Tapparan peliesitykset kaudella 2013-14

[eetoli]

Tältä kaudelta on Tapparalla takana 33 peliä. Tilastoketjun ottelun tilanteen (johdossa/tasoissa/tappiolla) mukaisen pistepörssin lisäksi muutama huomio otteluiden sisäisestä pelaamisesta tilanteen mukaan:

- Tappara ei ole ollut johtoasemassa 8 pelissä ja toisaalta tappioasemaan ei ole jouduttu 17 pelissä.

- Keskimäärin Tappara on ollut ottelun aikana johtoasemassa 25 min 36 s, tasoissa 22 min 42 s ja tappioasemassa 12 min 39 s.

- Johtoasemassa on tehty 31 maalia ja päästetty 23, tasoissa on tehty 32 maalia ja päästetty 27 ja tappioasemassa on tehty 25 maalia ja päästetty 16.

- Johtoasemassa ylivoimaprosentti on ollut 16,22 % ja alivoimaprosentti 84,38 %, tasoissa yv-% on ollut 14,52 % ja av-% 83,18 % ja tappioasemassa yv-% on ollut 22,86 % ja av-% 88,89 %.

Tappioasemapelaaminen on ollut Tapparalle harvinaisin tilanne alkukaudella, mikä on tietysti sarjataulukon mukaan ymmärrettävää. Huomionarvoista kuitenkin on tuo tappioasemapelaamisen laadukkuus: keskimäärin vajaan 13 minuutin aikana per ottelu on tehty suhteessa paljon maaleja verraten tasoissa ja johdossa pelattuun aikaan, sama homma päästettyjen maalien kanssa, vähän on niitä päästetty. Tuossa 16 päästetyn maalin lukemassakin kummittelee kolme yksittäistä lukemaa, joista kertyy 63 % kokonaislukemasta: 1-6-HPK-tappio, 1-4-Kärpät-tappio ja 1-4-Jokerit-tappio.

Tappioasemassa myös erikoistilannepelaaminen on ollut huomattavasti laadukkaampaa kuin muissa tilanteissa. Yv-% on noin 7,5 %-yksikköä ja av-% noin 5 %-yksikköä parempaa kuin muissa tilanteissa. Yksilöitä esiin nostaen, Tilastoketjun pistepörssistä laskien Palola, Jormakka ja Kuusela kolmistaan ovat tehneet 60 % Tapparan tappioasemassa tekemistä maaleista. Sama kolmikko erottuu myös ottelun tilanteen tasoittavien maalien tilastosta, Palolalla ja Jormakalla neljä sekä Kuuselalla kaksi, yhteensä 63 % kaikista tasoittavista maaleista.

Olipas hyvää ruodintaa. Tästähän analysoidessa tulee selvästi myös eri tavoitteet näkyville:
- Jos ollaan johdossa, pyritään jäädyttämään vastustajan peli ja keskitytään johdon puolustamiseen => ylivoimapelaamisen taustalla oleva draivi on puolustava, joten ylivoimapelin draivi myötäilee sitä.
- Tappioasemassa taas jahdataan vastustajan päänahkaa ja pyritään saamaan maalia aikaiseksi => ylivoimapeliin tulee myös tappamisen meininkiä ja draiville tulee helpotusta.

Samoin täytyy sanoa, että tappioasemassa kentällisten määrä kapenee yleensä yhdellä ja se tuo taas suhteellisesti enemmän peliaikaa myös ykköskorin äijille ja varsinkin ylivoimaukoille ratkoa pelejä. Eli drill-down analyysinä johtava muuttuja yhtälössä on nimenomaan pelillinen päätavoite voiton saavuttamiseksi.

[Screamager]

Eilisen 17.1. SaiPa-pelin jäljiltä oli joissain yhteyksissä puhetta Tapparan ohi-pelaamisesta. Tapparan peli on nykyään paljolti tilan voittamista ts. pystysuunnan jääkiekkoa ja pyrkimistä kamppailuihin, joista sitten sitä tunnetta pyritään hakemaan. Playoffeissa tämä voi olla mitä mahtavin tapa pelata, mutta ei se välttämättä runkosarjapelistä toiseen kanna. Tässä pitäisikin mielestäni osata erottaa yksittäinen runkosarjapeli omaksi kokonaisuudekseen kehittymisprosessissa ja nähdä pelitavalla olevan pidempi jatkumo, pelkkien yksilöiden lyttäämisen sijaan.

