Minullakaan ei ole sisäpiiritietoa Tapparan pukukopista ja komppaan kyllä IsojaKirveksiä. Koetan nyt tuoda ajatuksiani tästä koko valmentajakuviosta esiin.
Kaikki oikeastaan lähti liikkeelle jo viime keväänä, kun huhut Rautakorven ja muutaman pelaajan välirikosta levisivät ympäri nettiä. Yksi näistä pelaajista oli mitä ilmeisimmin Nieminen, joka oli varmasti pettynyt pieneen rooliinsa joukkueessa sekä penkkikomennukseen pleijarien aikana ja saikin sitten lähteä joukkueesta. Kuitenkin myös Rautakorpi ilmoitti hieman yllättäen lähtevänsä KHL:ään, vaikka siinä vaiheessa ei ollut edes allekirjoittanut sopimusta minkään seuran kanssa, ja lopulta hän päätyikin aivan eri seuraan kuin minne oli alunperin menossa. Yllätykset eivät loppuneet tähän, sillä Mäntylän paluu julkistettiin vuotta aiemmin kuin "mitä piti" ja näin jälkikäteen ajateltuna hän ehkä toivoi pääsevänsä Rautakorven joukkueeseen.
Todellinen pommi faneille tuli, kun Tapolan ilmoitettiin nousevan päävalmentajaksi. Ainakin IS uutisoi tuolloin, että Tapparan seurajohto oli jo valinnut uudeksi päävalmentajaksi Matikaisen, mutta Rautakorpi vaatimalla vaati, että paikka annetaan Tapolalle. Saattoipa hän esittää luottomiehensä valinnan ehdoksi sille, että palaa myöhemmin seuran urheilutoimenjohtajaksi (kuka tietää). Huhujen mukaan Rautakorpi olisi myös painostanut Palolaa ja Jormakkaa jatkamaan vielä tämän kauden Tapparassa, sillä hänen mielestään pelaajat olivat sen seuralle velkaa noustuaan kirvesrinnoissa parrasvaloihin ja aina maajoukkueeseen asti. Tätä väitettä puoltaa se, että hyvien MM-kisanäyttöjen jälkeen ko. herroja pidettiin käytännössä lähes varmoina lähtijöinä ja KHL:ssä olisi varmasti ottajia riittänyt.
Uusi valmentaja Tapola joutui kovaan paikkaan valmentamaan joukkuetta, joka oli kaksi kertaa putkeen yltänyt hopealle ja jonka faneille ei muu kuin se kirkkain kelpaa. Lisäksi joukkueen budjetti varmasti joutui heti alusta lähtien koville, kun Mäntylä yllättäen palasi (vaikka oli vielä viime keväänä kertonut jatkavansa ulkomailla) ja läpilyöneille pelaajille kuten maalikuningas Palolalle ja Järviselle oli varmasti tarjottava roimia palkankorotuksia. Näin ollen oli oikeastaan sula mahdottomuus, että joukkueeseen olisi kesällä hankittu kentällistä Liigan tähtikaliiberin pelaajia, sillä sellaisiahan oli jo entuudestaan. Sen sijaan päätettiin hankkia kehityskelpoisia pelaajia, joista saattaisi kuoriutua paloloita paloloiden paikalle. Kuitenkin seurajohdon puheet menivät hieman ristiin tai fanit tulkitsivat niitä väärin, sillä puhuttiin "täsmähankinnoista", mutta joukkueeseen tuli käytännössä lähinnä nobodyjä. Kärkisentteriä helpottamaan Järvisen paineita on kyllä lupailtu, mutta jostain syystä sellaista ei ole markkinoilta vieläkään tarttunut.
Tapola itse kommentoi ennen kauden alkua, että mitään suuria muutoksia aiempaan ei lähdetä tekemään, vaan joukkue saa hivenen enemmän vapauksia hyökkäyspäässä. Tarkoituksena oli varmaankin vastata kritiikkiin Rautakorven "liian pakotetusta" pelitavasta. Harjoittelun ja muiden rutiinien suhteen siis tuskin tehtiin suuria muutoksia. Kausi lähtikin käyntiin kuten aiemmatkin kaksi kautta eli ailahdellen. Tässä kohtaa moni fani unohti edelliskaudet ja alkoi ymmärrettävästi syyttää noviisivalmentajaa joukkueen esityksistä. Kritiikki olikin osin perusteltua, mutta samaan aikaan myös joukkueen kaikki kärkipelaajat Metsolaa lukuun ottamatta alisuorittivat pahasti, mikä toisaalta kahden hopean jälkeen ei edes ollut hirveän yllättävää. Lisäksi etenkin Palola ja Järvinen ovat nyt ensimmäistä kertaa kovissa tulospaineissa heti kauden alusta lähtien, vaikka ovat käytännössä pelanneet vasta yhden huippukauden ja se kuuluisa toisen kauden kirous saattaa iskeä. Erityisesti Järvisen paikka on kova, sillä hänen harteillaan lepäävät pelinrakentelun ja ylivoimapelin paineet, kun toista kärkisentteriä ei ole löytynyt.
