Itselleni tämä peli näyttäytyi sellaisena vieraspelin inhorealistisena tyyppiesimerkkinä. Jokerit pelasi niin kuin munat omaavan kotijoukkueen kuuluukin pelata, eikä Tappara valitettavasti päässyt samalle sivulle vastustajan pelin kanssa. Tappara ikäänkuin meni vastustajan mukaan pelaamisen suhteen, arkaili turhaan ja se on tällaisella vastuksella turmion tie. Ydinkysymys tästä ammennettavaksi tulevaisuuden varalle onkin, että miksi näin tai mikäli tämä oli tarkoituskin, niin onko tähän varaa?
Jokerit käytti karvausta älykkäästi, karvaus iskettiin kun oli nähtävillä, että Tapparan avaaminen oli hidasta tai etäisyydet pakottivat pidempään avaukseen. Myös Tapparan keskialueen puolustus murrettiin mielestäni helpommin kuin viimeisimmissä otteluissa, oliko vastustajan liike niin paljon parempaa vai oliko näitä ohjauspelin halkaisumetodeja tarkoituksella mietitty enemmän? Kuten tässä ketjussa on nostettu esiin, Jokerien fyysinen peli sai Tapparan pelaamisen sakkaamaan ja tässä kohtaa täytyykin miettiä pelinsisäistä reagointia tai laajemmin peliin lähtemisen perusajatusta. Kauden ensimmäisessä Jokerit-pelissä sekä Tappara että Jokerit pelasivat taktisfyysistä kiekkoa, joka oli viihdyttävää vaikka maaleja ei niin paljoa syntynytkään. Nyt Jokerit jatkoi samalla mentaliteetilla kuin Hakametsässä, mutta Tappara oli eri maata - miksi?
Syitä voi tällä hetkellä vain arvailla, mutta kyllähän Tappara on tällä kaudella joidenkin otteluiden sisällä harjoittanut taklauspeliä ja yhdistänyt siihen nopearytmistä ja laadukasta pelaamista ja taasen joissain peleissä ollut enemmän kyttäävämmällä linjalla, kuten tänään. Tapparan tämänkertainen pelaaminen ei paljoa luonut tunnetta itse pelin sisään saati katsomoon ja aktiivista vastustajaa vastaan ei tänään pärjätty, vaan Jokerit oli kotijoukkueen elkein pelin herra kolmannen erän alun Tapparan etsikkoaikaa lukuunottamatta.
Fyysistä harjoittelua on puheiden mukaan kevennetty ja siirrytty enemmän pelilliseen puoleen. Oliko tämä peli siis osa kontrolloidumman pelaamisen oppiprosessia, jolloin ei keskitytäkään fyysiseen kontaktipelaamiseen pelisysteemin rikkoutumisen uhalla, vaan nimenomaan haetaan pelillisiä linjoja? No, spekulaatiota kaikki, mutta kyllähän eräs huvittavimmista hetkistä oli ylivoimalla kiekon ylöstuonti omalta alueelta, olikohan kolmannessa erässä, kaikki meni ok hyökkäysalueelle menoon asti, jolloin syöttöketjun jäljiltä Jormakka yritti puskea yksin kolmesta vastustajasta läpi. Tilanteen tunnistaminen ja reagointipelaaminen oli tänään heikkoa niin yksilö- kuin joukkuetasollakin, mutta täytyy luottaa siihen, että tällä pelillä oli tarkoitus. Kokonaisuudessaan tilanne ei kuitenkaan vielä ole niin heikko kuin mitä saattaa luulla, peli kehittyy kaikin tavoin ja tämä peli osoitti kehittämistarpeita.
