Aika paljon risoo tämä.
Kaikki poli meidän käsissä keskiviikon jäljiltä. Saatiin halli (käytännössä) täyteen. Loistava alku. Kovaa rytinää, taklauskia ja Green tekee maalin. Ensimmäiset kaksi erää erittäin hyvää pelaamista erityisesti Greeniltä ja Marjamäeltä. Isot pojat olivat aivan maagisisia. Ainoastaan meidän heikosti toimiva ylivoima piti Kärpät jotenkin pelissä. Metsola pääsi todella, todella helpolla. Peli oli ohi?
Ei ollut. Toiselta erätaolta kaukaloon palasi vain yksi joukkue. Alkoi toinen tarina. Kärpillä ekaan vaihtoon maali. Ensin heikko purku, sitten hieno syöttö ja siihen heikko laukaus, joka meni kuitenkin maaliin. Tästä eteenpäin oli selvää, että vaikeaa tulee. Kärpät sai heti vaihteen silmään ja Tappara pelasi aivan uudenlaista finaalikiekkoa -ei taklauksia eikä luistelua. Nyt Kärpät luisteli, muttei sentään taklannut, se olisi vielä puuttunut. Tappara ei saanut enää syöttöjä lapaan vaan suurin osa meni luistimiin tai väärälle puolelle. Toinen maali tuli vähän erikoisesta tilanteesta mutta aivan ansaitusti. Jos et pelaa viimeiseen kahteenkymmeneen minuuttiin niin ansaitset tämän. Jatkoerässä yritettiin vähän, mutta Metsolan seikkailu maalin takana ilman kiekon ottamista hallintaan kostautui kiireenä ja lopulta maalina.
Seuraava peli tulee todella pian ja Kärpät on palannut suosikin paikalle. Erityisesti, kun lyhyen ajan sisällä jatkoerävoiton nollaaminen kotimatkalla lienee helpompaa kuin jatkoerätappion nollaaminen matkalla pohjoiseen. Nyt ryöstö pitää ottaa uudestaan.
Tapparan on todella syytä katsoa peiliin. Avaimet oli saatu käsiin, mutta ne heitettiin takaisin kaivoon. Jos Tappara jaksaa pelata tuolla luistelulla ja taklausvoimalla niin hyvin menee. Ylivoimaan nopeutta. Syötöt lapaan. Miehet katrolleen. Avaimet käteen.
TAPPARA!