Sitten lokakuussa kuin taikaiskusta viisikkojen etäisyydet saatiin kuntoon, puolustuspeli tiiviiksi ja voittoja tuli 9 putkeen. Kuin taikaiskusta kaikki Tapola-kriitikot hiljenivät, joukkueen pelitavassa ei enää nähty suuria ongelmia ja auktoriteettiongelmistakin puhuminen loppui. Kaikilla oli kivaa ja mestaruusjuna puksutti.
Sitten alkoi uusi tappioputki. Siinä samassa koko voittoputki unohtui ja Tapolan erottamista alettiin jälleen vaatia. Lisäksi eri foorumeilta on saanut lukea mitä eriskummallisimpia väitteitä kuten "joukkue voitti aiemmin, koska Metsola seisoi päällään" tai "kyllähän minä näin koko ajan, ettei tästä mitään tule". Kollektiivinen kriisi ja paniikki alkoivat heti, samoin puheet ties mistä auktoriteettiongelmista ja joukkueen sisäisistä kriiseistä. Myönnän, että menin jopa itsekin hieman tähän buumiin mukaan.
Jos nyt katsotaan tilannetta mahdollisimman realistisesti, niin Liiga on tähän mennessä ollut kärjen osalta äärimmäisen tasainen ja kaikilla joukkueilla on ollut jaksoja, jolloin peli on kulkenut mallikkaasti sekä niitä pätkiä, jolloin tulee takkiin. Kenenkään peli ei ole ollut lähellekään valmista. En tiedä, onko muilla kärkeen povatuilla joukkueilla nyt samanlainen megakriisi päällä kuin meillä, mutta hieman epäilen asiaa. Mutta luonnollisesti koska meillä on noviisivalmentaja, ei häneen löydy samanlaista luottoa kuin vaikka Marjamäkeen Oulussa tai RD:hen Raumalla ja Tapolaa on helppo kivittää. On helppoa yksinkertaistaa, että hän on huono valmentaja, koska viime kaudella Rautakorvella oli käytettävissään "samat" pelaajat, joilla mentiin lähes päätyyn asti. Aika kultaa muistot ja samalla unohdetaan, että ei peli ollut tässä vaiheessa valmista edelliskausillakaan. Välillä tuntuu, että kaikki riippuu vain ja ainoastaan valmentajasta ja jos vaan saataisiin uusi äijä sille paikalle, loksahtaisivat kaikki palaset paikoilleen kuin itsestään.
Lopuksi päästään niihin asioihin, jotka oikeasti näen ongelmakohtina joukkueessa tällä hetkellä. Ensimmäinen ja ihan keskeinen asia on ylivoimapeli, jota ei ole saatu toimimaan koko kaudella. Pelaajat ovat selvästi menneet jo melkoiseen henkiseen jumiin tämän suhteen ja jotain pitäisi keksiä. Ylivoimapelin toimimattomuus heijastuu myös suoraan Tapparan maalimäärään ja avainpelaajien tehoihin sekä sitä kautta joukkueen keräämiin pisteisiin. Jos joukkueen yv olisi yhtä tehokasta kuin sarjan parhailla, olisi tehtyjä maaleja varmasti noin 10-15 enemmän (joku voi laskea tarkan määrän, jos jaksaa), eikä kukaan varmasti puhuisi hyökkäyspelin tehottomuudesta. Toinen ongelma näyttäisi olevan viisikon etäisyyksissä/tiiviydessä, mikä näkyy sekä hyökkäyspelin että puolustuspelin laadussa.
Uskon vahvasti, että edellä mainitut asiat saadaan korjattua ja Tappara nousee jälleen taistelemaan playoff-kotiedusta ja mestaruudesta. Toivon sekä faneilta että seurajohdolta vielä hivenen kärsivällisyyttä. Pelikään ei oikeasti ole niin umpisurkeaa kuin täällä usein annetaan ymmärtää, vaan edellytyksiä sen paranemiselle on, kunhan vaan saadaan palikat paikalleen.