Tapparan pelissähän on jo pitkään nähty tuota "puskemista ja kuskailua" eli keskialueen ylittämistä kuljettamalla lyhytsyöttöpelin ts. kiekkokontrollin elementtien sijasta. Joskus "puskeminen" toimii ja joskus, kuten eilen, sitten taas ei. Tukipelaamisen täytyy olla hyvässä kunnossa, jos tuota pelitapaa tahtoo toteuttaa menestyvästi. Jos sitten tekeminen on sitä joihinkin runkosarjapeleihin ns. pakollista melkein-tasoa (niin kuin esimerkiksi perjantaisessa SaiPa-pelissä), jolloin syötöt menevät luistimiin tai kokonaan ohi (vaikutusta sekä syöttäjällä että syötön vastaanottajalla!), etäisyydet kasvavat liikaa (kenttätasapaino ts. pelin leveys pystyyn/poikittain kasvaa liikaa) ja hyökkäyspäässä ei onnistuta pitämään pitempää painetta, ei suoraviivaista pelitapaa voida toteuttaa menestyvästi. Tukipelaaminen ei ole silloin viisikon sisällä kunnossa ja näyttää siltä, kuin pelissä ei olisi ajatusta riittävästi mukana. Se on sitten vain spekuloitava asia, mikä tai mitkä syyt tuon peliotteen heikentymisen taustalla ovat. Niitä ei kovin varmalla pohjalla pysty sanomaan kuin joukkueen sisällä oleva henkilö. Voidaan vain todeta, että ohi-pelejä ei voida välttää niin pitkään kuin pelaajat ovat ihmisiä eivätkä koneita. Niin sanotusti, se nyt vain on niin, eikä toivomalla tai parkumalla muuksi muutu.

Se, mitä tuollaisissa "ohi-peleissä" toivoisin ihan sen yksittäisen pelin kannalta, ts. lyhytjänteisesti ajatellen, näkeväni, olisi työn teettäminen enemmän kiekolla. Jos se puskeminen ja pystysuunta ei näytä toimivan, otettaisiin pelaamiseen enemmän peliä rytmittäviä tekoja ja hyödynnettäisiin tiiviimpää viisikkoa sekä kiekon liikettä hyökkäämisessä, eli lyhytsyöttöpelaamista. Puolustaminenhan on pelistä toiseen kantanut vähintään ok-tasolla, mutta hyökkäyspelaamisessa on ollut sakkausta. Toisaalta sitten taas pitkäjänteisemmin ja vähemmän värilaseilla ajatellen, ymmärrän "puskemis"-lähestymistavankin, koska sillä on perustellusti pystytty menestymäänkin eli voittamaan pelejä. Pelin kehittäminen tähtää kevääseen ja siellä (playoffeissa) asenne on luonnostaan kovempi sekä taistelutahtoisempi, jolloin nykyisenkaltaisen pystysuunnan pelin pitäisi olla tunnetilaan miltei täydellisesti sopiva.

[coly]

Jos sitten tekeminen on sitä joihinkin runkosarjapeleihin ns. pakollista melkein-tasoa (niin kuin esimerkiksi perjantaisessa SaiPa-pelissä), jolloin syötöt menevät luistimiin tai kokonaan ohi (vaikutusta sekä syöttäjällä että syötön vastaanottajalla!), etäisyydet kasvavat liikaa (kenttätasapaino ts. pelin leveys pystyyn/poikittain kasvaa liikaa) ja hyökkäyspäässä ei onnistuta pitämään pitempää painetta, ei suoraviivaista pelitapaa voida toteuttaa menestyvästi. Tukipelaaminen ei ole silloin viisikon sisällä kunnossa ja näyttää siltä, kuin pelissä ei olisi ajatusta riittävästi mukana.

