. Miehet hukkuvat väkisin kun ei pysytä perässä ja silloin se näyttää katsomoon älyttömältä perässäjuoksemiselta vailla kunnon ideaa. Jotain tuossa kesätreenissä on ollut pakko mennä vikaan kun ryhmä on niin täynnä alisuorittajia. Ennen kauden alkua hehkutettiin mm. Jääkiekkolehdessä Kim Strömbergin huikeasti parantuneista testituloksista mutta kaveri on ollut huonompi kaukalossa kuin aiemmin eikä terävyydestä ole tietoakaan. Piti olla aktiivinen ja luisteleva Tappara mutta oli jotain ihan muuta heti ensimmäisistä harjoituspeleistä lähtien. Kun tuota touhua on nyt tarkasti koko kauden seurannut niin paljon on mennyt pieleen jo keväällä ja kesällä ja kesken kauden sitä on vaikea lähteä rakentamaan alusta uudestaan vaikka puikoissa olisi kuka. Omalla tasollaan pelanneista moni on tullut mukaan kesken kauden eikä ollut mukana kesällä kun tämän kauden pohjia rakennettiin, onneksi.
-
Mutta siinä ei paljon pelitavat ja -kirjat auta jos joukkue on noin tahmealla luistelulla pelissä kuten tänään Ilvestä vastaan. Miehet hukkuvat väkisin kun ei pysytä perässä ja silloin se näyttää katsomoon älyttömältä perässäjuoksemiselta vailla kunnon ideaa. Jotain tuossa kesätreenissä on ollut pakko mennä vikaan kun ryhmä on niin täynnä alisuorittajia. Ennen kauden alkua hehkutettiin mm. Jääkiekkolehdessä Kim Strömbergin huikeasti parantuneista testituloksista mutta kaveri on ollut huonompi kaukalossa kuin aiemmin eikä terävyydestä ole tietoakaan. Piti olla aktiivinen ja luisteleva Tappara mutta oli jotain ihan muuta heti ensimmäisistä harjoituspeleistä lähtien. Kun tuota touhua on nyt tarkasti koko kauden seurannut niin paljon on mennyt pieleen jo keväällä ja kesällä ja kesken kauden sitä on vaikea lähteä rakentamaan alusta uudestaan vaikka puikoissa olisi kuka. Omalla tasollaan pelanneista moni on tullut mukaan kesken kauden eikä ollut mukana kesällä kun tämän kauden pohjia rakennettiin, onneksi.
Jep juuri näin...Viime kaudesta huhuiltiin, että kesäreenaus oli ollut ennen kauden 2010-2011 alkua aivan retuperällä, mutta vissiin Hirvonen epäonnistu siinä vielä pahemmin siinä kuin Mattila...?
-
Mielestäni Tapparan oman pään puolustusongelmat tällä hetkellä johtuvat mies miestä vastaan -puolustuspelitavasta. Puolella pelaajista ei ole mitään hajua missä kiekko menee, kun katse on naulattuna yhteen vastustajan pelaajaan. Ei ole kovinkaan vaikea heittää kiekkoa ohi tästä "sokeasta" pelaajasta. Muistelisin, että Mika Saarisen aikana pelattiin tätä samaa ja todella huonoin tuloksin? Pelaako jokin muu liigajoukkue tätä samaa?
Ja tämä korostuu erityisesti kun kentällä on tämä hitaampi kaarti Tapparan puolustuksesta. Välillähän tässä viime kausien aikana myös nähtiin sekasotkuoksennus molemmista tavoista ja sekään ei toiminut. Ei näytä löytyvän tarpeeksi älyä tästä puolustuksesta että tuo toimisi.
-
Mutta siinä ei paljon pelitavat ja -kirjat auta jos joukkue on noin tahmealla luistelulla pelissä kuten tänään Ilvestä vastaan. Miehet hukkuvat väkisin kun ei pysytä perässä ja silloin se näyttää katsomoon älyttömältä perässäjuoksemiselta vailla kunnon ideaa. Jotain tuossa kesätreenissä on ollut pakko mennä vikaan kun ryhmä on niin täynnä alisuorittajia. Ennen kauden alkua hehkutettiin mm. Jääkiekkolehdessä Kim Strömbergin huikeasti parantuneista testituloksista mutta kaveri on ollut huonompi kaukalossa kuin aiemmin eikä terävyydestä ole tietoakaan. Piti olla aktiivinen ja luisteleva Tappara mutta oli jotain ihan muuta heti ensimmäisistä harjoituspeleistä lähtien. Kun tuota touhua on nyt tarkasti koko kauden seurannut niin paljon on mennyt pieleen jo keväällä ja kesällä ja kesken kauden sitä on vaikea lähteä rakentamaan alusta uudestaan vaikka puikoissa olisi kuka. Omalla tasollaan pelanneista moni on tullut mukaan kesken kauden eikä ollut mukana kesällä kun tämän kauden pohjia rakennettiin, onneksi.
Täysin samoilla linjoilla. Ite olin hieman skeptinen kesällä ku pukkas reeniraporttia ja Hirppa kerto Aamuilvekseen kuinka nyt on painettu. Paskan marjat! Asiasta kirjotinkin johonkin ketjuun. Jos siä ois reenattu paljon ja edes vähän oikeita asioita ni toi joukkue ei ois noin sysipaska ja hidas. Pelin hitaus luo tukuttain ongelmia. Mahdoton puolustaa ku ei pysytä perässä, mahdoton hyökätä kun ei päästä ohi jne jne.
Kaks herraa, ketkä on mun mielestä flopanneet pahimmin on Ströbä ja Männikkö. Kummatkin lähtökohtasesti 20-30 pistettä tekeviä pelaajia. Ströbä ei meinaa mahtua kokoonpanoon ja Männikkö on kuin varjo entisestään. Muistan vielä aikoja ku ihailin kaverin liikettä. Kovin on verkkaseks menny. Viime kaudella Ströbä välillä väläytteli yksilötaitoo ja tuntu, että se läpimurtokausi on vaan tultava tällä kaudella. Mutta. Näyttää siltä, ettei kiinnosta.
Jos kattoo isoo kuvaa, ongelma on siinä, ettei pelitapaa ole. Onnetonta suihkimista pelistä toiseen. Välillä heitetään punaselta kiekkoo päätyy vaan todetaksemme, ettei se oma kaveri taaskaan ehtinyt. Välillä taas yritetään tuoda pelaajamuurin läpi kiekkoo vain huomataksemme, että pitäis vähän nopeempaa päästä sieltä omista pois jos meinataan päästä vastustajan päätyyn asti ennen ku ne ryhmittyy jne. Toi Joulutauon käyttäminen ihmetyttää. Ymmärtäisin että, kaverit on omatoimisella (lue Lomalla) 9 päivää jos peli toimisi. Ok, tietenkin voidaan miettiä näitä lukkojen avaamisia jne jne. Mutta kyllä RD tossa tais haukata paskaa. Ois pitäny reenata kuviot kuntoon ja kauhee fyysinen rääkki tauon alkupuolella, loppuvaiheessa vähän enemmän pelitapa juttuja ja herkistelyä jne.
Tulipas taas avauduttua, pahoittelen kriittistä suhtautumista joukkueeseen, joka on juuri voittanut paikallispelin paskimmalla pelillä, mitä oon koskaan nähny. :P
-
Kyllä paikallispeli toi esiin ongelmat taas:
-luokattomia syöttöjä; ei tainnut tulla kuin 2-4 kpl kolmen PERÄKKÄISEN onnistuneen syötön sarjoja omille pelaajille koko pelissä.
-Alivoima passiivista ja kolmella miehellä av ihan väärin
- Avauspeli avutonta; melkein palataan puolesta kentästä oman maalin taakse, jos unohdettiin sieltä lähteä
- kiekko hallussa omalla alueella, mutta sössitään vastustajalle vaarattomista tilanteista
- jos vastustajan pakki nousee viivalta omalle maalillemme, kukaan ei ota
- 2 tilannetta viidestä tuodaan kiekko puoleen kenttään, kiekko päätyyn ja kaikki tai neljä vaihtoon
- hyökkäyspäässä ei toimiteta kiekkoa maalille ja ainakaan kukaan ei sinne mene. Lapa jäähän! Ilves heitti aina toivotaan-toivotaan kiekkoja maalille
- laukauksien puute ja reboundeihin ei mennä, ei maskiksikaan
- ylivoimassa... pitkä lista alkaen kiekon ylös tuonnista. Kummastuttaa, ettei RD ole saanut taottua pelaajille edes 2-4 peruskuviota ylivoimaa varten.
-
Pientä positiivistakin pelikirjassa. Silloin kun hyökkääjät pääsivät Ilvespakkeihin kiinni niin pakit pitivät sinisen kiinni eivätkä valuneet omalle siniselle. Se on muuten turhaa hyökkääjien ottaa ylhäältä kiinni jos viivaa ei pidetä. Ifk peleissä kaveri purki 100% painetilanteet helposti lyömällä kiekkoa paineettomalle puolelle ränniin laitahyökkäjälle, jolla ei ollut mitään hätää kun meitin pakit oli valuneet liian alas.
Tämä siis ennen pakkien loukkaantumisia.
-
Tänään nähtyä: Yhden käden sormin oli laskettavissa kontrolloidut hyökkäykset. Yleensä kiekko päätyyn ja perään. Toki, tämä voi johtua siitä todellisen ykkös centterin puutteesta. Ei vain taida olla niitä kuuluisia käsiä joukkueessa tällähetkellä tarpeeksi.
-
Tänään nähtyä: Yhden käden sormin oli laskettavissa kontrolloidut hyökkäykset. Yleensä kiekko päätyyn ja perään. Toki, tämä voi johtua siitä todellisen ykkös centterin puutteesta. Ei vain taida olla niitä kuuluisia käsiä joukkueessa tällähetkellä tarpeeksi.
Jep, tätä se on ollut koko kauden ja hen koht vihaan tälläistä peliä,
Monessa pelissä Tapparalla on yhtä monta kontrolloitua hyökkäystä, kuin vastustajalla luistimilla sisään tuotuja hyökkäyksiä.
Tarviiko se kiekko oikeesti aina lyödä sinne päätyyn? Varsinkin, kun ajoitukset harvoin osuvat kohdilleen. Yleensä kiekkoa vastassa on vastustaja.
Myös vaihtotilanteessa kiekko lyödään poikkeuksetta päätyyn ja annetaan kiekko ilmaiseksi vastustajalle, vaikka olisi mahdollisuus pitää sitä alhaalla vaihdon ajan.
-
Eihän tällä joukkueella ole riittävää kiekonkäsittelytaitoa muuhun ku kiekko päätyyn ja perään ketkä jaksaa/kerkeää.
-
Eihän tällä joukkueella ole riittävää kiekonkäsittelytaitoa muuhun ku kiekko päätyyn ja perään ketkä jaksaa/kerkeää.
Olen kyllä tuosta vahvasti eri mieltä. Toki joukkoon mahtuu useitakin puukäsiä, mutta on siellä monta pelaajaa jotka ovat uransa aikana osoittaneet pystyvänsä hyvään kiekolliseen peliinkin. Kyllä tuo on enemmän valmentajan valinta pelitavan suhteen.
-
Eihän tällä joukkueella ole riittävää kiekonkäsittelytaitoa muuhun ku kiekko päätyyn ja perään ketkä jaksaa/kerkeää.
Olen kyllä tuosta vahvasti eri mieltä. Toki joukkoon mahtuu useitakin puukäsiä, mutta on siellä monta pelaajaa jotka ovat uransa aikana osoittaneet pystyvänsä hyvään kiekolliseen peliinkin. Kyllä tuo on enemmän valmentajan valinta pelitavan suhteen.
Tästä asiasta olen Naapurin kanssa täysin samaa mieltä.
-
Samaa mieltä Naapurin ja luddetin kanssa, eli eri mieltä 4_TRA:n kanssa.
Katsokaa nyt vaikka TPS:n kokoonpanoa niin eihän se nyt ole millään laseilla edellä Ilvestä eikä Tapparaa. Sen sijaan pelitapa on äärikiekollinen, joka antaa tuollakin rosterilla meidän tamperelaisten himoitseman 6. sijan. Melko salakavalasti ja mitäänsanomattomasti TPS on noinkin hyville sijoituksille yltänyt.
Eli kyllä se on niin Ilveksellä kuin Tapparalla suurilta osin kiinni myös vanhanaikaisesta antikiekollisesta pelikirjasta.
-
Uraman potkut Lukosta sai minut muistelemaan Ralen aikaista Tapparan " pelikirjaa " ja muistelen kyllä, että silloinkin peliämme moitittiin, että selvää pelitapaa ei ole... ? Voin olla väärässäkin... Rosterimme esim. Pronssikautena 2008 oli kuitenkin aika nimivahva, eli kysymys kuuluu, saavutettiinko pronssi hyvällä rosterilla vai Ralen peltavalla ? ;)
-
Uraman potkut Lukosta sai minut muistelemaan Ralen aikaista Tapparan " pelikirjaa " ja muistelen kyllä, että silloinkin peliämme moitittiin, että selvää pelitapaa ei ole... ? Voin olla väärässäkin... Rosterimme esim. Pronssikautena 2008 oli kuitenkin aika nimivahva, eli kysymys kuuluu, saavutettiinko pronssi hyvällä rosterilla vai Ralen peltavalla ? ;)
Vaikka lopussa onkin hymiö, eikä kysymyjsessä siis ole varmaankaan todellinen kysymys, vastaan silti: Uraman pronssi olisi ollut toisen valmentajan käsissä ollut todennäköisemmin kirkkaampi mitali kuin että olisi sijoituttu huonommin. Sillä kaudella Kärpät oli vaan niin kova, ettei se olisi kaatunut ehkä millään valmentajalla. Tapparan pelaajisto oli varsin messevä.
-
Uraman potkut Lukosta sai minut muistelemaan Ralen aikaista Tapparan " pelikirjaa " ja muistelen kyllä, että silloinkin peliämme moitittiin, että selvää pelitapaa ei ole... ?
Ainakin Urheilulehti otsikoi talven aikana, että "Tapparan teräs taipuu" tjsp. Sihvonen ei pitänyt Uraman pelityylistä.
Kokoonpano oli tuolloin kova ja Tappara tekikin toisiksi eniten maaleja. Playoffeissa materiaalista löytyi lisää ratkaisijoita ykkös- ja kakkoskentän ulkopuolelta. Täytyy myöntää, että olin täysin unohtanut, että -08 playoffien pistekärki Tapparan osalta oli Saviano, Kiilholma ja Hardt. Oi niitä aikoja.
-
Uraman potkut Lukosta sai minut muistelemaan Ralen aikaista Tapparan " pelikirjaa " ja muistelen kyllä, että silloinkin peliämme moitittiin, että selvää pelitapaa ei ole... ?
Ainakin Urheilulehti otsikoi talven aikana, että "Tapparan teräs taipuu" tjsp. Sihvonen ei pitänyt Uraman pelityylistä.
Kokoonpano oli tuolloin kova ja Tappara tekikin toisiksi eniten maaleja. Playoffeissa materiaalista löytyi lisää ratkaisijoita ykkös- ja kakkoskentän ulkopuolelta. Täytyy myöntää, että olin täysin unohtanut, että -08 playoffien pistekärki Tapparan osalta oli Saviano, Kiilholma ja Hardt. Oi niitä aikoja.
Yllättäviä nimiä, eikö ? Saviano, taskuraketti... Kiilholma, vau... Hardt teki hattutempun Jokereita vastaan Pronssiottelussa... ?
