Lainaan vain Ionin kirjoituksen alun, koska siinä oli hyvä kysymys. Koitan tässä tajunnanvirtaa muistuttavassa monologissa sivuta vastauksentapaisesti muitakin tänne kertyneitä viestejä.
Mikä on vähimmäisvaatimus tällä kaudella Tapolan Tapparalle??? Paikka puolivälierissä, välierät, finaalit, mestaruus?
En tiedä. Virallinen tavoite taitaa olla paikka kuuden joukossa? Mitä 0-tulos taloudessa vaatii? En tiedä, enkä oikein jaksa näistä tarkosita tavoitteista stressatakaan. Peli on peliä ja joskus peli on hyvää ja joskus ei. Pari viivelähtöä silloin tällöin, muutama avaus sentterille ja jokunen avaus laitaan, pari päätykiekkoa, tiukka trappi ja nopeat käännöt riistoista, niin omnom, taas pärjää hetken aikaa..
Peli on viihdettä. Toki sellaisten asioiden miettiminen, joiden taustoja ei voikaan tarkasti tietää, niin tuottaa myös viihdettä, mutta en mää jaksa semmosesta mitään viihdykettä saada. Tavoite on mennä niin pitkälle kuin osataan, jos vastaan tulee niin paljon parempi joukkue kuin Tappara ja kevät päättyy siihen, niin sittenhän päättyy. Analysoidaan se mitä olisi voitu tehdä paremmin, opitaan virheistä eikä sorruta niihin tulevalla kaudella.
Tässä on nyt kyse oikeasti pidemmästä ajanjaksosta kuin kaudesta 2014-15. Toki aina pitää pyrkiä voittamaan ja sitä tavoitetta tässä peli kerrallaan ollaan täyttämässä, joskus onnistutaan ja joskus ei. Mutta toisin kuin lopussa väität, jatkuvuus on edelleen olemassa. Ei voi olla niin, ettei sitä tunneta. Mitä edes tarkoitat sillä ettei tunneta?
Tavallaan ymmärtäisin sen ettei jatkuvuutta olisi mahdollista pitää ylä, jos KHL rellestäisi vielä muutaman kauden takaiseen malliinsa, mutta aika lailla on realismi sielläkin iskenyt silmille. KHL ei enää uhkaa niin paljoa jatkuvuuden toteuttamista Suomen Liigassa kuin aiempien syysrellestysten aikaan. Niin piti Palolan ja Jormakankin lähteä MM-kisojen jälkeen melkein suoraan, ettei moroakaan kerkeisi käydä sanomassa. Siellä ne kuitenkin menivät Hakametsässä tänäänkin. Viime kauden 27 maalin jätkä pelaa meillä vieläkin ja joskus jopa hymyilee. Hymyilee, Tapparassa??
Pelaajatkin ovat vain yksi osa tavoiteltua jatkuvuutta, toki toteuttavina osina aika oleellisia osia. On tässä kuitenkin pyritty pitkilläkin sopimuksilla sitomaan avainpelaajia, esim. Metsola, Dixon, Järvinen, Peltola ja Kuusela. Aikaisemmin Jormakka, EJ, Aalto ja Mäntylä. Puistola taisi mennä ketuiks, mutta pyrkimyksensä oli siinäkin. Ja joo joo, Mäntylällä on ulkomaanpykälänsä.
Jatkuvuus luo sitoutumista ja tasaa toimintaympäristöä, kun tavat ovat tuttuja ja ihmiset kasvavat henkisesti prosessin mukana. Joskus ollaan liian innokkaita, mutta rajat pitää löytää itse kunkin. Jos huhut syksyn erimielisyyksistä Tapparan pelaajiston ja valmennuksen välillä pitävät paikkansa, niin ei kai kukaan voi olla niin pöljä, että asioista ei puhuta, tapoja ei muuteta ja jätetään asiat makaamaan sijoilleen? Töitäkin pitäisi tehdä eikä kuunnella vain mutku-mutku-jumputusta.
