Kirvesrinnat kesälomalle - Miksi?

[SVM]

Vastaus on: pelaajien taso ei riittänyt. Ei keväällä 2006, eikä keväällä 2007. Vastustaja kykeni nostamaan tasoa runkosarjasta. Tappara ei. Lienee syytä katsoa pelaajistooon. Korpivaellus mestaruuden jälkeen on tosi.

Ja kyllä hävettää lukea näitä Tapparan "kannattajien" kommentteja Jatkoajassa. "Blaa blaa Blues oli hyvä, onnittelut Espooseen". Ja v´itut (<-ennakkosenruurin välttämiseksi '). Ei ihme, että ottelut on niin laimeita, kun kannattajatkin on tällä tavalla asennoituneita. Tappion pitää vit'uttaa (<-ennakkosenruurin välttämiseksi ')..

Vastustajaa pitää vihata. Ei ihme että pelit on surkeita, kun kunnon vastakkainasettelu on kadonnut.

[marjo]

Noh, Kuka odotti mestaruutta syksyllä??
Meillä oli noviisivalmentaja, jonka moni oli jo potkimassa pellolle.. Lisäksi oli kaikenmaailman pelaajia, jotka mitään osaa;)
Mitä tapahtuikaan.. Pelattiin huikee runkkis, jossa pystyttiin dominoimaan melkein kaikkia, oli se valmentaja, joka NOVIISINA otti voittoja illasta toiseen.
Sit tuli playoffit.. Nekin tarttee reeniä. Ei niitä niin vaan voiteta. Muistakaapa Jutta.. Se sai meidän kans monta vuotta reenata, ja taas se klaaras, tällä kertaa hesalaiset pois. Tää sattuu nyt, mutta me oltiin altavastaajia koko ajan. Katotaan sit ens vuonna.. Silloin "espoolla" ei ole sitä kokeneempaa mukana...

[Börje]

Juuri nyt ei jaksa pohtia vastauksia otsikon kysymykseen.

Eiköhän tämä ketju voisi vetää yhteen menneen kauden tunnelmat tapparalaisittain?

Taas kerran tämä sama tyhjä olo vatsassa kohtaa päässä vellovat sekavat ajatukset. Vaikka sarja oli 3-1 viholliselle, silti jossain sydämen pohjassa usko ja toivo välierien puolesta eli toiveikkaana. Toiveet eivät toteutuneet, unelmat muuttuivat uniksi. Mitä jos se Laineen veto olisi osunut tolppien väliin, mitä jos Brückler olisi ollut inhimillisempi, oliko Hancockin kuti maaliverkon sijasta Brücklerin kaulaan ottelusarjan käännekohta?

Turhaa paskanjauhantaa kaikki tyynni.

Totuus on se, että nyt alkoi kesäloma. Olen tällä kaudella seurannut ylipäänsä tamperelaista jääkiekkoilua enemmän kuin ennen. N. 70 ottelua + Tapparan muutama harjoituspelejä. Totta kai on tullut nähtyä ennen muuta Tapparan upeat kotiesitykset,  sitten jotkut Ilveksen "parantamiset" Elorannan aikaan verrattuna. Molempien tamperelaisten junnujen playoffit. Tappara oli huikean Harri Säterin verran parempi. KOO-VEEN taistelu toiseksi korkeimmalla sarjatasolla Suomessa. KOO-VEEn pelit eivät todellakaan olleet selviä ennen loppuvihellystä. Kaikennäköistä jääkiekkoa siis.

Mutta keskitytään nyt nyt Tapparaan ja nimenomaan siihen, johon meidän kaikkien päähuomio kiinnittyy.

Runkosarjasta annan arvosanaksi 9+. Jotkut nimimerkit pitivät sijoittumista neljän sakkiin minimivaatimuksena, itse en kuulu näihin. Uraman saavutukset esikoiskaudella olivat huikean positiivisia. Tappara pelasi etenkin kotona hyökkäävämpää ja nautinnolisempaa kiekkoa kuin koskaan omana aikanani ( varsinaisesti n. v. 97 > tähän päivään). Kauniita maaleja ja vielä kauniimpia kuvioita nähtiin näiden kiekkotaitureiden (Kontiola, Öhman, Hancock, Viinanen, Virkkunen, Mäntylä, Ojanen, Clarke, Kauppinen, jne) käsistä.  Vieraspeleja en ollut seuraamassa kuin kolmea. Kaikki olivat erilaisia. Kerran upea voitto hienolla esityksellä (23.9), kerran surkea tappion huonolla esityksellä(4.11 v HIFK) ja kerran tappio hyvällä pelillä (6.1.2007).

