Sarjan alussa Tappara "leikitteli" Lukon yli pelinopeudella ja silloin tuntui, että ei ole hätää. Kirjoitin taannoin, että Lukon iskunpaikka on korkeammassa pelinopeudessa ja Tapparan painostamisessa virheisiin. Vaikka näistä ei silloin näyttänyt olevan uhkaa, on urheilu kuitenkin näyttänyt kiehtovan puolensa: Nyt niistä on nimittäin uhkaa. Lukko on onnistunut kehittämään pelinsä sille tasolle, että se pärjää nimenomaan Tapparaa vastaan. Lukon puolustuspelinopeus on noussut haastamaan realistisesti Tapparan hyökkäyspelinopeuden, mutta Tapparan hyökkäysnopeudessa on edelleen parantamisen varaa.
Tapparalla on ollut näissä viimeisimmissä tappiopeleissä paikkansa, kiistatta, mutta suoraviivaisuutta ja tylyyttä kaivataan vielä enemmän, kun Lukko on ilmiselvästi pystynyt kasvattamaan puolustuspelinopeuttaan etenkin keskialueella. Keskialueen ylitys sujui Tapparalta vielä lauantain pelin alkupuoliskolla mainiosti, mutta hyökkäysalueelle päästyä peli alkoi silloinkin takuta. Nyt Tapparan peli takkuaa jo keskialueella ja siihen pitää ehdottomasti löytää parannusta huomiseksi. Peli menee laidoista puskemiseksi, jolloin onnistuminen hyökkäysalueella on enemmän korkeamman kädessä.
Kuten playoffien alussa totesin, pelikirjojen pitää nyt olla sisäistetty ja Dufvan sanoin peliä pitää pelata pelille, eli Tapparan väen sanoin, peliä pitää jauhaa. Sitä pohjalla olevaa peliä ei enää menestyksekkäästi muuteta, muuta kuin hiotaan yksityiskohtia. Lukko on onnistunut hiomaan yksityiskohtansa niin, että ne pelaamisen vahvuudet ikään kuin kärkinä iskevät teräviä iskuja Tapparan peliin ja tappavat Tapparalta vapautuneisuutta.
Lukko on nyt enemmän iholla, sulkee keskustaa puolustusalueella ja pitää Tapparan etäällä. Tapparan peli ei tuota enää yhtälailla huippupaikkoja kuten sarjan alussa, niiissä harvemmissa paikoissa pitää olla entistä tylympi ja Lukko on vastaavasti ollut paikoissaan riittävän tehokas ja tyly. Se on ihan yksinkertaista matematiikkaa siltä osin, hyödynnät paikkasi tehokkaammin niin voiton todennäköisyys paranee.
Loppuviimeksi se paikkojen hyödyntäminen on kiinni yksilöistä ja heidän pelirohkeudesta. Lukolla Vahalahti on ollut joka pelissä pisteillä, Nummelin järjestää paikkoja ja puhkoo Tapparan kuvioita, kun taas Tapparalla esimerkiksi Palola menee liiaksi pelin ulkopuolella ja Erkinjuntti jää kulmiin. Tapparan pakeista ei ole heistäkään löytynyt Nummelinin tasoista uhkaa Lukolle, ehkä Bailen huomenna räjäyttää pankin?
Osasyy on tietysti systeemissa, jota kollektiivi noudattaa, mutta ei se systeemi sanele sitä, miten pitää toimia kun se paikka tulee kunnolla eteen. Silloin pitää olla rohkeutta toteuttaa sitä, miten osaa pelata jääkiekkoa ja näitä toteuttajia Tapparalta löytyy moneen lähtöön. On suoraviivaista laukojaa Palola, Kuusela, Nieminen ym. ja on kikkailijaa Jormakka, Järvinen ym., mutta ne ominaisuudet pitää saada kunnolla esiin, kun se paikka tulee. Sitä kautta se tulos saavutetaan, kun pelataan pelille eikä pakoteta tulosta taululle.
Tuli mieleen muuten eräs tilanne ennen kolmannen erän yv-loppukiriä, kun näkyi televisiokuvissa Tapparan aikalisä ennen ylivoimaa. Penkillä oli alkamassa palaveri, Rautakorvella fläppitaulu kädessä ja JM Järvinen yhtäkkiä riuhtaisee fläppitaulun Rautakorvelta ja alkaa piirtää kuvioita muiden kuunnellessa ympärillä. Pelaajien peli, kun tulee ratkaisun paikat! Nyt valmennukseltakin rohkeutta antaa peliä pelaajille ennen kuin on liian myöhäistä!
