Liityin tuossa about kuukausi sitten tuonne Jatkoajan foorumille , ja siellä on käytössä todella kätevä nappi, josta pääsee ensimmäiseen lukemattomaan viestiin ketjussa. Olisiko tälläinen mahdollinen saada myös tänne?

Pääset ensimmäiseen lukemattomaan viestiin, kun menet esim. Pelaajat-kategorian yleisnäkymään (jossa näkyy ketjut listattuna) ja klikkaat esim. "Tappara roster 2015-2016, uusi aikakausi?"-ketjun nimen perässä olevaa oranssilla taustalla olevaa valkoisella kirjattua UUSI-tekstiä.

Noin yleisesti täällä on ihan liian pessimistinen ilmapiiri. Ei mikään lätkäjoukkue ole toukokuussa yhtä vahva kuin huhtikuussa. Se että joukkueesta lähtee nyt avainpelaajia oli nähtävissä jo pari vuotta sitten kotisivujen pelaajat-osiosta. Kevään 2014 hopeajoukkue pysyi suorastaan luonnottoman hyvin kasassa ja nyt tavallaan maksetaan sitä velkaa pois. Vaikka meidän purresta lähti keulakoriste (Palola ja kumppanit), on siinä edelleen vahva ja virtaviivainen runko jäljellä. Ainoa mistä on syytä olla huolissaan on se, että peräsin (Metsola) lähtenee myös, ja jollei sitä korjata ei paatti seilaa pitkälle.

Hyvin kirjoitettu Axe Boobs. Lisätään nyt vielä, että masto (sentteriosasto) on myös edelleen vahva. Sanoisin kuitenkin, että purjeita pitäis paikkailla ja niin varmasti vielä tapahtuukin. Parilla laatulaiturilla. Noita syvyyspelaajia on nyt ihan riittämiin.

Tässähän pääsivät Axe Boobs ja ekunkikat edellä jo runollisiksi. Sen verran voisi korjata, etteivät Palola ja kumppanit pelkkä keulakoriste ollut, vaan pikemminkin airot ja purje, eli ne joilla kurssi tarvittaessa kääntyy tai vauhti kiihtyy. Metsola hyväksytään peräsimeksi ja muut sitten paatin rungoksi jne., ettei sen syvempää laiva-symboliikkaa tarvitse rakentaa, homman hahmottaa muutenkin. Kapteeni Tapola toipui meriyökötyksestä, perämiehistä ja kyyppareista saattaa joku vaihtua, mutta laivayhtiön piällikkö Leinonen hoitanee tarvittavan reagoinnin.

Muutenhan tämä keskustelu noudattaa viimekeväistä kaavaa. Joukkueessa ei ole tarpeeksi pelaajia eikä ole tullut muita kuin hikisiä mestisjannuja. Huoli on kova ja sitten toiset rauhoittelevat, että tulihan sieltä jo joku MM-Lajunen ja on vasta toukokuu.

Tosiasia on se, että nämä toukokuun voimasuhteet ja rosterit ovat hyvin heiveröisiä vertailuun ja syvempään analyysiin, annetaan edellisen kauden sentään päättyä rauhassa ja huolestutaan tarvittaessa vähän syssymmällä. Päättyneellä kaudella nähtiin vihdoista viimein se, että Tappara pystyy menestymään ilman Rautakorpea ja se jos mikä on hyvä lähtökohta tulevaan kauteen.

Rotaatioon tarvitaan Kaksosen kaltaisia nöyriä ja rooliinsa sopeutuvia pelaajia, jotka kuitenkin ovat hyvin rutinoituneita eivätkä sinällään hätkähdä esim. äkkikomennuksesta peliin sen rajummin. Arvokkaita palasia, ei muuten kahden vuoden sopimusta olisi saatu aikaiseksi. Junnut ja nuoret pelaajat eivät kehity vastaavassa roolissa 13. hyökkääjänä tai nelosen laidassa, vaan LeKi-yhteistyön kautta ja Tappara-näytönpaikoilla sitten kun hetki on otollinen ja esitykset sitä puoltavat. Sieltä nousee sitten uusia paloloita ja järvisiä, jos on noustakseen, maltilla ja rauhassa.