-
Mielestäni Duffa peluuttaa aivan oikein tätä joukkuetta tällä rosterilla.Se että vieraspeleissä tai muutamassa kotipelissä näyttäisi siltä, että selvää pelisysteemiä ei ole, mutta tällä materiaalilla ei voida haastaa vastustajaa kiekollisella pelillä esim. eilinen Lukko peli.Tämä on ainoa tapa saada pisteitä plakkariin ja toivoa että se riittäisi keväällä pleijareihin.Tämän hetken Tapparasta puuttuu kokonaan se kuuluisa ykköskenttä tai ainakin osa siitä jolla voitaisiin pelata rohkeempaa kiekollista peliä.Nyt pelataan puolustuksen kautta ehkä hieman ylikin, mutta eipä ole enää juurikaan päästetty yli kolmea maalia omiin.
-
Mielestäni Duffa peluuttaa aivan oikein tätä joukkuetta tällä rosterilla.Se että vieraspeleissä tai muutamassa kotipelissä näyttäisi siltä, että selvää pelisysteemiä ei ole, mutta tällä materiaalilla ei voida haastaa vastustajaa kiekollisella pelillä esim. eilinen Lukko peli.Tämä on ainoa tapa saada pisteitä plakkariin ja toivoa että se riittäisi keväällä pleijareihin.Tämän hetken Tapparasta puuttuu kokonaan se kuuluisa ykköskenttä tai ainakin osa siitä jolla voitaisiin pelata rohkeempaa kiekollista peliä.Nyt pelataan puolustuksen kautta ehkä hieman ylikin, mutta eipä ole enää juurikaan päästetty yli kolmea maalia omiin.
Munkin mielestä RD kyllä tavallaan peluuttaa tuota rhmää järkevästi, mutta toisaalta: kyllä tuostakin ryhmästä on saatava enemmän irti. Turkulaiset pelaavat niinikään aivan nobody-miehietöllä, mutta ovat olleet lähes koko ajan selvästi viivan yläpuolella, välillä jopa suorassa pleijaripaikassa kiinni. Lukkoa vastaan tilanne oli juuri tuo kuten sanoitkin. Lukon rosteri on selvästi parempi. Niin kauan kuin ketään (siis ketään) vastaan ei mene kolmea (mieluummin kahta) maalia enempää, pelityyli saa olla vaikka miten hirveää. Jos omiin menee korkeintaan kaksi ja joskus harvoin kolmas, on jonkinlainen mahdollisuus voittaa. Sitten pitäisi vielä saada itse tehtyä yksi maali enemmän kuin on päästetty. Tämä onkin tällä hetkellä se heikoin alue.
-
Mielestäni Duffa peluuttaa aivan oikein tätä joukkuetta tällä rosterilla.Se että vieraspeleissä tai muutamassa kotipelissä näyttäisi siltä, että selvää pelisysteemiä ei ole, mutta tällä materiaalilla ei voida haastaa vastustajaa kiekollisella pelillä esim. eilinen Lukko peli.Tämä on ainoa tapa saada pisteitä plakkariin ja toivoa että se riittäisi keväällä pleijareihin.Tämän hetken Tapparasta puuttuu kokonaan se kuuluisa ykköskenttä tai ainakin osa siitä jolla voitaisiin pelata rohkeempaa kiekollista peliä.Nyt pelataan puolustuksen kautta ehkä hieman ylikin, mutta eipä ole enää juurikaan päästetty yli kolmea maalia omiin.
Munkin mielestä RD kyllä tavallaan peluuttaa tuota rhmää järkevästi, mutta toisaalta: kyllä tuostakin ryhmästä on saatava enemmän irti. Turkulaiset pelaavat niinikään aivan nobody-miehietöllä, mutta ovat olleet lähes koko ajan selvästi viivan yläpuolella, välillä jopa suorassa pleijaripaikassa kiinni. Lukkoa vastaan tilanne oli juuri tuo kuten sanoitkin. Lukon rosteri on selvästi parempi. Niin kauan kuin ketään (siis ketään) vastaan ei mene kolmea (mieluummin kahta) maalia enempää, pelityyli saa olla vaikka miten hirveää. Jos omiin menee korkeintaan kaksi ja joskus harvoin kolmas, on jonkinlainen mahdollisuus voittaa. Sitten pitäisi vielä saada itse tehtyä yksi maali enemmän kuin on päästetty. Tämä onkin tällä hetkellä se heikoin alue.
Turkkkkulaiset ovatkin varmaan treenanneet kesällä järkevämmin kuin Tappara. Sen verran jäykältä on jalka näyttänyt peleissä, että aika maximaalisen suorituksen RD on irti saanut noin huonosti treenatusta porukasta.
-
Mielestäni Duffa peluuttaa aivan oikein tätä joukkuetta tällä rosterilla.Nyt pelataan puolustuksen kautta ehkä hieman ylikin, mutta eipä ole enää juurikaan päästetty yli kolmea maalia omiin.
RD on pakotettu tähän negatiiviseen peliin jotta saataisiin pisteitä.
Joukkue on koottu päin peetä, sentteriosasto on huono, 1-ketju on huono, 4-ketju on huono, pakistosta puuttuu käsiä, viivamiehissä on toivomisen varaa, ollaan huonoja aloituksissa ja kestävyyskin on huono.
On osittain RD:n ansiota että Tappara on saanut näinkin monta pistettä huonolla pelillä.
-
Turkkkkulaiset ovatkin varmaan treenanneet kesällä järkevämmin kuin Tappara. Sen verran jäykältä on jalka näyttänyt peleissä, että aika maximaalisen suorituksen RD on irti saanut noin huonosti treenatusta porukasta.
Taivaan tosi. Kesällä kun treenivideoita julkaistiin Tappara.fi -sivustolla, itselläni oli aika varma olo, että hyvinhän tämä etenee. Taisi kaikki olla van suurta harhaa. Kyllä tällä hetkellä kaikki puhuu sen puolesta, että suurin piirtein kaikki on tehty kesällä tavalla tai toisella väärin.
RD on pakotettu tähän negatiiviseen peliin jotta saataisiin pisteitä.
Joukkue on koottu päin peetä, sentteriosasto on huono, 1-ketju on huono, 4-ketju on huono, pakistosta puuttuu käsiä, viivamiehissä on toivomisen varaa, ollaan huonoja aloituksissa ja kestävyyskin on huono.
On osittain RD:n ansiota että Tappara on saanut näinkin monta pistettä huonolla pelillä.
Sama tässä. Tämä joukkueen kasaaminen lähtee tietysti resursseista, joita syö pari (yli-) pitkää ja ainakin toisen osalta aivan ansaitsemattoman kovaa sopimusta. Ei jää riittävästi jaettavaa, pelimerkkejä pelimiesten hankkimiseksi. Tämä on siis osasyy huonoon joukkuee kasaamiseen. RD:n vaikutusmahdollisuudet tässä ovat rajalliset, koska Mikki voi aina sanoa että "joojoo, mutta ei oo rahaa". Toisaalta samaan aikaan on penkin taakse ja toimistolle palkattu lisää väkeä (ja sitten vielä vähän lisää).
RD:stä riippumattomista (hänen aikaansa ennen tehdyistä) harjoittelua ja joukkueen kasaamista koskevista virheistä johtuen on helppo antaa aikamoinen synninpäästö RD:lle. Ei kukaan pysty takomaan paskasta terästä, ei edes Midas (eikös se ollu Jortikan liikanimi ;D). Saamari kun siitä Hirvosesta (ja hänen nimettömistä edeltäjistään) olisi aikanaan tehty hyvissä ajoin isot ratkaisut. "Köyhän ei kannata ostaa halpaa" pätee myös Tapparan resursseilla varustettuun jääkiekkojoukkueen valmentamiseen. Noh, tämä asia on korjaantumaan päin, toisaalta ei vaan kovinkaan paljoa lämmitä vielä tällä kaudella, jota on minimissään 26 otelua lusittavana.
-
Tämä joukkueen kasaaminen lähtee tietysti resursseista, joita syö pari (yli-) pitkää ja ainakin toisen osalta aivan ansaitsemattoman kovaa sopimusta. Ei jää riittävästi jaettavaa, pelimerkkejä pelimiesten hankkimiseksi. Tämä on siis osasyy huonoon joukkuee kasaamiseen.
Kapteenimme ylikalliin sopimuksen taakse ei voi täysin mennä, koska tällä kaudella on tullut hankintapuolella todella heikolla prosentilla onnistumisia, mistä osoituksena on ollut pukukopin ovien tiuha heilunta. Ulkomaalaisten osalta ei voi varsinkaan antaa kuin hylätyn arvosanan ja jos näiden osalta on käytetty jotain ulkopuolista tarkkailijaa apuna, tämän palvelukset kannattaa unohtaa heti. Onneksi nimenomaan pelaajatarkkailun puolelle on herätty hankkimaan vahvistusta.
RD ei kerää tyylipisteitä ja on kuitenkin ottanut "Kovalaisen Heikin Lotuksella" päänahkoja "ferrareistakin". Peli näyttää enemmänkin selviytymistaistelulta kuin miltään muulta, mutta pisteet ratkaisevat. Nyt ollaan kuitenkin vielä hyvissä asemissa säälipleijaripaikkaan nähden ja ehkäpä Sasha jr:n paluu sekä viime otteluista saatujen pisteiden tuoma itseluottamus siivittää joukkueen sellaiseen kevätvireeseen, että 10. sija pystytään ottamaan.
Tämä kausi on toivottavasti päätös vuosien mittaiselle valmennuksen merkityksen aliarvioinnin aikakaudelle.
-
Lainaus toisesta ketjusta:
Se, millaista pelitapaa Rautakorpi jatkossa ajaa sisään ja millaisia pelaajia tyylinsä toteuttajiksi kelpuuttaa, on erittäin mielenkiintoinen kysymys, mutta kuuluu luonnollisesti johonkin toiseen ketjuun.
Kun Rautakorpi on nyt liiton hommissa kiertänyt seuroja kertomassa ja opettamassa "Meidän peliä", olisi melko kummallista, jos hänen Tapparan organisaatioon tuomansa pelityyli olisi jotain täysin erilaista. Eiköhän pelityyli painota vahvaa kiekollisuutta menemättä kuitenkaan KalPan tyylisesti yli.
Tämän hetkisen kokoonpanon riittävyydestä ensi kauden pelityyliin on vaikea sanoa. Iso osa pelaajista ei ole niin huonoja kuin heidän otteensa tällä kaudella ovat näyttäneet. Onneksi täällä voi spekuloida vapaasti ilman, että tarvitsee tehdä päätöksiä. Luotto Rautakorven asiantuntemukseen on ainakin minulla vankkumaton, joten oikeat ratkaisut pelaajiston suhteen tehdään varmasti, talouden rajoissa tietenkin.
-
Kun Rautakorpi on nyt liiton hommissa kiertänyt seuroja kertomassa ja opettamassa "Meidän peliä", olisi melko kummallista, jos hänen Tapparan organisaatioon tuomansa pelityyli olisi jotain täysin erilaista.
Niille jotka eivät radio957:n VIP haastatteluissa taannoin Jukka Rautakorven haastattelua kuulleet, niin selvennyksenä :
"meidän peli" ei ole mikään pelitapa, eikä pelityyli.
Tainnut nyt mennä Börjellä puurot ja vellit sekaisin, tosin onhan tuo "meidän peli" hiukan harhaanjohtava ilmaisu, ainakin joidenkin mielestä.
Eihän siinä nyt olisi järjen hiventäkään, että Suomessa joka ikinen joukkue pelaisi tismalleen samalla sapluunalla.
UGH olen puhunut :)
-
Turkkkkulaiset ovatkin varmaan treenanneet kesällä järkevämmin kuin Tappara. Sen verran jäykältä on jalka näyttänyt peleissä, että aika maximaalisen suorituksen RD on irti saanut noin huonosti treenatusta porukasta.
Menee nyt hiukan ohi aiheen, mutta varmaan aika moni odotti, että joulutauolla Dufva luisteluttaa porukkaa 1,5 viikkoa pitkin kaukaloa ja ajaa pelikuvioita selkäytimiin. Sen sijaan kokenut valmentaja TV-kommentaattoreiden mukaan antoi porukalle peräti 9 päivää lomaa, höystettynä vapailla aamujäillä. Tämä oli hyvin mielenkiintoinen veto - esimerkiksi kun Suikkanen tuli kesken kauden TPS:n puikkoihin, hän lisäsi ensimmäiselle tauolle suuniteltuja harjoitusmääriä 50%, jotta saa pelitapansa ajettua sisään. Ja sehän kannatti.
Olivatko pelaajat siis ylirasittuneita joulutauolle tultaessa, että näin äärimmäinen palauttelu oli paras vaihtoehto? Hirvonenhan kehui kuinka rajoja on haettu ja osin menty ylikin.
-
(Modet heittäköön oikeampaan ketjuun, jos sellaisen keksivät)
Yleisesti koko seuran pelitapa ja pelaajatilanne ei vaikuta kovin hyvältä. Rautakorven mainostama "meidän pelitapa" ja junioreiden huomioiminen tulee tarpeeseen.
Noin 60 vuonna 1997 syntynyttä ikäkautensa huippujääkiekkoilijaa valittu Pohjolaleirille, mukana yksi Tapparasta ja 6 ilveksestä. Ei mene hyvin ei... :-X Onnea Artulle valinnasta!
http://www.leijonat.fi/index.php?option=com_content&view=article&id=4945&catid=52 (http://www.leijonat.fi/index.php?option=com_content&view=article&id=4945&catid=52)
Onneksi on kolme KooKoosta, tuosta Tapparan pelaajapankista. ;)
-
Olivatko pelaajat siis ylirasittuneita joulutauolle tultaessa, että näin äärimmäinen palauttelu oli paras vaihtoehto? Hirvonenhan kehui kuinka rajoja on haettu ja osin menty ylikin.
Tämä vaikuttaisi varsin todennäköiseltä. Tapparahan on ollut liigan hitain joukkue ensimmäisesti kiekon pudotuksesta lähtien. Jos kesällä olisi harjoiteltu kevyesti niin luulisi että ainakin alkukaudella jalka olisi liikkunut kait varsin mukavasti. Ja kuten monet ovat huomanneet niin kauden aikana ulkopuolelta mukaan tulleet ovat olleet selkeästi terävämpiä kuin Hirvosen kesätreeneissä mukana olleet. Luulisi että jengille olisi tehty jollain tauolla testit, että missä mennään.
-
Noin 60 vuonna 1997 syntynyttä ikäkautensa huippujääkiekkoilijaa valittu Pohjolaleirille, mukana yksi Tapparasta ja 6 ilveksestä. Ei mene hyvin ei... :-X Onnea Artulle valinnasta!
Viime vuonna 96-syntyneiden joukosta Tapparasta valittiin kuusi (eniten liigaseuroista) ja Ilveksestä kaksi. Tapparan junnupuolen pelaajatuotanto on romahtanut vuodessa?
-
Sihvoselta mahdollisesti selitys paikallispelien yleisökatoon
"Kun nämä kaksi joukkuetta pelaavat siellä Hakametsässä keskenään, niin se on heikointa jääkiekkoa mitä tällä hetkellä Suomessa pelataan."
Näytteen perusteella lausunto on totta. Mutta eihän asiat oikeasti näin huonosti ole. Eihän?
UL: Tampereen jääkiekkoperintö tärvelty - "Häpeällistä" (http://www.urheilulehti.fi/jaakiekko/tampereen-jaakiekkoperinto-tarvelty-hapeallista)
-
Eikös Sihvonen vähän aikaa sitten kehottanu Tapparaa siirtyymään välimallin joukkueesta pystysuunnan kiekkoon? Tapparan kohdalta olisi pitänyt saada jokin parempi video ja näyte, koska mielestäni Saravo toimi aivan oikein tuossa toimittaessa kiekon päätyyn, suurimman pelillisen virheen teki tietysti Ilves ja pelaajat.