Tappara muutti tyyliään selvästi kevätkaudella. Lavasta lapaan usein riskien kautta soljuvat hyökkäykset jätettiin taka-alalle ja vallan ottivat päätykiekot. Jälkiviisaana on helppo sanoa, että se oli pahin virhe tällä kaudella. Valmennusjohdolla ei olllut uskallusta lähteä hyökkäämään ppudotuspeleihin. Lähdettiin puolustamaan ja roiskimaan, vaikka tämän kauden Tappara eli kiekkokontrollista. Kontiola, Öhman, Hancock, Clarke, Mäntylä, Aalto, Kauppinen, ym. muut kumppanit. alittivat odotukset playoffeissa. Taiturit pistettiin duunareiksi ja ainoat ilonaiheet löytyivät oikealta duunariosastolta (Henry, Grönvall, Laine, Nieminen, Kiilholma, Pyymäki jne).

Kaiken tämän jälkeen en sysää kaikkea Uraman niskaan. Urama osoitti runkosarjassa, että jääkiekko on hänen ajatusmaailmassaan hyökkäyspeli. Itseluottamusta lisää ja meillä on käsissä yksi Suomen kuumimmista valmentajista.

Pakko myöntää, (vaikka viime vuonna noutaja tuli samassa vaiheessa). Viihdyin tällä kaudella helvetin hyvin Hakametsässä Tapparan peleissä.

Lehterä, Erkinjuntti, Piispanen, Heikkinen, Andersson jne. Jumalavita. Ensi kautta odotellessa, suditaan tämä kausi loppuun myös tällä palstalla, kiitos.

Meinasin avata uuden otsikon, mutta kai tämän alle sopii. Ei tarvitse alkaa uusia availemaan.

[Memmu26]

Noh, Kuka odotti mestaruutta syksyllä??
Meillä oli noviisivalmentaja, jonka moni oli jo potkimassa pellolle.. Lisäksi oli kaikenmaailman pelaajia, jotka mitään osaa;)
Mitä tapahtuikaan.. Pelattiin huikee runkkis, jossa pystyttiin dominoimaan melkein kaikkia, oli se valmentaja, joka NOVIISINA otti voittoja illasta toiseen.
Sit tuli playoffit.. Nekin tarttee reeniä. Ei niitä niin vaan voiteta. Muistakaapa Jutta.. Se sai meidän kans monta vuotta reenata, ja taas se klaaras, tällä kertaa hesalaiset pois. Tää sattuu nyt, mutta me oltiin altavastaajia koko ajan. Katotaan sit ens vuonna.. Silloin "espoolla" ei ole sitä kokeneempaa mukana...

Hyvä marjo, veit sanat suusta. Tässä oli kiteytettynä taas se olennaisin. Onnea ei tässä ruveta toivotteleen, se on iha varma!

[art]

art kirjoitti lokakuun 2. päivä, 2006, 08:40:58: "[...] Lyhyellä perspektiivillä iloisuus on kivaa mutta pitkässä juoksussa ei. [...] mutta aidosti olen huolestunut - ei tällä meiningillä kannua keväällä kannniskella."

art, näkijä.

Mulle aivan sama onko runkosarjassa lystiä vai ei, vain keväällä on merkitystä.

Toivottavasti Urama lopettaa pelleilyn ja alkaa miettimään jääkiekon valmentamista. Tapparan valmentamista. Meillä ei ole rahaa ja resursseja iloisuuteen.

[Zanahoria]

Runkosarjasta annan arvosanaksi 9+. Jotkut nimimerkit pitivät sijoittumista neljän sakkiin minimivaatimuksena, itse en kuulu näihin. Uraman saavutukset esikoiskaudella olivat huikean positiivisia. Tappara pelasi etenkin kotona hyökkäävämpää ja nautinnolisempaa kiekkoa kuin koskaan omana aikanani.

