Pari kertaa on ollut ääretön turhautuminen ja pettymys tänä keväänä. Ensimmäisen kerran hinki-sarjan hävityn kotipelin jälkeen (hinki kavensi otteluvoitoiksi 2-1). Tappara seikkaili niissä peleissä täysin koomassa, joka huipentui neljänteen peliin. Tämän jälkeen seuraaviin peleihin kentälle luisteli uudestisyntynyt Tappara. Kuten Haapala voitetun 5. puolivälierän jälkeen puhui haastattelussa, sen näköistä on jälki kun jokainen pelaaja antaa kaikkensa. Vaikka vielä muutamia virheitä tuli, niin näkyihän se taistelu ylälehtereillekin. Tunne oli tuon voitetun viidennen pelin jälkeen kuin mestarilla.
Lukko-sarjassa Tapparan asenne oli mielestäni erinomaista tasoa läpi sarjan. Ainoa notkahdus oli hävitty kotipeli, sarjan kolmas ottelu. Kiekko pomppi siinä sarjassa Raumalla jatkoerissä hienokseltaan Lukolle, mutta ei Tapparaa voinut yrittämisen puutteesta syyttää. Esimerkiksi neljännen pelin nousu 3-0 asemasta 3-3 ja 4-4 tasalukemiin oli huikea. Katselin Lukon 3-0 pommituksen uudestaan sarjan jälkeen, ja eihän niistä maaleista Metsolaa voinut kauheasti syyttää. Hallilla luulin sen ensimmäisen menneen todella helposti, mutta olihan se aivan unelmaveto. Kiekon mentävä aukko etuyläkulmassa, ja sieltä sisään. Jatkoerässä sitten Tapparan painostuksen jälkeen vastaava pomppu lukkolaisille kuin tänään Masille. Sarjan aikana ei suoranaista turhautuneisuutta tullut. Luotto oli kova loppuun asti, ja kaikki pelit tuli paikanpäällä katsottua.
Finaalisarjassa tuli ajeltua heti avauspeliin Ouluun asti ja haettua jatkoerävoitto. Mielestäni toistaiseksi sarjan paras peli Tapparalta. Tappara hallitsi peliä, ja olisi voinut parin erän jälkeen johtaa enemmänkin. Odotukset olivat korkealla, ja uskoin aidosti sarjan menevän poikki 0-4. Lisää löylyä kiukaalle antoi Tapparan musertava ylivoima kotiavauksessa, jossa taululla parin erän jälkeen olisi voinut olla vaikka 4-0 (2-0:n sijaan). Sen jälkeen kevään suurin helvetti iski. Tapparan hyvä ote, taistelu ja asenne oli kadonnut tyystin ja kolmannessa erässä (ja jatkoerässä) jäällä oli vain toinen joukkueista. Nopeaan tahtiin 2-1 kavennus, jokin aika myöhemmin 2-2 ja jatkoerässä 2-3. Miten voi pelin ryssiä tuohon malliin?
Toki seuraavat pari tappiota ottivat sarjassa myös päähän, mutta niissä Tapparalla nyt ei aivan kauheasti palaa ollut. Numerollisesti tiukkoja, mutta kyllä Kärpät sen maalin verran parempia olivat molemmissa peleissä. Nämä pelit vain lisäsivät turhautuneisuutta tuota sarjan kotiavausta ja sen kolmatta erää kohtaan. Mitä helvettiä erätauolla tapahtui?
Vaikka Tappara on nyt pari voittoa taas kairannut, ei peli ole ollut vielä yhtä hyvää kuin sarjan avauksessa. Pari vahvaa erää Tapparalta, ja tänään selkeästi halu voittaa se jatkoerä. Tappara ansaitsi voittonsa tänään, mutta parempaan pitää pystyä.
Huomenna jos suinkin liput saan, niin ajelen taas Raksilaan. Tässä vaiheessa niin kannattajien kuin joukkueenkin on annettava kaikkensa. Siinä on joka tapauksessa kesä aikaa lomailla. Se lomailu vain on helvetisti hauskempaa, kun on mestaruus takataskussa. Aivan huikea joukkue kasassa, joka on rämpinyt läpi useammankin myrskyn tällä kaudella. Joka jätkä siellä ansaitsee sen kirkkaimman mitalin.