Ensinnäkin, kukaan ei tiedä Sihvosen otantaa Tapparan pelityylistä, onko se vain tuo Kärpät-peli, jossa Tappara käytti voimakasta hyökkäyksien rytmittämistä. Mielestäni hyökkääminen puolustusalueelta eteenpäin ei vieläkään ollut sitä perinteistä Meidän peliä eli kiekkokontrollipelaamista lyhytsyöttöpelin muodossa. En tiedä, miksi Sihvonen ei tätä havainnoinut. Keskustelua edistävämpää olisi puhua pystysuunnan pelaamisesta.
Meidän pelin perusluonne ei selviä täältä palstalta kenenkään toimesta, se täytyy kysyä sitä kehittäneiltä suoraan (esim. Rautakorvelta). Tosiasia on kuitenkin se, että tällä kaudella suurimmaksi osaksi Tappara ei ole ollut aloitteellinen peliä kohtaan siinä mielessä, kuin se kiekkokontrollilla ja perinteisillä Meidän pelin teeseillä ymmärretään. Peli oli puskemista ja rännikiekkoheittoja, joissa ei nähty kiekkokontrollia. Meidän peli pohjaa käsittääkseni siihen, että kun voittoon pyritään, ollaan peliä kohtaan aloitteellisia, mikä onnistuu parhaiten kiekkokontrollilla läpi kentän.
Meidän peli ei ideologisena terminä ole vielä mielestäni iskostunut suomalaiseen kiekkokeskusteluun siinä mielessä kuin se olisi ideologisena terminä ymmärrettävä, eli eri rytmisiä vaihtoehtoja eri tilanteisiin tilanteen mukaan. Se käsitetään helposti väärin ja siitä provosoidutaan helposti (ei jääkiekkoa tarvitse keksiä uudelleen jne.). Se ei ole pelkkä yksittäinen pelikirja, jossa on x määrä sivuja, vaan ennemmin suomalaista jääkiekkoa ("meitä") voittamisessa auttava peli-ideologia.
Edistääkö se sitten keskustelua, jos suurin osa joukkueista pystytään määrittämään Meidän peliä pelaavaksi? Termi Meidän peli liitetään turhan vahvastikin kiekkokontrollipelaamiseen, vaikka vaihtoehtona olisikin Meidän pelissä myös pystysuunnan peli - keskustelussa pitäisi nimenomaan osata jakaa termit mustavalkoiseksi kokonaisuuksiksi, joissa ääripäinä ovat kiekkokontrolli ja pystysuunta, joista lähdetään lähentymään. Tätä taustaa vasten olisi Tapparan osalta oikeampaa puhua hybridipelikirjasta, jossa yhdistetään kiekkokontrollia ja pystysuuntaa, pääpaino kuitenkin selvästi pystysuunnan puolella. Pystysuunnan pelaaminen lisäksi altistaa enemmän kamppailupelaamiselle kuin kliininen kiekkokontrollipelaaminen ja tämäkin on ollut Rautakorven mielessä, kun on maininnut viime kevään jäljiltä sen, että oman pelaamisen pitäisi tuottaa enemmän tunnetta oman pelin sisään.