Playoffs-ketjuun jo aiemmin kirjoitin, että IFK ei huoleta, vaan Tappara itse ja sama pätee kyllä edelleen. Tärkeä voitto sieltä lopulta tuli, mutta peli jätti vielä paljon kysymysmerkkejä ilmaan.
Pakkien kiekkovarmuus oli ennen sarjaa nähdäkseni yksi mahdollinen kompastuskivi ja tänään se paikoin harrastelijaporukalta näyttikin. Saravo oli tänään taantunut parin vuoden takaiselle tasolle ja kun vastustaja antoi painetta, niin tulos oli kamalaa. Eikä Saravo suinkaan ollut ainoa, jolle IFK:n karvaus/trap aiheutti ongelmia. Hitailla lähdöillä ei juuri mihinkään omalta alueelta päästy. Lisäksi kolmas maali menee täysin alivoimanelikon piikkiin ja erityisesti Saravo-Kankaanperä -parin piikkiin. Aallollakin meni peli tänään paikoin söhläämiseen. Puolustukselle jäi huomiseen peliin paljon parannettavaa.
Hyökkäys onnistui tehtävissään paremmin. Ykkönen oli kova ja päihitti vastustajan vastaavan. Heikkoa lenkkiä en oikein hyökkäyksestä löydä. Tärkeää myös, että kakkos- ja kolmosketju saivat maalit heti alkuun.
Plussaa myös fyysisyydestä. Hyvin löytyi paikoin jo tunnettakin eikä se kanavoitunut vääriin asioihin ja turhia jäähyjäkään ei otettu.
Tuomaritoiminnasta muutama jäähy oli varsin kyseenalainen. Dixonin varsinkin. Rantala vihelsi nähdäkseni kaikki IFK jäähyt ja Fonselius Tapparan. Tuomaritoiminnasta ei nyt kuitenkaan jäänyt suuremmin valitettavaa.
Turhauttava peli kaiken kaikkiaan, kun vastustajan kaikki maalit olivat tavallaan halpoja ja enemmän meidän huonoutta, kun vastustajan hyvyyttä. Ensimmäisessä erikoinen jäähy, jonka päätyttyä Auvitun laukaus uppoaa helpohkosti maaliin. Toisessa Tömmernes menettää kiekon tuomarin suosiollisella avustuksella ja parin syötön jälkeen kiekko on Tapparan repussa ja Ramstedtin rankkarimaalissa mies pääsee kävelemään hitaasti keskeltä läpi, jolloin Saravo joutui rikkomaan. Turhauttavia maaleja.
Molemmat pystyvät tästä parantamaan ja paljon, jos Tappara parantaa enemmän, ei huomenna ole isoa hätää.
