Tapparan pelikirja ja yleinen pelitapakeskustelu

[cace6969]

Olen nyt seurannut hiukan enemmän Kovasen peliä joka muuten on melkolailla ainoa Tappara pakki joka pystyy jonkinlaiseen kiekolliseen peliin.Aika usein Kovanen lähtee avaamaan Tapparan hyökkäystä omasta päästä ja katsoo,katsoo ja katsoo minne antaa syötön,mutta mihinkäs sitä voi antaa kun jokainen hyökkääjä juoksee kohti vastustajan sinistä karkuun eikä kukaan tee itseään tarjottavaksi.Tulos on usein se että Kovanen kuljettaa kiekon yli keskiviivan ja roikottaa sen vastustajan päätyyn,jossa useimmiten on vastustaja ensimmäisenä.Vain aniharvoin Tappara voittaa näitä päätykiekkoja.

Toinen mitä olen seurannut on Tapparan yv peli,joka on muuten niin helppoa vastustajan lukea kun olla ja voi.Usein Barkov pitää kiekkoa hyökkäysalueen oikealla puolella vähän sinisestä eteenpäin syötellen oikean puolen pakin ja hyökkäysalueen kulmassa olevan hyökkääjän kanssa.Yksi variaatio on se että Barkov hakee lähes aina Erkinjunttia poikkisyötöllä läpi vastustajan av nelikon,joka yrittää hiipiä vastustajan maalin vasemmalle kulmalle ja laukoa,mutta tämän vastustaja lukee helposti pois.Toinen on se että Barkov hakee siihen etukulmalle syöttöä esim.Ahtolalle joka onnistui ilvestä vastaan tässä kuviossa.Samoin ainakin Peltola on tehnyt tälläisen maalin.Harvemmin tämäkään onnistuu.Onhan vielä kolmaskin vaihtoehto eli pelataan kiekko viivaan,mutta eihän siellä ole ketään joka kiekon saisi maalille saakka toimitettua.Muutenkin kiekko ja miehet liikkuvat aivan liian hitaasti.Siinä ne useimmiten toistuvat Tapparan yv kuviot,siis jos ollaan saatu kiekko vastustajan päätyyn ja voitettu rännikiekko.

[Puolesta]

Silmääni osunut maalivideoita katsellessa muutama seikka. Joukkue hyökkää rintamana. Välillä jopa neljän miehen rintamana. Näyttää niin eriltä, kuin edellisen kauden tappara hyökkäykset. Mistä mahtaa syntyä tuollaiset rintamahyökkäykset? Kiekonriistoista ja yhteisestä samansuuntaisesta liikkeestä? Silti toistaiseksi ei ole tullut omiin vastahyökkäysmaaleja. Näyttää erittäin hyvältä.  

[Keyman]

Tämä nyt ei välttämättä ole mikään pelikirja-asia, mutta minua ihmetyttää Tapparan vaisu tai oikeastaan olematon karvauspelaaminen hyökkäyspäässä. Sekä KalPa- että Blues -matseissa viisikko ryhmittäytyi keskialueen trappiin välittömästi aina kun kiekko menetettiin. Kertaakaan ei yritetty karvata sitä takaisin pois heti hyökkäysalueella.

Tällä tavalla pelistä katoaa intensiteetti ja pelaajat näyttävät hitailta. Samalla pelaajat eivät ikään kuin pääse peliin sisälle, kun koko ajan vain tukitaan keskialuetta. Ymmärrän, ettei voi koko ajan karvata kovaa ylhäältä, mutta voisi sitä kai edes jonkin verran tehdä. Esimerkiksi Blues-pakeilla ei ollut hädänpäivää kiekon kanssa, kun kukaan ei edes häirinnyt pelinrakentelua.

Eikä siinä mitään, jos se keskialueen viisikko olisi niin tiivis, ettei vastustaja pääsisi siitä läpi muilla kuin päätykiekoilla. Nyt kuitenkin Blues paineli helposti ihan syöttelemällä hyökkäysalueelle. Tuon puolustavan viisikon etäisyydet ja reagointi eivät siis ole täysin kunnossa.