Viime kaudelta jatkavat pelaajat voivat edelleen kehittyä. Haapala on nyt mukana alusta asti, Ilomäki tulee "uutena" mukaan uskoakseni hyvinkin paljon pelaajaa kehittäneen kiekkokontrolli-KalPa-kauden jälkeen ja Mäkinen sekä Rauhala ovat taas vuoden valmiimpia. Try-out-miehissä on lupauksia herättäviä pelaajia ja joukkueen kevätjulkistus on vasta edessä päin. Eiköhän tuolla ole kulisseissa taustatöitä tehty ja joukkuetta muokataan enemmän Tapolan näköiseksi. Tarvitaan peliälykkäitä kiekolliseen peliin kykeneviä pelaajia, jotka pystyvät aktiiviseen ja aloitteelliseen peliin.

Eihän tämä lopputulos ole oikeastaan eilisillan parinkymmenen sekunnin pelinjälkeisen kooman jälkeen vituttanut läheskään niin paljon kuin viime vuonna. Joukkueen ja pelin seuraaminen aiheutti tälläkin kaudella suuria tunteita, joista kaikki eivät näppäimistölle/suusta pihalle asti päässeet. Viime kauden päätyttyä pään ympärillä oli kuitenkin paljon kireämpi vanne kuin nyt, vaikka hopean kirkastaminen ei vieläkään onnistunut. Merkittävin syy tähän on se, että tällä kaudella matka oli aivan erilainen ja täynnä elämyksiä, joita viime kaudella ei päässyt kokemaan. Tunnepankki sai täytettä jo runkosarjan matkaa seuratessa ja voidaan sanoa, että itselleni henkilökohtaisesti tämä finaalisarja oli enää kirsikan hakemista kehityskakun päälle. Viime kausi oli kokonaisuudessaan (alusta loppuun) korkeatasoisempi kuin tämä kausi, mutta kannattaja-minäni näkökulmasta tämä kausi herätti paljon enemmän ajatuksia ja, kaikesta huolimatta, enemmän positiivisia tunteita.

Kaksi peräkkäistä kautta ovat molemmat päättyneet seiskapelin jatketulla ajalla, joten on sinällään riskialtista alkaa vetelemään tarkkoja syy-seuraus-suhdeanalyyseja, koska yksi pomppukin (esim. Junttila ei olisi päässyt sohaisemaan pomppukiekkoa Palolan edestä jatkoerässä) olisi voinut kääntää lopputuloksen päinvastaiseksi. Mielestäni on kuitenkin syytä tälläkin kertaa pohtia sitä, että miten ja miksi päädyttiin jälleen hopeiseen tulokseen.

Viime kausi oli irvistystä ja taistelua, nyt oli hymyä ja taistelua noin karrikoidusti. Tapola hymyili finaalisarjan aikana haastatteluissa useammin kuin Rautakorpi varmaan ikinä julkisesti seuravalmennustyössään ja kyllähän tuo joukkue eilenkin taisteli, mutta valitettavasti sanan pahassa merkityksessä eli puolustus oli selviytymistaistelua ja hyökkäys tietynlaista raastamista. Joukkueesta imettiin kauden aikana kohdatuissa mutkissa varmasti enemmän kuin oikeasti tällainen perustauno ymmärtääkään.

Vaikka 14-15 hopea siis liittyykin joukon jatkoksi kolmanneksi hopeaksi putkeen, tämä kausi oli aivan selkeästi erilainen tarina niin lähtökohtien kuin matkan osalta kuin edelliset. Tällä kaudella mikään ei ollut itsestäänselvää. Matkalla finaalien seiskapeliin oli yhteen laskettuna varmaan se otsikon mukainen miljoona mutkaa, syksyllä peli oli useammalla mutkalla päivästä ja pelistä toiseen ja keväällä mutkia ilmeni vielä yllättävänkin paljon, vaikka välillä päästiin ihmettelemään myös maalinteon helppoutta. Ihan lopulta tulos oli sama kuin edelliskerrallakin. Voidaan tiivistetysti sanoa, että nyt mutkia saattoi olla liikaa, ja tasapainoa vapautuneen suorituksen sekä rutiinin välille ei saatu iskostettua ryhmän DNA:han ja kurinalaisemman joukkueen eli Kärppien peruspeli tuotti tasalaatuisemman pelin rakenteen ratkaisevassa sarjassa.

