U20-MM-kisat on turnauksena totta kai merkittävässä roolissa tulevia varauksia tarkastellessa, koska ilman loukkaantumisia tms. siellä varausikäiset pääsevät framille ja pelaamaan hieman kokeneempiakin vastaan, lisäksi paineet ovat eri luokkaa kuin normaalissa sarjapelipuurtamisessa, koska jokaisella pelillä on paljon suurempi merkitys kuin esim. yksittäisessä pelissä yhteensä 60 pelin SM-liigassa. Yksittäisten pelaajien yksittäiset ratkaisut ovat isommassa roolissa ja niissä voidaan nähdä, kuka onnistuu oikeasti paineistettuna, kun epäonnistumisia ei paikata ehkä enää kolmen pelinkään päästä, koska turnaus voi olla silloin jo ohi.
Järkevä ihminen ei kuitenkaan muuta kokonaiskäsitystään yksittäisen nuoren pelaajan kohdalla turnauspelien vuoksi. Jos pelaajaa on pidetty esimerkiksi viimeiset puolitoista kautta koko ajan erittäin todennäköisenä tai varmana ykköskierroksen varauksena NHL:ään, niin uudessa ehkä toisilleen tuntemattomistakin nuorista yksilöistä koostuvassa ryhmässä pelatut alle kymmenen turnauspeliä mahdollisesti vielä hyvinkin erilaisella pelisysteemillä ja erilaisia ominaisuuksia vaativassa peliympäristössä eivät muuta kokonaiskuvaa. Ufan U20-kisoja on Suomen osalta pelattu kaksi peliä eikä turnausesitystä voida vielä niputtaa yhteen, ei todellakaan. Periaatteessa Barkovilla on mahdollisuus pelata U20-kisoissa vielä kahden vuodenkin päästä, ja kun nyt Sasha on jo sillä tasolla, että tekee 17-vuotiaana SM-liigassa yli 40 pistettä ja paikoin dominoi kenttätapahtumia, mikä on tilanne kahden vuoden päästä?
Kellään alle täysi-ikäisellä "ammatikseen" (paremmin sanottuna ammattilaistasolla) jääkiekkoa pelaavalla ihmisellä ei voi olla rutiinitasoa, joka takaa hyvät esitykset aina elokuun alusta tiiviin joukkueharjoittelun tosissaan alkamisesta aina yli yhdeksän kuukauden ajan eteenpäin raastaviin ja runkosarjaan verrattuna erityyppisiin playoff-sarjoihin. Aallonpohjia tulee joukkueelle ja joukkueen muodostaville yksilöille väkisinkin ja helpoin tapa suorittaa analyysi heikentyneistä peliesityksistä on syyttää seurajoukkueen valmennusta ylipeluuttamisesta ja liiasta vastuusta. Kuormitusta on kuitenkin aina useaa tyyppiä, henkistä ja fyysistä, harjoittelun luomaa ja peleistä kertynyttä ynnä muita mahdollisia jaotteluja. Ammattilaistasolla ja menestykseen pyrittäessä pätee mentaliteetti "Parhaat pelaavat" ja jos huomataan väsymystä, annetaan siimaa harjoittelusta.
Ei Rautakorpi ole niin pölvästi, että jättää joukkueen ehkä parhaimman ja luontaista pelinymmärrystä huokuvan yksilön suosiolla sivuun tärkeistä runkosarjan peleistä, koska jokaisesta ottelusta on saatavilla kolme pistettä ja kolme pistettä marraskuussa on yhtä arvokas saalis kuin kolme pistettä helmikuussa, kun tarkastellaan tilannetta runkosarjan päätyttyä. Barkov ei itse pyydä olla sivussa kokoonpanosta ennen kuin on tosi kyseessä ja haluaa pelata sen mitä vain on mahdollista. Keskellä kautta kuormitusta tasataan ensisijaisesti harjoittelun keventämisen kautta ja joukkueen ulkopuoliselle ihmiselle on vaikeaa analysoida harjoittelun kuormittavuutta, ja siihen tällä palstalla ei perustellusti pystytä.
Verratessa Barkovin tilannetta Granlundiin pitää huomioida se, että viime vuonna turnaus oli toisella puolella maapalloa ja aikaerorasitus oli pahempaa kuin nyt neljän tunnin aikaerolla Venäjällä pelattavissa kisoissa. Jos tilanne näyttää siltä, että Barkov tarvitsee tällä kaudella erityistä lepoa, eli pelihuilia täytyy myöntää, se on hyvä antaa juuri U20-kisojen loputtua muutamissa peleissä, mutta ei tammikuun otteluruuhkassa pidä antaa liikaa tasoitusta luopumalla joukkueen valovoimaisesta yksilöstä. Täytyy mennä tilanteen mukaan ja sekä pelaajan että ammattitaitoisten valmentajien täytyy aistia oikea vastuunkanto. Lähden kuitenkin siitä, että kuormitus tasataan harjoittelun keventämisen kautta ja tosipaikassa (peleissä) ollaan mukana niin paljon kuin vain mahdollista, parhaat pelaavat.