"Mää nyt tulin tänne töihin kun niin sovittiin" "Joo morov vaan". Siinä jonkun päivän kuvitellut kahdenkeskiset kanssakäymiset välillä pelaaja x ja valmentaja, kun taustalla on ollut jotain skismaa. Kai nyt asiat puhutaan halki ja tunnustetaan virheet? Sitten vielä pyritään korjaamaan ne virheet. Vaikeuksilta ei ikinä voi välttyä ja varsinkin kun on kyseessä ekan kauden päävalmentaja, ovat vaikeudet tavallaan vielä haastavampia, kun ei ole sitä aiemmin mainitsemaani viime käden vastuukokemusta vaikeuksien kohtaamisesta ja ratkaisumalleista.
Kokemukset, jotka ovat kertyneet Tapparassa toimiessa, kasvattavat toimimaan ja soveltamaan omia taitoja ja oppeja juuri Tapparassa. Tässä kohdin en ihan täysin ymmärrä sitä, että vaaditaan ehdottomasti "pätevintä mahdollista vaihtoehtoa", kun semmoista ei ole yksikäsitteisesti olemassa. Yksi vaihtoehto voidaan löytää kun katsotaan CV:tä. Sitten pitää tarkentaa, että mitä on saavutettu ja koska? Viimeisin liigavalmentajuus 2010-11 vaihtelevalla menestyksellä päättyen potkuihin, kuten Jortikka? No ei taida olla pätevin vaihtoehto.
Toinen vaihtoehto voidaan löytää kun katsotaan ja tutkitaan, että kuka osaa kuulopuheiden mukaan ihmisvalmentaa parhaiten. Ok, Matikainen poliisipuvussa ja moottorisaha käymään, kyllä joukkue herää ja ymmärtää, että nyt valmentaja tahtoo sanoa jotakin. Pitää kuitenkin ottaa huomioon se, että mihin on taloudellisesti varaa ja miten täysin ulkopuolelta mukaan tuleva valmentaja sekoittaa pari vuotta sitten laaditut suunnitelmat pitemmän aikavälin strategiasta. Kerrannaisvaikutukset?
Kolmas vaihtoehto voi löytyä vaikka nurkan takaa, tai jo oven takaa odottamasta, siis ihan suunnitelman mukaan. Pari vuotta sitten päätettiin, että Tapola jatkaa Rautakorven jälkeen ja nyt kun olisi paikka jatkaa, niin Tapolahan jatkaa kun ei jälki paskaakaan ole ollut. J-M Järvinen nousi Tapolan ohjauksessa uudelle tasolle, Tapola ymmärtää jääkiekosta teoriassa ja on saanut valtavasti käytännön oppia J. Jaloselta, J. Rautakorvelta ynnä muilta liigajoukkueista, eri seura- ja maajoukkuetason junnujoukkueista ja kiekkoliiton tasolta.
Tapolan ongelmana on ilmeisesti ollut henkinen kantti, mikä on toisaalta ihan ymmärrettävää. Silläkin saralla voi kuitenkin kasvaa ja jos mitään peruuttamatonta ei ehdi tapahtumaan (ei ole hajottanut Leinosen toimistopöytää, sekoitellut papereita jne.), niin en näe siinä ongelmaa, että Tappara suhtautuu ensimmäisen kauden päävalmentajaankin ihmisenä. Ihminen kasvaa vaikeuksien myötä ja kasvaa vieläkin vahvemmaksi, kun mukana omassa toiminnassa on yli parikymmentä muutakin ja saa aktiviisesti palautetta.
Kun päävalmentaja on tunnettu pelaajien kehittäjänä, niin ei se maine mihinkään katoa yhden MAHDOLLISESTI heikomman päävalmentajakauden myötä. Fiksu pelaaja kyllä ymmärtää, että päävalmentajakin voi kohdata stressiä ja vaikeuksia ja kun niitä kohdataan ensimmäisellä kaudellaan, niin ei sopimusta pohtivan pelaajan tarvitse olla kiireisenä tekemässä johtopäätöksiä, että toi Tapolahan on täysi mulkku kun käskee yli 35-vuotiaita pakkeja treenaamaan. Valmentajankin särmät tasoittuvat kokemuksien myötä ja jos eivät tasoitu, niin sitten käytetään rälläkkää tai muuta tasoittavaa. Tosi fiksu kaveri ymmärtää, että särmänsä tarvitsee tasoittaa ihan itse.
