Karjalainen tuo neloseen ominaisuuksiensa puolesta eniten vaarallisuutta, puolustava rooli hoituu mutta hyökkäysuhkakin löytyy.
Tämä on muuten ihan totta. Karjalainen lienee koko hyökkääjäkalustosta olevan vähiten riippuvainen muusta ketjustaan. Näin ollen lienee kyllä paras valinta tuohon nelosketjuun, koska liikkeellään pystyy luomaan niitä hyviä paikkoja pari matsissa, oli käytännössä missä ketjussa tahansa. Kolmen ensimmäisen ketjun jätkät menevät muuten aika hukkaan tuolla nelosessa, esim. Dixon, Haapala, Ilomäet ja kumppanit kaipaavat enemmän vierelleen myös taitavaa pelaajaa, jonka kanssa syötellä jne. Karjalaisen pelityyliin taas sopii hyvin tuo nelosen vauhtikiekko, jossa ei pahemmin mitään poikkikentän syöttöjä haella.
Justiinsa näin. Karjalainen nelosessa on joukkueen kannalta tässä pelaajatilanteessa (kaikki terveinä) paras ratkaisu, sillä hän on luonteeltaan all-round-pelaaja. Viime kaudella nähtiin hyvä työnäyte puolustustavasta pelistä ja tällä kaudelle kehitys on jatkunut hyökkyäspelin kehittymisen muodossa. Karjalainen on muun muassa päässyt ihan eri tahtiin maalipaikoille kuin viime kaudella - osin isomman vastuun myötä, mutta on pystynyt sen vastuun myös kantamaan.
On tärkeää, että jokainen ketju a) pystyy pelaamaan roolituksen mukaisesti ja b) parhaimmassa tapauksessa pystyisi antamaan vielä extraa sen oman roolin päälle. Tuollaisenaan nelosketju pystyy ensinnäkin hoitamaan oman roolinsa (kaikilla on kykyä/kokemusta pelata ensisijaisesti puolustavasti) ja Karjalaisen mukaantulon myötä voidaan hyökkäyspeliin odottaa parannusta Heikkilään verraten. Tapparan muilla senttereillä on paremmat kyvyt hyökkäyspeliin/tuloksentekoon kuin nelosketjun "puolusta ensin ja hyökkää sitten"-pelifilosofian pelillisiin vaatimuksiin. Kolmessa ensimmäisessä ketjussa on hyökkäyspelin kannalta vähintään yksi kiintopiste, joka vastustajan täytyy varautua ottamaan puolustamisessaan tarkemmin, tai koko kolmikko muodostaa yhdessä "enemmän kuin osiensa summa"-tyyppisen uhan.
