Molemmilla joukkueilla on ollut tässä sarjassa mahdollisuutensa ja toistaiseksi Tappara on ne selkeämmin käyttänyt hyväkseen. Pelit ovat olleet suurimmilta osin tasaisia ja molemmilla on ollut ne omat vaikeat hetkensä, niin kuin kahden hyvän joukkueen välillä kuuluukin olla tässä vaiheessa kautta. Täytyy kuitenkin sanoa, että en näe Lukon pelissä olevan sellaista riittävää vähintään 60 minuutin uhkaa, johon Tappara ei pystyisi vastaamaan. Ok, yksi 0-1-tappio on joukossa ollut, mutta ei siinäkään semmoista uhkaa ollut, johon pitkän sarjan sisällä voitaisiin kaatua.
Tappara pystyy toteuttamaan monipuolisempaa pelin rakennetta kuin Lukko. Lukolla hyökkäyspelin onnistuminen nojaa selkeästi enemmän pystysuuntaan, kun Tappara on alkanut tuomaan sitä loppurunkosarjassa puuttunutta kiekkokontrollia peliinsä tässä sarjassa entistä enemmän ja nimenomaan suhteessa Lukkoon sen toteuttaminen on paremmalla tolalla. Tapparan hyökkäyksien rakenne on monipuolisempaa ja ylipäätänsä paremmalla pohjalla suhteessa vastassa olevaan puolustukseen. Sen on huomannut muun muassa siinä, että Tappara pystyy useammin painostamaan Lukon hyökkäykset haluamiinsa ratkaisuihin eli kiekosta luopumisiin, joista sitten saadaan niitä ihannetilanteita eli nopeita kääntöjä vastahyökkäyksien muodossa.
Tappara taasen pääsee paljon Lukkoa monipuolisemmin hyökkäysalueelle, voittaa alueita enemmän ja mahdollistaa tämän kaavamaisuuden kautta pelirohkeuden helpomman esilletulon hyökkäyspäässä. Tapparan puolustuspelinopeus siis peittoaa Lukon hyökkäyspelinopeuden, kun taas Tapparan vikkelät hyökkääjät yhdessä kulloisenkin kiekkovarman puolustajaparin kanssa pystyvät luomaan korkean pelinopeuden suhteessa Lukon kankeampaan puolustamiseen.
Kyse on sitten viime kädessä siinä hyökkäysalueen pelissä enemmän pelisuunnitelmasta, että kuinka paljon sitä pelirohkeutta ja itsensä toteuttamista hyökkäysalueella sallitaan. Esimerkkinä, veteleekö Puistola pari kertaa viivalta ränniin tyhjään tilaan niin kuin kolmannen pelin kolmannessa erässä vai löytyisikö siihen tilanteeseen pelirohkeampi ratkaisu? Nolla maalia tuli niillä ohjeilla, ehkä siitä voisi jotain päätellä.
Neljännen pelin alkuun Lukko yritti selkeästi pelata Tapparalta jalkoja alta korostuneen aktiivisella prässillä ja iholla olemisella, tässä toki alkuunsa onnistuikin, mutta se fyysisyyden ja tunteella pelaamisen riski realisoitui ensimmäisen kympin jälkeen jäähyinä ja tätä myöten hiljalleen pelin tasoittumisena. Lukko pääsi toki 2-0-johtoonkin, mutta sitten Tappara pelasi Lukolta jalat alta koko erän ajan tasoittaen pelin. Lukko yritti siinä alkuunsa peitota Tapparan pelinopeudessa, mutta ei ne Lukon yksilövoima ja -taidot kuitenkaan ole sillä tasolla suhteessa Tapparaan, että sillä nähdyllä kohkaamisella ja ärhentelyllä voitaisiin pelata fiksusti koko peliä lävitse saati useampia pelejä sarjassa.
Tuo neljännen pelin ensimmäisen erän myrskyn selvittäminen ja huima pelillinen käänne toiseen erään osoitti tämän kauden Tapparasta sitä suurta juttua, jonka takia tässä on voinut olla pohjimmiltaan luottavainen peliin jo pitkältä runkosarjasta. Kaudella on ollut "omaan pelisilmään" hyviä pelejä kautta linjan, on ollut "omaan pelisilmään" myös heikompia ja vieläkin heikompia pelillisiä esityksiä, joista on kuitenkin pisteitä napattu. Nyt Lukko-sarjassa Tappara on löytänyt peliinsä tarpeellista irtonaisuuta ja lennokkuutta, jota runkosarjan lopulla ja Pelicans-sarjassa odoteltiin. Ei peli täydellistä toki ole, mutta kehityskäyrä on sellainen kuin sen pitää olla.
Näkisin Lukon mahdollisuuksien olevan enää lähinnä Tapparan ajamisessa virheisiin ja paremmassa pelinopeudessa. Kummastakaan ei valitettavasti ole tässä sarjassa saatu selkeitä merkkejä, että niin tapahtuisi, siis sillä tavalla, että Tappara ei onnistuisi siihen vastaamaan. Lukko pyrkii karvauksessaan saamaan Tapparan peliin kiirettä, mutta Tappara on oppinut kiertämään karvauksen riittävän hyvin parantuneella kiekkovarmuudella ja hyvillä syöttösuunnilla puolustusalueelta lähdettäessä. Sitä on joka pelissä tähän asti näkynyt ja mielestäni Lukko pelaa siinä joka kerta tyhmästi, vaikka tarkoitus on tietysti jalo. Tapparan pelille oikein tarjotaan paikat kiihdyttää pelinopeuttaan hyökkäysaluetta kohti ja sen tietää miten siinä pitkässä juoksussa käy. Pelinopeuksien suhteesta kirjoitin jo aiemmin enkä näe, että siinä nyt yhtäkkiä tapahtuisi käännettä. Totta kai mitä vain voi sattua, Lukko voi löytää avaimet Tapparan pelin sekoittamiseen eri puolustussapluunalla, ja voihan Vladimir Putinkin erota Venäjän presidentin pallilta.
Erikoistilanteista on puhuttu sarjan alusta lähtien eikä Lukko pystynyt silläkään saralla tekemään vielä riittävää eroa. Ok, ylivoimalla on raumalaisille viimein ruvennut tulemaan onnistumisia, mutta vastaavasti alivoima petti maanantaina tosi kriittisellä hetkellä, kun Tappara pääsi tasoihin. Siitä pelin painopiste vain painottui Lukon päätyyn tasakentällisinkin, mutta kunnia toki Lukolle, kun sen painostuksen kesti. Mutta, ei kestänyt loppuun asti, kun vanhat herrat Nieminen-Green nousivat hetkistä tärkeimmällä esiin ja osoittivat sitä Tapparan selkärankaa, joka ei heikon alun jälkeenkään katkea. Taittua se voi hetkeksi, mutta palautuu entistä kovempana takaiskujen jälkeen. Ei ollut meinaan ensimmäinen kerta, kun heikon jakson (nyt ensimmäisen erän) jälkeen Metsola kokoaa itsensä, peliote kääntyy tyystin ja tappioasema käännetään ympäri.