Se on tosiaan häpeällistä kuinka Tampereen seurat on ajettu tuohon pisteeseen että peli on SM-Liigan huonotasoisinta.
-
Jokaisesta ottelusta löytyy yksittäisiä esimerkkejä melkein mihin tarkoitukseen vain eikä niistä jokaista voi yleistää. On tuossa kuitenkin totuutta enemmän kuin siemeneksi. Tapparan murheenkryyni on ennen kaikkea keskialueen ja vastustajan sinisen ylittäminen, joka on ollut pääosan kaudesta pelkkää painajaista. Satuin lauantaina Isoonmäkeen Ässät–Pelicans-matsiin. Sitä katsellessa tuli mieleen kerran jos toisenkin, miten järkyttävästi Tapparan peli eroaa hyvistä joukkueista.
-
Eilinen Blues peli oli kuin aiempi Tappara- Saipa peli: SM-liigan huonoimmat joukkueet vastakkain. Bluesin peliä kun katsoi, niin ei ole ihme, että heidän kotipeleissään ei porukka käy. Heillä kuitenkin oli selkeitä ja varmoja tapoja saada kiekko pois omista (kun Tappara ei edes karvannut...). Samoin päästiin Tapparaa kontrollodummin hyökkäysalueelle. Tasoero Tapparaan ei ole iso, vaikka sarjataulukossa eroa on.
Tapparalla taas kiekko kulmaan ja kaikki (tai ainakin 4) vaihtoon. Ajoitukset huonommat kuin Tapparan E-junnuilla. Tuli mieleen, että koska Tappara on aiheuttanut paitsion hyökkäyspäässä siksi, kun Tappara-pelaaja lähtee liian kärkkäästi hakemaan rännikiekkoa? Ei tällä kaudella? Kaikki paitsiot on tullut siitä kun kiekollinen tekee jonkun älykääpiöstopin tai -kurvauksen ennen hyökkäyssinistä.
Luulisi wanna-be-valmentajana, että hyökkäykseen saataisiin parit peruskuviot tai ajotukset toimimaan. Ylivoimassa on valoa tunnelin päässä, mutta taitaa pelit loppua ennen kuin se saadaan edes kohtuulliseksi.
-
Olen nyt seurannut hiukan enemmän Kovasen peliä joka muuten on melkolailla ainoa Tappara pakki joka pystyy jonkinlaiseen kiekolliseen peliin.Aika usein Kovanen lähtee avaamaan Tapparan hyökkäystä omasta päästä ja katsoo,katsoo ja katsoo minne antaa syötön,mutta mihinkäs sitä voi antaa kun jokainen hyökkääjä juoksee kohti vastustajan sinistä karkuun eikä kukaan tee itseään tarjottavaksi.Tulos on usein se että Kovanen kuljettaa kiekon yli keskiviivan ja roikottaa sen vastustajan päätyyn,jossa useimmiten on vastustaja ensimmäisenä.Vain aniharvoin Tappara voittaa näitä päätykiekkoja.
Toinen mitä olen seurannut on Tapparan yv peli,joka on muuten niin helppoa vastustajan lukea kun olla ja voi.Usein Barkov pitää kiekkoa hyökkäysalueen oikealla puolella vähän sinisestä eteenpäin syötellen oikean puolen pakin ja hyökkäysalueen kulmassa olevan hyökkääjän kanssa.Yksi variaatio on se että Barkov hakee lähes aina Erkinjunttia poikkisyötöllä läpi vastustajan av nelikon,joka yrittää hiipiä vastustajan maalin vasemmalle kulmalle ja laukoa,mutta tämän vastustaja lukee helposti pois.Toinen on se että Barkov hakee siihen etukulmalle syöttöä esim.Ahtolalle joka onnistui ilvestä vastaan tässä kuviossa.Samoin ainakin Peltola on tehnyt tälläisen maalin.Harvemmin tämäkään onnistuu.Onhan vielä kolmaskin vaihtoehto eli pelataan kiekko viivaan,mutta eihän siellä ole ketään joka kiekon saisi maalille saakka toimitettua.Muutenkin kiekko ja miehet liikkuvat aivan liian hitaasti.Siinä ne useimmiten toistuvat Tapparan yv kuviot,siis jos ollaan saatu kiekko vastustajan päätyyn ja voitettu rännikiekko.
-
Silmääni osunut maalivideoita katsellessa muutama seikka. Joukkue hyökkää rintamana. Välillä jopa neljän miehen rintamana. Näyttää niin eriltä, kuin edellisen kauden tappara hyökkäykset. Mistä mahtaa syntyä tuollaiset rintamahyökkäykset? Kiekonriistoista ja yhteisestä samansuuntaisesta liikkeestä? Silti toistaiseksi ei ole tullut omiin vastahyökkäysmaaleja. Näyttää erittäin hyvältä. :)
-
Tämä nyt ei välttämättä ole mikään pelikirja-asia, mutta minua ihmetyttää Tapparan vaisu tai oikeastaan olematon karvauspelaaminen hyökkäyspäässä. Sekä KalPa- että Blues -matseissa viisikko ryhmittäytyi keskialueen trappiin välittömästi aina kun kiekko menetettiin. Kertaakaan ei yritetty karvata sitä takaisin pois heti hyökkäysalueella.
Tällä tavalla pelistä katoaa intensiteetti ja pelaajat näyttävät hitailta. Samalla pelaajat eivät ikään kuin pääse peliin sisälle, kun koko ajan vain tukitaan keskialuetta. Ymmärrän, ettei voi koko ajan karvata kovaa ylhäältä, mutta voisi sitä kai edes jonkin verran tehdä. Esimerkiksi Blues-pakeilla ei ollut hädänpäivää kiekon kanssa, kun kukaan ei edes häirinnyt pelinrakentelua.
Eikä siinä mitään, jos se keskialueen viisikko olisi niin tiivis, ettei vastustaja pääsisi siitä läpi muilla kuin päätykiekoilla. Nyt kuitenkin Blues paineli helposti ihan syöttelemällä hyökkäysalueelle. Tuon puolustavan viisikon etäisyydet ja reagointi eivät siis ole täysin kunnossa.
Tuollainen pelitapa voisi soveltua joiltain osin vieraspeleihin, mutta kotona pitäisi paljon aloitteellisempi. Kotiyleisönkin saisi paremmin mukaan, kun tulisi taklauksia ja vastustajaan iskettäisiin kiinni korkealta.
-
Tämä nyt ei välttämättä ole mikään pelikirja-asia, mutta minua ihmetyttää Tapparan vaisu tai oikeastaan olematon karvauspelaaminen hyökkäyspäässä. Sekä KalPa- että Blues -matseissa viisikko ryhmittäytyi keskialueen trappiin välittömästi aina kun kiekko menetettiin. Kertaakaan ei yritetty karvata sitä takaisin pois heti hyökkäysalueella.
Tällä tavalla pelistä katoaa intensiteetti ja pelaajat näyttävät hitailta. Samalla pelaajat eivät ikään kuin pääse peliin sisälle, kun koko ajan vain tukitaan keskialuetta. Ymmärrän, ettei voi koko ajan karvata kovaa ylhäältä, mutta voisi sitä kai edes jonkin verran tehdä. Esimerkiksi Blues-pakeilla ei ollut hädänpäivää kiekon kanssa, kun kukaan ei edes häirinnyt pelinrakentelua.
Eikä siinä mitään, jos se keskialueen viisikko olisi niin tiivis, ettei vastustaja pääsisi siitä läpi muilla kuin päätykiekoilla. Nyt kuitenkin Blues paineli helposti ihan syöttelemällä hyökkäysalueelle. Tuon puolustavan viisikon etäisyydet ja reagointi eivät siis ole täysin kunnossa.
Tuollainen pelitapa voisi soveltua joiltain osin vieraspeleihin, mutta kotona pitäisi paljon aloitteellisempi. Kotiyleisönkin saisi paremmin mukaan, kun tulisi taklauksia ja vastustajaan iskettäisiin kiinni korkealta.
Sama pisti silmään. Kärkikarvaaja oli maksimissaan B-pisteiden välissä, josta suosiolla peruutteli puoleen kenttään, jossa oli pari omaa odottamassa. Tuollaisista hyökkäyksistä vastustaja ei edes pitkää saa aikaan, kun tilaa annetaan nousemiseen. Sama systeemi oli Kalpa-pelissäkin.
-
Itsekin ihmettelin karvaamisen tasoa.
Kuulopuheiden mukaan JYP oli kotonaan karvannut voimakkaasti ja vienyt sillä Kalpan avaimet lähes kokonaan pois.
Kyllä kotikentälle kuuluisi hieman aggressiivisempi peliote.
Harjoitellaankohan tässä nyt vain peruspeli kuntoon ja sitten aloitetaan miettimään eri karvausvariaatioita jne.
-
Petteri Nummelin: http://yle.fi/urheilu/tappara_on_euroopan_paras_keskialueen_sumputtaja/6343748
-
Mun mielestä nykypäivän jääkiekkoon ja nimenomaan sm-liigaan sopiva pelitapa olisi aktiivinen ja nopea eli mennään vastustajan iholle, häiritään vastustajan kiekollista peliä, viedään vastustajalta aika ja tila pois. Pelin rakentelu ja maalipaikat pitäisi perustua nopeisiin avauksiin ja ylivoimahyökkäyksiin. Tällä hetkellä Tapparan pelitapa on kaikkea muuta kuin tuota edellä mainittua. Peli on liian suunnitelmallista ja virkamiesmäistä siihen, että pelaajilla peli tulisi selkärangasta. Ihan kuin jääkiekko olisi jotain yliopistotiedettä, jota pelataan ammattikouluporukalla...
Nykypäivänä myös joukkueiden tasoerot ovat niin marginaalisia, että tasaviisikoin pelataan tasuria ja ylivoiman/alivoiman -tehokkuudet ratkaisevat pelit. Kaikkihan tietää miten Tapparan erikoistilannepelaaminen on tällä kaudella mennyt.
Ei hyvältä näytä, mutta toivon olevani väärässä. Itse käyn peleissä ja kannustan joukkuetta viimeiseen saumaan asti. Sitten joskus keväämmällä jos/kun playoff -paikka karkaa tavoittamattomiin, niin ei muakaan enää kiinnosta. Siihen asti usko säilyy...
-
Mun mielestä nykypäivän jääkiekkoon ja nimenomaan sm-liigaan sopiva pelitapa olisi aktiivinen ja nopea eli mennään vastustajan iholle, häiritään vastustajan kiekollista peliä, viedään vastustajalta aika ja tila pois. Pelin rakentelu ja maalipaikat pitäisi perustua nopeisiin avauksiin ja ylivoimahyökkäyksiin.
JUST NÄIN ja näin pelaaville me on hävitty.
-
Europelit oli nimenomaan Tapparalta nopeaa suunnanmuutospeliä ja takakarvausta joka jätkä tiesi mitä tehdä.
Tuntuu että jätkillä on paikat aivan jumissa päätä myöten.Kun jalat ei toimi päässä pätkii ja kun päässä pätkii kädet ei toimi.
-
Vanhan väitteen mukaan "aina kannattaa laukoa" mutta Tapparan tämän kauden esitykset kyseenalaistavat tämän väitteen.
Viimeisellä neljänneksellä Tappara on laukonut noin 30% vähemmän kuin alkukaudella (eikä se taatusti ole sattumaa) mutta pärjännyt paljon paremmin.
Väitän että parempi menestyminen johtuu suureksi osaksi/ainakin osittain vähentyneestä laukomisesta.
Tappara pyrkii hallitsemaan kiekkoa ja luomaan maalipaikan paremmalle maalintekoalueelle joten joukkue ei lauo niin herkästi huonommista paikoista.
Pakkien laukausten onnistumisprosentti on yleensä 2-3% ja tieteellisen maalintekoanalyysin (Raimo Mikkola: Maalinteko) mukaan onnistumismahdollisuus on noin 2% jos lauotaan läheltä siniviivaa tai erittäin pienestä kulmasta.
Nykyaikaiseen peliin kuuluu pakollisena riittävän tiivis viisikkopelaaminen joten maalin lähellä ei voi olla kovin paljon joukkuekavereita jatkotilanteita varten tällaisissa laukauksissa joten kiekko todennäköisesti menetetään vastustajalle.
Maalivahdit myös harvemmin sulkevat laukauksia kun ne tulevat vähemmän vaarallisista paikoista joten ei päästä myöskään kiekonhallinnan kannalta tasatilanteeseen (uuteen aloitukseen).
Joukkue ei myöskään ole niin hyvissä asemassa karvaamaan kiekkoa takaisin kuin jos lauottaisiin vaarallisimmalta maalintekoalueelta (B-pisteiden alapuolelta ja laukaisukulma>45 astetta).
Oletetaan että Tappara laukoo huonosta paikasta (onnistumistodennäköisyys 2%) ja vastustaja saa kiekon 90%:n todennäköisyydellä ja 70%:n todennäköisyydellä vastustaja pääsee Tapparan karvauksen läpi ja luo keskitason maalipaikan.
Tällä kaudella laukauksista on mennyt maaliin keskimäärin 5,3% joten tämän teorian mukaan Tappara tekee huonosta paikasta lähteneellä laukauksella maalin 2%:n todennäköisyydellä ja vastustaja siitä seuranneesta hyökkäyksestä maalin 3,3%:n todennäköisyydellä.
-
Tapparan viime vuosien "pelitapa" muuttui 1.5.2012 alkaen, kun JR astui jälleen kerran puikkoihin - senhän me kaikki tiedämme, vaikkei sitä mitenkään todistaisikaan.
Nyt kuitenkin näyttää siltä, että löysin oikeinkin sopivan todisteen sirpaleen tälle sinänsä turhalle "tutkimukselle" (eli pohdinnalle siitä, onko se pelitapa muuttunut vai ei).
"Ei vedellä mistä sattuu ja miten sattuu - vaan päätetään hyökkäykset laadukkaisiin laukaisupaikkoihin ja laadukkaisiin laukauksiin!" Kuullostaako tutulta?
Monissa peleissä olen katsellut vastustajan peliä ja ihaillut Tapparan puolustusksessa (niin, juuri siinä tälläkin palstalla helvetisti parjatussa puolustuksessa), että vastustaja ei pääse oikein mestoille vaan Tapparan viisikko ajaa vastustajan kuusikkoon.
Katsokaapa esimerkinomaisesti edellisen Lukko-Tappara -ottelun laukaisukarttaa ... (linkki)
http://sjlrap01.lahtis-enterprises.com/statistics/hockey/rt_event_frame.php?GAMEID=37878&LANG=FI&TYPE=8&SEASON=2013&SHOW=2
1) Myöntänette, että Tapparan ja Lukon laukaisukartalla on jo ensivilkaisun jälkeen eroa kuin yöllä ja päivällä. Ei Lukonkaan kartta aivan surkea ole, mutta koska Tapparan kuvio on noin tiivis, kontrasti on valtava.
2) Tapparan maalit, maalivahdin (Vehasen) torjumat, ohi maalin vedetyt ja (Lukon) pelaajien torjumat = yhteensä 50 laukausta. Näistä kokonainen YKSI on tullut muualta, kuin parhaasta maalintekosektorista (Koskiranta kolmannessa erässä Vehasesta katsottuna vasemmalta puolelta).
3) Tappara ei vedellyt käytännössä lainkaan siniviivasta (koska se on Petelle aika turhaa), vaan laukaukset on vedelty aina pari potkua lähempää. Tässä kontrasti Lukkoon on erityisen suuri.
