En kyllä kertakaikkiaan jaksa ymmärtää, et miksi pitää alkaa varmisteleen ku peli on ihan hanskassa. Tää sama toistunu näissäkin pleijareissa liian monesti. Samalla draivilla vaan se kolmaskin erä. Tapsu on jo surullisen kuuluisa tossa paniikissa, mikä sille aina iskee kolmannen erän johtoasemassa. Pahimpana "muistona" Hifk-Tappara, jota johdettiin 0-6, peli päätty 7-7!! Tuntuu kuin vain Tapppara kykenis tollaseen.
Saamari ku viiksettää. Nyt pari neuvoo ja nää saa välittää Tapolalle. 1. Tao nyt niiden äijien kaaliin, et apinan raivolla pelataan koko ottelu, ei unohdeta karvausta, ei taklauksia ja jäädä vaan ootteleen (kyllä tuo JJJ luistelee meistä ohi, jos annetaan aikaa ja vapaata liikaa). 2. Silloin kun on orastava paniikki, niin paskaräkää vaan keskialueelle....ei meinaan aina tartte yrittää saada kiekkoo jäämään omille ja siitä sitte niitä perskeleen viiveitä
(tämmösestä hölmöilystä lähtenyt näissä pleijareis monta vaaran paikkaa, niinku eilen 2-1 kavennus). 3. viivelähdöt sais mun puolesta tyrkätä sinne missä arska ei paista (eilenkin oli niin surullisen näköstä hetkittäin ku 10 ukkoo 10 metrin matkalla....ja kun ei meillä oikeen kiekollisii pakkeja kuitenkaan ole, niinku esim. Bailen.
Ja lopuksi: Nyt kun tämä jengi tän kauden jälkeen hajoaa, niin hei....nyt ois viiminen mahdollisuus, mutta se ei tuu kattelemalla ja varmistelemalla...siinä pelitavassa me Kärpille hävitään varmasti. Hullu taistelu, luistelu, taklaukset, rähinä ja maalille trafiikkia vaan! UGH!!