Eilen oli nähtävissä parhaiten tuo kenttätasapainon pettäminen. Laiturit odotti punaisella laidoissa kiinni syöttöä, niin sehän on helppo tapa puolustaa pois ja hyökkäyspelaamisen jatkumosta ei tarvitse puhuakaan. Tämä oli nähtävissä varsinkin Järvisen kentän ollessa jäällä. Jos jengin jalat on tuollaisessa kunnossa kiinni, niin kyllä kiekon pitää silloin tehdä työtä eikä miesten, muuten saadaan näitä "ohi-pelejä" joissa näyttää ettei joukkuetta kiinnosta pätkääkään. En oikein ymmärrä miksi se viime kauden pelitapa on pitänyt heittää lähes tyystin romukoppaan.

Kyseessä on kuitenkin vain runkosarja niin pakko ajatella pidemmälle kevääseen. Tälläinen kategorisesti aina "pystyyn puskeminen" ei voi jokaisessa runkosarjan pelissä kantaa. Se on mielestäni liikaa kiinni joukkueen vireystilasta, varsinkin kun Tapparasta löytyy myös näitä diesel-junia Plihalin, Greenin, Niemisen, Kankaanperän ja Sawadan muodossa. Lisäksi pienemmät pelaajat elävät pitkälti täysin liikkeestään, niin näen tämän pelitavan aika haavoittuvaisena play-offseihin vrt. viime kauden pelitapa.

[MansenMies]

Pari poimintaa Tapparasta omasta näkökulmastani:
-menestys menee viihdyttämisen edelle
-luotetaan siihen, että playoffeissa saadaan takaisin se, mitä menetetään katsojaluvuissa

Omasta mielestäni tässä logiikassa on kuitenkin se vika, että playoffeissa tunteella on aika suuri vaikutus. Tämän todistaa ihan viime kauden Ässät. Aina toitotetaan sitä, että nykyjääkiekko Liigassa on pääasiassa liiketoimintaa, joten tuntuu jotenkin järkyttävältä, että 80-90% kaudesta eli runkosarja pelataan niin, että vain osassa katsojat viihtyvät. Itse olen katsonut suurimman osan Tapparan peleistä kaudella ja myönnän, että monessa matsissa on tullut viihdyttyä (esim. kotipelit Kärppiä vastaan), mutta siinä on ollut vastustajallakin aika paljon vaikutusta. Sitten on näitä matseja, jotka tuntuu, että Tappara vain haluaa alta pois. Noissa matseissa on turha ihmetellä sitä, että miksi katsojia on noin vähän. Tunne kentällä välittyy katsomoon huomattavasti paremmin kuin katsomosta kentälle.

Rautakorven tapa keskittyä vain pleijareihin olisi ehkä kannattava taloudellisesti, jos hänen joukkueensa voittaisi mestaruuden. Valitettavasti näin ei kuitenkaan useimmiten tapahdu, koska se tunne ja tahto näyttelee urheilussa niin isoa osaa (onneksi). Tämän vuoksi vaikka Tapparaa ja joukkueen menestystä rakastankin enemmän kuin mitään muuta urheilua (ehkä poislukien Leijonat), niin toivoisin kyllä astetta viihdyttävämpää ja tunteellisempaa pelaamista runkosarjassa.

Tuossa tiivistettynä omat aatelmani seuraillessani lauantai-illan matsia Pelikaaneja vastaan.

[Number7]

Rautakorven tapa keskittyä vain pleijareihin olisi ehkä kannattava taloudellisesti, jos hänen joukkueensa voittaisi mestaruuden. Valitettavasti näin ei kuitenkaan useimmiten tapahdu, koska se tunne ja tahto näyttelee urheilussa niin isoa osaa (onneksi). Tämän vuoksi vaikka Tapparaa ja joukkueen menestystä rakastankin enemmän kuin mitään muuta urheilua (ehkä poislukien Leijonat), niin toivoisin kyllä astetta viihdyttävämpää ja tunteellisempaa pelaamista runkosarjassa.