4) Noin tusinasta Vehasen "sylistä" vedetystä laukauksesta käytännössä puolet on Koskirannan käsialaa. Korkea hatunnosto siitä, että Jarno pelaa noin selvästi maalia kohti ja menee sinne hakattavaksi. Jos haluat pizzaa, mene pizzalle ja jos haluat maalin jne.
5) Pari yleistä johtopäätöstä samoista kartoista: Kuvioita verratessa Tapparan olisi pitänyt ottaa tästä kolme pistettä, ei kahta puhettakaan. Tällaisille maalivahdeille ei tehdä maaleja mistä tahansa; kauimpaa tehty maali oli Mäntylän yv-maali, eikä sekään aivan paskoilta mestoilta. Jatkoajalla Tappara on hakenut selvästi aktiivisemmin ratkaisua, Lukolla vain yksi onneton laukaus viidessä minuutissa ja sekin helvetin kaukaa.
Tällaista, pistäkää ajtuksia tulemaan ...
-
"Ei vedellä mistä sattuu ja miten sattuu - vaan päätetään hyökkäykset laadukkaisiin laukaisupaikkoihin ja laadukkaisiin laukauksiin!" Kuullostaako tutulta?
Tämä on kaiken ydin. Laukomisen määrää on sinänsä helppo lisätä, mutta laadun parantaminen kertoo hyvyydestä ja johdattaa helpommin menestyksen tielle. Paremmalla laadulla pystytään myös soveltamaan ja muokkaamaan omaa peliä enemmän ja käyttämään paremmin yksilöiden vahvuuksia, koska silloin suurin energia ei mene siihen, että pyrittäisiin laukomaan niin paljon kuin ehditään.
Klippaan havainnollistamisen vuoksi Numeroille todistettu/ennustettu-ketjusta tähän aihepiiriin kiinteimmin liittyvät taulukot Tapparan suoriutumisesta tällä kaudella viime maajoukkuetaukoon saakka.
Kaikki laukaukset jaksottain:
Keskiarvot Keskihajonnat
0-16 50,4 0-16 10
17-33 47,6 17-33 9,6
34-49 36,4 34-49 7,4
Alkukaudella lauottiin enemmän, mutta tulokset olivat kehnompia. Loppua kohden on lauottu selväsitikin vähemmän, mutta ollaan noustu sarjataulukossa ja samalla jaksosta toiseen tehty kuitenkin tasaisesti maaleja - jaksottain 43-49-43.
Laukaustarkkuudet jaksottain:
Keskiarvot Keskihajonnat
0-16 62,0 0-16 6,7
17-33 66,0 17-33 7,9
34-49 65,7 34-49 7,9
Alkukauteen verraten on loppukautta kohden lauottu laadukkaammin ja tarkemmin. Lauotaan siis vähemmän ohi tai päin vastustajaa.
Erikseen puolustajien ja hyökkääjien laukaustarkkuudet:
0-16 17-33 34-49
Puolustajat 50,6 61,9 56,9
Hyökkääjät 69,9 70,3 72,2
Puolustajat laukoivat huonosti alkukaudella ja se heikensi osaltaan Tapparan peliä. Hyökkääjät ovat parantaneet tarkkuuttaan loppukautta kohden ja hyökkääjien parempi tarkkuus korostuu enemmän, koska lauotaan lähempää maalia.
Laukausta per maali:
0-16 18,8
17-32 16,5
33-49 13,5
Tulostaululle pääsemiseen on vaadittu kauden loppua kohden vähemmän yrityksiä, mikä vähentää hyökkäyspainetta ja helpottaa kokonaispelaamista sekä pystytään paremmin toteuttamaan juuri sitä peliä, mitä itse halutaan.
Jääräpäisyys on valmentajalle joskus hyve ja joskus potkujen aihe - nyt se voidaan laskea hyveeksi. Usko pelin kehittymiseen on tuottanut tulosta samalla kun yksilöt ovat kehittyneet pelitapaan ja onnistuneet paremmin. Peliä edistävät ratkaisut syntyvät pienemmällä miettimisellä ja täten tulosta on helpompi tehdä, koska peli on nopeampaa ja laadukkaammille paikoille päästään helpommin. Ei tyydytä laukomaan sieltä mistä ehditään vaan päästään laukomaan sieltä, mistä tahdotaan.
-
Vain TOSIFANI jaksaa onkia tuollaisia tilastoja. Ei voi muuta kuin hattua nostaa ja en tarkoita sillä Jani Niemistä :D
-
Mua on vaivannut yksi asia jääkiekon pelikirjassa jo pitkään ja Jokerit-Tappara peli toi sen asian hyvin esiin kun Tappara oli kovan karvauksen johdosta ongelmissa. Tämähän ei ongelmaa ratkaise mutta pieneltä osalta voi olla avuksi.
En ole ikinä ymmärtänyt, miksi laiturit "nojaavat" laitoihin hyökkäyksiin lähdöissä. Jollain tapaa ymmärrän pelin levitysen ja tilan voittamisen vastustajan pakilta rännipurku tilanteissa. Itse ajattelisin, että laiturille parempi paikka olisi noin metri laidasta ulospäin.
Vähan plussia ja miinuksia "selkä laitaa vasten" vs "metri laidasta"
Metri laidasta
+perusluisteluasento, parempi mahdollisuus liikkua joka suuntaan
+rännikiekkoihin tila voitetaan aina vihulaisen pakkiin nähden ja kaverilla ei ole liikkeen suomaa etua laituriin kun laiturikin on liikkeessä.
+avauksissa laiturin purku/peli mahdollisuudet tuplaantuu (laita auki ja keskusta). Vastustajan pakin on vaikea pelata laituria vastaan kun nyt pakin ei tarvitse kuin ajaa laitaa pitkin päin ja laiturin ainoa syöttösuunta on keskelle, joka on aina riskisyöttö kovassa paineessa.
-peli kapenee hiukan
Onkohan minun ajatuksissa mitään järkeä?
-
Perjantain Iltalehdessä juttua Rautakorven metodeista http://www.iltalehti.fi/smliiga/2013110817698988_sm.shtml
-
Jotenkin alkaa hahmottumaan Tapparan tämän kauden peli-idea, mutta hyökkäyspelaaminen on vielä sellaista jonka punainen lanka ei ole itselleni täysin auennut. Eikä ilmeisesti osalle pelaajistakaan, tai sitten toteutus ontuu.
Tapparan perusilme tällä kaudella näyttäisi olevan astetta puolustavampi ja koko pelaaminen perustuu vahvasti keskialueen sulkemiseen trapilla. Karvaus kahdella syvälle on edelleen vaihtoehto, mutta sitä käytetään melko harvakseltaan ja lähinnä JMJ:n kentän toimesta.
Pakistossa on haettu tasaisesti hyvää kiekollista taitoa ja Tapparan hyökkäyksiin lähdöissä on sekä kiekkokontrollin (nk. meidän peli) elementtejä, mutta joukkue hakee myös nopeita vastaiskuja pystysuuntaan. Isoilla senttereillä (Plihal, Green) haetaan pakeille tukea kamppailupelaamiseen laidoissa ja ns. sota-alueella maalin edessä.
Hyökkäysalueella ajatus tuntuu olevan usein voittaa kulmapeli kiekollisena ja hakea syöttöä keskelle. Tämä toistuu usein jälleen Järvisen kentän pelissä ja ajoittain myös Malinen-Erkinjuntti kaksikolla, mutta vain Järvisen kentän sähäkkyys ja taito luo tällä hetkellä riittävän paljon tekopaikkoja. Puolustajia ei syystä tai toisesta saada pelattua vetopaikkaan kovinkaan usein, vaikka tulivoimaa kyllä löytyisi. Kulmien kautta pyörähtäminen tuntuu usein myös johtavan siihen, että hyökkäykset eivät suuntaudu maalille vaan tukahtuvat nurkkiin. Aivan oma lukunsa on sitten nelos ja kolmoskentän peli, jotka eivät kulmapelaamisiin läheskään niin hyvin pääse raskasjalkaisempien pelaajien johdosta.
Yksilötaidolla on tietysti iso merkitys ja juuri nyt näyttääkin siltä, että hyökkäyspelissä on kovin rajallisesti juonikkuutta muilla kuin Järvisen ketjulla. Toisaalta hyökkäyspelissä on aika vähän tässä vaiheessa kautta vielä havaittavissa kaavamaista säännönmukaisuuttakaan. Ketjut ovat koostumukseltaan hyvin erilaiset ja pelaavatkin siten kovin erilaista peliä. Tällä hetkellä tuntuu siltä ettei etukäteen hehkutettujen sähäköiden laitahyökkääjien potentiaalia saada vastahyökkäyksissä täysin hyödynnettyä (kiekkoa vauhtiin, yli- tai tasavoimaiseen hyökkäykseen) ja toisaalta tarjonta-syöttöpelaaminen hyökkäys siniviivalle on heikkous.
Materiaalissa on selkeät heikkoudet ja vahvuudet jotka pitää pystyä kevättä ajatellen hyödyntämään entistä paremmin. Senttereiden puutteellinen luovuus ja kiekollinen taito on kieltämättä iso haaste, mutta laitoja paremmin hyödyntämällä se olisi paremmin kompensoitavissa. Rautakorpi puheli ennen kautta, että tunne-elementtiä on saatava paremmin esiin, mutta pääpiirteittään varsin puolustusvoittoinen kiekoton pelaaminen ei kyllä tue tätä. Pikemminkin peli menee helposti hieman puuduttavaksi vääntämiseksi.
-
Hiljaista ollut tässä ketjussa, vaikka kentällä tapahtuu mielenkiintoisia.
Tappara on kevätkaudella vähitellen luopunut lähes kaikista kiekonhallinnan elementeistä ja juuri nähty HIFK-peli vedettiin äärimmilleen yksinkertaistetulla pystysuunnan jääkiekolla. Puolustaja kuskaa kiekon jalalla keskialueelle, jossa vaihtoehtoina on keskialueen ylittäminen syötöllä jompaan kumpaan laitaan hyökkäyssinisellä. Jos syöttökaistaa ei ole, pakki heittää kiekon päätyyn. Vanhanaikaista, erittäin yksinkertaista, "tyhmää" jääkiekkoa.
Tälläkin pelillä saadaan hyökkäystilanteita luotua ainakin heikompia joukkueita vastaan, koska joukkueessa on useita sähäköitä hyökkääjiä joiden liike ja taidot riittävät puskemaan kiekollisena viivasta yli (Juntti, JMJ, Palola, Kuusela..). HIFK-pelissä vain muutaman kerran käännyttiin takaisin omalle alueelle, jos vapaita pelaajia ei ole. "Meidän Pelissä" perusideahan on, että alivoimaisena ei hyökätä, vaan palautetaan ja rakennetaan uudestaan kunnes päästää vähintään tasavoimaiseen hyökkäystilanteeseen organisoidusti - pelivälineestä ei luovuta turhaan, koska kiekon ollessa omilla se ei ole vastustajalla.
Kiekoton pelaaminen on edelleen enemmän keskialueen sulkemista kuin korkealta prässäämistä. IFK pelissä muutaman kerran käytettiin korkealta karvausta. Tappara ei siis kuitenkaan pelaa viime vuosien JYPille tyypillisitä kiekkoa, jossa joukkuen on kiekollisena suoraviivainen ja kiekottomana erittäin aktiivinen karvaaja (ns. kolmioprässi).
Mistä moinen täyskäännös pelifilosofiassa? Niemisen Villestäkin on kommenttiensa perusteella tullut kiekkokontrollifani, mutta nyt siitä on luovuttu.
Arvaus: Kyseessä on jonkinlainen oppimisprosessi. Kuten tiedämme Bailenin syksyisestä haastattelusta, on JR pilkkonut runkosarjan viiteen osaan. Uskallan veikata, että olympiatauon tuoman harjoittelumahdollisuuden aikana pelitapaa palautetaan kiekollisempaan suuntaan ja "Meidän Pelin" elementit palaavat Tapparan repertuaariin. Ei hallitsevana, kuten viime vuonna, mutta jossain määrin. Tämän jälkeen playoff-peleissä joukkue pystyy varioimaan pelaamistaan huomattavasti, jopa erästä toiseen (myös viime kauden tavaramerkkejä).
-
Todellakin tuosta kuskaamisesta ja tyhmästä pystysuunnan kiekosta on Sihvonen ja moni muu, oikea ammattilainen sanonut, että miksi ihmeessä Tappara on luopunut kiekkokont. ja pelaa nyt jotain viidakkoa?
Ennen kuin alkasin kirjoittamaan tätä, niin mietin, että aivan hyvin on tullut pisteitä tällä pystysuunnallakin.. Joku tämän päivän pelin aikaan heitti, että eikö erien aikana voisi jo muuttaa taktiikkaa tai tehdä jotain, kun puskettiin vain sekä painittiin - ei saatu paikkoja: vaikka Rautakorpi olikin eri mieltä; näki pelin hyvänä ja kiekkoa pidettiin 70-80%..
Mitkähän on mahtanut olla ne J.Rautakorven viisi osaa? Mitä' ne ovat, mitä ne pitää sisällä?
On mielestäni viisasta opetella eri variaatioita, mutta aivan että lähdetään opettelemaan ja pelaamaan seitsemää eri pelikirjaa; sitten pleijareissa pelataan kiinan pelikirjalla: luistele ja taklaa ilmat pihalle.. Vastustajat menevät kyllä sekaisin, mutta pahimmassa tapauksessa Jukka on haukannut liian riskin palan; ja sekoittaa kaikki pelaajat.. Olisiko sen takia, että J.Malinen on ajoittain ollut aivan kuutamolla.. Ja vastaavasti jotkut alussa unessa olleet, ovat heränneet, kun joillekin sopii joku pelikirja/tapa paremmin kuin muille..
Näkisin jotenkin enemmän sitä kiekkokont: ja parempia variaatioita miten murtaa vastustajan puolustus: hyökkäyksiin lähdöt.. tuntuu, että joskus vain kytätään minuutti - lähdetään hyökkäykseen, jossa rännikiekko hävitään: ei ole koko kentän ylhäältä paineistusta ja siitä johtuen vastustaja tulee hyökkäykseen.. Pelataan liian turvallista.. Ehkä tämäkin on ollut sitten pleijaria varten opettelua..
-
Sihvonenhan on sitä mieltä että yhdellä valitulla pelitavalla joko noustaan tai kaadutaan, ja kuten kaikki tietää Sihvosen mielestä kiekkokontrolli on se oikea tapa. Mutta omasta mielestä mestaruutta ei ole voitettu enää vähään aikaan nimenomaan jommalla kummalla tavalla vaan varsinkin pleijareissa on hallittava riittävästi molempia. Itse olen kanssa enemmän kiekkokontrollin puolella mutta hyvä toi pystysuunnanpainikin on opetella. Siks toisekseen se sujuu tällä hetkellä selvästi paremmin kun syyskaudella, syytä tietysti onkin.
Onhan tämmönen jatkuva miksailu vähän arveluttavaa mutta ilmeisesti Jukka ja kumppanit luottaa että pisteitä ropisee tasaisesti pelkällä rutiinilla ja näin on varaa kokeilla kaikenlaista. Kädet ristissä täytyy toivoa että pleijareissa pystytään sitten vastaamaan vastustajien variaatioihin.
