Illalla nähdään tasonmittaus ilkeimmästä päästä, kun Tapparalla käynnissä ollut laskettelunomainen pelijakso pysähtyy pienoiseen ylämäkeen. On selvää, että Kärpillä on hyökkäysvoimaa ja vahva puolustusta hyökkäämiseen yhdistävä pelitapa ja sitä kautta Tappara joutuu suuren haasteen eteen, vaikka vain yksi runkosarjapeli onkin kyseessä. On kuitenkin kyse myös suuremmasta, sillä nyt nähdään, miten Tappara tahtoo tavoitella voittoa vieraissa pelillisesti vaikeaa vastustajaa vastaan, vastassa ei ole enää mikään sähisevä ja sinnittelevä vastaiskuporukka vaan jatkuvasti vaarallinen ja tulivoimainen tähtisikermä, jossa käytännössä kaikki vaikuttaa isossa kuvassa olevan kunnossa valmennusta myöten.
Iso kuva kuitenkin joskus hämää, sillä Kärpät vaikuttaa epäsuhtaiselta hyökkäyksen ja puolustuksen välillä. Rakennetta voisi havainnollistaa kärjistäen niin, että hyökkäyksessä on kolme ykköskenttää ja yksi neloskenttä, pakistossa normaalit 1-, 2- ja 3-parit ja maalissa huipputorjuntoihin venyvä kassari. Pakisto ei ole muun joukkueen tasolla, mutta yhteistyön jääkiekolla Kärpät on muodostanut vahvan joukkueen.
Tapparalla on tasapainoisempi kokonaisuus sekä hyökkäyksessä että puolustuksessa ja pelin jauhaessa saadaan neljältä kentältä tarpeeksi hyökkäysvoimaa tasapainoisten pakkiparien tukiessa. Ongelmana on kuitenkin se, että otteet ailahtelevat kuten Sportia vastaan toisen erän alkuun nähtiin. Sport ei saanut Tapparan kakkoserän alun tukkoisuuden tuloksena kuin yhden maalin, mutta Kärpille ei saisi antaa sitäkään. Tapparan ryhmästä täytyy nyt löytyä vastuunkantajia mailanheiluttelijoiden sijaan, kapteeni Peltola näytti oman esimerkkinsä Sportia vastaan. Nyt vaaditaan kärkiyksilöiltä (Kuusela, Palola, Jormakka..) kirkasta ajatusta siitä, miksi Tappara heille kärkivastuun antaa ja miten he siihen vastaavat. Nyt nähdään myös se, että on Tapparan tasailla ketjuilla venymiskykyä - Malinen on edelleen parhaiden laiturien keskellä ja Dixon kolmosessa. Itse pistäisin edelleen Dixonin tuottamaan lisäarvoa ja tuloksellista tasaisuutta ykkösen keskelle.
Eli: ottaako Tappara kliinisemmän tavan käyttöön ja yrittää puolustaa Kärpät nollille iskien suoraviivaisesti hyökkäyksissään, vai jatketaanko tekopaikoissa herkuttelua viiden tähden syöttökuvioilla? Luovuus on hyve ainakin silloin tällöin, mutta edelleen se luovuudella hyökkääminen tuottaa liikaa sössittyjä kuvioita, joissa saadaan vain huokailla käsien nostelun sijaan. Jos pelissä vielä tulee tyypillisiä puolustuksellisesti heikompia jaksoja, tuottavat ne heikompaa hyökkäämistä jolloin ei aina päästä edes huokailemaan kuvioiden tuloksena. Nyt pitää olla tylyn ehokas, sillä Tapparan hyökkääminen on parhaimmillaan todella korkealla tasolla viihdyttävyyttä myöten, mutta tyylipisteet jaetaan vain kotikatsomoissa. Syöttöpisteitä jaetaan korkentaan kahdelle pelaajalle, joskus pitää olla näyttävän sijasta tyly.