Koko teksti täyttä asiaa ja olen itsekin täsmälleen samaa mieltä. "Ongelma"on toki vähän siinä, että Rautakorpi tosiaan tuo menestystä. Halutaanko menestystä vai viihdyttävyyttä ? Nämä kaksi asiaahan eivät toki sulje toisiaan pois. Rautakorven kiekko on aina lähtenyt puolustuspelaamisesta ja etenkin pleijareissa tämä pelityyli korostuu entisestään. Kun koko toiminta rakentuu kevään pelejä varten, voidaan myös keväällä odottaa menestystä. Siltikin, on vähän vaikea motivoida itseään lähteä hallille katsomaan runkosarjan otteluita Jyp/Saipa/Ilves ym. vastaan, koska tietää pelin viihdetason olevan todella heikko. Keskialueen trappi on tehokasta ja hyvää pelaamista, mutta viihdearvo sillä on lähes nolla.

Tänään tehtiin neljä maalia, mutta pelin viihdearvo ei ollut lähelläkään hyvää, koska siitä puuttui tunne ja vauhti lähes tyystin. Varsinkin kotipeleissä toivoisi Tapparan oikeasti pelaavan todella aktiivisesti ja hakevan maaleja jopa pienellä riskillä. Ekassa ja kolmannessa erässä Myllyniemellä oli yhteensä 7 torjuntaa ja koko pelisssä yhteensä 17. Kärppiä vastaan taisi vastustajan veskarilla olla 12 torjuntaa. Pleijareissa vain voitoilla on merkitystä, mutta pakko sanoa että runkosarjassa olisi kiva välillä nähdä hyökkäävempi ja monimuotoisempi Tappara. Meillä on sarjan parhaat laiturit, mutta se ei kyllä näy lähellekään aina pelaamisessa. Vaikea valittaa nykyisestä tahdista, mutta iloinen hyökkäyspeli ei mielestäni välillä olisi pahitteeksi, jos meitä katsojia ajatellaan.

[MansenMies]

Tuli tuosta Number7:n tekstistä sellainenkin yksityiskohta mieleen, että usein on tullut mietittyä, miksi tappio harmittaa niin paljon, vaikka ollaan sarjassa toisia. Ennen en osannut tarkasti vastata, mutta uskoisin, että se johtuu siitä että pelityyli tähtää siihen menestykseen viihdyttämisen kustannuksella. Sinne hallille tulee, odottaa menestystä, peli ei ole erityisen viihdyttävää ja sitten se tappio sieltä napsahtaa. Uskoisin, että tappioitakin olisi helpompi sietää, jos pelissä olisi uskallusta, maaleja ja yleisö viihtyy. Ainahan tappio harmittaa, mutta tällä kaudella Tapparan tappiot ovat v harmittaneet tavallista enemmän. Jotenkin se odotusarvo 'tylsän' matsin jälkeen on se voitto.

[4_TRA]

Kolme pistettä eli voitto, mikä v porukkaa oikeen vaivaa? Onhan joukkue hyökännytkin ihan huolella, ei voitot ole tullu vain ja ainoastaan puolustamalla. Jos kaivataan entisaikojen punakoneen suvereenia peliä niin siihen voi sanoa että haloo, maa kutsuu. Ei onnistu koko kautta vaihtuvuuden osuessa niinkin tärkeisiin pelipaikkoihin kun tällekin kaudelle kävi.

[8onsekova16]