Itse haluan uskoa että esimerkiksi Kärpät voi olla aika yllätyksetön loppujen lopuksi ja joku tiiviisti puolustava ja hyvin painimaan pystyvä jengi (Jokerit, Jyp) pystyy heidät puodottamaan
-
Sihvonenhan on sitä mieltä että yhdellä valitulla pelitavalla joko noustaan tai kaadutaan, ja kuten kaikki tietää Sihvosen mielestä kiekkokontrolli on se oikea tapa. Mutta omasta mielestä mestaruutta ei ole voitettu enää vähään aikaan nimenomaan jommalla kummalla tavalla vaan varsinkin pleijareissa on hallittava riittävästi molempia. Itse olen kanssa enemmän kiekkokontrollin puolella mutta hyvä toi pystysuunnanpainikin on opetella. Siks toisekseen se sujuu tällä hetkellä selvästi paremmin kun syyskaudella, syytä tietysti onkin.
Onhan tämmönen jatkuva miksailu vähän arveluttavaa mutta ilmeisesti Jukka ja kumppanit luottaa että pisteitä ropisee tasaisesti pelkällä rutiinilla ja näin on varaa kokeilla kaikenlaista. Kädet ristissä täytyy toivoa että pleijareissa pystytään sitten vastaamaan vastustajien variaatioihin.
Itse haluan uskoa että esimerkiksi Kärpät voi olla aika yllätyksetön loppujen lopuksi ja joku tiiviisti puolustava ja hyvin painimaan pystyvä jengi (Jokerit, Jyp) pystyy heidät puodottamaan
Kyllähän Sihvosenkin rikukasaan aurinko paistaa, koska kiekollinen joukkue tekee maalin todennäköisemmin kuin joukkue jolla kiekkoa ei ole ;D
Viimeaikaisia pelejä katsoneena on tunne, että Tappara ei montaakaan selkeää maalipaikkaa peleissä luo, mutta ei vastustajakaan. Mielestäni enemmän maalipaikkoja pitäisi Tapparalle runkosarjassa tulla, koska ne kuitenkin vähenee pelien koventuessa.
Mielenkiintoista nähdä miten yli- ja alivoimapelissä saadaan tehoja aikaan. Runkosarjassa ei kannata "paljastaa" kuvioita. Muistan erään kauden, kun Tapparan ylivoima analysoitiin IS:ssa ja sitten vastustajat osasi pelata yvn pois.
Kärppien roosteri on kyllä pelottavan kova ja toivottavasti saa vastaansa sekä Jokerit että JYPin.
-
Sihvonen perkaa Sotshin Leijonien pelitapaa hyvässä kirjoituksessaa. Tätä on hyvä rinnastaa Tapparan/Rautakorven tekemisiin ja sanomisiin:
http://blog.paf.com/petterisihvonen/2014/02/16/sotshi-osa-11-leijonat-vastaan-kanada-westerlund-versus-jalonen/
-
Entä Kärpät-Tappara peli
lainaus Sihvoselta:
Kärppien luvuissa huomio kiinnittyy viivelähtöjen isoon määrään. Niiden turvin Kärpät dominoi pelivälinettä ottelun vallanvälineenä tasaviisikoin. Tappara oli hieman alakynnessä viidellä viittä vastaan, mutta käänsi ottelun tasoihin erikoistilanneosaamisella ja kovalla luonteella ynnä lopulta voitoksi 4-3 rankkareilla.
"""Kärpät vei Meidän Pelin sikäli uusiin ulottuvuuksiin, että sillä oli käytössään uusia syöttösuuntia ja pelaajien asemointeja. Kärpät lähti innovatiivisesti Tapparan keskialueen 0-5-trapia vastaan niin kutsutusta ”Parikan ja Vainion toimistosta”. Valtteri Parikka pelaa nykyään Liigaa Ässissä, Juuso Vainio HPK:ssa. Heidän ”toimistonsa” käsite syntyi 2010 HPK:n B-junioreissa. ”Parikan ja Vainion toimisto” sijaitsee hieman oman siniviivan alla. Siitä on hyvä lähteä viivelähtöjä 0-5-trapeja vastaan."""
Siis tä, uusia syöttösuuntia :)
Innovatiivisesti kimppuun :):)
koko juttu siis myös>>http://blog.paf.com/petterisihvonen/2014/02/11/karpat-tappara-historian-parasta-runkosarjalatkaa/
-
Täällä osa kirjoittajista on ollut huolissaan Tapparan pystysuunnan jääkiekosta, mutta Sihvosen mukaan se on tyylipuhdasta Meidän peliä. Itse vierasta tuota termiä kun puhutaan Tapparasta, koska Rautakorpi on sanonut haastatteluissa ettei Meidän peli tarkoita hänen katsantokantansa mukaan mitään yksittäistä pelitapaa tai pelikirjaa. Termeistä viis, Sihvosen tilastointi kuitenkin osoittaa ettei Tapparasta ole tullut pelkkää pystysuunnan joukkuetta, vaan monipuolisesti eri tavoilla omista lähtevä joukkue. Tiedä sitten miksi jotkut täällä ovat kategorisoineet Tapparan pystysuunnan joukkueeksi, kun se ei sellainen missään tapauksessa ole. Ehkä viime kauden viivelähtöjen suuri määrä ja niiden vähentyminen tälle kaudella on aiheuttanut tällaisen johtopäätöksen?
-
Täällä osa kirjoittajista on ollut huolissaan Tapparan pystysuunnan jääkiekosta, mutta Sihvosen mukaan se on tyylipuhdasta Meidän peliä. Itse vierasta tuota termiä kun puhutaan Tapparasta, koska Rautakorpi on sanonut haastatteluissa ettei Meidän peli tarkoita hänen katsantokantansa mukaan mitään yksittäistä pelitapaa tai pelikirjaa. Termeistä viis, Sihvosen tilastointi kuitenkin osoittaa ettei Tapparasta ole tullut pelkkää pystysuunnan joukkuetta, vaan monipuolisesti eri tavoilla omista lähtevä joukkue. Tiedä sitten miksi jotkut täällä ovat kategorisoineet Tapparan pystysuunnan joukkueeksi, kun se ei sellainen missään tapauksessa ole. Ehkä viime kauden viivelähtöjen suuri määrä ja niiden vähentyminen tälle kaudella on aiheuttanut tällaisen johtopäätöksen?
Sihvoselle mikä vain on Meidän peliä niin kauan kuin voittoja tulee, on se sitten Pekka Virran aikaisen KalPan jätönjätönjättöä tai viime keväistä Ässä-kiekkoa. Sitten kun tappio tulee, syy on aina se, ettei valmentaja uskaltanut pysyä Meidän pelin tiellä - näin kävi muun muassa Tapparalle viime keväänä ja käy tänäkin keväänä, jollei kannua näy eikä kuulu. Sihvonen on jääkiekon asiantuntija, mutta tykkää trollaamisesta niin paljon, että jutut kannattaa käyttää vahvan suodattimen läpi.
Sihvonenkin tietää, että tämän kauden Tapparan peli on kaukana Meidän pelistä. Mielestäni se on sääli, mutta hyvin tämä on tähän asti toiminut. Luotan siis Rautakorpeen, jota pidän vielä kovempana asiantuntijana kuin vakavissaan olevaa Sihvosta.
-
Voisitko Axe Boobs kertoa sitten mitä se Meidän peli on mitä Tappara mielestäsi ei pelaa? Tai pelaako Tappara mielestäsi puhdasta pystysuunnan jääkiekkoa?
Sihvonen on usein ärsyttävä ja omahyväinen provokaattori, mutta en usko että nuo tilastot joukkueiden erilaisista hyökkäyksiinlähdöistä valehtelevat ainakaan kovin paljon. Olen ihmetellyt täällä kun jotkut puhuvat Tapparan hukanneen kaikki kiekkokontrollielementit pelistään, kun omat silmät kertovat pelejä seuratessa ihan muuta. Joinain iltoina Tappara kyllä on yrittänyt pelata nopeammin kuin toisina, mutta lasken sen enemmän kokeilujen piikkiin, niitä kun hyvin mennnyt runkosarja on sallinut tänä vuonna tehdä. Rautakorpi puhui jo syksyllä 2011 että tulevan kauden (12-13) Tappara pyrkii olemaan monipuolinen joukkue joka pelaa eri iltoina vähän erilaista kiekkoa, johon vastustajan ei ole niin helppo vastata omilla siirroillaan. Tätä ei kuitenkaan viime kaudella ollut niin paljon havaittavissa, ehkä vaikea alkukausi teki sen ettei kokeiluille oikein runkosarjassa ollut varaa. Nyt on eri tilanne ja mielestäni tällä kaudella on toteutunut tuo illasta toiseen varioituva Tappara, joka ei kuitenkaan missään nimessä ole hukannut pelistään kiekkokontrollielementtejä vaikka viivelähtöjä onkin vähennetty.
-
Voisitko Axe Boobs kertoa sitten mitä se Meidän peli on mitä Tappara mielestäsi ei pelaa? Tai pelaako Tappara mielestäsi puhdasta pystysuunnan jääkiekkoa?
Sihvonen on usein ärsyttävä ja omahyväinen provokaattori, mutta en usko että nuo tilastot joukkueiden erilaisista hyökkäyksiinlähdöistä valehtelevat ainakaan kovin paljon. Olen ihmetellyt täällä kun jotkut puhuvat Tapparan hukanneen kaikki kiekkokontrollielementit pelistään, kun omat silmät kertovat pelejä seuratessa ihan muuta. Joinain iltoina Tappara kyllä on yrittänyt pelata nopeammin kuin toisina, mutta lasken sen enemmän kokeilujen piikkiin, niitä kun hyvin mennnyt runkosarja on sallinut tänä vuonna tehdä. Rautakorpi puhui jo syksyllä 2011 että tulevan kauden (12-13) Tappara pyrkii olemaan monipuolinen joukkue joka pelaa eri iltoina vähän erilaista kiekkoa, johon vastustajan ei ole niin helppo vastata omilla siirroillaan. Tätä ei kuitenkaan viime kaudella ollut niin paljon havaittavissa, ehkä vaikea alkukausi teki sen ettei kokeiluille oikein runkosarjassa ollut varaa. Nyt on eri tilanne ja mielestäni tällä kaudella on toteutunut tuo illasta toiseen varioituva Tappara, joka ei kuitenkaan missään nimessä ole hukannut pelistään kiekkokontrollielementtejä vaikka viivelähtöjä onkin vähennetty.
Nuo luvut ovat sellaiset, että tulee väkisin mieleen että niitä on Tapparan osalta pyöristelty sopiviksi. Millään en usko Tapparan käyttäneen kahtatoista viivelähtöä Kärpät-ottelussa, mutta sehän selviää vain katsomalla pelin uudelleen. Saatanpa tehdä niin illalla.
Sihvonen muuten hokee joka yhteydessä, että optimaalinen viivelähtöjen määrä on seitsemän per erä. Tätä tunnusmerkkiä Tappara ei ainakaan täyttänyt, kun sai kasaan alle 60% tarvittamasta määrästä tuon kyseenalaisenkin tilaston mukaan.
-
Viivelähdötkö pelkästään ovat kiekkokontrollin ja/tai Meidän pelin mittari? Ja edelleen mitä se Meidän peli on, se pitäisi määritellä jotenkin täällä että siitä voidaan keskustella. Tai miksi Tapparan pitäisi pelata sitä?
Tämän kauden Tappara ei ole läheskään niin ennalta-arvattava kuin viime kauden viivelähtöjä viivelähtöjen perään viljellyt joukkue. Mä en oikein ymmärrä miksi sitä viime kautta haikaillaan niin paljon, mikä auktoriteetti on määrittänyt että vain ja ainoastaan viivelähtöjä pelaamalla on mahdollista päästä parhaaseen lopputulokseen. Kun kiekollisesti tämän kauden joukkue kuitenkin on ihan loistava eikä häviä siinä ehkä kuin Kärpille. Puolustusta on myös kauden mittaan vahvistettu yhä pelaavampaan suuntaan (Larsson, Kauppinen) nähdäkseni siksi että monella päävastustajalla taktiikkana on iskeä ylhäältä kiinni pakkeihin. Kun joukkue on täysin keskittynyt ja fyysisesti terävimmillään, uskon että nämä siirrot edesauttavat sitä että playoffeissa Tapparan puolustusta ja pelinrakentelua ei pystytä horjuttamaan yhtä hyvin kuin joissain runkosarjamatseissa.
-
Viivelähdötkö pelkästään ovat kiekkokontrollin ja/tai Meidän pelin mittari? Ja edelleen mitä se Meidän peli on, se pitäisi määritellä jotenkin täällä että siitä voidaan keskustella. Tai miksi Tapparan pitäisi pelata sitä?
Tämän kauden Tappara ei ole läheskään niin ennalta-arvattava kuin viime kauden viivelähtöjä viivelähtöjen perään viljellyt joukkue. Mä en oikein ymmärrä miksi sitä viime kautta haikaillaan niin paljon, mikä auktoriteetti on määrittänyt että vain ja ainoastaan viivelähtöjä pelaamalla on mahdollista päästä parhaaseen lopputulokseen. Kun kiekollisesti tämän kauden joukkue kuitenkin on ihan loistava eikä häviä siinä ehkä kuin Kärpille. Puolustusta on myös kauden mittaan vahvistettu yhä pelaavampaan suuntaan (Larsson, Kauppinen) nähdäkseni siksi että monella päävastustajalla taktiikkana on iskeä ylhäältä kiinni pakkeihin. Kun joukkue on täysin keskittynyt ja fyysisesti terävimmillään, uskon että nämä siirrot edesauttavat sitä että playoffeissa Tapparan puolustusta ja pelinrakentelua ei pystytä horjuttamaan yhtä hyvin kuin joissain runkosarjamatseissa.
Eivät voi minunkaan mielestä olla, kun Meidän pelissä kun lähdetään aina ensisijaisesti nopeasti. Toisaalta nämä pelitapakeskustelun airueet muun muassa ikiliikkuj... Jatkoajan pelitapakeskustelussa (http://keskustelu.jatkoaika.com/showthread.php?t=50044) korostavat noiden kiekkokontrollitekojen määrää Meidän pelin mittarina. Niin ja niin monta viivelähtöä ja sen verran palautuksia, ai että kun oli hienoa kiekkokontrollijääkiekkoa. Kaikki hyökkäykset kylläkin pysähtyivät vastustajan träppiin tai lipuivat pitkiksi kiekoiksi ja peli hävittiin, mutta se on analyytikolle toissijaista.
Itse ymmärrän Meidän pelin rintamahyökkäysten kautta: keskialue ylitetään suunnitellun näköisesti siten, että omia miehiä on mukana hyökkäyksessä vähintään sama määrä kuin vastustajiakin. Jos tässä ei onnistuta, on luultavasti tehty väärä valinta hyökkäykseen lähdettäessä. Kärppien peli on tässä suhteessa hienoa katseltavaa, Tapparan ei niinkään. Vaan kuten sanoin, myös Tapparan tyyli on toiminut sarjatalukon mukaan loistavasti, joten mielenkiinnolla jään katsomaan kuinka käy.
-
Ensinnäkin, kukaan ei tiedä Sihvosen otantaa Tapparan pelityylistä, onko se vain tuo Kärpät-peli, jossa Tappara käytti voimakasta hyökkäyksien rytmittämistä. Mielestäni hyökkääminen puolustusalueelta eteenpäin ei vieläkään ollut sitä perinteistä Meidän peliä eli kiekkokontrollipelaamista lyhytsyöttöpelin muodossa. En tiedä, miksi Sihvonen ei tätä havainnoinut. Keskustelua edistävämpää olisi puhua pystysuunnan pelaamisesta.