Tuollainen pelitapa voisi soveltua joiltain osin vieraspeleihin, mutta kotona pitäisi paljon aloitteellisempi. Kotiyleisönkin saisi paremmin mukaan, kun tulisi taklauksia ja vastustajaan iskettäisiin kiinni korkealta.

[soosi]

Tämä nyt ei välttämättä ole mikään pelikirja-asia, mutta minua ihmetyttää Tapparan vaisu tai oikeastaan olematon karvauspelaaminen hyökkäyspäässä. Sekä KalPa- että Blues -matseissa viisikko ryhmittäytyi keskialueen trappiin välittömästi aina kun kiekko menetettiin. Kertaakaan ei yritetty karvata sitä takaisin pois heti hyökkäysalueella.

Tällä tavalla pelistä katoaa intensiteetti ja pelaajat näyttävät hitailta. Samalla pelaajat eivät ikään kuin pääse peliin sisälle, kun koko ajan vain tukitaan keskialuetta. Ymmärrän, ettei voi koko ajan karvata kovaa ylhäältä, mutta voisi sitä kai edes jonkin verran tehdä. Esimerkiksi Blues-pakeilla ei ollut hädänpäivää kiekon kanssa, kun kukaan ei edes häirinnyt pelinrakentelua.

Eikä siinä mitään, jos se keskialueen viisikko olisi niin tiivis, ettei vastustaja pääsisi siitä läpi muilla kuin päätykiekoilla. Nyt kuitenkin Blues paineli helposti ihan syöttelemällä hyökkäysalueelle. Tuon puolustavan viisikon etäisyydet ja reagointi eivät siis ole täysin kunnossa.

Tuollainen pelitapa voisi soveltua joiltain osin vieraspeleihin, mutta kotona pitäisi paljon aloitteellisempi. Kotiyleisönkin saisi paremmin mukaan, kun tulisi taklauksia ja vastustajaan iskettäisiin kiinni korkealta.

Sama pisti silmään. Kärkikarvaaja oli maksimissaan B-pisteiden välissä, josta suosiolla peruutteli puoleen kenttään, jossa oli pari omaa odottamassa. Tuollaisista hyökkäyksistä vastustaja ei edes pitkää saa aikaan, kun tilaa annetaan nousemiseen. Sama systeemi oli Kalpa-pelissäkin.

[Rouhija]

Itsekin ihmettelin karvaamisen tasoa.
Kuulopuheiden mukaan JYP oli kotonaan karvannut voimakkaasti ja vienyt sillä Kalpan avaimet lähes kokonaan pois.

Kyllä kotikentälle kuuluisi hieman aggressiivisempi peliote.
Harjoitellaankohan tässä nyt vain peruspeli kuntoon ja sitten aloitetaan miettimään eri karvausvariaatioita jne.

[Harald Hokiman]

Petteri Nummelin: http://yle.fi/urheilu/tappara_on_euroopan_paras_keskialueen_sumputtaja/6343748

[mrcrowley]

Mun mielestä nykypäivän jääkiekkoon ja nimenomaan sm-liigaan sopiva pelitapa olisi aktiivinen ja nopea eli mennään vastustajan iholle, häiritään vastustajan kiekollista peliä, viedään vastustajalta aika ja tila pois. Pelin rakentelu ja maalipaikat pitäisi perustua nopeisiin avauksiin ja ylivoimahyökkäyksiin. Tällä hetkellä Tapparan pelitapa on kaikkea muuta kuin tuota edellä mainittua. Peli on liian suunnitelmallista ja virkamiesmäistä siihen, että pelaajilla peli tulisi selkärangasta. Ihan kuin jääkiekko olisi jotain yliopistotiedettä, jota pelataan ammattikouluporukalla...

Nykypäivänä myös joukkueiden tasoerot ovat niin marginaalisia, että tasaviisikoin pelataan tasuria ja ylivoiman/alivoiman -tehokkuudet ratkaisevat pelit. Kaikkihan tietää miten Tapparan erikoistilannepelaaminen on tällä kaudella mennyt.

