Jos (ja toivon mukaan kun) Tappara haluaa tällä kaudella parantaa viime kauden saavutuksesta, niin puolustukselle pitää tehdä jotakin. Pakkipari Puistola-Aalto aiheuttaa enemmän sydämentykytyksiä (ja pisteidenmenetyksiä) kuin 2000-luvun alkupuolen hasardihirmut Grönvall & Kangasniemi. Hyökkäyksessä on rotaatiota niin paljon, että esim. vakuuttavasti esiintynyt Kallela tai viime kauden ykkösketjun mies Connolly eivät mahdu säännöllisesti kokoonpanoon, mutta puolustuksessa Mäkinen paikkaa vain loukkaantumisia eikä hänen jälkeensä löydy kuin Westermarck mahdu kokoonpanoon ollenkaan. Varsinkin Puistolan esitykset ovat pelistä toiseen niin jäätävää kuraa, että Liigan kärkipaikkaa jahtaavaan joukkueen ykköspakkipariin ei pitäisi olla mitään asiaa. Vierellä Teemu Aalto on totutusti vaikeuksissa omassa päässä eikä hyökkäyspäässäkään onnistumisia ropise.
Ja kyllä, tiedossa on, että Puistola on aina ollut kevään pelaaja, ja Aaltokin nosti huikeasti tasoaan viime kevään playoffeissa. Mutta matka kevääseen on pitkä, ja onnistumisia soisi tulevan myös runkosarjan aikana. Puhumattakaan siitä, kuinka paljon kaksikon virheet rokottavat joukkueen pistesaldoa kauden aikana