Jos viime kaudella ongelma oli se, että koneesta ei löytynyt riittävän tehokasta turboa antamaan kuoliniskua, niin nyt ongelmana oli se, että turbo pyöri välillä liiankin tehokkaasti ja laajalla kierroslukualueella. Puolustamisen ja hyökkäämisen vapaus ei juurtunut riittävälle tasolle runkosarjan jauhamisen aikana, mistä seurasi se, että pelin taso alkoi heitellä ennalta-arvaamattomastikin ja kauden tärkeimmillä hetkillä jouduttiin liian usein pesukoneeseen ”suoraa viivaa” kautta edennyttä joukkuetta vastaan.

Tapparalla oli pelitavassaan pohjalla kiekkokontrolli-pelin perusperiaatteet, joiden päälle tuli joustoa, luovuutta ja tunnetta ja näiden hallinta muodostuikin tämän kauden Tapparan tuloksen määrääväksi tekijäksi. Tilanteiden yksilöllinen tunnistaminen ajoi joukkueen välillä siihen tilaan, että viisikon jäsenet tunnistivat tilanteita kukin vähän eri lailla. Kurinalaisuuden, luovuuden ja höntyilyn välisiä rajoja venyteltiin pitkin kautta ja lopulta samaan tulokseen oikeuttavasti kuin mihin viime vuonna päästiin kurinalaisella ”puolusta ja sitten hyökkää”-ajatuksella. Taklauspeli tuli työkalupakkiin ”uutena” ulottuvuutena ja vahvuutena, loppua kohden pelin vaatima viisaus kuitenkin ajoi sen edelle ja tiukalla finaalipelitahdillakin oli varmasti osansa jaksamisen haasteiden kanssa.

Isossa kuvassa Kärpät oli lopulta joukkueena parempi. Voidaan rehellisesti sanoa, että Juha Metsola pelasti Tapparan G7:iin ja sen viidenteen erään, mutta muu joukkue ei päässyt Metsolan yksilöpelin tasolle. Kärppien finaalisarjassa tekemät kohtuu useatkin muutokset eivät lopulta koituneet kohtaloksi, vaan pysyivät hallussa. Täytyy muistaa, että Tapparalla oli vastassa kuitenkin mm. koko liigakauden paras ketju ja hetkeen aikaan parhaan suomalaisvalmentajan johtama riittävän monella Kärppä-sydämellä varustettu rosteri. Kärppiä voidaan nälviä ulkomaalaishankinnoista ja Kasparin lippiksistä, mutta totuus on se, että joukkueessa oli kuitenkin useampia oikeasti logolleen pelaavia, viime kauden tapaan. Niin oli toki Tapparallakin, mutta tällä kaudella vastustaja oli vain liian kova ja Kärpiltä löytyi se viimevuotisen kaltainen yksilövirtuositeettikin paremmin kuin Tapparalla (Kemppaisen ketju kokonaisuudessaan).

Yhdeksi tulokseen vaikuttavaksi tekijäksi voidaan myös nostaa Tapparan viime kausien vastakohta eli rosterin kapeus. Luotettava kierrätysvara oli käytännössä nollissa, koska keväällä ei uskallettu kokeilla enempää. Kierrätysvarana oli pari rattailta pudonnutta pakkia, pari alkukauden mukana ollutta nuorta pelaajaa ja loppumetreillä mukaan tullut Heikkilä. Kärpät pystyi vaihtamaan kolmos-neloskentän vastuulla olevia hyökkääjiään pelin tason kummemmin kärsimättä ja ratkaisu tuli lopulta yhden tällaisen kierrätysringin pelaajan henkilökohtaisesta oivalluksesta. Tämä ei kuitenkaan ollut isossa kuvassa merkittävin asia, mutta yhtenä detaljina ratkomassa pienimpiä eroja.

Kiitos Tapparalle elämyksien täyttämästä kaudesta ja uudella puhdilla uusien työhaalareiden vaihtoon - edelliset lienevät jo polvista puhki.