Meidän pelin perusluonne ei selviä täältä palstalta kenenkään toimesta, se täytyy kysyä sitä kehittäneiltä suoraan (esim. Rautakorvelta). Tosiasia on kuitenkin se, että tällä kaudella suurimmaksi osaksi Tappara ei ole ollut aloitteellinen peliä kohtaan siinä mielessä, kuin se kiekkokontrollilla ja perinteisillä Meidän pelin teeseillä ymmärretään. Peli oli puskemista ja rännikiekkoheittoja, joissa ei nähty kiekkokontrollia. Meidän peli pohjaa käsittääkseni siihen, että kun voittoon pyritään, ollaan peliä kohtaan aloitteellisia, mikä onnistuu parhaiten kiekkokontrollilla läpi kentän.
Meidän peli ei ideologisena terminä ole vielä mielestäni iskostunut suomalaiseen kiekkokeskusteluun siinä mielessä kuin se olisi ideologisena terminä ymmärrettävä, eli eri rytmisiä vaihtoehtoja eri tilanteisiin tilanteen mukaan. Se käsitetään helposti väärin ja siitä provosoidutaan helposti (ei jääkiekkoa tarvitse keksiä uudelleen jne.). Se ei ole pelkkä yksittäinen pelikirja, jossa on x määrä sivuja, vaan ennemmin suomalaista jääkiekkoa ("meitä") voittamisessa auttava peli-ideologia.
Edistääkö se sitten keskustelua, jos suurin osa joukkueista pystytään määrittämään Meidän peliä pelaavaksi? Termi Meidän peli liitetään turhan vahvastikin kiekkokontrollipelaamiseen, vaikka vaihtoehtona olisikin Meidän pelissä myös pystysuunnan peli - keskustelussa pitäisi nimenomaan osata jakaa termit mustavalkoiseksi kokonaisuuksiksi, joissa ääripäinä ovat kiekkokontrolli ja pystysuunta, joista lähdetään lähentymään. Tätä taustaa vasten olisi Tapparan osalta oikeampaa puhua hybridipelikirjasta, jossa yhdistetään kiekkokontrollia ja pystysuuntaa, pääpaino kuitenkin selvästi pystysuunnan puolella. Pystysuunnan pelaaminen lisäksi altistaa enemmän kamppailupelaamiselle kuin kliininen kiekkokontrollipelaaminen ja tämäkin on ollut Rautakorven mielessä, kun on maininnut viime kevään jäljiltä sen, että oman pelaamisen pitäisi tuottaa enemmän tunnetta oman pelin sisään.
-
Täällä osa kirjoittajista on ollut huolissaan Tapparan pystysuunnan jääkiekosta, mutta Sihvosen mukaan se on tyylipuhdasta Meidän peliä....Termeistä viis, Sihvosen tilastointi kuitenkin osoittaa ettei Tapparasta ole tullut pelkkää pystysuunnan joukkuetta, vaan monipuolisesti eri tavoilla omista lähtevä joukkue.
En katsonut Kärpät-peliä huolellisesti/kokonaan, mutta itselleni jäi siitä sellainen jälkimaku, että kritisoitua "pystypuskemista" nähtiin vähemmän kuin heikompia seuroja vastaan, ja peli oli lähempänä odotettua tyyliä.
Pelin jälkeen keskustelin lyhyesti erään oululaisen Kärppä-kannattajan kanssa, ja yllättäin hän puhui tismalleen samasta asiasta kuin me täällä: Hänen mukaan Kärpät oli pelannut yksipuolisen näköistä pystysuunnan puskemista heikompia joukkueita vastaan ja palasi niinikään normaalimpaan peliin kun vastassa oli Tappara.
En ole Kärppien pelejä nähnyt, mutta jos tuo pitää paikkansa niin Rautakorvella ja Marjamäellä tuntuu olevan samanlainen logiikka siinä miten tätä pitkää sarjaa viedään.
-
Sihvosesta, tai hänen mielipiteistään en juurikaan välitä, mutta kai hänellä sen verran tietotaitoa on, että osaa erilaiset pelitaktiikat lukea ja nimetä. Ja siitä tulikin mieleen, onko Sihvonen tällä kaudella U-Studioo tehny ensinkään, tai muuta vastaavaa?
Sen verran tuosta Tapparan pelitavasta haluisin tähän vielä nostaa esille, että sillon kun sitä moitin, ni niistä se on hieman muuttunutkin. Ehkä omissa ei pelata niin kliinisesti, mutta hyökkäyspelaaminen on viime aikoina tuntunu "raikkaammalta" ja pelit olleet hieman viihdyttävämpiä. Joku muu saa analysoida mistä johtuu, mutta tällainenkin pieni muutos oli ihan tervetullut :)
-
Jos on kiinnostunut jääkiekon teoreettisesta puolesta huipputasolla, kannattaa perehtyä P. Sihvosen syväluotaavaan pohdiskeluun Meidän Pelin eri tulkintatavoista: Pohdiskeleva lätkäessee: westerlundilaisuus versus jaloslaisuus (http://blog.paf.com/petterisihvonen/2014/02/27/pohdiskeleva-latkaessee-westerlundilaisuus-versus-jaloslaisuus/).
Sihvonen lähestyy pelin rytmittymiseen vaikuttavaa tematiikkaa pontimenaan Erkka Westerlundin YLEn Sotshi-kisastudiossa antama lausunto: ”Yksi painopisteistä oli pelin päättäminen. Hyökkäysten päätös rytmittää peliä enemmän kuin oman hyökkäyksen rytmittäminen.” Lähtökohta Sihvosen pohdintaan on siis se, että kummalla on tärkeämpi rooli oman joukkueen puolustusvalmiuden ja puolustuspelinopeuden kannalta: hyökkäyksen rytmittämisellä vai hyökkäyksen päättämisellä.
Sihvosen teksti on erittäin teoreettista, mutta se avaa hyvin näkökulmia vaikka Tapparaankin peilattavaksi. Tapparan puolustuspeliä keskialueella on kehuttu monelta suunnalta ja on usein myös kritisoitu, että Tapparassa hyökkäys jää puolustuksen varjoon. Kyse on mielestäni tuosta Sihvosenkin esiin nostamasta filosofisesta erosta (esimerkiksi Westerlundin ja J. Jalosen välillä maajoukkuetasolla) – itse muotoilisin filosofiaeron niin, että hyökkääkö joukkue jälleen puolustaakseen vai puolustaako joukkue jälleen hyökätäkseen. Tarkoitan tällä sanallisella muotoilulla sitä, että mihin ja missä suhteessa joukkue luottaa voiton tavoittelussa, eli valmistaudutaanko yksittäiseen otteluun millä hyökkäys- ja puolustuspelaamisen välisellä painotuksella.
Puolustamisen pitää totta kai olla kunnossa huipputasolla pärjätäkseen ja heikommin puolustavat joukkueet erottuvat joukosta. Tarkempana ja ottelukohtaisempana määrittelykysymyksenä esiin nousee se, että kuinka paljon puolustukselta annetaan ”ajatuspotentiaalia” hyökkäyspelin käyttöön vastassa olevan vastustajan puolustuspelaaminen huomioiden. Pelaajien hyvät hyökkäyspelaamista tukevat pelitaidot ja -kyvyt (fysiikka kokonaisuudessaan, luistelunopeus, syöttäminen, laukominen, kiekonkäsittely, peliäly ym.) yhdessä periaatteiltaan toimivan hyökkäyspelitavan kanssa tuottaa pelitavan sinnikkään jauhamisen myötä suurella todennäköisyydellä jossain vaiheessa tulosta, joko puhtaasti oman joukkueen oma-aloitteisen kiekollisen toiminnan tai vastustajan virheestä avautuvan tilanteen myötä. Edellä esitetty määrittelykysymys voidaan siis muotoilla myös niin, että lähteekö joukkue lähestymään hyökkäyspeliä oma-aloitteisuuteen vai vastaiskupelaamiseen enemmän luottaen, puolustuspelivalmiuden säilyessä riittävällä tasolla.
Yksinkertaistuksena nämä edellä esitetyt filosofiat voisi muotoilla seuraavasti: Joukkue, joka hyökkää jälleen puolustaakseen, ajattelee hoitavansa hyökkäämisen alta pois, jotta pääsee pelaamaan mahdollisimman laadukasta puolustuspeliä, eli estämään mahdollisimman tehokkaasti väistämättömästi jossain vaiheessa tulevat vastustajan hyökkäykset kiekon menetyksien jälkeen. Joukkue, joka puolustaa jälleen hyökätäkseen, ajattelee hoitavansa puolustuksen alta pois (jos nyt tällainen muotoilu sallitaan), jotta pääsee pelaamaan mahdollisimman laadukasta hyökkäyspeliä, eli rakentamaan hallitusti ja teoreettisesti mahdollisimman suurella onnistumisprosentilla hyökkäyksiä omalta puolustusalueelta vastustajan päätyyn asti.
***
Tappara kuuluu tällä kaudella enemmän tuohon kategoriaan, joka hyökkää jälleen puolustaakseen, eli peliä ajatellaan puolustuksen kautta. Tapparan pelissä on toki vivahteita ”puolustaa jälleen hyökätäkseen”-asenteesta, mutta se tuntuu rajoittuvan joidenkin pelien hyökkäyksiin lähtöihin. Tämän kauden sisällä on ollut nähtävissä eräänlainen oppimisprosessi aina syksyn ensimmäisistä ylinopean ja yhden hyökkäysrytmin peleistä Kärppiä vastaan nähtyihin kiekottelulla ja palauttelullakin käynnistettyihin hyökkäyksiin. Peliin on haettu pitkällä aikajänteellä tarkasteltuna variaatioita, esimerkiksi pelaamalla alkukaudella ”itsepäisen tyhmästi” oppimisen aikaansaamiseksi ja tammikuun puskeminenkin voidaan nähdä oppimisprosessiin kuuluvaksi. Kantavana ajatuksena Tapparan pelissä on kuitenkin ollut läpi kauden nähtävissä kamppailupelaamisen harjoittelu käytännössä ja pelaajamateriaalia on kauden edetessä vahvistettukin tältä osin. Tunnetta on pyritty hakemaan pelaamisen kautta eikä vain ns. katsomotunteen hakemisen (taklaukset ym.) kautta. Tapparan peliä on joissain yhteyksissä jopa moitittu siitä, ettei se viihdytä katsojia, mikä tosin lienee väistämätöntä, kun tuollainen prosessimainen pelitavan sisäänajo on käytössä.
Vastaiskupelaaminen on Tapparan pelissä kehittynyt loistavalle tasolle paljolti vahvan keskialueen ohjauspelin myötä. Peliä onnistutaan kääntämään keskialueen riistoista nopeasti ja vaarallisestikin vastustajan päätyä kohti, hyvin kiekkoa pienessä tilassa käsittelevien ja luisteluvoimaisten pelaajien avittamana. Ydinkysymys tässä trap-puolustukseen ja vastaiskuihin luottavassa ajattelutavassa on kuitenkin se, että riittääkö se loppuun asti? Tapparan hyökkäyspelaamisessa on toki ollut tällä kaudella variaatioita pystysuunnan puskemisesta kiekkokontrollin suuntaan, mutta ei se pelaaminen missään vaiheessa ole vain kliiniseen kiekotteluun perustunut. Tilan voittaminen on Tapparan pelissä kokonaisuudessaan noussut tilan tekemisen edelle ja pelaamisen varioiminen pelin sisällä on useassa pelissä ollut pois käytöstä.
Keskialueen hyökkäyspelissä on ollut kokonaisuudessaan vähemmän variaatioita ja siinä on luotettu luisteluvoimaisiin laitureihin sekä päätykiekkoihin. Hyökkäysalueelle päästyä pitkien hyökkäysten rakentelu on paikoin jäänyt heikoksi, jolloin maalitilanteiden rakentaminen on tullut raskaammaksi taisteluksi ja uudelleen yrittämiseksi. Paine pitkissä hyökkäyksissä on usein jäänyt vain näennäiseksi, osaltaanhan pitkien hyökkäysten tavoite toki on vain se paineen aikaansaaminen, jolloin vastustajan pelaajia pakotetaan pitkiin vaihtoihin ja energiaa kuluttavaan puolustamiseen. Pitkän hyökkäyksen jälkeisen kiekon menetyksen jälkeen vastustajan saadessa kiekon se ei ilman pelaajien vaihtamista lähde mielellään vastaiskuun, jolloin pelin virtaus seisahtuu hetkeksi ja oma joukkue pääsee teoriassa vastaanottamaan tulevan hyökkäyksen paremmalla valmiudella.
Tarkemmin pelaajiin yksilöiden, Josh Green on jälleen Erkinjuntin ja Kuuselan väliin päästyään osoittanut vahvuutensa vastustajan maalin edessä saaden EJ:stä ja Kuuselasta tehoja tasakentällisin irti kulmapelin jälkeen. Tämä kylmän viileä, ja ajatuksenkin tasolla nopea, maalin edustalla jämptien ratkaisujen tekeminen olisi pitkien hyökkäysten onnistuneen päättämisen kannalta ensiarvoisen tärkeää.
-
Syvällisempiin analyyseihin en osaa tässä vaiheessa kautta lähteä, mutta yksi asia on ollut silmiinpistävää tämän kauden Tapparassa; monelle uudelle pelaajalle pelisysteemin sisäistäminen on kestänyt pitkään. Voutilainen ja Kauppinen puhuivat molemmat KalPasta saavuttuaan kuinka systeemi on niin erilainen, että sen oppiminen vie aikansa. Valmennuskin on tämän varmasti huomannut, ja se ehkä selittää osittain miksi Johan Larssonia ajetaan edelleen sinnikkäästi sisään pelaavaan pakkikuusikkoon vaikka mies on joissain peleissä tehnyt yksin räikeitä virheitä enemmän kuin muut viisi pakkia yhteensä.
Toisaalta taas esim. mainittu Green oli lähes heti sisällä sentterin roolissa, vaikka toki hänelläkin meni n. 10 kierrosta ennen kuin alkoi tapahtua (ja alkoi todella kun maaleja on nyt 20 keskiarvolla 0,5 per peli!).
Pettymyksistä pitää puhua varovasti koska joukkue on kakkosena huikealla pistemäärällä ja veskareilla on yhteensä kauden peleistä n. 15 nollapeliä. Joukkuepeli on on siis ollut suorastaan jäätävää, ja vain Kärppien vielä maagisempi kausi on aiheuttanut sen että Tappara saa lentää hieman tutkan ulkopuolella mestarisuosikkia nimettäessä.
Mutta yksi pelaaja jolta voi ja pitää odottaa vielä parannusta on Pekka Jormakka. Jos verrataan maajoukkueen EHT-peleihin, niin Tapparassa miehen meno on vain yksittäisissä peleissä ollut verrattavissa siihen salamannopeaan ja taitavaan laituriin joka on pyöritellyt vastustajia ja tehnyt tehoja kahdessa tämän kauden maajoukkueturnauksessa. Todennäköisesti Tapparan pelityyli aiheuttaa sen, että Jormakan parhaita ominaisuuksia ei saada täysimittaisesti käyttöön kuin silloin tällöin. Tapparahan pelaa paljon keskialueen träppiä ja joka jätkän pitää pysyä visusti pelin alla lähes kaikissa mahdollisissa tilanteissa. Harvassa ovat olleet tilanteet joissa Jormakka on päässyt karkaamaan laidalta huonosti valmistautunutta puolustusta vastaan läpiajoon tai ylivoimahyökkäykseen. Varastamista ja lievää kärkkymistä jolla Jormakan nopeus voisi olla vastustajan kannalta tuhoisaa, ei taida Rautakorpi hyväksyä?Toki niitä nopeita vastaiskutilanteita on ollut joitakin, mutta niitä voisi olla vielä enemmän. Jos verrataan esim. siihen Jormakkaan joka nöyryytti Tappara-puolustusta kevään 2013 viimeisessä runkosarjakohtaamisessa Pelicans-paidassa, niin eroa on.