Käsittämätöntä tekstiä. Liigassa on 3 joukkuetta jotka erottuvat runsasmaalisuudellaan, siis maaleja/peli. Joukkueet ovat TPS, Ässät ja Pelicans. Oletteko oikeasti muka sitä mieltä että jos Tappara pelaisi niinkuin nuo joukkueet niin olisitte tyytyväisiä kun peleissä tulee paljon maaleja. Joo, mutta väärään päähän. Eli, ihan sama vaikka tulis 7-4 turpaan joka pelissä, pääasia että tulee maaleja sekä on paljon hurlumheitä. Eiköhän kannattaisi mennä katsomaan joko A-junnujen pelejä, Salibandyä tai Koripalloa, niissä tulee "maaleja" sekä tapahtumia piisaa. Se on totta että hurlumheikiekko olisi varmasti värikästä, mutta menestystä sillä ei kyllä oteta minkään maan pääsarjassa, eikä sitä kyllä kokoajan jaksaisi katsoa. Mestarit tulevat joka maassa yleensä parhaiten puolustavista jengeistä, myös NHL:ssä. Maailman suosituin urheilulaji on jalkapallo ja huippupeleissä tehdään varmasti keskiarvoltaan n.2 maalia/peli. Jääkiekossa on paljon muutakin kuin pelkät maalit. Tappara on pelannut tällä kaudella ainakin kymmenen todella hyvää peliä, mutta ei mikään joukkue kokoajan pelaa hyvin ja viihdyttävästi. Todella negatiivistä porukkaa tuntuu olevan osa porukasta. valitetaan jopa että ei tyydytä tällä puuduttavalla pelillä muutakuin voittoihin ja tappiot harmittavat enemmän kuin jos pelattaisiin "viihdyttävästi". No voin kertoa, Tappara on hävinnyt 4 kotipeliä tällä kaudella varsinaisella peliajalla, kotipelejä ollut 22. se ei ole paljon, mutta siltikin pitää vähän itkeä, syöttihän se pakki kerran suoraan vastustajalle ja kerran jopa kaatui ja menetti kiekon. olisi paljon kivempaa kun kaikki luistelisivat kokoajan täysiä päästä päähän ja taklaisivat joku 5 kertaa/vaihto. Jopa Suomen maajoukkuetta juhlii joka vuosi kun mestaruus tulee satojatuhansia suomalaisia, ihan sama tuleeko se millä pelillä. Ei Suomen maajoukkuekkaan pelaa mitään viihdekiekkoa vaan ja ainoastaan voitoista. Venäjä pelaa nykyään viihdekiekkoa, mutta menestykset ovat siltikin kiven takana. Kyllä NHL:ssä ja varsinkin KHL:ssäkin on todella paljon tylsiä pelejä nykyään, mutta ei sielläkään porukka kokoajan itke.

[coly]

Miten niin tylsä?

Jos on ylivoimainen niin ei kai se tarkoita tylsää? Jos jengillä on oikeasti 2-4 maalin johto, niin ei kai nyt helvetti sentään silloin painella päälle kuin yleinen syyttäjä hakien lisämaaleja. Sehän se naurattaisikin kun reilussa johdossa joku kärkipelaaja painaa hampaat irveessä maalille ja loukkaantuu useaksi kuukaudeksi.

Itse ainakin nautin suunnattomasti pelitavallisista asioista ja sen muutoksista tietyissä pelin tilanteissa. Lisäksi ymmärrän ajattelun aina paljon "pidemmälle kevääseen".

[MansenMies]

Miksi kaikki pitää vääntää äärimmäisyyksiin? Lähinnä pointti oli se, että kun aina vedotaan siihen, että kyse on liiketoiminnasta niin silloin kannattavampaa olisi käyttää myös se runkosarja hieman kannattavammin eli hieman viihdyttävämpää peliä, josta seuraa enemmän yleisöä. Ei viihdyttävä peli ole mitään hurlumhei-kiekkoa. Tapparalla on kuitenkin ihan kova rosteri, joten se viihdyttävä peli ja menestys ei ole mikään mahdottomuus kuten Kärpät on tällä kaudella todistanut. Eikä viihdyttävä peli vaadi mitään parasta rosteria, jos haluaa menestyä, siitä todisteena on viime kauden Ässät.

Jos joku viihtyi tämän päivän matsissa, niin hyvä hänelle. Omalla kohdalla vaan tuo tuntui lähinnä tuollaiselta välttämättömyydeltä mikä läpsyteltiin läpi, eikä sitä voittoa jaksa edes oikein fiilistellä. Viimeisessä erässä ei tainnut olla yhtään organisoitua hyökkäystä Tapparalla? Toki sitä tunnetta olisi syntynyt, jos tappio olisi tullut, mutta voitto tuolla tyylillä ei jaksa oikein iskeä. Ehkä jos oltaisiin kisaamassa Pelicansin kanssa säälipleijaripaikasta niin tuollainen voitto olisi ollut tuulettamisen arvoinen.

Hitto, että nämä foorumit ovat tylyjä paikkoja. Heti, kun sanoo mielipiteensä niin "tosifanit" (sori nimimerkki Tosifani) ovat käskemässä siirtymään muita lajeja seuraamaan. :/

Edit: Ja tämä avautuminen ei pelkästään ollut tästä matsista vaan ylipäätään tästä kaudesta.