Aivan, täysin samaa mieltä. Edellisen kauden menetyksiin nähden odotukset ei olleet kovin korkealla. Ja mitä vielä? Loistavaa, uudenaikaista uusiin tuomarilinjauksiin sopeutuvaa kiekkoa joka viihdytti katsojaa. Oli jopa lupa voittaa useammalla maalilla. Ainoana miinuksena nämä Kalpat jne. joita vastaan ei joukkuetta kiinnostanut.

Odotuksista: Viime kauden piti olla "the kausi" jolloin menestystä tulee jos tulee. Nyt oli taas sama ilmapiiri. Lähtijöitä paljon, ens kaudella menestys laimeaa jne. Ens keväänä samat puheet? Uskon tän kauden jälkeen Urama+Leinonen-akseliin kuin vuoreen. Kyllä piene(mmä)lläkin budjetilla top-4-jengin kasaaminen on realismia.

Tappara muutti tyyliään selvästi kevätkaudella. Lavasta lapaan usein riskien kautta soljuvat hyökkäykset jätettiin taka-alalle ja vallan ottivat päätykiekot. Jälkiviisaana on helppo sanoa, että se oli pahin virhe tällä kaudella. Valmennusjohdolla ei olllut uskallusta lähteä hyökkäämään ppudotuspeleihin. Lähdettiin puolustamaan ja roiskimaan, vaikka tämän kauden Tappara eli kiekkokontrollista. Kontiola, Öhman, Hancock, Clarke, Mäntylä, Aalto, Kauppinen, ym. muut kumppanit. alittivat odotukset playoffeissa. Taiturit pistettiin duunareiksi ja ainoat ilonaiheet löytyivät oikealta duunariosastolta (Henry, Grönvall, Laine, Nieminen, Kiilholma, Pyymäki jne).

Täydellisesti kiteyttää mun ajatukset, enpä ois osannu noin hienosti muotoilla. Kyllähän se ois vaatinu rohkeutta lähteä kevääseen samoilla eväin kuin millä peli kulki hienosti syksyllä. Mutta eiköhän Tapparan valmennusjohdossa ole tehty tietoinen valinta, joka vähän napsahti omaan nilkkaan. Uskoisin, että tuomarilinjan meneminen vanhaan kahvasuuntaan vaikutti tähän valintaan Uraman kommenteista päätellen. Ei enää voitu hyökätä samalla tavalla kun playoffeissa kahvalla otettaisiin tila pois ja rangaistaan näin saaduista vastustajan "virheistä". Ei vaan saatu uudistunutta pelitapaa toimimaan ollenkaan, valitettavasti. Vain viimeisessä matsissa tuo vaikutti toimivan kun saatiin riittävä rutistus ja suoraviivaisuus kehiin.

Mutta onhan se tyhmää ensin pelata 3/4-osaa kaudesta hyvin tietyllä tavalla ja sitten muuttaa radikaalisti. Rautakorven aikaan pelattiin juurikin playoff-tyylin kiekkoa koko kausi hamaan tappiin asti.

Kaiken tämän jälkeen en sysää kaikkea Uraman niskaan. Urama osoitti runkosarjassa, että jääkiekko on hänen ajatusmaailmassaan hyökkäyspeli. Itseluottamusta lisää ja meillä on käsissä yksi Suomen kuumimmista valmentajista.
Pakko myöntää, (vaikka viime vuonna noutaja tuli samassa vaiheessa). Viihdyin tällä kaudella helvetin hyvin Hakametsässä Tapparan peleissä.

Lehterä, Erkinjuntti, Piispanen, Heikkinen, Andersson jne. Jumalavita. Ensi kautta odotellessa, suditaan tämä kausi loppuun myös tällä palstalla, kiitos.

Juuri näin. Kihelmöivää ensi kauden odotusta kaikille Tapparafaneille, erityisesti sille osalle joka ei ole ensimmäisenä heittänyt tälläkään kaudella kirvestä kaivoon. "Uraman junnut" on ensi kauden sensaatio ;-) Jalkakikkaa ja railakasta hyökkäyspeliä jo ekasta Ipa-matsista lähtien.