Ei hyvältä näytä, mutta toivon olevani väärässä. Itse käyn peleissä ja kannustan joukkuetta viimeiseen saumaan asti. Sitten joskus keväämmällä jos/kun playoff -paikka karkaa tavoittamattomiin, niin ei muakaan enää kiinnosta. Siihen asti usko säilyy...

[Ekku#73#]

Mun mielestä nykypäivän jääkiekkoon ja nimenomaan sm-liigaan sopiva pelitapa olisi aktiivinen ja nopea eli mennään vastustajan iholle, häiritään vastustajan kiekollista peliä, viedään vastustajalta aika ja tila pois. Pelin rakentelu ja maalipaikat pitäisi perustua nopeisiin avauksiin ja ylivoimahyökkäyksiin.

JUST NÄIN ja näin pelaaville me on hävitty.

[Löki]

Europelit oli nimenomaan Tapparalta nopeaa suunnanmuutospeliä ja takakarvausta joka jätkä tiesi mitä tehdä.
Tuntuu että jätkillä on paikat aivan jumissa päätä myöten.Kun jalat ei toimi päässä pätkii ja kun päässä pätkii kädet ei toimi.

[iroj]

Vanhan väitteen mukaan "aina kannattaa laukoa" mutta Tapparan tämän kauden esitykset kyseenalaistavat tämän väitteen.
Viimeisellä neljänneksellä Tappara on laukonut noin 30% vähemmän kuin alkukaudella (eikä se taatusti ole sattumaa) mutta pärjännyt paljon paremmin.
Väitän että parempi menestyminen johtuu suureksi osaksi/ainakin osittain vähentyneestä laukomisesta.
Tappara pyrkii hallitsemaan kiekkoa ja luomaan maalipaikan paremmalle maalintekoalueelle joten joukkue ei lauo niin herkästi huonommista paikoista.

Pakkien laukausten onnistumisprosentti on yleensä 2-3% ja tieteellisen maalintekoanalyysin (Raimo Mikkola: Maalinteko) mukaan onnistumismahdollisuus on noin 2% jos lauotaan läheltä siniviivaa tai erittäin pienestä kulmasta.
Nykyaikaiseen peliin kuuluu pakollisena riittävän tiivis viisikkopelaaminen joten maalin lähellä ei voi olla kovin paljon joukkuekavereita jatkotilanteita varten tällaisissa laukauksissa joten kiekko todennäköisesti menetetään vastustajalle.
Maalivahdit myös harvemmin sulkevat laukauksia kun ne tulevat vähemmän vaarallisista paikoista joten ei päästä myöskään kiekonhallinnan kannalta tasatilanteeseen (uuteen aloitukseen).
Joukkue ei myöskään ole niin hyvissä asemassa karvaamaan kiekkoa takaisin kuin jos lauottaisiin vaarallisimmalta maalintekoalueelta (B-pisteiden alapuolelta ja laukaisukulma>45 astetta).

Oletetaan että Tappara laukoo huonosta paikasta (onnistumistodennäköisyys 2%) ja vastustaja saa kiekon 90%:n todennäköisyydellä ja 70%:n todennäköisyydellä vastustaja pääsee Tapparan karvauksen läpi ja luo keskitason maalipaikan.
Tällä kaudella laukauksista on mennyt  maaliin keskimäärin 5,3% joten tämän teorian mukaan Tappara tekee huonosta paikasta lähteneellä laukauksella maalin 2%:n todennäköisyydellä ja vastustaja siitä seuranneesta hyökkäyksestä maalin 3,3%:n todennäköisyydellä.

[Kankaantaan profeetta]

Tapparan viime vuosien "pelitapa" muuttui 1.5.2012 alkaen, kun JR astui jälleen kerran puikkoihin - senhän me kaikki tiedämme, vaikkei sitä mitenkään todistaisikaan.

Nyt kuitenkin näyttää siltä, että löysin oikeinkin sopivan todisteen sirpaleen tälle sinänsä turhalle "tutkimukselle" (eli pohdinnalle siitä, onko se pelitapa muuttunut vai ei).

