- Kaikki joukkueet pelanneet 45-47 ottelua, Tappara runkosarjan toisena, 80 pistettä, vain 7 pistettä vähemmän kuin sarjajohtajalla
- Tapparalla kolmanneksi eniten tehtyjä maaleja
- Tapparalla neljänneksi vähiten päästettyjä maaleja
- Tappara jaetulla kärkisijalla n. tammikuun (Tapparan viimeiset 12 ottelua) kuntopuntarissa
- Tapparan maalivahti torjuntaprosentin, maalikeskiarvon ja voittoprosentin perusteella sarjan paras maalivahti
- Tappara ylivoimaisesti eniten rangaistuksia saanut joukkue
- Tapparan ylivoimapeli viidenneksi parasta
- Tapparan alivoimapeli kolmanneksi huonointa
Voisivatko kaikki, jotka ovat tyytyväisiä (muttei liian tyytyväisiä) ottaa kantaa näihin tilastonostoihin - ja myös ne, jotka vaativat Rautakorvelle eroa syksyn vaikeina hetkinä.
Kyllä kiitos otetaan kantaa. Numerot ovat ihan kivoja kohtuudella käytettynä ja tässä tilanteessa kertovat faktaa. Saksin listaa koskemaan tärkeimpiä joukkuetason kenttäsuoritteita ja joku voi ottaa itteensä, että nyt jäi tämä ja tuo viiva pois, saattoi jäädä, mutta ei sillä väliä koska ne kaikki kuitenkin ketjusta löytyvät. En keskity niinkään esim. yleisömäärään, vaikka kentällä olevan joukkueen suorittaminen siihenkin osaltaan vaikuttaa. En kuitenkaan aliarvioi mitään viivaa alkuperäisessä kirjoituksessa!
Lueskelin illan mittaan läpi syksyisiä kirjoituksia ja analyysejä nykytila- ja Rautakorpi-ketjusta, joissa käsiteltiin alkusyksyn tuloksellisesti heikkoa suoritustasoa. Joku ehkä muistaa mitä mieltä siellä kukin oli, mutta niitä on ihan mielenkiintoista peilata tähän tammikuun loppupuolella olevaan hetkeen, jossa ollaan seitsemän pelin voittoputkessa ja runkosarjassa kakkosena. Ketjujen kirjoituksissa oli tunteita laidasta laitaan, kannattaa perehtyä niihin uudelleen.
Rautakorpi on alusta alkaen puhunut prosessista. On ensialkuun hyvä tiedostaa, mitä kaikkea tähän prosessiin vaikuttaa. Pääpiirteissään seuraava jako: sisäinen, ulkoinen ja satunnaiset tekijät.
-
Sisäinen käsittää joukkueen toiminnan kokonaisuutena: valmennus, pelaajat, toimihenkilöt (toimisto) -> luotu pelitapa + harjoittelu, pelaajien yksilötaidot + harjoittelu, toimihenkilöiden kyvykkyys -> pelitavan sopivuus joukkueelle, yksilöiden kehittyminen pelitapaan, toimihenkilöiden reagointi omilla vastuualueillaan -> synkrooni valmennuksen tahtotilan ja pelaajiston kyvykkyyden välillä yhdistettynä toimiston toimintaan (markkinointi, taloudenpito, ..).
-
Ulkoinen käsittää ympäristön toiminnan, siis sen toiminnan, joka ei ole oman suoran vaikutusvallan piirissä, mutta liittyy sisäiseen toimintaan: SM-liiga kokonaisuutena, sen joukkueet, peliohjelma, tuomarit..