Pari kysymystä kanssakeskustelijoille. Mikä tekee Tapparan pelitavasta sellaisen, että siihen on vaikea sopeutua kesken kauden ulkopuolelta tulevan pelaajan? Ja miten Pekka Jormakasta saataisiin Tappara-paidassa irti sama potentiaali kuin Leijonissa?
-
Pari kysymystä kanssakeskustelijoille. Mikä tekee Tapparan pelitavasta sellaisen, että siihen on vaikea sopeutua kesken kauden ulkopuolelta tulevan pelaajan? Ja miten Pekka Jormakasta saataisiin Tappara-paidassa irti sama potentiaali kuin Leijonissa?
Se on muuten hyvä huomio tuo Jormakan pelillinen vaisuus. Jormakka on tehnyt "vain" 11 ns. pelitilannemaalia ja niiden päälle kaksi rankkarimaalia varsinaisella peliajalla. Palolalla on toki ollut tuosta kentällisestä päämaalintekovastuu, kun tasakentällisin Opa on onnistunut maalinteossa 18 kertaa ja ylivoimalla seitsemän kertaa, Järvisen onnistuessa neljästi sekä tasakentällisin että ylivoimalla. Nuo Jormakan pelitilannemaalit jakautuvat niin, että neljä on tehty tasakentällisin, kuusi ylivoimalla ja yksi alivoimalla. Tapparan vahvan vastaiskupelaamisen voisi myös olettaa sopivan Jormakan vahvalle kiihdytykselle ja luistelunopeudelle. Toisaalta nuo vastaiskut ovat pelissä koko kuuttakymmentä minuuttia tarkastellessa kuitenkin vain sivuosassa puhtaan sattuman ja juuri oikeaan aikaan nopeasti tapahtuvan reagoinnin lisätessä tilanteen vaativuutta.
Näkisin eron Tappara-Jormakan ja EHT-Jormakan välillä juontuvan melko pitkälle ihan pelitavallisen prosessin vaativuudesta. Seurajoukkue eli Tappara keskittää toimintaansa paljon pidemmälle aikavälille kuin seurajoukkuepelaajista vain määräajoin kokoonsaatettava EHT-maajoukkue. Seurajoukkue keskittyy suhteessa eri asioihin ja painottaa kokonaisuuden muodostavia tekijöitä eri tavalla kuin muutaman päivän kerrallaan koossa oleva EHT-maajoukkue. Tämä painottaminen näkyy myös pelitavassa, kun seurajoukkueella on enemmän aikaa paneutua siihen, miten pelataan, kun taas EHT-maajoukkue pyrkii luomaan kentällä tapahtuvalle toiminnalle ”vain” jonkinlaiset yhteiset raamit ja loppu on enemmän pelaajien ja parhaassa tapauksessa seurajoukkueuralta keskenään tuttujen pelaajien ja parivaljakoiden ym. vastuulla kuin vahvan kollektiivin muodostavassa seurajoukkueessa.
Tappara painottaa vahvaa puolustuspeliä sekä puolustusvalmiutta läpi kentän ja tämä jokaisen jätkän puolustamisvelvollisuus rajoittaa varmasti joitakin pelaajia ja uskon Jormakan olevan yksi ”kärsijä”. En ole Jormakan peliä sillä silmällä nyt loukkaantumisen jälkeen seurannut, mutta nopea tilastokatsaus kertoo, että Jormakan loukkaantumiselta paluun jälkeisissä seitsemässä pelissä on Jormakalle itselleen syntynyt tehot 1+2=3, Järviselle samat ja Palolalle 1+1. Myös koko ketjun laukausmäärät ovat nyt laskeneet hieman pysyvämmin tasolle, jolla ne eivät ole olleet koko ketjun koossaoloaikana muuta kuin yksittäisiä ja satunnaisia pelejä tarkastellessa. ”Parhaimpina” hetkinään juuri ennen Jormakan loukkaantumista ketjulta Jormakka-Järvinen-Palola tuli pelistä toiseen yhteensä lähes 14 laukausta per peli maksiminaan pariin kertaan yhteensä 20 laukausta per peli, kun nyt se on laskenut tasolle yhteensä 8 laukausta per peli.
Tästä laukomisen vähentymisestä ei tietenkään suoria johtopäätöksiä voi vetää, koska lukemasta ei ole eroteltu yv-laukauksia tai ylipäätään laukomisen laatua ei voi jälkikäteen ilman videonauhoja selvittää Liigan puutteellisen tilastoinnin johdosta. Määrällisesti laukominen on kyseisellä ketjulla kuitenkin vähentynyt eikä pisteitäkään ole tullut kauden ensimmäisen puoliskon tahtiin. Vastaavasti muut ketjut ovat ottaneet laukomisvastuuta enemmän. Loukkaantuminenkin tuli Jormakalle siinä mielessä pahaan saumaan, että Järvisestä ja Palolasta oli juuri löytynyt hyvät kaverit vierelle. Nyt ketjun sisäinen kehittyminen pelitapaan sisään on hieman vaikeutunut Jormakan ikään kuin jäätyä polkemaan paikalleen pari aukeamaa taaksepäin Järvisen ja Palolan päästessä pelaamaan ja kehittämään yhteispeliä.
Kukaan pelaaja ei tietenkään ikinä ole yksin vaan aina yksilön tekeminen suhtautuu ja ottaa vaikutteita muilta kollektiivin jäseniltä. Jormakka ei mielestäni kuitenkaan vielä ole sillä tasolla, että omaisi henkistä tai pelillistä kykyä selvitä ”ilman oireita” vaikeista jaksoista. Henkistä kykyä on kyllä siinä mielessä, että huumoria löytyy ja ei todennäköisesti ota jokaista estettä ylitsepääsemättömän vaikeana ja murehtimisen aiheena, mutta sellainen kylmän viileä pelin yksinkertaistaminen on ehkä sellainen ominaisuus, joka olisi hyvä olla tulevaa uraa varten. Pohjalla vaikuttavaa luonnettaan ei tietenkään voi muuttaa eikä kannata alkaa olemaan jotakin, mitä ei voi kokea pitemmällä tähtäimellä olevansa.
Tapparan pelitapa ei välttämättä kuitenkaan anna niin paljoa vapauksia varsinkaan hyökkäyspäähän kuin Jormakan tapainen puhtaasti pelistä nauttiva taituri vaikeina hetkinä tarvitsisi ja tässä olisi vielä mielestäni hänellä kehityskohdetta suurempia areenoita silmällä pitäen. EHT-maajoukkueessa yksittäisen pelaajan yksittäiset ratkaisut eivät ole niin kahlittuja kuin seurajoukkueessa ja mielestäni ero Tappara-Jormakan ja EHT-Jormakan välillä selittyy eräänlaisilla seurajoukkuekahleilla, joita ei maajoukkuetasolla vastaavissa määrin ole ja esimerkiksi Sotshin EHT-turnauksessa kun vielä pääsi pelaamaan ketjukaveri Palolan kanssa, niin mikäs siinä kahdella luonnonlapsella pelistä nauttiessa. Lennokkuus ja pelirohkeus olivat maajoukkueessa helpommin kaivettavissa esiin, kun tiesi, että nyt on kolme peliä aikaa näyttää mitä osaa kaverin kanssa.
Seurajoukkueessa pieniä nyansseja on pelitavan sisällä enemmän ja näiden nyanssien, kaistojen käyttö ja luistelulinjojen tarkka hakeminen ynnä muut eivät kaikkien pääkoppaan sisäisty yhtä nopeasti, vaan oppimisprosessi tietämisestä soveltamiseen kestää joillakin enemmän. Se on kyllä totta, että yksilön pelirohkeutta ei pidä kahlita systeemin vuoksi liikaa, mutta väistämättä se kurinalaisuus ja toimintamallien rajaus joihinkin pelaajatyyppeihin vaikuttaa enemmän kuin toisiin, Jormakkaa pidän yhtenä näistä, joihin se vaikuttaa enemmän. Jormakan kohdalla olisi hyvä löytää sellainen selkärankapelaamisen ja pelitavan välinen kompromissi, koska potentiaalia esimerkiksi yksilövoimaiseen maalintekoon Jormakalla ilmiselvästi on. Kysymys olisi siis tarkemmin siitä, että missä suhteessa yksilölle annetaan oikeutta pelata sydämestään. Kukaan pelaaja ei kuitenkaan joukkuehenkeä mietittäessä saa kohota itse joukkuetta suuremmaksi, vaan pelaajan kannalta sopeutuminen on arvokas taito ja joukkueen kannalta pelaajan oikea roolitus vahvuuksien maksimoimiseksi (joukkuepeli huomioiden) on tärkeä juttu.
Mitä sitten tulee tuohon kysymykseen kesken kauden tulleiden haasteista, uskon sopeutumishitauden syynä olevan tämä taktisuus ja nyanssien suuri määrä sekä pelitavan haaste niin pelillisesti kuin pelitavan kutsuman mentaliteetinkin puolesta. Jokaisella pelaajalla on luonnostaan joku oppimistahti ja oppimispotentiaali, esimerkiksi uskon, että valmennusjohto näkee Larssonissa potentiaalia varmempaankin kiekolliseen peliin, mutta sitä tosipaikan varmuutta ei saavuteta vain omissa harjoituksissa. Kurinalaisuus pelitavan mukaisiin ratkaisuihin kehittyy pelaamalla ja Tapparalla on toisaalta varaakin antaa oppimiselle aikaa, kun kollektiivi paikkaa yksilöiden virheitä todella hyvin.
-
Omat mutut ihan lyhyesti:
Kakkosketjun peli on ollut hukassa jo useamman pelin ja mun mielestä yksi syy siihen on Jan-Mikael Järvinen. Sentterin pitää rytmittää ketjunsa peliä ja Jan-Mikael Järvinen on viime aikoina antanut todella huonoja avaavia syöttöjä ketjukavereilleen. En tarkoita sitä, että olisi yksin Järvisen vika, että ketjulla on ongelmia, mutta osasyy hän tähän on. Jan-Mikael Järviseltä on nähty myös YV:llä poikkeuksellisen paljon sellaisia heikkoja ratkaisuja, jotka ovat johtaneet siihen, että jo siniviivalla menetetään hyökkäys, kun vastustaja lukee avaavan syötön pois. Ero Josh Greeniin on siinä, että Green pystyy tarvittaessa tekemään sen nöyremmänkin ratkaisun eli jos ei löydy syöttöpaikkaa niin Green iskee vähintää lätyn päätyyn. Greenin pelissä ei ehkä ole niin paljoa hienouksia, mutta kyllä mies lähes aina pystyy jonkin järkevän ratkaisun tekemään eli siinä mielessä Green tekee kyllä hirvittävän paljon pisteitä suhteessa siihen, että koko ketjun peli voi olla vaikeaa koko pelin ja sieltä yhdestä paikasta kiekko sitten maaliin saadaan. Tässä tulee ero tuohon kakkosketjuun, että Järviseltäkin kaivataan välillä niitä nöyrempiä ratkaisuja, kun ei ole parempaa tarjolla. Eihän Järvinen ainoa ketjussaan ole, joka tähän syyllistyy, mutta ei hän ole viime aikoina pystynyt laittamaan laitureitaan täyteen vauhtiin juuri ollenkaan. Sitähän mieheltä odotetaan, kun laiturit on tuollaisia menijöitä kuin Palola ja Jormakka, että yhdellä hyvällä avauksella saadaan todella sarmikas ja nopea hyökkäys aikaiseksi. Mallia voisi ottaa Greenistä, joka ei väkisin yritä saada syöttöjä laitureille, jos sellaista mahdollisuutta ei ole vaan pelaa kiekon tarvittaessa nöyrästi vaan päätyyn, josta EJ / Kuusela yleensä voittavat irtokiekkoja ja sen jälkeen Green painaa itse suoraan maalille. Sitä samaa voisi kokeilla Järvinen kanssa ja tulosta varmaan tulisi, koska Palola pystyy kyllä möyrimään kulmassa ja nopea Jormakka kyllä etsii paikkaa minkä ehtii. Järviselle riittäisi kun itse painaisi maalille, vaikka pienikokoisena sinne pääseminen on huomattavasti vaikeampaa.
Tää oli vaan omaa mutua sit enkä esitä sitä faktana, mutta omasta mielestä erityisesti Järvisen avauksissa viivalla on toivomisen varaa, jotta laitureista saadaan parhaat irti.
-
Petteri Sihvonen on tänään Nelosen / ruutu.fin HPK-Tappara -ottelulähetyksen kommentaattorina. Eiköhän sieltä tule asiaa pureskeltavaksi tähän ketjuun.
-
Tapparan pelitapa on playoffien myötä käynyt kristallin kirkkaaksi ja samalla ovat Rautakorven motiivit runkosarjan aikana paljastuneet. Osa tätä osasi jo aavistellakkin, mutta sanotaan se nyt vielä - Tappara on Liigan eniten pelitapaansa varioiva joukkue.
Jo viime kaudelal Tapparalle oli silmiinpistävää, kuinka joukkue saattoi vaihtaa suht passiivisen 1-2-2 trapin ja hitaat kiekkokontrollihyökkäykset aktiiviseen karvausprässiin vauhdikkaaseen kulmapeliin. Tällä kaudella pelitavan variointiin on tullut vielä pari pykälää lisää ja joukkue onkin todellinen kameleontti, mitä pelitaktiikkaan tulee.
Kiekottomia hyökkäys ja keskialueen puolustuspelitapoja on kolme:
- Aktiivinen, mutta ei yltiöpäinen vastutajan pakkien paineistaminen. Kuvaava termi olisi ehkä kolmioprässi, traktori-JYPin huippuvuosilta, mutta Tappara ei satsaa yhtä voimakkaaseen taklauspelaamiseen. Vastustajia karvataan, takakarvataan ja pyritään pakottamaan heikkolaatuisiin syöttöihin. Paineistetaan molempia pakkeja levityssyöttöjen vaikeuttamiseksi. Pakit pyrkivät reagoimaan rännikiekkoihin ja kiekonriistoihin, ja ovat lähellä hyökkäyssiniviivaa
- Korkea 1-2-2 trap, jossa kärki on vastustajan maalivahdin nenän edessä. Tätä käytettiin erityisesti Pelicans pelissä. Vastustajalta pyritään sulkemaan lyhyet syöttölinjat ylhäältä pois ja pakottamaan vastustaja vaikeampiin pitkiin syöttöihin. Pakit varjostavat vastustajan kärkiä ja pyrkivät katkaisemaan pitkät syötöt.
- Passiivinen 1-2-2 trap, josta on käytetty myös nimitystä 0-5 trap. Muodostelma on syvyyssuunnassa hyvin tiivis, niin että yksikään pelaaja ei ole hyökkäyssiniviivan yläpuolella. Vastustajalta pyritään saamaan kiinni kaikki peliä edistävät syöttölinjat ja vain pakki-pakki mahdollisuus jää vapaaksi. Tässä tilanteessa Tapparalla on keskialueella miesylivoima 5 vs 3, tai 4 jos vastustaja nostaa toisen pakin. Paras esimerkki runkosarjan viimeinen Jokerit peli, jossa peli pysähtyi pitkäksi toviksi.
Hyökkäyspelin organisoinnissa on niin ikään ainakin 3 variaatiota:
- Nopea vastaisku laitaa pitkin, jossa laitahyökkääjä pyrkii ylittämään keskialueen jalalla, tukimiesten noustessa omia kaistojaan. Vastustajan hyökkäyslinja pyritään ohittamaan nopealla avauksella ja saamaan 3-2 hyökkäystilanteita. Näissä Tapparalla on ollut lieviä vaikeuksia ajoitusten kanssa (runsaat paitsiot), sekä viimeisen maalipaikan luovan syötön tai laukauksen ampumisessa.
