Jääkiekkokeskustelu > Yleinen kiekkokeskustelu

Hopeaa 2014 - Toisen kerran peräkkäin

<< < (5/8) > >>

Screamager:
Hopeata on pureskeltu tässä nyt jonkin aikaa ja edelleen päällimmäisin ajatus on ”mitä jos”. Tämä ajatus kertoo äärimmäisestä tasaisuudesta, jota viimeisin finaali kuvasi äärimmäisellä tavalla. 0-0-tilanteessa jatkoerään, jossa Palolalla jäätävä paikka toisessa päädyssä, mutta Karhusen hanska tulee tielle. Hetki siitä, aloitustappio "kentän paremmalla puolen", merkkauserheitä esim. Nieminen kiertää väärälle puolen yrittäen kaapata kiekkoa aloituspisteestä pelaajien jaloista. Liigan virtuoosimaisin yksilö Juhamatti Aaltonen pääsee puskemaan laidasta ja Puistola häviää 1vs1-tilanteensa, Aaltonen pääsee laukomaan ja Metsola päästää kiekon selkänsä taakse.

Niin pienet marginaalit, niin pienet marginaalit, mutta tämä kuvastaa koko finaalisarjaa ja oikeastaan Tapparan kautta pienoiskoossa. Kauden ajan puhuttiin prosenttikiekosta ja sen eri tulkinnoista hyökkäävine ja puolustavine vivahteineen. Finaalisarjassa Kärppien puolustuspelaaminen kuitenkin voitti Tapparan hyökkäyspelaamisen eikä Tapparan puolustuspelaaminen pystynyt loppuun asti vastaamaan Kärppien hyökkäyspelaamiseen. Oliko pelitapa sittenkään riittävästi tilanteita tuottava, kun otetaan huomioon suorittava osa eli pelaajiston koostumus? Kamppailupelaamista korostettiin ja siihen yllytettiin itse pelin kautta, mutta olivatko esimerkkeinä Palola ja Jormakka yhdessä valmiita suorittamaan sitä, kun varmasti oli tiedossa playoffien sallivuus ja tilan väheneminen? Luisteluvoima oli myös tärkeä aspekti Tapparan pelissä ja sitähän löytyi, mutta pettikö luistelua tukeva kamppailuvoima sittenkin liikaa joidenkin kohdalla?

Pelaajista

Jos finaalipelaamisen tarkastelu viedään ihan ketjutasolle, niin kuin se on havainnollista viedä, löydetään mielestäni pari senlaatuista ongelmaa, että niitä sai pohtia jo runkosarjankin aikana.

Ykköskenttä Voutilaisen johdolla oli Tapparan tasaisin yksikkö ja sisälsikin joukkueen varmimmat suorittajat yhdessä. Kuusela ja Voutilainen tekivät kaikki Tapparan maalit viimeisissä kolmessa pelissä.

Etenkin JMJ:n ketjun katoaminen tulostaululta toisen pelin jälkeen ja oikeastaan pelillinenkin katoaminen kolmessa viimeisessä pelissä oli mielestäni se pahin takaisku Tapparalle. Tämä ketju oli loistava runkosarjaketju, mutta Jormakan loukkaantuminen jotenkin pääsi sekoittamaan ketjun kokoamisen taustalla ollutta kaunista ajatusta liikkuvasta, syöttelevästä ja lujaa laukovasta koostumuksesta. Sitten kun se paikka yhtäkkiä maalikuningas Palolalle tulikin Game 7:ssä, sillä paikalla olisi kaikki epäonnistumiset ja heikot suoritukset unohdettu, kiekko löysikin hanskan. Eihän siinä viimeisimmissä peleissä Palolalla ollut oikeastaan paikkojakaan, kun sitten yhtäkkiä mahdollisuus ratkaista mestaruus, mutta soronnoo. Jormakka laukoi paljon, mutta ne olivat enemmän suupaisuja maalia kohden kuin vaarallisia maalintekijän yrityksiä. Järvinen sai tuotua kiekkoa alueelle ja ajoi maalille, mutta nyt ei onnistunut. Järvinen oli kuitenkin parhaiten tasonsa säilyttänyt pelaaja tuosta Särkänniemi-ketjusta.