Edit: Ja kyllä taktiset kuviot minuakin viihdyttävät, ja varmasti useita satunnaiskatsojiakin.  Itseäni vain häiritsee se loppuhetkien kilpikonna, jonka Tappara on vetänyt (viimeksi Kärppä-matsin lopussa ylivoimalla), jolloin taktisesti olisi voinut myös hallita kiekkoa ja sitä kautta puolustaa johtoa ja viihdyttää katsojia. Silloin annettiin Kärpille kiekko ja matsi viihdytti, mutta lähinnä Kärppien vuoksi heidän hakiessa tasoitusta.

[coly]

Jos joku viihtyi tämän päivän matsissa, niin hyvä hänelle. Omalla kohdalla vaan tuo tuntui lähinnä tuollaiselta välttämättömyydeltä mikä läpsyteltii läpin, eikä sitä voittoa jaksa edes oikein fiilistellä. Viimeisessä erässä ei tainnut olla yhtään organisoitua hyökkäystä Tapparalla?

Kerro nyt ihmeessä miten tuo viimeinen erä olisi pitänyt pelata? Karvata korkealta ja kovaa, miesten ajaessa suoraan maalille ottamaan iskuja?

Jengi johtaa kahden erän jälkeen 4-1 ja vastustaja ei pääse organisoidusta oikeastaan edes omalta alueelta ylös, niin täällä jaksetaan kititstä Tapparan pelistä. Siinä on vastustajan tasollakin aika hemmetin iso merkitys.

Koittakaa nyt jumalauta herätä. Ihan oikeasti. Ihmettelin jo viime kaudella mistä nyt on tullut sellainen mentaliteetti että jokainen ottelu pitäisi voittaa kuin Barcelona Espanjan läpsysarjassa.

[gatecrasher]

Miten niin tylsä?

Jos on ylivoimainen niin ei kai se tarkoita tylsää? Jos jengillä on oikeasti 2-4 maalin johto, niin ei kai nyt helvetti sentään silloin painella päälle kuin yleinen syyttäjä hakien lisämaaleja. Sehän se naurattaisikin kun reilussa johdossa joku kärkipelaaja painaa hampaat irveessä maalille ja loukkaantuu useaksi kuukaudeksi.

Itse ainakin nautin suunnattomasti pelitavallisista asioista ja sen muutoksista tietyissä pelin tilanteissa. Lisäksi ymmärrän ajattelun aina paljon "pidemmälle kevääseen".

Jep. Itselle ainakin maistui tänään todella hyvältä tuo pelin jäädytys kolmannessa erässä, siis sekä pelillisesti että myös sen vuoksi että vähäisten pelikatkojen vuoksi ehdin sopivasti junaan. Ainoa mihinkä kaipaisi hieman terävyyttä ja panostusta olisi nuo aukeavat vastaiskut ja niiden hyödyntäminen. Tänäänkin olisi ollut saumoja iskeä kolmannessa erässä lisää maaleja, mutta tilanteet tuhrittiin huonoihin syöttöihin.

Enemmänkin tänään harmitti toisen erän aneeminen aloitus, Pelicansille suorastaan tarjottiin mahdollisuutta nousta peliin kunnolla mukaan. No onneksi tuo vaihe kestettiin.

edit. Lisätään vielä, että ehkä ottelun viihdearvoon enemmänkin vaikutti vastustajan taso. Pelicansin puolustaminen oli välillä aivan naurettavan huonoa, hyökkäyspelaamisesta puhumattakaan. Toisaalta Tapparaa on taas syytelty kahvaamisesta yms., mutta tänään pisti muutaman kerran silmään Pelicansin todella härski kärkikarvaajan estäminen. Ei sinne välillä ollut mitään järkeä edes mennä karvaamaan kun toinen pakki otti karvaajan kyytiin tai blokkasi tehden kiekolliselle puolustajalle aikaa ja tilaa.

