Tapparan ja JYPin väliset pelit ovat tällä kaudella olleet kiekkoilullisesti hyviä koitoksia ja samaa lienee luvassa tänäänkin. Tappara esitti eilen hyvää fyysistäkin pelaamista ja pelissä oli tunnetta sekä pelinopeuden että itse pelaamisen kautta.
JYP oli ennen ET-finaaliturnausta liigapeleissään ailahtelevammalla otteella liikkeellä ja JYPin pelitapakeskustelua Jatkoajasta luettuna, ongelmana JYPin pelaamisessa on säännöttömyys ja pelitavallinen tason ailahtelevuus. JYPin peliin yritetään tuoda kiekkokontrollin elementtejä, mutta samalla on havaittavissa pystysuunnan kiekonkin elementtejä eivätkä ratkaisut aina sulavasti sovi yhteen, jolloin suorittaminen on epävarmaa. Tapparallahan tilanne on osin samanlainen, mutta toisaalta hyvinkin erilainen. Tappara onnistuu pelaamaan sekä tilanteko- että tilanvoittopeliä ja eilen Lukko-pelissä tilanteko yhdistettiin hyvin suoraviivaiseen pelaamiseen, mikä sitten lopulta tuottikin voiton. Tappara siis osaa pelata ja soveltaa kiekkokontrollin ja pystysuunnan kiekon elementtejä keskenään niin, että tiedetään, mitä tehdään ja se tuottaa tulosta.
Koko kautta JYPin osalta tarkastellessa on huomattava kärkikenttien joidenkin pelaajien tehottomuus suhteessa odotuksiin: Tuppuraisella 30 pelistä vain 4+8=12 ja Abid 21 peliin 3+5=8 (saikin sitten lähteä).
Malinen kolmosen keskellä voi auttaa koko joukkueen joukkuepelaamista kahden fyysisesti vahvemman laiturin myötä, jolloin Malisen heikkoudet eivät näkyisi niin selvästi koko kentällisen pelaamisessa. Suoraviivaisuus on tuon koostumuksen ase ja toisaalta Green EJ:n ja Kuuselan välissä voi elvyttää sen kentällisen yhteispeliä fyysisesti vahvemman sentterin myötä. Eli teknis-fyysinen kokonaisuus kenttien välillä olisi niin sanotusti enemmän balanssissa, kun fyysistä voimaa olisi jaoteltuna tarpeiden mukaan paremmin eri kenttiin.