Kolmos- ja neloskenttä saivat vielä Lukko-sarjassa luotua vahvuuksiensa mukaisesti tarpeeksi tilanteita joukkueen hyväksi. Kolmoskentän Nieminen-Green-Peltola vahvuudet ovat ehdottomasti kulmapelissä ja Kärpät onnistui pitämään kolmikon kulmaväännöt vaarattomina. Plihalin tulo Peltolan tilalle Game 7:iin vähensi entisestään ketjun liikkuvuutta eikä se ollut mielestäni hyvä siirto nimenomaan ketjun hyökkäävyyttä tarkastellen, koska kulmapeliin ja -vääntöihin pelinsä perustava ketju tarvitsee myös kevyempiä jalkoja vähintään yhden jalkaparin verran. Neloskenttä vauhdikkaine laitureineen sai Lukko-sarjassa luotua tilanteita nopeudella ja ketteryydellä, jopa ratkaisten sen sarjan, kun Haapala punnersi maalille. Kärpät kuitenkin onnistui paremmalla häirintäpelillään pimentämään ko. ketjun laiturien vahvuudet ja nelosketjun peli oli kokonaisuudessaan vaaratonta, mitä pidemmällä finaalisarja eteni.

Rosterista kokonaisuutena

Ketjut pystyivät periaatteellisesti pelaamaan hieman tai paljonkin erilaista peliä toisiinsa verraten. Vahvuuksia ikään kuin samaistettiin kenttien sisään, oliko se kuitenkaan oikea ja paras lähestymistapa etenkään Särkänniemi-ketjun kohdalla? Jormakka ja Palola katosivat kuvasta melko lailla täysin, kun tilaa ja aikaa otettiin entistä enemmän pois sääntöjen niin salliessa. Mielestäni ratkaisijaosasto ei ollut näissä ketjumuodoissa parhaalla mahdollisella tolalla, koska vahvuudet peittyivät heikkouksien taakse, koska se peittyminen sallittiin pelin puolesta ja oli ikään kuin luonnollista. Ei siitä voi pelaajia sinällään syyttää, mutta niin vain kävi.

Ykkösketjusta löytyi riittävästi kylmäpäisyyttä ja ratkaisukykyä silloin, kun sitä eniten tarvittiin, muista siihen ei nyt valitettavasti ollut. Luonnistuiko muilla kentillä onnistumispaineiden käsittelykykykään riittävästi? Sitä ei joukkueen ulkopuolelta osaa sanoa, mutta ainakin Palolalla oli SE PAIKKA tehdä jotain suurta. Vielä kerran joukkueen viimeisimmät maalintekijät, neljästä viimeisestä pelistä järjestyksessä alusta alkaen: Bailen, Green, Plihal, Voutilainen, Kuusela ja Voutilainen. Virtuositeettia, kokemusta ja kylmäpäisyyttä näiltä pelaajilta löytyy, eri suhteessa tosin, mutta siis löytyy niitä ratkaisijaominaisuuksia, joita ei muilta nyt riittävästi löytynyt.

Yksi aspekti, jonka haluan finaaliparista nostaa erityisesti esiin, on joukkueiden pelaajiston kotoperäisyysaste. Kärpissä oli viime kausien aikana Oulun seudulla varttuneita ja Kärpissä Liigaan kasvaneita omia kasvatteja vakiorooleissa sekä paluumuuttajia: Karhunen, Eminger, Kukkonen, Niemelä, Ohtamaa, Pokka, Aaltonen, Alikoski, Donskoi, Junttila, Keränen, Komulainen, Pirnes ja Pyörälä sekä muita kokoonpanon ulkopuolisia kuten Viuhkola. Tapparalla oli enemmän ”vanhoja poikia kokoon”-tapainen koostumus, paljon minimaalisempana nimilistana kuin Kärpillä: Saravo, Puistola, Nieminen ja Kuusela. En voi olla ajattelematta ajattelumallia ”työ kontra omistautuminen”, ainakin kun mietitään sitä yksittäisissä tilanteissa vaadittavaa puristusta ja tahdonvoimaa joukkueiden välillä.

Organisaatiosta

Omasta mielestäni tärkeä ajatus, joka on edelleen syytä pitää mielessä kaiken tämän märehtimisen keskellä: Nyt on vieläkin käynnissä organisaation perusparannus saaristen ja hirvosten aikakauden jälkeen. Aina sanotaan, että pitää elää hetkessä ja KHL vie miehet, ei luoda pitkiä projekteja, mutta Tapparassa on ainakin pyrkimys siihen, kun avainpelaajia on sidottu pitemmillä sopimuksilla ja panostetaan pelaajien kehitykseen. Täytyy toivoa, että se oma pelaajatuotantokin sieltä tulevaisuudessa nostaa Kärppien tavoin päätään, mutta nyt on vielä ”jouduttu” turvautumaan hieman valmiimpiin ja ulkopuolisiin pelaajiin, joita on silti ehdottomasti onnistuttu kehittämään (Palola, Järvinen, Jormakka, Kallela, ..). En ole kaikista junnupuolen ratkaisuista selvillä, mutta sielläkin pitäisi pian alkaa tapahtua, kun Tappara on tekemässä itsestään organisaationa laadukkaampaa ja se näkyvin osa eli liigajoukkue/osakeyhtiö parantaa toimintaansa. Junnupuolen pitäisi pysyä tässä kehityksessä mukana tai jopa olla edellä kehityksessä.

