Olen kanssa seissyt Metson takana kauden alun, mutta nyt alkaa jo usko rapistumaan. Missä on se viime kauden Metsola, joka tuntui liimaavan jokaisen kudin kiinni?
Lähestulkoon joka pelissä tulee näitä ylipelaamisia, ja maalin takana sähläyksiä, joista olisi voinut tulla enemmänkin maaleja. Hyvä tuuri ja puolustajat ovat paikanneet näitä mokia jonkun verran. Omasta mielestäni Metson itseluottamus murskaantui finaalisarjassa Isomäen paineessa, eikä ole sen jälkeen palannut ennalleen. Olisiko esim. Marttisen ratkaiseva hörppy vieläkin kantona kaskessa. Kuitenkin puolivälierät, välierät ja eka finaali menivät vielä mallikkaasti (poislukien viimeisen IFK-pelin imurointi).
Sulttaania vaan maalille, vaikka minulta ei tähänkään luottoa juurikaan löydy, mutta antaa pojan näyttää. Tuskin ainakaan pahemmin tulee lunta tupaan, kuin tällä hetkellä.