Miellyin tuossa maajoukkuetauon aikana analysoimaan Tapparan laukausmääriä tarkastelujaksottain (
Numeroilla todistettu/ennustettu-ketju) ja tästä loppurunkosarjasta voisi muodostaa neljännen, tosin hieman lyhyemmän, tarkastelujakson aiempien jatkoksi.
Tämä neljäs jakso alkoi tuloksellisesti oivallisesti ja aikas tehokkaastikin. Torjunnat menivät (Blues kotijoukkueena ensinnä) 20-40 ja laukaukset maalia kohti siis 40-23. Tappara laukoi ohi tai vastustajaa päin 13 kertaa, mikä tekee laukaustarkkuudeksi 23/36 = 63,9 %. Tämä menee kolmannen jakson luvun 65,7 % alle, mutta mahtuu keskihajontaan eli normaaliin suoritustason vaihteluväliin. Toisaalta vaadittiin 12 laukausta per maali ja 7,7 laukausta maalia kohti per maali - nämä menevät
alle kolmannen tarkastelujakson lukujen 13,5 ja 8,9. Analyyseihin johtanut alkuperäinen väite peliesitykset-ketjussa Tapparan voitokkaista peleistä ja niiden vastustajaa pienemmistä laukausmääristä piti jälleen tässä pelissä paikkansa, isompaa kuvaa voi hahmottaa tästä
värikoodiviestistä, josta huomaa, että tammikuun voittopeleissä kaikkien laukausten suhteen oltiin alakynnessä, mutta tulostaulu kiitti.
Tämä oli yksittäinen peli, mikä ei sinällään mahdollista täydellistä vertailua edellä mainittuihin lukuihin, mutta antaa suuntaa ja tukee omia havaintoja pelistä, Tappara pelasi hyvin. Ei se, että vastustaja pyörittää omassa päädyssä, tarkoita sitä, että puolustava joukkue pelaa huonosti; tunne voimistaa suoritusta ja jos vastustajalla on henki päällä niin kuin Bluesilla oli esimerkiksi kolmannessa erässä, puolustavan joukkueen kannattaa vain luottaa itseensä ja yksilöihinsä. Silloin pelataan huonosti, jos vastustajan paine tuottaa tulosta. Silloin pelataan hyvin, kun vastustajan paine on tuloksetonta ja päästään itse iskemään vastahyökkäyksestä tulosta. Täytyy osata pelata fiksusti.
Sen mitä ehdin seuraamaan radiosta ja välillä ruutu.fi:stä, Tappara tuli peliin pirteästi, mikä tietty oli toivottavaakin parin viikon tauon jälkeen. Paikkoja oli enempiinkin maaleihin, mutta liekö tatsi ollut paikoin vielä taukoterässä. Alivoima toimi hienosti ja niin kuin selostaja Mäkinen mainitsikin, Tappara pelasi joukkueena yksilöiden kautta hyvää alivoimaa. Syöttölinjoja estettiin kolmella miehelläkin hyvin ja välillä Blues pääsi loistavillekin paikoille, mutta käsi tärisi tai Metsola hoiti puolustuksen kanssa.