Kaksi hopeaa on loistava pohja organisaation kehitykselle edelleen, mutta ne ”vain hopeat” kertovat kuitenkin rakenteellisista ongelmista, kun satunnaistekijät ja tätä myöten joukkueen rakenne ei ollut ihan varmalla pohjalla kauteen lähdettäessä eivätkä kesken kauden tehdyt muutokset olleet sittenkään ihan riittäviä, tai ainakin siltä tuntuu noin niin kuin suoritusvarmuuden osalta. Kärkipelaajia Koskirantaa ja Barkovia ei onnistuttu korvaamaan riittävän ajoissa ja Bailen kypsyi toki osittain Mäntylän pakiston liiderin rooliin. Oliko Järvisen kenttä pelillisen pohjan lisäksi myös henkisen pohjan osalta turhan heikoilla mestaruusjoukkueen kakkosketjuksi? Täytyy kuitenkin mainita myös pakistosta, jota ennen kautta pidettiin jumalattoman vaarallisena. Missä oli Aalto, missä oli Puistola? Joo, kentällä olivat, mutta Aallolla uransa heikoin kausi runkosarja+poffit ja Puistola ei päässyt suomalaiseen peliin riittävän nopeasti sisään. Vaarallisia nimiä, mutta kentällä jäivät liiaksi varjoon, mielestäni pääosin johtuen Tapparan puolustusvoittoisemmasta pelistä, jolloin pakkien tehtävä on pääosin puolustaa. Lisäksi ylivoimilla pyöritettiin vain kahta pakkia, mutta Aalto oli niistäkin toinen pääosan kaudesta.

Mutta mitä jos...

Viimeisenä kaneettina, tätä kaikkea tarvitsisi pohtia paljon vähemmän, jos yksikin tilanne, vain yksi tilanne, olisi kääntynyt Tapparan eduksi ennen Kärppiä esimerkiksi jatkoerässä. Se oli tällä kertaa loppuviimeksi niin pienestä kiinni, että oikein hirvittää. Mitään tällaista ei pohdittaisi, jos yksikin laukaus olisi mennyt Tapparan kannalta edullisemmin, mutta niin kai se on aina, että se tulos ansaitaan. Voittoisa tulos oli niin lähellä, mutta kun se jäi kuitenkin saavuttamatta vaikka katkonpaikkoja oli, on mielestäni syytä pohtia syvällisemmin niitä syitä, miksi saavutetuissa kolmessa katkonpaikassa ei missään onnistuttu.

Ljpp:
Kyllä tuo materiaalin ero alkaa tässä hahmottumaan ja 3-1 johtoasema antoi ehkä väärän kuvan joukkueiden potentiaaleista. Samalla löytyy myös asioita joita olisi ehkä voinut tehdä paremmin, tai eri tavalla.

Kun tuota Screamagerin maalintekijälistaa katsoo, niin kyllähän siinä tavallaan Tapparan kärki kapenee mitä pidemmälle kevät eteni. Kuusela ja Voutilainen olivat tämän joukkueen parhaat pelaajat niin "paperilla" kuin kaukalossakin. EHT-tason jätkiä molemmat, kokeneita mutta eivät ikäloppuja ja mestaruuksia vyöllä. Kiekkokausi jatkuu kohti Minskin MM-kisoja, niin ketkä kaikki finalistit saavat Erkalta puhelinsoiton? Kukkonen, Aaltonen, Pyörälä satavarmasti ja ehkä vielä Ville Pokka jos Leijoniin halutaan kasvattaa uutta runkoa. Tapparasta? Niinpä. Jormakalla on EHT-näyttöjä ja Palolalla hyvä runkosarja, joten leiripaikkaan voi olla pientä saumaa, mutta aika ohkaisesta mahdollisuudesta puhutaan kisojen suhteen. Ikävää olla oikeassa, mutta on tullut tällä kaudella varoiteltua muutamaan kertaan tasavahvan ja tasapaksun pienestä erosta. Jo Lukko-sarjassa nähtiin kuinka paljon yksi loistava yksilö voi kentällä saada aikaan (Vahalahti).