"Ei vedellä mistä sattuu ja miten sattuu - vaan päätetään hyökkäykset laadukkaisiin laukaisupaikkoihin ja laadukkaisiin laukauksiin!" Kuullostaako tutulta?

Monissa peleissä olen katsellut vastustajan peliä ja ihaillut Tapparan puolustusksessa (niin, juuri siinä tälläkin palstalla helvetisti parjatussa puolustuksessa), että vastustaja ei pääse oikein mestoille vaan Tapparan viisikko ajaa vastustajan kuusikkoon.

Katsokaapa esimerkinomaisesti edellisen Lukko-Tappara -ottelun laukaisukarttaa ... (linkki)

http://sjlrap01.lahtis-enterprises.com/statistics/hockey/rt_event_frame.php?GAMEID=37878&LANG=FI&TYPE=8&SEASON=2013&SHOW=2

1) Myöntänette, että Tapparan ja Lukon laukaisukartalla on jo ensivilkaisun jälkeen eroa kuin yöllä ja päivällä. Ei Lukonkaan kartta aivan surkea ole, mutta koska Tapparan kuvio on noin tiivis, kontrasti on valtava.
2) Tapparan maalit, maalivahdin (Vehasen) torjumat, ohi maalin vedetyt ja (Lukon) pelaajien torjumat = yhteensä 50 laukausta. Näistä kokonainen YKSI on tullut muualta, kuin parhaasta maalintekosektorista (Koskiranta kolmannessa erässä Vehasesta katsottuna vasemmalta puolelta).
3) Tappara ei vedellyt käytännössä lainkaan siniviivasta (koska se on Petelle aika turhaa), vaan laukaukset on vedelty aina pari potkua lähempää. Tässä kontrasti Lukkoon on erityisen suuri.
4) Noin tusinasta Vehasen "sylistä" vedetystä laukauksesta käytännössä puolet on Koskirannan käsialaa. Korkea hatunnosto siitä, että Jarno pelaa noin selvästi maalia kohti ja menee sinne hakattavaksi. Jos haluat pizzaa, mene pizzalle ja jos haluat maalin jne.
5) Pari yleistä johtopäätöstä samoista kartoista: Kuvioita verratessa Tapparan olisi pitänyt ottaa tästä kolme pistettä, ei kahta puhettakaan. Tällaisille maalivahdeille ei tehdä maaleja mistä tahansa; kauimpaa tehty maali oli Mäntylän yv-maali, eikä sekään aivan paskoilta mestoilta. Jatkoajalla Tappara on hakenut selvästi aktiivisemmin ratkaisua, Lukolla vain yksi onneton laukaus viidessä minuutissa ja sekin helvetin kaukaa.

Tällaista, pistäkää ajtuksia tulemaan ...

[Screamager]

"Ei vedellä mistä sattuu ja miten sattuu - vaan päätetään hyökkäykset laadukkaisiin laukaisupaikkoihin ja laadukkaisiin laukauksiin!" Kuullostaako tutulta?

Tämä on kaiken ydin. Laukomisen määrää on sinänsä helppo lisätä, mutta laadun parantaminen kertoo hyvyydestä ja johdattaa helpommin menestyksen tielle. Paremmalla laadulla pystytään myös soveltamaan ja muokkaamaan omaa peliä enemmän ja käyttämään paremmin yksilöiden vahvuuksia, koska silloin suurin energia ei mene siihen, että pyrittäisiin laukomaan niin paljon kuin ehditään.

Klippaan havainnollistamisen vuoksi Numeroille todistettu/ennustettu-ketjusta tähän aihepiiriin kiinteimmin liittyvät taulukot Tapparan suoriutumisesta tällä kaudella viime maajoukkuetaukoon saakka.

Kaikki laukaukset jaksottain:

Koodia: [Valitse]

Keskiarvot Keskihajonnat
0-16 50,4 0-16 10
17-33 47,6 17-33 9,6
34-49 36,4 34-49 7,4
Alkukaudella lauottiin enemmän, mutta tulokset olivat kehnompia. Loppua kohden on lauottu selväsitikin vähemmän, mutta ollaan noustu sarjataulukossa ja samalla jaksosta toiseen tehty kuitenkin tasaisesti maaleja - jaksottain 43-49-43.

