Onpas se jännää miten jotkut kesän legendat jaksoivat elää näin pitkälle kautta.
"Sentteriä etsitään"
"Sentteriä etsitään"
"Sentteriä etsitään"
Niin, sentteriä varmaan etsittiin, kaikki osasi laskea sen että Koskiranta ja Barkov lähti ja vain McRae/Green on tullut.
Mutta hassusti kävi myös niin, että tehopisteissä paras sentterimme kasvoi joukkueen sisältä Rautakorven kehityskoulun kautta ja hän tuntee nimeä Jan Mikael Järvinen. Entinen Mestiksen pistepörssin voittaja.
Green
Järvinen
Plihal
Malinen
(Peltola)
Siinä ne äijät on. Kuten Väsyneet Kädet mainitsi, ei tarvi rakentaa viittä Liiga-kenttää. LeKissä on se viides, Ilomäki sen keskellä. Siinä on varajärjestelmää keskelle ihan mukavasti.
Ehkä Jukka ajatteli ennen kautta, että mikkihiiret laidalle ja isot sentterit keskelle, ja siihen rakennetaan paketti. Mutta Jukka ei ollutkaan tyhmä ja kaavoihin kangistunut kivitaulutaktiikoineen. Mies huomasi että Järvinenhän oikeasti pelaamalla ottaa tuon sentterin tontin itselleen, luottoa tuli ja näin kävi.
Mitäs sitten tehdään?
Keskelle kasvoi peliä rakentava mikkihiiri, joka täyttää taitovajeen ---> laidassa on liikaa miikkihiiriä --> hankitaan laidalle voimaa fyysinen pelote (Sawada) kun sellainen puuttui ylipäätään kokonaan ja ulostetaan ylimääräinen mikkiihiiri (Connolly).
Näin saatiin joukkue taas mukavasti balanssiin.
Ei näitä joukkueen rakentumisia aina voi suunnitella etukäteen, jotkut perusviivat toki vetää, mutta Järvisen kasvu pelaajana ja roolin nappaaminen muutti kokonaisideaa ja siihen reagoitiin.
Itse olen aivan helvetin tyytyväinen että tässä kävi juuri näin. Nyt jokainen ketju Tapparassa ei ole roolituksen kannalta täysin samsta puusta veistetty, vaan hyvinkin monipuolinen setti erilaista hiihtäjää ja kombinaatiota. Vastustajan on paljon vaikeampi pelata tuollaista joukkuetta vastaan, mikä meillä nyt on muovautumassa. Järvisen kentän kanssa lähestulkoon kaikki ovat olleet eniten ihmeissään, kun ei sieltä tulekkaan sitä kaavamaista Tapparaa, mihin jo vihut kerkesi vähän tottua.