En oikein näe suurta ailahtelevuutta muussa kuin joukkueen otteissa. Vuoden ensimmäiset pelit olivat aika heikkoja, eikä niissä maalivahti saanut apuja puolustukselta. Metso ei kuitenkaan ole sellainen maalivahti joka ihan yksin pitää hirvittävässä rumputulessa joukkueen pystyssä joka ilta, mutta tällaisessa pelissä jossa joukkue edessä puolustaa sinnikkäästi hän on viimeinen lukko johon voidaan luottaa. Tänään tuli muutama sellainen sivuttaisliike, että Metson pelinlukutaitoa oli pakko ihailla ääneen.
Siihen tekeekö joukkue paikoistaan maaleja vaikuttaa enemmän hyökkäävien pelaajien tason vaihtelu kuin maalivahdin tason vaihtelu.
Jos vastustaja pääsee laukomaan hyvästä paikasta (etäisyys alle 8 metriä eikä liian pienestä kulmasta) ja laukoo riittävän tarkan ja kovan laukauksen niin sitä on mahdotonta ehtiä torjua reaktiotorjunnalla.
Täydellinen peittäminen on vaikeaa koska keskemmältä tulevaan laukaukseen pitäisi tulla vastaan paljon.
Käytännössä maalivahdin hyvyys on usein hyökkäävien pelaajien huonoutta.
Hyökkäävien pelaajien huonous tulee siitä että ei ole helppo pystyä maksimaaliseen suoritukseen kun pitäisi laukoa nopeasti, vastustaja voi ahdistaa, jää voi olla huono tai kiekko voi olla huonossa asennossa.
Useissa maalintekotilanteissa laukaisukulma-alue, jolla kiekko voi mennä maaliin ei ole kovin montaa astetta.
Palola on tehnyt paljon maaleja koska hän pystyy ampumaan kovia laukauksia riittävän hyvällä tarkkuudella.
Eilen Metsola teki hienon venytystorjunnan mutta jos laukaus olisi ollut sopivasti korkeampi niin maaliin olisi mennyt.
Olisiko se sitten ollut Metsolan vika?
En usko että Metsola on nähnyt laukauksen korkeutta kun hän teki reaktiojalkatorjunnan.
Kenttäpelaajien täytyy yrittää puolustaa niin hyvin ettei vastustaja pääse laukomaan vapaasti vaaralliselta maalintekoalueelta.