Laukaustarkkuudet jaksottain:

Koodia: [Valitse]

Keskiarvot Keskihajonnat
0-16 62,0 0-16 6,7
17-33 66,0 17-33 7,9
34-49 65,7 34-49 7,9
Alkukauteen verraten on loppukautta kohden lauottu laadukkaammin ja tarkemmin. Lauotaan siis vähemmän ohi tai päin vastustajaa.

Erikseen puolustajien ja hyökkääjien laukaustarkkuudet:

Koodia: [Valitse]

                0-16   17-33   34-49
Puolustajat     50,6   61,9   56,9
Hyökkääjät      69,9   70,3   72,2
Puolustajat laukoivat huonosti alkukaudella ja se heikensi osaltaan Tapparan peliä. Hyökkääjät ovat parantaneet tarkkuuttaan loppukautta kohden ja hyökkääjien parempi tarkkuus korostuu enemmän, koska lauotaan lähempää maalia.

Laukausta per maali:

Koodia: [Valitse]


0-16 18,8
17-32 16,5
33-49 13,5
Tulostaululle pääsemiseen on vaadittu kauden loppua kohden vähemmän yrityksiä, mikä vähentää hyökkäyspainetta ja helpottaa kokonaispelaamista sekä pystytään paremmin toteuttamaan juuri sitä peliä, mitä itse halutaan.

Jääräpäisyys on valmentajalle joskus hyve ja joskus potkujen aihe - nyt se voidaan laskea hyveeksi. Usko pelin kehittymiseen on tuottanut tulosta samalla kun yksilöt ovat kehittyneet pelitapaan ja onnistuneet paremmin. Peliä edistävät ratkaisut syntyvät pienemmällä miettimisellä ja täten tulosta on helpompi tehdä, koska peli on nopeampaa ja laadukkaammille paikoille päästään helpommin. Ei tyydytä laukomaan sieltä mistä ehditään vaan päästään laukomaan sieltä, mistä tahdotaan.

[Messi]

Vain TOSIFANI jaksaa onkia tuollaisia tilastoja. Ei voi muuta kuin hattua nostaa ja en tarkoita sillä Jani Niemistä

[juujep]

Mua on vaivannut yksi asia jääkiekon pelikirjassa jo pitkään ja Jokerit-Tappara peli toi sen asian hyvin esiin kun Tappara oli kovan karvauksen johdosta ongelmissa. Tämähän ei ongelmaa ratkaise mutta pieneltä osalta voi olla avuksi.
En ole ikinä ymmärtänyt, miksi laiturit "nojaavat" laitoihin hyökkäyksiin lähdöissä. Jollain tapaa ymmärrän pelin levitysen ja tilan voittamisen vastustajan pakilta rännipurku tilanteissa. Itse ajattelisin, että laiturille parempi paikka olisi noin metri laidasta ulospäin.
Vähan plussia ja miinuksia "selkä laitaa vasten" vs "metri laidasta"
Metri laidasta
+perusluisteluasento,  parempi mahdollisuus liikkua joka suuntaan
+rännikiekkoihin tila voitetaan aina vihulaisen pakkiin nähden ja kaverilla ei ole liikkeen suomaa etua laituriin kun laiturikin on liikkeessä.
+avauksissa laiturin purku/peli mahdollisuudet tuplaantuu (laita auki ja keskusta). Vastustajan pakin on vaikea pelata laituria vastaan kun nyt pakin ei tarvitse kuin ajaa laitaa pitkin päin ja laiturin ainoa syöttösuunta on keskelle, joka on aina riskisyöttö kovassa paineessa.
-peli kapenee hiukan

Onkohan minun ajatuksissa mitään järkeä?

[JuZa69]

Perjantain Iltalehdessä juttua Rautakorven metodeista http://www.iltalehti.fi/smliiga/2013110817698988_sm.shtml