Uuden valmentajan aikaansaannoksia arvioitaessa sorrutaan mielestäni yleensäkin liian helposti ns. ilmiselvyyksiin perustuviin argumentteihin ja turvaudutaan vetoamaan nöösipoikuuteen, ammattitaidottomuuteen jne. Sitten vielä kehdataan julistaa, että "fakta on ettei asiat parane", "harkkakauden jälkeen pitäisi pelin olla kunnossa tuolla rosterilla" jne. Ensimmäistä kauden päävalmentaja on nykyisin liian helppoa riistaa, kun kaiken pitäisi toimia tässä ja nyt eikä toimintaa tukevilla kannattajilla vaikuta olevan juuri lainkaan siimaa vaan turvaudutaan helpoimpaan vaihtoehtoon eli valitukseen ja nenännyrpistelyyn.
Mielestäni näissä hommissa pitäisi edes pyrkiä ymmärtämään kokonaisuutta ja näkemään miksi toimitaan kuten toimitaan. Ei positiivisuutta pidä väen väkisin hakea, mutta mielestäni Tappara on sellaisessa tilanteessa, että negatiivisuudella ei saavuteta yhtään mitään, koska lähtökohdat ovat otolliset menestykselle. Sitten kun vielä nykymedia lähtee negatiivisuuden myllytykseen mukaan, julkaisee valmentajanvaihdos-uutisia vailla faktaa, niin mennään mielestäni jo moraalisestikin harmaalle alueelle. No, moraalista lienee nykypäivänä turha koittaa puhua, kun aina voidaan vedota, että "mää voin tämmösii kato heitellä ku mää oon niin tämmönen!"
Ensimmäinen päävastuukausi päävalmentajana on aina erittäin herkkä mitä erilaisimpiin myllerryksiin, kun ei ole kertynyt kokemuksia viime käden vastuusta vaikeuksien keskellä. Rautakorpi oli Tapolalle hyvä esikuva monien vuosien aikaisena yhteistyön tekijänä, mutta myös vastuussa tehdyistä päätöksistä. Tapola sai kasvaa taustalla, nähdä miten kokenut päävalmentaja käsitteli joukkuetta ja haki ratkaisuja ongelmiin. Ihan varmasti Tapolassa on potentiaalia, kun Rautakorpi on pitänyt kaverin mukana kolmeen eri otteeseen: HPK:n liigajoukkueessa, Jääkiekkoliitossa ja Tapparan organisaatiossa.
Täällä mielestäni lytätään Tapolan pelikirja tosi armotta. Vaikka jotkut eivät tästä tykkääkään, viittaan edelleen alkukauden voittoputkeen. Ei se pelkällä tuurilla tullut ja kun katsoi kyseisiä pelejä ihan raikkailla silmillä, niin ei vain voi väittää, että mentiin puolustus edellä. Niin monta hassia ja vaarallista vastaiskua tuli omiin, kun pakki avasi keskelle, jossa oli vastustajan karvaaja vartoamassa. Viime kaudella peli tehtiin pääosin laidoista käsin, mikä oli puolustusvalmiuden kannalta turvallisempaa. Hyökkäysalueen peli oli ajoittain kaunista ja luovaa monipuolislla ja arvaamattomillakin syöttösuunnilla. Tämä vaikutti juuri siltä peliltä, josta Tapola oli ennen kauden alkua puhunut, että tavoitteena on tuoda joukkueen taitoa esiin ja vapauksia hyökkäyspäähän.
Väitän, että marras-joulukuun vaikeudet ovat selätettävissä. Vaikea sanoa tarkasti, että miksi peli hajosi niin pahasti kuin hajosi lokakuun jälkeen, mutta fakta on se, että joskus ne ensimmäiset tosipaikan vaikeudet on vaan kohdattava ja kova jätkä selviää niistä voittajana. Juuri nyt näyttää lisäksi siltä, että vaikeuksista olisi mahdollista selvitä vielä tämän kauden puolella.
"Pätevin mahdollinen vaihtoehto" pitäisi kuulemma aina valita. Ihan varmasti näin, mutta mitenkä se määritellään on sitten toinen juttu. Rautakorpi lähti suunnitelmien vastaisesti vuoden-pari ennakkoon, ja Tapola nousi periaatteellisen suunnitelman myötä päävastuuseen, tosin vuoden-pari suunniteltua aiemmin. Jos tähän väliin olisi tuotu joku ulkopuolelta, olisi se varmasti näyttänyt päälle päin hyvältä ja saattanut olla jopa parempi juttu, kuka tietää. (No kukaan ei vielä tiedä, kun kausi on vasta puolivälissä!) Samalla olisi sitten lähdetty entiselle tempoilun ja päämäärättömyyden linjoille, kun pari vuotta sitten tehdyt strategiset valinnat olisi hylätty hetkessä elämisen nimissä.