[Viinikan Alku]

Ei oikeastaan edes vituttanut eilen niin kovin. Koko joukkue alisuoritti Burke Henryä lukuunottamatta niin paljon, että jatkoon meno ei olisi ollut oikeutettua. Eilisestä pelistä voisi kysyä, että kuinka tuollainen peli voidaan ylipäänsä hävitä. No, hävittiin kuitenkin ja kausi loppui siihen.
Runkosarja oli pitkästä aikaa todella mahtavaa aikaa olla Tappara-fani! Ennakkoon ei myötätuntoa tai uskoa juurikaan herunut, joten oli kaksin verroin hauskempaa viedä pisteet mm. Kärpiltä, Ässiltä ja Bluesilta. Peli oli todella hyvää kiakkoa, ja Rauli Urama saa todellakin puhtaat paperit koko kaudesta.  Myös Janne Ojasen ennätyksen metsästys toi mukavaa lisäarvoa runkosarjan loppupuoliskolle ja ennätyksen rikkoontuminen tuli juuri sopivasti kotipeleissä. Olen todella onnellinen, että juuri Janne Ojanen on syöttölistan ykkönen, varsinkin kun tuolla naapurissakin on yksi syötöistään tunnettu pelaaja...
Pudotuspeleissä kävi sitten juuri niin kuin viime keväänä. Alkuvuoden pienet pelilliset ongelmat johtivat selvään tappioon jo puolivälierävaiheessa. Runkosarjan pistetehtailijat olivat aivan yössä jokaisessa pelissä. Puolustuksessa merkittäviä henkilökohtaisia virheitä runkosarjassa niin varmoilta pelaajilta. Maalivahtien henkilökohtaiset virheet antoivat Bluesille monta ilmaista maalia.  Syitä tähän on varmasti vaikea löytää, mutta jotenkin tuo runkosarjan vire jää aina sinne runkosarjaan. Ehkä ensi kaudella kannattaa jäädä vaikka säälipleijareihin, ettei saada ainakaan kotietua, siitä kun tuntuu olevan pelkkää haittaa.
Ensi kaudella uusi joukkue ja uudet kujeet. Se on kuitenkin hyvää, että päävalmentajauransa hyvin aloittanut Rauli Urama jatkaa myös ensi kaudella. Toivotaan, että hän saa koota haluamansa joukkueen. Hyvä molari, hyvä maalintekijä ja pari sekopäistä hampaatonta kanadalaista rosteriin, niin hyvä tulee.
Viime vuonna oli Ässien vuoro, tänä vuonna voi olla Bluesin vuoro. Olisiko ensi vuonna Tapparan vuoro?

[DON]

No turhautti kuinka paljon tahansa niin totuushan on että Tapparan pleijarit olivat häpeällinen katastrofi. Etenkin se niskat nitkauttanut suurimaalinen tappio oli häpeää jota ei pitäisi pleijareissa kokea.

Nyt maksoimme siitä että meille hommattiin kokematon valmentaja. Se että Tapparan sijoitus oli lähes koko runkosarjan ajan hyvä pistemäärään nähden ja että koko ajan oltiin vain muutaman pinnan päässä monen sijan pudotuksesta oli kupla joka poksahti pleijareissa.

Kun jengi ei pystynyt pelaamaan tasollaan ei valmentajakaan pystynyt sitten yhtään mihinkään. Jeejee-meno kauden ajalta kostautui pahemman kerran. Jos Urama saa ensi kaudelle nimettömämmän jengin niin olemme pahemmassa kuin kusessa. Parempi olisi kun olisi jääty kokonaan pleijareitten ulkopuolelle. Eipä olisi oltu nöyryytettävänä. Niin vähän meillä saumaa oli Bluesia vastaan.

[Andy]

Suurin moka oli nämä kaksi surkeaa peliä keskellä playoff-sarjaa sekä avainpelaajien hyytyminen. Ei todellakaan voi antaa kahta ilmaista voittoa keskellä sarjaa. 4. pelissä lukamat olivat tiukat, mutta todellinen yritys ja tilanteisiin meneminen puuttui täysin. Pakko se on myös uskoa, että on playoff-pelaajia ja runkosarjapelaajia. Valitettavasti jälkimmäisiä oli tänä vuonna liikaa, onneksi niistä päästään eroon.

Uramaa vietiin myös välillä pleijareissa, no ensi vuonna hänkin on kokeneempi.