Ketjut tosiaan olivat yksipuolisesti kasatut. Ykkösessä keskikokoiset ja joukkueen parhaat yleispelaajat. Kakkosessa pienet ja vikkelät. Kolmosessa hitaat ja vanhat työhevoset (pl. Peltola) ja nelonen oli sitten se mitä jäi jäljelle. Ehkä tuota olisi pitänyt varioida enemmän kauden aikana. Itse olen vanhanaiksesti Työntekijä-Pelintekijä-Maalintekijä koostumiksien kannalla ja pakkipareissa klassinen Varmistava-Hyökkäävä roolijako. Rautakorpihan ei edes pakkien osalta ajattele näin.

Vaikka ykkösessä Kuuselan pelikovuus on erittäin hyvää luokkaa, niin kyllähän tuosta kentästä maskimies ja riparimaalien vääntäjä puuttui. Erkinjuntti omalla pyörimisellään jumitti peliä nurkkiin ja jäi pakkien sitomaksi. Kakkosessa ongelma on äärimmilleen korostunut, vaikka Palola onkin sähäkkä pelaaja. Jormakka joutui usein tekemään maskia Järvisen ja Palolan pyöriessä kauempana ja silloin ei kyllä olla pelaajan vahvuusalueilla. Kolmosen kiekollinen peli taas puutui ennenkaikkea olemattomaan liikkeeseen ja osittain taidonkin puutteeseen.

Linden #16:
Juurinkin tuo pakkihomma...itse ajattelen myös niin, että pitäisi olla hyökkäävä-puolustava tai yksi pari jopa puolustava-puolustava. Tärkeimpänä pidän pakkien suhteen loistavaa avaustaitoa.
Pakkien offensiivi on sitten etenkin tasakentin pelkkää plussaa.
Ja hyökkäyskentissä yhden vähintään pitää olla fyysisempi. Senttereiden aloitustaitoon myös toivoisi kehitystä.

Andy:
Edelleen on todella tyhjä olo, tämä joukkue oli ehdottomasti kulta-ainesta. Niin hyvin roikuttiin mukana peleissä, vaikka välillä oltiinkin alakynnessä pahasti. Valitettavasti 20 playoff peliä oli liikaa, kun Kärpät pääsi paljon helpommalla. Se alkoi näkymään pahalla hetkellä, 3-1 johtoasemassa finaaleissa. Viimeisessä finaalissa Tappara oli selvästi väsyneempi ja huonommalla jalalla, mutta huikean taistelun ja Metsolan ansiosta päästiin jatkoajalle ja lopulta senttien päähän voitosta. Mahtava joukkue, joka jäi ilman palkintoa. Harmittaa todella paljon ja erityisesti Niemisen takia.

Kadg:
Onhan tämä joukkue hurjan kova, mutta se viimeinen silaus puuttui jälleen.

Olen todella ylpeä koko joukkueesta, mutta pakko nyt jälleen vähän katsoa, mitä olisi voitu vielä tehdä paremmin.

Rosteri oli leveä ja laaja, ja vaikka kenttien kemiatkin tuntuivat osittain kohtaavan, niin jokaisessa kentässä lähes jokaisella pelaajalla oli samat vahvuudet ja heikkoudet.

Ykkösnyrkissä EJ-Voutilainen-Kuusela oli kiekollista osaamista, mutta myös hyvää kulmapeliä. Heikkouksia en löydä muuta kuin sen, että kentän kemia ei mielestäni koskaan lähtenyt tasaviisikoin toimimaan niin kuin olisi pitänyt. Ylivoimalla sujui hyvin, tasaviisikoin harmittavan vähän maalipaikkoja. Ehkä ongelma oli se, että Voutilainen tuli niin myöhään tuohon keskelle, ja koko kauden siinä venkslattiin Malista ja Greeniä.

Kakkonen taas oli täynnä taiteilijoita, joista valitettavasti jokainen 5-5 pelissä oli tehoton. YV.llä jälleen esimerkiksi Palola on vaarallinen, mutta tasaviisikoin todella heikot playoffit mieheltä. Järvinen oli kyllä hyvä ja Jormakka liukas, mutta vaikka peli ajoittain pyöri ihan hyvin, niin maaleja ei tullut tarpeeksi siihen verrattuna, kuinka usein sitten soi omassa päässä. Välillä tämä kenttä oli totaali mankelissa.

