Kotimaisia valmentajia ei yksinkertaisesti ollut vapaana. Täälläkin käytiin varmasti kaikki mahdolliset nimet aika hyvin läpi eikä yhtä ainutta varmaa voittajaa keksitty. Tapparalla varmaankin on paremmat kontaktit ympäri jääkiekko-Suomea kuin faneilla, mutta sitä faktaa hekään eivät pysty kiertämään, että maalis-huhtikuun vaihteessa sopimuksettomia vaihtoehtoja ei todellakaan ole montaa. Sitä paitsi kuten tämänkin palstan keskustelusta kävi ilmi, niin todella hyviä suomalaisia valmentajia ei edes ole olemassa kuin korkeintaan 1-3 kerralla. Kaikki muut ovat joko täysin yliarvostettuja, tietotaidoltaan vanhentuneita tai eivät ole koskaan voittaneet yhtään mitään. Jokainen saa sitten makustella itsekseen, että olisiko vaikka Reksa Ruotsalainen ollut parempi rookiekoutsi tai olisiko Mikko Saariselle pitänyt mieluummin antaa mahdollisuus, mutta tässä vaiheessa ne on aika lailla pelkkiä mielikuva- ja mielipideasioita. Päävalmentajuusnäyttöjä liigasta ei ole.
Ulkomainen valmentaja? Bob Francisit, Ted Nolanit ja tällaiset tietysti voisi olla saatavissa tänne rahalla (tai onkin, kuten HIFK näytti), mutta sitten on eri asia onko niin ison rahan käyttäminen siihen järkevää. Lisäksi vaikka Tappara julkisuuteen muuta sanoi, niin se tarvitsi päävalmentajan nimen NYT ja taatusti asialla oli kiire. Ei varmasti ollut mahdollisuuksia alkaa kartoittaa kunnolla ulkomaan markkinoita, kaikkia mahdollisia nimiä sieltä ja etsiä taloudellisestikin parempia vaihtoehtoja kuin ne helposti keksittävät nimekkäimmät tapaukset. Ai miksei sitten tehty sitä etsintätyötä jo hyvissä ajoin ettei olisi tullut kiire? No helvetti, koska siihen liian myöhäiseen maalis-huhtikuun vaihteeseen asti kuviteltiin, että meillä on jo pätevä koutsi seuraavaksi kaudeksi. Ei ollut mitään tarvetta etsiä uutta.
Kuten Uraman sopimuksestakin näkyy Tappara haluaa pitkäjänteisyyttä ja jatkuvuutta touhuunsa. Ulkomainen valkku sopii siihenkin kuvioon aika huonosti, varsinkin jos tosiaan ei ole aikaa hakea vähemmän syvemmältä markkinoilta niitä nousevia kykyjä, jotka saattaisivat lähteä Suomeen parin-kolmenkin vuoden projektiin sillä pikkuisen pienemmällä liksalla. Jonkun davekingin kauden sopimuksella olisi tietysti voitu kalliisti ostaa vuosi lisäaikaa etsiä sopivampi valmentaja, kotimaasta tai ulkomailta, mutta sellainen poukkoilu ei taida sopia Tapparan linjaan. Mieluummin matalammalla profiililla pitkäjänteistä työtä.
Lyhyestä virsi kaunis: niukoista, ellei jopa lähes olemattomista, vaihtoehdoista valittiin nyt nuori, nouseva ja liigassa kokemusta ja oppia monilta kovilta valmentajilta ammentanut Urama. Ihan täysi kysymysmerkkihän tää homma nyt on, mutta selvää on, että huonomminkin olisi taatusti voinut valita ja varmuudella paremmin valitseminen tässä tilanteessa taas oli äärimmäisen vaikeaa tai jopa mahdotonta. Tosiasiat on vaan hyväksyttävä.
