Ylivoimalla pelaaminen on kylläkin se hyökkäävän roolin korkein taso. Siellä ei odoteta puolustamista ja blockaamista vaan iskujen sietoa ja pelisilmää. Noita kahta Plihalilta löytyy enemmän kuin ehkä keltään toiselta Tapparassa tällä hetkellä, jos siis puhutaan siitä että molemmat ominaisuudet löytyvät samasta pelaajasta. Se oli/on se syy, miksi herraa ylivoimalle vaadin nyt ja tulevaisuuudessa. Greenin ja Jormakan palatessa ei Plihalin paikan pitäisi olla uhattuna... Sanottakoon nyt vielä, että ne mainitsemasi syöttökuviot tulivat mukaan Plihalin ottaessa paikan YV:sta. Verrattaessa esim. Niemiseen, joka jostain syystä yrittää sekä pyörittää YV:aa että olla maskissa, niin Plihal hoitaa sen oman hommansa eikä lähde sekottamaan muun viisikon tekemistä. Helppo syöttö omille ja maskiin...
Puolustuksen "kilpailutilanne" on suorastaan päätön. Pelaamissaan otteluissa Tabacek on ollut valovuosia Larssonia edellä, mutta pelaa silti normaalioloissa Lekissä väärän kätisyytensä vuoksi. Jokuhan täällä sanoi, että Rautakorpi haluaa pakit pelaamaan lavat kentälle päin. Tällöin siis kilpailutilanne syntyy ainoastaan leftin pakeille heitä kun on 4 kpl. Mäkistä ei lasketa joukkoon, kun ei lukeudu runkopelaajien joukkoon...
Ja lopuksi... Mitä perustaso sitten on jos ei juurikin sitä hyvän ja huonon päivän eroa?
Hyökkäysrooli on muutakin kuin yv-rooli maalin edessä, kirjoitin luovemmasta hyökkäysroolista enkä näe, että Plihalilla olisi siihen niin paljoa annettavaa pelaajan kokonaisrooli huomioiden. Vaikka Plihal on hyvin roolissaan ylivoimalla pelannutkin, koko yv:n paranemista ei kannata sentään hänen ansiokseen laittaa, kentällä on normaalissa tilanteessa neljä muutakin ja kaikki voivat vaikuttaa kuvion toteutumiseen, kuten siitä SaiPa-pelin Plihalin 0-3-ohjausmaalista nähtiin. Siinä lyhyessä ajassa kaikki viisi Tapparan pelaajaa osallistuivat pelin kulkuun, joko kiekollisena tai maskipelaamisessa ja näin saivat SaiPan alivoimakuvion rikki ja laukausväylän auki maalille.
Kyllä kai pelaava pakisto edelleenkin päätetään pelaajan pelaamisen tason ja vahvuuksien/heikkouksien suhteen perusteella, eikä vain kätisyyden perusteella? : ) Bailen kävi Larssonin tulon myötä hakemassa LeKistä vauhtia (kilpailutilanne!). Olin sen siirron kannalla, koska Bailen oli mielestäni silloin ja siinä tilanteessa kokonaisarvioiden pakiston heikoin lenkki, mutta vastaavasti on mielestäni viime peleissä parantanut hurjasti verraten ennen joulua nähtyihin esityksiin. Tuo kätisyysasettelu leftit vasemmalle ja rightit oikealle on noin parhaimmassa tapauksessa, saadaan syöttöpeli sujuvammaksi ja näin pelinopeutta kasvatettua, kun pelaaja voi ottaa syötöt vastaan kämmenelle rystyhaltuunoton sijaan. Lisäksi vielä niin, että maila on pelaajan luistelusuuntaan, eikä esim. selän takana tai siten, että pelaaja joutuisi kääntymään sivuttaissuunnassa syötön vastaanottaakseen.
Tuo määritelmä perustasosta sopii paremmin ailahtelevaisuuden määritelmän alle. Pelaajalla on pelaamisessaan joku perustaso, jolla osin määräytyy se, millä sarjatasolla pelaaja voi pelata vahvuuksiaan hyödyntäen. Siitä alkuperäisestä muotoilustasi sain kuvan, että jotkut olisivat väittäneet Bailen olevan huono pelaaja Tapparaan, mitä en kyllä ole tällä palstalla noteerannut todettavan. Kärkkäästä muotoilustasi sai myös sen kuvan, että pelaaja ei voisi kehittyä kauden aikana, vaan se perustaso on se ja sillä hyvä loppukauden, mutta lienikö sitten vain tyypillistä kärjistämistä. Puhutaan kaudensisäisestä kehittymisestä, Bailenin perustaso riittää oikeinkin hyvin liigapelaamiseen hyökkäävässä roolissa, kyse on vain ailahtelemisen poissaamisesta.
