Tässähän lähinnä nyt mietitään sitä, että onko joukkue suhteessa viime kauteen heikentynyt vai vahvistunut. Tällä hetkellä näyttää, että joukkue olisi heikentymässä / pysymässä samanlaisena kuin viime kaudella.
Vertailu pitää tosiaan tehdä kauden aloittavaan ryhmitykseen eikä finaaliporukkaan kuten Börje totesi, tämän pitäisi olla selvää. Jos tehdään näin, että verrataan viime kauden
aloituskokoonpanoa tulevan kauden hahmoteltuun aloituskokoonpanoon tällä hetkellä, on samoja miehiä seuraavat: Erkinjuntti, Jormakka, Malinen, Kuusela, Palola, Järvinen, Peltola, Haapala, Puistola, Aalto, Kankaanperä, Saravo ja Metsola. Poistuneet ovat McRae, Nieminen, Connolly, Plihal, Bailen, Tabacek ja Hetenyi. Näiden tilalle hahmoteltuun avaukseen on tullut Green, Karjalainen, Da Costa, Tuominen, Mäntylä, Kolomatis ja Peltonen/Hjelle. Eli vertailuna:
McRae -> Green: Selvä parannus, syksyn McRaeta ei varmaan haluta muistella.
Nieminen -> Karjalainen: Tunteita herättävä pari, mutta kylmän realistisesti ja pelillisesti tarkasteltuna ei Karjalaisen pitäisi ainakaan paljoa hävitä. Karjalainen on toistaiseksi esiintynyt vakuuttavasti ja Mäntyläkin kompensoi "Tapparalaisuutta", jos sillä pelaajamateriaalia sinällään nimilistana ja itse pelin kannalta tarkastellessa on merkitystä.
Connolly -> Da Costa: Connolly ei pystynyt syksyllä aiemman kauden tasoon, aika tasan pitäisi mennä.
Plihal -> Tuominen: Rehellisesti sanottuna aika tasan menee tämäkin, kun arvioi kiihkotta ja neutraalisti. Plihalin liikkeellä ei tehnyt mitään, asenteesta, aloituksista ja av-pelistä toki plussaa. Mutta kyllä se liike vaan niin paljon Plihalin kokonaisvaltaista peliä rajoitti.
Bailen -> Mäntylä: Syksyn Baileniin verraten selvä parannus.
Tabacek -> Kolomatis: Vähintään hyökkäämiseen parannus.
Hetenyi -> Peltonen/Hjelle: Hetenyihin ei ollut luottoa ja sai lähteä, ei ainakaan huonontunut.
Eli kun mietitään onko tilanne heikentynyt/vahvistunut/pysynyt samana, niin ei mielestäni vain voida sanoa tilanteen heikentyneen, kun tarkastellaan muutoksia kokonaisuutena. Viime kaudella kesken kauden tapahtuneen pelaajaliikenteen perusteella budjetissa oli liikkumavaraa ja niin pitäisi olla nytkin. Se "Niemisen palkka" voi olla nyt osaltaan siinä hankintakassassa tai jossakin muussa pelaajassa kiinni esim. Mäntylä/Kolomatis (jolla on useampi ammattilaiskausi jo takana toisin kuin Bailenilla oli).
Lisäksi yksittäisten pelaajien yksyhteen vertaaminen kausien välillä keskenään on aina riskialtista, koska huomioon pitää ottaa myös pelitapa ja pelaajiston sopivuus siihen. Tapolan puheiden mukaan hänen pelifilosofiansa mukainen pelitapa olisi hieman hyökkäävämpi ja pelaajisto onkin tällä hetkellä hieman raikasliikkeisempi kuin viime kaudella, mikä osaltaan auttaa esimerkiksi hyökkäämisessä tärkeän pelinopeuden ylläpidossa ja ylipäätään pelin aloitteellisuudessa, kun kiekkoa pystytään kontrolloimaan nopeammilla pelaajilla.
Jos vielä sitä kiekkokontrollia noin periaatteellisesti otetaan enemmän mukaan, niin "heikoimpienkin" yksilöiden puutteet tasoittuvat, kun joukkue pelaa enemmän joukkueena kuin puskevina yksilöinä, jolloin luotetaan paljon pelaajien liikenopeuteen ja yksilötaitoon. Siinä mielessä viime kauden pelitapa olikin rankka ja vaativa, että se vaati yksilöiltä paljon niin henkisesti kuin fyysisesti, kun taas kiekkokontrolliin painottuvassa hallitussa pelitavassa otetaan koko ajan paremmin huomioon se oma kollektiivi kentällä ja annetaan kiekon tehdä työtä.
Tapolasta puhuttaessa, niin hänellä on kuitenkin jo vuoden-parin kokemus usean joukkueen pelaajan kanssa ja Rautakorven takana on ollut loistava paikka saada oppia päivittäisestä tekemisestä. Onkin mielestäni, rehellisesti ja suoraan sanottuna, älyllisesti vajaata, vertailla Tapolaa hirvosiin ja mikasaarisiin, kun tarkastellaan ihan oikeasti sitä, mitä miehet ovat saaneet urallaan aikaan ja keiden ympärillä ovat työtään tehneet (Tapolalla mm. HPK:ssa Rautakorpi ja Jari Kaarela mv-valmentajana, lisäksi jääkiekkoliiton hommat). Eli miten kovassa ja arvostetussa seurassa on kasvettu ensimmäisistä vuosista lähtien, ja kyseessä on kuitenkin edelleen kehittyvä valmentaja. Kysymysmerkin saa tietysti asettaa eikä siinä sinällään mitään, mutta asian suurenteleminen menee jo yli, kun huomioi taustat katsoen pintaa syvemmälle. Kyse on jatkumosta, jota ei aiempien Rautakorven seuraajien tapauksessa tässä mittakaavassa ole Tapparassa ollut. Jatkumo ulottuu niin pelaajistoon kuin peliinkin, koska Tapola ja Rautakorpi ovat olleet niin pitkään keskenään tekemisissä ja kunnianhimoisina sekä kehittymishaluisina valmentajina haastaneet toisiaan kehittymään.