Nyt Tapparan pelissä on joulun jälkeen nähtävillä paranemisen merkkejä. Pelicans-pelin ensimmäinen erä oli peräti hieno, Tapparan pelaajat osaavat syöttää ja luistella oikeita linjoja keskialueella niin, että avaukset saadaan vauhtiin. Ne pelin paranemiset ovat toki vähän niinku pakollisia, jos tästä kaudesta tahdotaan saada vielä kalu aikaiseksi, mutta kaksi peliä ja kuusi pistettä, parantunut on. Ensi vuoden puolella jatkuu. Tää on vaan peliä.
***
Lueskelin juttuja Tapparan junioritoiminnasta (
Junioritapparalainen 20.11.2014). Rautakorpi oli mukana vielä männä syksylläkin junnujen valmentamisessa (s.3) ja laajemmin liigajoukkueen valmennusta kiitellään sivun 6 haastattelussa. Mikä itselleni tuli yllätyksenä, niin Tapola oli viime kaudella G07-joukkueen päävalmentajanakin liigajoukkueen apuvalmentajuuden lisäksi ja yhteydenpito nuorempien ikäluokkien suuntaan toimii kuulemma vieläkin. Jokainen voi lukea sen jutun ihan itsekin, mutta nuo tärkeimpinä nostoina.
Tähän liittyen, ihan toisessa yhteydessä, törmäsin Urheilulehden nettisivuilla Lauri Marjamäestä ja Kärpistä kertovaan juttuun:
Tämä mies käänsi Kärppien kurssin - "Rakentumassa jotain poikkeuksellista" (27.4.2014) Marjamäen tietotaito on tunnustettu laajalti, maajoukkuetta myöten, ja jutussa kuvaillaan Marjamäen sitoutumisen tasoa espoolaisen kiekkoilun hyväksi junnuja myöten. Marjamäen sitoutuminen on ihailtavaa ja kertoo oikeista arvoista, joita ei nykymaailman kiireessä enää tunnusteta. Pitkäjänteisyys ja sitoutuminen omaan juttuunsa tärkeimpinä. Mutta kun ei kelpaa faneille, kun tuli 1-4 turpiin joskus tiistaina.
Nuo junnu-jutut ovat oikeasti mun mielestäni semmoisia asioita, jotka kertovat siitä, että kaveri eli Tapola tahtoo olla hommassa ihan täysillä mukana. Välillä saattaa roiskua rapatessa, niin kuin on varmaan käynyt kun ammattia harjoitetaan karvaisten aikuisten miesten kanssa toimien, mutta mitä sitten. Ihminen on tunneälyinen olento ja varmasti tajuaa, että parhaansa tässä jokainen yrittää, tekee virheitä ja päävalmentaja haluaa kehittyä päävalmentajuudessa. Voittaakin toki tarttis, mutta pitikö muistaa nauttia matkasta? Matka vai päämäärä - kelle tätä loppuviimeksi tehdään?
Jos tässä olisi löydetty joku Tapolan tai Rautakorven koko organisaation kattavaan sitoutumiseen vertautuva Tapolaa parempi jannu, niin perkeleen hyvä. Mutta totuus taitaa olla se, että eipä löydetty, vaan pitäydyttiin ihan alkuperäisessä koko Tappara-organisaatiota koskevassa suunnitelmassa.
Fanit voivat ja saavatkin totta kai nyrpistellä nenäänsä ja ihmetellä kun ei edustuksen pakkien syötöt löydä muita kuin polvia ja pohkeita, mutta mää näen tässä taustalla ihan laajempiakin kokonaisuuksia. Nyt mennään Tapolalla ja Tappara panostaa organisaatioonsa laajemmin, vaikka sitten jonkun yksittäisen kaudenkin kustannuksella jos niikseen on.
