Ihan mielenkiinnosta kyselen, että onko mitään tilastoa, mistä sektoreista MAALIT ovat tulleet ja millä prosenteilla? Siis Tapparan osalta, enkä tarkoita nyt yksittäistä peliä, vaan pidemmän ajan otantaa.
Pidemmän ajan otanta on tarjolla tämän kauden liigapeleistä, kun viime kaudella Liigan tilastointi laukauskarttoineen päivineen näytti meille taviskatsojille persettä. Jäsen iroj:lla on ainakin ollut jotain koottua aineistoa aiheesta kaudelta 2012-13.
Tehdyt maalit maalintekosektoreittain (mukana ei "pelin ulkopuolisia" maaleja eli omista asti tyhjiin heitettyjä):
| 1 | 2 | 3 | 4 |
Tappara | 8 | 4 | 2 | 0 |
Vastustaja | 10 | 6 | 0 | 0 |
Laukausprosentti sektoreittain (eli maalintekotehokkuus):
| 1 | 2 | 3 | 4 |
Tappara | 10,8 % | 3,7 % | 1,3 % | 0,0 % |
Vastustaja | 12,7 % | 4,9 % | 0,0 % | 0,0 % |
Vaaralliselta maalintekoalueelta eli sektoreilta 1 ja 2 Tapparan laukausprosentti on 6,6 % ja laukaustarkkuus 65,0 %. Niissä on molemmissa petrattavaa, koska max. 10 metristä ja yli 45 asteen laukauskulmasta lähteneet laukaukset ovat pitkässä juoksussa vaarallisempia mennessään maalivahdille kuin ohi tai jäädessään blokatuksi. Kunhan vain itse suoritus eli laukaus on laadukkaasti suoritettu..
Tuollainen laukaisu% ei välttämättä ole mikään mittari, löysä veto molken panssariin nostaa prosenttia, muttei mene maaliin.
Laukausprosentti kuvaa laukausten onnistumisprosenttia, eli maalintekoa ja sen tehokkuutta. Löysä veto molken panssariin laskee kyseistä prosenttia, mutta nostaa laukaustarkkuutta. Jos lauotaan kymmenen kertaa ja tehdään yksi maali, laukausprosentti on 1 / 10 eli 10 %. Laukaustarkkuus on taas maalivahdille asti menneiden laukausten suhde kaikkiin laukauksiin, eli (maalivahdin torjunnat + maalivahdin taakse tehdyt maalit) / (kaikki laukaukset). Se on totta, että mitään laukomisen vaarallisuuden mittareita nämä eivät suoraan ole, koska ei semmoista mittaria taida olla absoluuttisesti saatavillakaan, mutta antavat mm. pelitavasta ja maalipaikkojen luomisesta vahvaa osviittaa.
Tiivistäen tämän periaatteen, niin lähempää tai hyvästä kulmasta lauottu kiekko on puolustavan joukkueen kannalta vaarallisempi kuin kauempaa tai pienemmästä kulmasta lauottu kiekko. Sitten kun pistetään tarkasteluun vaikka semmoinen 1500 laukausta jonoon ja katsellaan mistä kukin laukaus on lähtenyt, niin aletaan päästä hajulle laukomisen vaarallisuudesta.
Laukomisen vaarallisuuteen yksittäisenä laukauksena ei ole viime kädessä muuta vaikutinta kuin laukoja itse eli yksilö, koska lauottu kiekko lähtee liikkeelle pelaajan ja mailan yhteistyöstä. Joukkue muuten toki tukee laukojaa esimerkiksi maski- ja maalineduspelaamisella. Pelitapa ja pelin rakenteet luovat edellytyksiä yksilöiden taitojen valjastamiselle joukkueen hyödyksi eli sille, että saadaan aikaiseksi mahdollisimman hyviä maalintekopaikkoja vaaralliselta maalintekoalueelta, josta yksilöt pääsevät laukomaan. Tämä on mielestäni hyökkäyspelin perimmäisin tarkoitus, että pystytään pelaamaan mahdollisimman tehokkaasti ja päättämään hyökkäyksiä laadukkaasti ja hyvillä laukauksilla paremmilta paikoilta. Kanadassa ei turhaan korosteta laukomisen merkitystä.