[peterra]

MansenMies juu, ei täällä olekaan sellaista asiaa kuin rehellinen mielipide. Olen kanssasi tilanteesta aika pitkälti samaa mieltä, mutta yhtä tylyä oli tänään päivällä itselle kyyti, kun menin tuolla avaussivulla avautumaan, että hyökkäyspelissä on aika paljon toivomisen varaa. Mielipiteet saa olla ja pitääkin olla ja sitä varten foorumit ovat, että niitä mielipiteitä vaihdellaan. Suomessa vaan tuppaa olemaan sellainen pikku ongelma, että aika harva tavallinen tallaaja foorumeilla ymmärtää ns. yliopistonäkemyksen, että asiat voivat kyllä olla ristiriidassa, mutta ihmiset eivät, jolloin foorumilla on yleisesti ottaen paljon suositumpaa hyökätä ns. kirjoittajaa kohtaan henkilökohtaisesti kuin hyökätä argumentein asiaa vastaan. Täällä siihen vaan pitää tottua, että näin tässä yhteisössä toimitaan. Se tosin tekee kaikille hyvää opetella, että oppisi argumentoimaan asioiden eikä henkilöiden kautta eli mieluummit kuin teilaat kirjoittajat teilaat asian ja esität oman näkemyksesi. Sitä kutsutaan myös nimellä rakentava keskustelu. Utopistista, tiedän.

[Paarma]

Kun voitetaan pelejä 3/4, niin voihan sitä muiskutella ajatuksella, jos ne voitot tulisi Pietarin SKAmaisesti 8-1 tuloksilla. Niin joukkueella kuin faneillakin pitää olla tavoitteita ja toiveita.

Ei tää niin vakavaa oo. Ja jos on niin muistellaan vuosikymmenen alkua ja sitä kun voivoteltiin että tulispa se voitto vaikka itsensä myymisellä.

Tylsä kausihan tämä on palstalaisille kun ei oikein löydy valittamista kun kaivamalla.

[MansenMies]

Kuka hitto täällä on sanonut, että jokainen matsi pitäisi voittaa?

Kysymykseesi vastatakseni Coly, tse olisin ollut ainakin enemmän tunteella mukana, jos Tappara olisi hyökännyt ihan samaan tapaan kuin aikaisemmissa erissä. Ehkä se puolustusrutiini ei olisi riittänyt, ja yksi maali olisi tullut virheen seurauksena omaan päähän, mutta samalla olisi varmaan tullut maaleja toiseenkin päähän. Tällainen menestys-lätkä on täydellinen pleijareissa, koska siellä sitä tunnetta on jo muutenkin, mutta runkosarjassa sitä tunnetta ei tule kuin pelin sisältä (poikkeuksena kärkikamppailut/hegemoniaottelut). Ja runkosarjaottelut on kuitenkin satunnaiskatsojalle viihdettä ensisijaisesti, jossa mahdollisten sarjapisteiden vaikutus on toissijainen.

Runkosarjamatsit ovat kuitenkin tuote, jossa yleisön kuuluisi viihtyä ja joka maksaa satunnaiskatsojalle sen noin 20 euroa. Sanoin jo, että ymmärrän fokuksen mestaruuteen, mutta tässä tilanteessa ei pidä ihmetellä alhaisia katsojamääriä. Ei tuo runkosarjan matsi ole sellainen tapahtuma, jonka valitsisi esim. leffateatterin sijaan. Tässä otetaan iso riski siinä, että pleijarit eivät menekään niin kuin pitäisi, koska se riski on aina olemassa. Aina voi tulla se altavastaaja  vastaan, jolla on henki päällä ja pudottaa heti ensimmäisellä kierroksella. Varmempaa olisi pelata runkosarja viihdyttävämmin (enemmän katsojia), jolloin tulot eivät olisi niin paljon painottuneet pleijareissa menestymiseen.

Turha minua on syyttää siitä, että odotan jotain mahdotonta. Kyllä minä nautin Tapparan jokaisesta voitosta ja toivon, että pleijareissa kaikki menee putkeen ja torilla tavataan. Lähinnä tässä nyt mietin talouden näkökulmasta, mikä on järkevää. Ei minua tarvitse häätää minnekään muiden lajien pariin, jos vähän kyseenalaistan nykytoimintaa.