Laukaustilastot "voitettiin" 72-44, maalia kohti 39-23. Koko ajan oltiin taka-ajoasemassa, mikä näkyy näissä tilastoissa. Lauottiin paljon, mutta esimerkiksi Aalto veti kuusi ohitse ja Nieminenkin viisi kuten Umicevicikin. Laukausmäärät olivat kokonaisuudessaan poikkeuksellisen korkeita loppukauden Tapparalle. Laukaustarkkuus meni heikosti 54,2 %, missä näkyy epätoivon jääkiekko yhdistettynä tulokseen pyrkivään pelitapaan. Maaliin tarvittiin 36 laukausta ja 19,5 laukausta kohti maalia. Nämä menevät selkeästi aiempien tarkkailujaksojen lukujen huonommalle puolelle, mutta tilanne ja sen vaatima pelitapa näkyy tässä, kun koko ajan pyrittiin tuloksentekoon ja vastustaja oli Tapparalle perinteisesti vaikea.
Pelistä näin ensimmäisen erän ja jatkoajan. Ensimmäinen erä oli normaalia Tapparaa, saatiin kova painostus, mutta joko yksilövirheet tai vastustaja sai estettyä vaarallisimpien tilanteiden tulostaululle pääsyn. Ylivoima tosin oli heikkoa eikä päästy laittamaan edes kuviota pystyyn. Pelicansin peli nojasi ensimmäisessä erässä vastahyökkäyksiin ja ne olivatkin vaarallisia kerta toisensa jälkeen. Tapparan peli heikkeni mitä pidemmälle ensimmäinen erä eteni, mutta niinhän se tuppaa jääkiekko-ottelussa menemään, että kun toinen onnistuu vähistä paikoista, luo se toiselle joukkueelle painetilan jo syntyneen tappioaseman tuoman paineen päälle. Toista ja kolmatta erää en nähnyt, mutta jatkoajalla ylivoima pyöri hienosti eikä Pelicans päässyt paikoillekaan. Saatiin laukauksia, mutta tehokkuus uupui.
Rankkareissa Barkovin suoritus oli täyden kympin veivi, mutta Niemisen valelämäri alkaa olemaan jo nähty. Nyt paine kostautui ja veivaaminen meni yli, säännöt tulivat vastaan ja improvisaatiokyky peitti järjenkäytön. Metsolalle meni poikkeuksellisesti kaksi suoraa laukausta, mutta niissäkin oli lykkyä mukana, vielä kun toinen kimposi sisätolpasta Metsolan selkään ja maaliin.