Kolmonen taas oli isojen pelaajien rouhintakenttä, joissa pelattiin vastustajaa väsyttävää kulmapeliä. Jälleen kuitenkin tehoton. Tässä kentässä ei ollut sellaista "Jormakkaa", joka parilla potkulla saisikin pyörityksen päätyttyä sen maalipaikan. Esimerkiksi Peltolan ja Jormakan paikkoja olisi voitu aikaisemmin koittaa vaihtaa, mutta ymmärrän hyvin sen, että särkänniemikenttä haluttiin pitää yhdessä, kun koko kausi sillä oltiin vedetty.

Nelosessa taas oli luisteluvoimaa ja mielestäni tämä oli kaikkein onnistunein kokonaisuus muodossa Kaksonen-Malinen-Haapala. Mielestäni parhaiten onnistui nimenomaan neloskenttä roolissaan. 5-5 pelissä en pitäisi ihmeenä vaikka olisi todella lähellä, että tämä kenttä olisi tehnyt eniten maaleja (jos lasketaan Plihalinkin osuma)?

Pakistosta Bailen nousi siihen rooliin, mihin ajattelin Puistolan nousevan kauden alussa. Puistola oli kuitenkin valitettavasti lähempänä "Larssonia", kuin Bailenia. Ei missään nimessä ollut sellainen puolustuksen liideri, mitä odotettiin. Hyvä liigapelaaja, ei siinä mitään ja ihan mallikkaasti noin pelasi muutenkin. Ei ottanut kuitenkaan edes playoffeissa sitä ns. johtajan viittaa. Ei halunnut olla ratkaisupelaaja, toisin kuin esimerkiksi Bailen. Jotenkin haluton kuva jäi Puistolasta koko kaudella. Mies on ollut ylivoimalla yleensä hyvä ja tehnyt pisteitä huomattavasti, nyt tippui YV:stä jo hyvin pian runkosarjan alussa, eikä tuntunut olevan halua taistella edes itseään takaisin sinne.

Muuten puolustuksesta puhtaat paperit Saravolle, Kankaanperälle ja Kauppiselle, joka mielestäni nousi kenties yhdeksi tärkeimmäksi puolustajaksi playoffseissa.

Aalto oli viime kauteen verrattuna iso pettymys, kiekko poltti lavassa ja ei saanut niitä laukauksia maalille. Larsson paransi playoffseihin, mutta todella pahaan saumaan tuo oma maali. Pakko olla huolellisempi. Ei voi olla sattumaa että sama mies tehnyt samantapaisen maalin jo kahdesti vuoden aikana. Monelle satu kertaakaan koko uralla.

Joukkueen luomisessa myöskin menttiin hieman kauden alussa vihkoon. Bailen oli ainut osuma, McRae, Hetenyi, Tabacek (joka omasta mielestäni oli ihan hyvä).. Erityisesti McRaen floppaaminen oli aika paha rasti. Green ja Voutilainen olivat hyviä sentterivahvistuksia, mutta jotenkin se, että tuo ykkössentterin paikka eli koko ajan, mielestäni sekoitti tuota EJ-Kuusela -akselin peliä. Siitä puheenollen, toivoisin Kuuselan rinnalle ensikaudelle hieman enemmän kiekkoa jakavampaa kaveria kuin EJ, tai sitten esimerkiksi Järvinen siihen sentteriksi, niin voisi tulla kovaa jälkeä.

Connolly <-> Sawada vaihdossa hävittiin. Paha sanoa, miten Connolly olisi pärjännyt (viime kauden perusteella ihan hyvin myös playoffseissa) ja näin, mutta Sawadasta nyt ei ainakaan playoffseissa ollut mitään hyötyä. Connollyn kautta menetettiin suuri osa leveyttä, koska kauden alkuperäisen kokoonpanon perusteella kolmosessa olisi pelannut joko Kuusela tai Jormakka, jolloin sinne olisi saatu järjettömän paljon kovempi voimavara, kuin mitä kolmosessa nyt oli. Olettaen tietenkin, että kauden 2012-2013 EJ-Connolly -pari olisi yhä toiminut ykköskentässä.

Tässä asioita, jotka tulivat mieleen, että miksei sitä mestaruutta kenties nyt tullut ja mitä pitäisi parantaa. Mielestäni jalkoja tarvitaan enemmän myös kolmoseen. Kahta hidasta sentteria alaketjuissa ei voi pitää. Green mielestäni saa vetää ensi kauden kolmossentterinä ja YV:n maskimiehenä, mutta Plihal, vaikka kovasti pidinkin hänen pelistään, ei vain ole sellainen nelossentteri, joka liigassa olisi hyvä. Jalka ei riitä. Ei voida kahden kankean sentterin takia antaa näin paljon avustusta.

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu

[*] Edellinen sivu