Nopeasti unohtuu eilinen, mutta fakta on se, että vielä mestaruuden jälkeenkin pari kautta, oli Lehto eittämättä parhaita pelureita tapparassa. On turha sinällään analysoida Lehdon teknisiä heikkouksia, niitä on jokaisella kaverilla enemmän tai vähemmän taakaksi asti, eikä niitä tuolla iällä enää juuri kyetä korjaamaan.
Maalivahdin pelaaminen kulminoituu hyvin pitkälle loistavaan keskittymiskykyyn ja itseluottamukseen. Uraman aikakauden alettua, ei Lehto ole syystä tai toisesta peliinsä iloa löytänyt. Lehto varmaan jo nyt hakisi mielellään uutta nostetta uralleen jostain muualta, mutta jos ihmeitä ei tapahdu, kauden jälkeen viimeistään on uusi osoite hakusessa.
Huvittuneena seuraan keskustelua Lehdon torjunnallisista ongelmista. Kun puhutaan eteen syljetyistä kiekoista, tuleeko mieleen, että lähitorjunnoissa mies on sarjan parhaita. Lehto reagoi loistavasti ja on nopeudeltaan taatusti Nikkilää edellä. Kyllä jokainen ammattimolari tajuaa, että mailan pitää kulkea jäässä mukana poikittaisliikkeessä ja yleensä perustorjunnassa, sehän on ensimmäinen asia mitä molarin aluille opetetaan, mutta vaikka tekniikka oisi hiottu miten virheettömäksi tahansa, ei siitä ole mitään hyötyä jos lataus jää vajaaksi.Ei hyvät ja keskinkertaiset maalivahdit tässä liigassa ratkaisevasti perustaidoissa toisiinsa eroa tunne, mutta keskittymiskyvyssä on taatusti huima ero.Lehdon kyky asttua pelin sisälle on kaukana vuoden 2003 keväästä.