Osaako joku jääkiekkotieteellisesti perustella, miksi Tappara ei pyri pitämään yllä hyökkäyspelin aktiivisuutta mahdollisimman pitkään vaan luovuttaa ajan ja tilan hallinnan vastustajalle? Tämän näki 3. erän ensimmäisestä vaihdosta, että taas hyökkääminen lopetettiin ja yhtä selvää oli jo ennen jatkoajan alkua, että peliä jälleen avataan 60min jälkeen.
Tämä voisi tietysti olla nerokaskin taktiikka, mutta nuo passiivisemmat peruutteluvaiheet ovat niin Lukko kuin Pelicans-peleissäkin johtaneet isoihin vaikeuksiin ja ennen kaikkea päästettyihin maaleihin.
Samaa miettinyt itsekin. Voisiko kyse olla siitä, että säästetään energiaa, kun välillä himmataan? Se on aika kuluttavaa koko ajan hyökätä aktiivisesti ja painia kulmissa, voi olla että jalka ei kestäisi koko peliä. Sanoin otteluseuranta ketjussa ekn erän jälkeen, että Lukko ei tule jaksamaan samalla temmolla millään 60min, eikä jaksanut.
Eilen Tappara ei ollut "unessa" alussa vaan Lukko tuli hirveällä draivilla ja yritti ratkaista pelin alussa.
Lauantaina Lukko aloitti paljon passiivisemmin.
Oli selvää että Lukon liike hiipuu 1.erän jälkeen.
Mikään joukkue ei jaksa pelata tuollaisella draivilla 60 minuuttia ja tällaisia pelejä on nähty aikaisemminkin.
Jääkiekkoilijat harjoittelevat paljon kestävyyttä mutta he eivät kuitenkaan ole maratoonareita kun pitäisi myös löytyä räjähtävää voimaa ja nopeutta.
Jos joukkue pääsee johtoasemaan niin sitten nousee esiin joukkueen kyky turvata johtoasema.
Se on enemmän ollut Tapparan ongelma kuin liian passiivinen pelaaminen.
Kun pelataan säästeliäämmin niin joukkueella on sitten tarvittaessa enemmän bensaa turboruuvin kiristämiseen.