Eilen oli Saravo elementissään. Tärkeitä av-purkuja ja pelirohkeus kiekon kanssa oli noussut huimasti verrattuna edelliseen peliin. Hyviä nostoja jalalla keskialueelle ja omista lähdöissäkin oli joskus jopa viekkautta. Luultavasti se viidennen pelin kankeampi esitys meni jonkun finaalityötapaturman piikkiin. Täytti siis roolinsa oivasti eilen, kyllä tässä meille pakki vielä on tuleviksi kausiksi.

Tästä täytyy saatana tulla voitto tämän lipuntavoitteluperseilyni korvikkeeksi! Joku aika sitten A- ja B-katsomoiden Lippupalvelulipuista taistellessani, yhden vapautuneen paikan huomatessani ja nopeasti koneelle kääntyessä kaadoin sekasortoisessa kiiretilanteessa maitolasin margariinipurkilla, samaan aikaan kun irrotin sen margariinipurkin päällifoliota! Siihen levisi pöydälle pari desiä Valion maitoa ja pöydän lehdet ja paperit märkinä maidosta. Siivouksen jälkeen yhtäkkiä 4 riviä D-päädystä vapaaksi, epäuskoinen katse ruutuun ja rauhallisella tatsilla nelosriviltä paikka haltuun.

No pelistäkin. Kärpillä on Karhunen vaihtunut Tarkkiin ja jo viime pelissä vuotanut viisikkopuolustus saa taakseen mielestäni epävarmemman kassarin. Tämä täytyy Tapparan pystyä hyödyntämään, sillä jo viime pelissä oli viitteita Kärppien puolustuspelin paluusta "ennakoidulle tasolle". Laukauksia yläkulmiin jotka taitaa Tarkille olla heikkous, ja painetta pakkien avauksiin, niin Kärpät joutuu pois mukavuusalueeltaan. Aktiivisuus ja kiekollisuus pitää Tapparalla säilyä läpi pelin.

Paras tapa puolustaa on pitää kiekkoa, ja Tappara ei tätä tee. Päinvastoin luopuu kiekosta ihan luvattoman helposti, ja antaa avaimet takaa-ajoon suoraan Kärppien käteen.

Kevään 2015 Tapparalla kevään 2015 Kärppiä vastaan tuo aloitteellisuuden täysi hylkääminen on tosiaan riskialtista, kun vastassa on entistä huippuvireisempiä yksilöitä Donskoi, Kemppainen jne eikä oma puolustaminen ole viisikkotasolla ihan entisellään. Ihan kolmannen erän alkuun Kärpät lähti vielä hitaasti, ja vielä siinä vaiheessa ilokseni huomasin, että Tapparahan menee jopa kahdella päälle eli oli puolustaessaan aktiivinen.

Sen jakson aikana tehtiinkin maaleja molempiin päihin, mutta sitten Kärpät alkoi nopeuttaa lähtöjään kahden maalin tappioasemassa ja Tappara kirjaimellisesti vain otti vyörytyksen vastaan, Kärppien henkeä nostatti entisestään pari ylivoimaa. Tapparalla oli muutama kiekonhallintahetki, mutta aivan liian helposti kiekosta sitten luovuttiinkin hyökkäyksissä - olikohan Tapparalla Kärppien vyörytyksen aikana vain yksi viivelähtö, jolla saatiin hieman mahkuja pelin virtauksen kääntämiseen. Ei niihin viiveisiin tosin paljoa enempää saumoja ollutkaan, mutta melko paljon kiekkoa viskottiin keskialueeltakin vain kauemmas omista, kun palautuksilla olisi voitu tappaa Kärppien flow'ta. Onneksi se passivoituminen ei tuon enempää kostautunut, aktiivisuus on edelleen Tapparan ase tänä keväänä. Täytyy vaan tästä aktiivisuudesta puhuttaessa toivoa, että fysiikka ja pääkoppa kestäisi loppuun asti.

Päällimmäisenä ajatuksena, että nytkö Kärppien puolustuspeli maalivahdin johdolla alkaa olemaan "ennakoidulla" tasolla? Karhunen alle 80 % ja epävarmaa peliä. Tarkkia ei päästy testaamaan, mutta näytöt ovat runkosarjan lopusta ja playoffeista heikot.