Tapparalla oli paras mestaruussauma tänä keväänä sitten vuoden 2006, jolloin puolivälierätappio Ässille kaatoi unelman. Silloin loppuivat kesken laadukkaat pakit, tänä keväänä hyökkääjät. Nyt hävittiin finaalisarja 4-2 ja loppua kohden yhä pienemmillä marginaaleilla, mielestäni se kertoo siitä että Rautakorven taktiikka oli lopulta oikea vaikka kakkoseksi jäätiinkin. Kiekollinen jauhaminen oli Tapparan vahvuus ja mitä pidemmälle finaalisarja eteni, sen paremmin se toimi suhteessa Ässiin.
Monet (oletettavasti puolueettomat) olivat sitä mieltä että Tappara pelasi parhaan pelinsä Ässiä vastaan viidennessä pelissä vaikka se hävittiin.
Maalinteko oli tiukkaa Tapparalle (osasyy Sashan ja CC:n poissaolot) mutta kahdessa viimeisessä pelissä kaikki Ässien maalit olivat osastoa Tapparan paha virhe/Ässillä tuuria mukana.
Ässien maalivahtipeli oli selvästi parempaa ja se ratkaisi myös paljon.
Metsolan torjuntaprosentti finaaleissa (93,1) oli melko hyvä mutta Raannan oli vielä parempi (94,4).
Raanta ei tehnyt pahoja virheitä mutta Metsola teki viimeisissä peleissä.
Siitä on jo 30 vuotta kun mestaruuden voittaneen joukkueen ykkösmaalivahti on ollut alle 180-senttinen.
Ässät teki maalit Tapparaa vastaan usein yllättävän kaukaa ja Metsolan pieni koko saattoi vaikuttaa tässä.
Ässät teki 6 maalia kaukolaukauksilla (yli 10 metrin päästä) ja Tappara yhden.
Runkosarjassa Metsolaa vastaan tehtiin maali keskimäärin 6,3 metrin päästä ja finaaleissa selvästi kauempaa (8,1 metrin päästä).
Tappara teki maalit finaaleissa selvästi lähempää (keskimääräinen maalintekoetäisyys 5,7 metriä).
Runkosarjassa Tapparan keskimääräinen maalintekoetäisyys oli kauempaa (6,9 metriä).
Rautakorven kiekkokontrolli on hyvä pelitapa eikä finaaleja hävitty sen takia.