- Nyt jo perinteinen hidas kiekottelulähtö, jossa alueelle pyritään pitkällä syöttöketjulla, sisältäen mahdollista alaspäin pelaamista (ns. palauttaminen). Viime vuonna hallitseva pelitapa, mutta tällä kaudella pienemmässä roolissa. Moni tuntee tämän "Meidän Pelinä", vaikka se on osin väärä ja rajallinen tulkinta. Tämä pelityyli kärsii hieman senttereiden ominaisuuksista, koska tarjolla on vähän klassista pelintekotaitoa. Järvinen käyttää mielellään pitkää luistelua ja Green on aavistuksen puukätinen tähän hommaan.
- Vanhanaikainen pystysuunnan jääkiekko, eli punaviivan jälkeen kiekko päätyyn. Tässä variaatiossa pakit hivuttautuvat ylöspäin pakki-pakki-pakki syöttelyllä (Finaalien 1. pelin ratkaiseva maali omiin) ja toimittavat kiekon päätyyn, tai vaihehtoisesti yksi lyhyt syöttö hyökkääjälle ja välitön jatko päätyyn.
Pelitapaa on vaihdeltu erätauolla, mutta myös erien sisällä. Ominaista on kevään matseissa ollut ~10min yhdellä tyylillä ja ~10min toisella, pelin tilanteesta riippuen.
Konemainen ylivalmennettu Tappara
Rautakorpea on syytetty ylivalmentamisesta ja pelaajien rajoittamisesta, mutta kuitenkin kevään isoissa peleissä on nähty taklausvaihtoja, pakkien nousuja hyökkäyksen kärkeen yms. "kuritonta" tai "luovaa", näkökannasta riippuen. Rautakorpi on itse sanonut haastatteluissa, että "meillä on tietyt perusasiat joista on pidettävä kiinni".
Itse olen tulkinnut niin, että kentällä saa olla luova ja reagoiva, mutta puolustusvalmiuden jatkuvan ylläpidon suhteen Jukka Rautakorpi on ehdoton. Tämä on rajoittanut taklauspelaamista, koska siihen hyvin usein sisältyy riski viisikon etäisyyksien kasvamisesta - taklaava pelaaja ajaa itsenä ulos puolustustilanteesta. Esimerkiksi vielä viime kaudella Kankaaperä haki ajoittain keskialueen taklauksia, mutta tänä vuonna niitä on tainnut tulla tasan nolla kappaletta (näkemissäni peleissä). Tässä saattaa piillä myös Niemisen huilaamisen ydin, ellei taustalla ollut fysiologiset syyt. Jos joukkueen kapteeni lipsuu tärkeimmästä perusteesistä, niin jotainhan siinä on tehtävä. Penkityksen syy saattoi myös toki olla, se että Rautakorpi ei ollut tyytyväinen joukkueen luisteluvoimaan ja haki kentälle luistimilla nopeimman mahdollisen kokoonpanon.
Tapparan playoff-sarjoissa Lukkoa ja Kärppiä vastaan on noteerattu myös Tapparan vaikeudet voittaa tila maalin edustalla ns. ykkös sektorissa. Siinä missä Lukko runnoi useamman maalin niin, että kaikki 3 hyökkääjää ajoivat maalin edustalle, Tappara erittäin harvoin tekee näin. Maalin edustalla voi olla 1 maskimies ja lisäksi voidaan tehdä sinne nopeita pistoja, mutta sitä ei ylimiehitetä puolustusvalmiuden nimissä. Tapparan hallinta onkin useamman kerran jäänyt näennäiseksi, kulmissa ja laidoissa pyörimiseksi. Kulmapeleistä ja pitkistä hyökkäyksistä maalipaikkaan murtautuminen on playffien vapaapainisäännöillä vaikeaa, koska puolustava joukkue saa rikkoa kiekollista ja kiekotonta vailla pelkoa jäähyistä. Pelaajilta vaaditaankin äärimmäistä sietokykyä ja luonteen lujuutta, jotta kulmapeli saadaan voitettua maalintekotilanteeksi.
Luulen, että Rautakorpi kuitenkin jättää pelaajille itselleen vastuuta hyökkäyspään reagoinnin ja puolustusvalmiuden tasapainon suhteen, mutta tämä on kenties vasta hiljalleen löytymässä. Pelaajien yksilöinä pitää osata ottaa hallittuja riskejä ja nähdä milloin tilaisuus on otollinen syvään ajamiselle tai maalipaikan haistamiselle. Ajoituksien pitää osua aivan nappiiin, jotta syöttö ja tarjonta osuvat samalle hetkelle ja tämä on ollut haasteellista. Kun syöttöpaikka olisi, ei maalin edessä ole miestä kelle syöttää, kun olisi paikka vetää, niin syötetäänkin vielä koska joku toinen on paremmassa tilanteessa. Uskon että tässä on kyse nimenomaan pelaajien selkäydinratkaisuista, eikä Rautakorven pelaajien pakottamisesta tiettyy muottiin. Omaa peliä jauhetaan, mutta jauhamisen tuloksena syntyy se tekopaikka jolloin on aika reagoida intuitiolla.
Mitä mieltä - meneekö metsään vai näettekö samoin?
P.S. Pienenä jälkikirjoituksena on pakko purkaa tuo 2. pelin ratkaissut YV-pelin kuvio, joka on erittäin monimutkainen, vaatii koko viisikon yhteispelin, mutta ajoituksien osuessa sekunnin kymmenyksien tarkkuudella on jälki puhdasta kiekkotaidetta.
1) Kiekko saadaan alueelle, ja tilanne rauhoitettua Järviselle oikealle puolelle. Ehkä muutama oikean pakin ja Järvisen välinen syöttö, kun miehet asettuvat paikoilleen. Nieminen parkkeeraa maskiin.
2) Hetkellisesti ylös noussut puolustaja Bailen palaa siniviivalle, luoden viivalaukauksen uhan joka avaa tilaa neliön keskustaan, alivoiman oikean kärjen seuratessa Bailenia.
3) Jormakka tekee kiekottomalta puolelta kaarron ja piston neliön keskelle, keräten hetkeksi vastustajan neliön kärkien huomion ja luo uhan keskustaan.
4) Näiden siirtojen seurauksena kiekottomalla puolella B-takakaarella päivystänyt Palola jää noin puolen sekunnin ajaksi syötettäväksi. Kapeassa välissä on luultavasti mailaviidakkoakin, joten Järvinen antaa korkean lättysyötön palolalle.
5) Nieminen on maskissa siirtynyt Palolan laukaisulinjalle ja tykki puhuu suoraan syötöstä. Maalivahti on pakotettu sivuttaisliikkeeseen ja ajautuu osittain Niemisen maskin taakse. Palolan laukaus suuntautuu yleensä oikeaan yläkulmaan, eli siihen reunaan josta maalivahti on tulossa.
-
Ketjun nimen mukaisesti kirjoitan muutaman tiivistetyn rivin Tapparan peliravasta sen perusteella, mitä olen nyt finaaleissa nähnyt.
Näin minä meidän pelitapamme näen:
Se perustuu koko joukkueen tinkimättömään työhön, jossa kukaan ei voi olla vapaamatkustaja. Se perustuu tehokkuuteen kentän tärkeimmillä alueilla, molempien maalien edessä. Se perustuu suomalaisille joukkueurheilijoille poikkeukselliseen rohkeuteen, virheiden pelkäämättömyyteen.
Me olemme tämän liigan Kanada. Se joukkue, joka on parhaimmillaan joskus kauan runkosarjan jälkeen, kun sen täytyy. Se, joka ajaa tahdonvoimansa avulla tarvittaessa väkisin maalille ja ratkaisee säälimättömästi pelin. Se, jota vastustaja vihaa mutta omat rakastavat.
Aika levollinen mieli tuosta joukkueesta.
Nyt päätyyn ja siitä läpi.
TAP-PA-RA!!!
-
www.savonsanomat.fi/urheilu/jaakiekko/kalpa-haluaa-kiekkokriitikot-keskustelemaan-pelityylista/2144704#cxrecs_s
Hyvinkin suurella mielenkiinnolla jään tätä keskustelua odottamaan.
-
www.savonsanomat.fi/urheilu/jaakiekko/kalpa-haluaa-kiekkokriitikot-keskustelemaan-pelityylista/2144704#cxrecs_s
Hyvinkin suurella mielenkiinnolla jään tätä keskustelua odottamaan.
Varsinaisesti ei yllätä, ettei Vesa Rantasessa ja Ilkka Palomäessä ollu miestä vastata haasteeseen. Nyt se oiskin jo aika hankalaa, kun Kalpa on noussu 14. sijalta viidenneksi.
Nää on aika kovia poikia aina tarttumaan näihin kriiseihin, mutta tilanteiden muututtua, menneet unohdetaan, eikä varsinkaan voida myöntää, että ois oltu väärässä :D
Tosin odotan vieläkin, että edes koittaisivat haastaa Pekka Virran, vois olla huvittavaa ;D
-
www.savonsanomat.fi/urheilu/jaakiekko/kalpa-haluaa-kiekkokriitikot-keskustelemaan-pelityylista/2144704#cxrecs_s
Hyvinkin suurella mielenkiinnolla jään tätä keskustelua odottamaan.
Varsinaisesti ei yllätä, ettei Vesa Rantasessa ja Ilkka Palomäessä ollu miestä vastata haasteeseen. Nyt se oiskin jo aika hankalaa, kun Kalpa on noussu 14. sijalta viidenneksi.
Nää on aika kovia poikia aina tarttumaan näihin kriiseihin, mutta tilanteiden muututtua, menneet unohdetaan, eikä varsinkaan voida myöntää, että ois oltu väärässä :D
Tosin odotan vieläkin, että edes koittaisivat haastaa Pekka Virran, vois olla huvittavaa ;D
Palomäkihän jatkuvasti puolustaa kalpan pelityyliä. Puolusti jo alkukauden "kriisin" aikana että en tiedä mihin pyrit tällä viestilläsi? Kostamaan kun Ilkka meni mollaan Nummisen Teppoa?
Palomäki on parhaasta päästä suomen kiekkotoimittajista.
Urheilulehden kalpajutut:
http://www.urheilulehti.fi/joukkueet/kalpa
urheilulehden kausiennakko kalpasta:
http://www.urheilulehti.fi/joukkueet/kalpa
Kriisiajan video:
http://www.urheilulehti.fi/jaakiekko/liiga/taystyrmays-sm-liigaan-pesiytyneelle-nollatason-hopottelylle-kasittamaton-kierre
-
www.savonsanomat.fi/urheilu/jaakiekko/kalpa-haluaa-kiekkokriitikot-keskustelemaan-pelityylista/2144704#cxrecs_s
Hyvinkin suurella mielenkiinnolla jään tätä keskustelua odottamaan.
Varsinaisesti ei yllätä, ettei Vesa Rantasessa ja Ilkka Palomäessä ollu miestä vastata haasteeseen. Nyt se oiskin jo aika hankalaa, kun Kalpa on noussu 14. sijalta viidenneksi.
Nää on aika kovia poikia aina tarttumaan näihin kriiseihin, mutta tilanteiden muututtua, menneet unohdetaan, eikä varsinkaan voida myöntää, että ois oltu väärässä :D
Tosin odotan vieläkin, että edes koittaisivat haastaa Pekka Virran, vois olla huvittavaa ;D
Palomäkihän jatkuvasti puolustaa kalpan pelityyliä. Puolusti jo alkukauden "kriisin" aikana että en tiedä mihin pyrit tällä viestilläsi? Kostamaan kun Ilkka meni mollaan Nummisen Teppoa?
Palomäki on parhaasta päästä suomen kiekkotoimittajista.
Urheilulehden kalpajutut:
http://www.urheilulehti.fi/joukkueet/kalpa
urheilulehden kausiennakko kalpasta:
http://www.urheilulehti.fi/joukkueet/kalpa
Kriisiajan video:
http://www.urheilulehti.fi/jaakiekko/liiga/taystyrmays-sm-liigaan-pesiytyneelle-nollatason-hopottelylle-kasittamaton-kierre
En oo nähny Teppo Nummisen haastattelua, mistä kohu on noussu, enkä näiden herrojen kommentointia siitä. Tuskin siis oon kovin kummosella kostoretkelläkään ;D
Jos nyt luet tarkkaan, ni haluisin herrojen nähdä vastaamassa Pekka Virralle kritiikistään, kun Virta ja Kalpa pyysi :)
-
www.savonsanomat.fi/urheilu/jaakiekko/kalpa-haluaa-kiekkokriitikot-keskustelemaan-pelityylista/2144704#cxrecs_s
Hyvinkin suurella mielenkiinnolla jään tätä keskustelua odottamaan.
Varsinaisesti ei yllätä, ettei Vesa Rantasessa ja Ilkka Palomäessä ollu miestä vastata haasteeseen. Nyt se oiskin jo aika hankalaa, kun Kalpa on noussu 14. sijalta viidenneksi.
Nää on aika kovia poikia aina tarttumaan näihin kriiseihin, mutta tilanteiden muututtua, menneet unohdetaan, eikä varsinkaan voida myöntää, että ois oltu väärässä :D
Tosin odotan vieläkin, että edes koittaisivat haastaa Pekka Virran, vois olla huvittavaa ;D
Palomäkihän jatkuvasti puolustaa kalpan pelityyliä. Puolusti jo alkukauden "kriisin" aikana että en tiedä mihin pyrit tällä viestilläsi? Kostamaan kun Ilkka meni mollaan Nummisen Teppoa?
Palomäki on parhaasta päästä suomen kiekkotoimittajista.
Urheilulehden kalpajutut:
http://www.urheilulehti.fi/joukkueet/kalpa
urheilulehden kausiennakko kalpasta:
http://www.urheilulehti.fi/joukkueet/kalpa
Kriisiajan video:
http://www.urheilulehti.fi/jaakiekko/liiga/taystyrmays-sm-liigaan-pesiytyneelle-nollatason-hopottelylle-kasittamaton-kierre
En oo nähny Teppo Nummisen haastattelua, mistä kohu on noussu, enkä näiden herrojen kommentointia siitä. Tuskin siis oon kovin kummosella kostoretkelläkään ;D
Jos nyt luet tarkkaan, ni haluisin herrojen nähdä vastaamassa Pekka Virralle kritiikistään, kun Virta ja Kalpa pyysi :)
Edit: Voi kyllä olla ihan mahdollista, että palomäen kohdalla olin väärässä.
-
Palomäki puhui KalPan puolesta ja Rantanen ynnä "Sanoman Pojat" ovat kategorisesti kiekkokontrollipelitapaa vastaan. Selkeimmin tämä jälkimmäinen näkyy Urheilusanomien tämän kauden Liigaennakossa, jossa annetaan fläppitaululle moottorisahaa eli teemana tulevalle kaudelle oli heidän mukaansa "nyt sahataan fläppitaulut ja aletaan pelata miesten lätkää!!!" Tuohan ei itse asiassa kerro mitään tuollaisenaan ja oli pelkkä myyntikikka + propagandapuhe, koska jokainen joka Liigaa seuraa edes toinen silmä auki pystyy tiedostamaan sen, että Sanoma-kirotut viivelähdöt ja kiekottelu on olennainen osa suomalaisen jääkiekon peli-identiteettiä.
Playoff-tuomaroinnillahan tuo KalPan pelitapa saadaan viime kausien valossa nujerrettua, mutta olisi mielenkiintoista saada Rantanen, Palomäki ja mahdollisesi päävalmentaja Virta saman pöydän ääreen keskustelemaan KalPan pelistä. Saattaisi Rantaselle tulla hikka äkkiä.