-
Satunnaiset tekijät ovat lisäksi aina mukana asiassa kuin asiassa. Loukkaantumiset ovat siinä määrin ennakoitavia, että jos et huolla itseäsi, riski kasvaa. Aina on kuitenkin fyysisessä pelissä riski pidempäänkin sairaslomaan esimerkiksi yksittäisen huonon tilanteeseenmenon seurauksena. Loukkaantumiset ovat kuitenkin kiertäneet Tapparan aika hyvin, satunnaistekijät ovat siis mielestäni erittäin hyvin hallussa, lähes niin hyvin kuin niihin omalla toiminnallaan pystyy vaikuttamaan. Satunnaistekijät sisältävät oikeastaan kaiken satunnaisen oman suoran ja epäsuoran vaikutusvallan piirin ulkopuolella olevat asiat.
Syksyllä tällä palstalla Tapparan toimiva prosessi nähtiin ehkä enemmänkin toimimattomaksi proteesiksi, mutta sehän on ihan ymmärrettävää: intohimo kulkee kannattajan sielussa ja kannattaja odottaa intohimoa joukkueeltakin. Muutosprosessi vaatii veronsa, eikä se ole aina helposti ymmärrettävissä niinkin fyysisessä ja kiihkeässä urheilulajissa kuin jääkiekossa, että joukkue ei näytä pelaavan täydellä sydämellä ja buustilla tilanteesta toiseen. Lokakuinen Tappara ei ollut SM-liigatasolla valmis sekä fyysisen pelin että lähes teknis-tieteellis-taiteellisen pelitavan toteuttamiseen synkroonissa, vaan täytyi tyytyä ennaltavalittuun linjaan pelitavan sisäänajosta. Kuviot oli sisäänajettava tositilanteessa, treeneissä ei ikinä saavuteta sarjapelin intensiteettitasoa aitoa ja aidosti vastaantaistelevaa vastustajaa vastaan. Nyt on kuitenkin eniten rangaistuksia, joten ainakin palanen fyysisyyttä on tullut peliin.
Prosessin sisäänajajan Rautakorven täytyi ajatella itsekkäästi valittua linjaansa puolustaen. Puhuttiin, että jossakin vaiheessa peliä kuitenkin yksinkertaistettiin ja suoraviivaistettiin; ok, paljonko tässä oli oikeastaan kyse pelaajien oppimisesta ja oppimisen nivoutumisesta joukkueen suorittamisen eduksi? Maalivahtipeli parantui (Metsola!) ja puolustustyöskentelyssä pystyttiin luottamaan viimeiseen lukkoon eli maalivahtiin paremmin kuin alkukaudesta. Onnistunut maalivahtipeli on taasen säteillyt koko joukkueeseen ja alivoimankin huimaan parantumiseen.
Orjallinen suorittaminen on pelikirjapelaamisen avainasioita, yksittäisen pelaajan täytyy mennä suurin osa ajasta pelikirja-ajattelu oman henkilökohtaisen mielipiteensä edellä, jotta joukkue menestyy toivotusti. Onnistunut joukkueen kokoaminen tietysti edesauttaa määritetyn pelitavan suurien linjojen oppimista, kun henkilökohtaiset mielipiteet eivät merkittävästi eroaisi valmentajan vaatimuksista. Peliä edistävä pelitavan mukainen sijoittuminen ja luistelulinjat oikeata puolustusta vastaan kehittyvät vain ja ainoastaan itse pelissä, ei missään muussa. Pelaajien perustaidot säilyvät koko ajan pohjalla, mutta pelitapa ja sen toimivuus joko vähentää tai korostaa niiden näkyvyyttä. Missä vaiheessa taasen kesällä luotu kuntopohja tuottaa optimitulosta? Tuntuu ainakin nyt toimivan, ei voi kiistää!
Johtoasemapelaaminen vielä tässäkin vaiheessa herättää ihmetystä. Usein nostetaan esiin termi passivoituminen. Mielestäni se on kuitenkin yksi pelikirjan keino taistelussa pelaajien henkistä väsymystä vastaan. Jos pelitapa on siinä määrin tuloksellinen, että joukkue on päässyt johtoon, onko tarpeen toteuttaa samoja puolustustekniikoita, viivelähdön kaavoja ja keskialueen ylityksiä kerrasta toiseen pitäen mielessä se, että yksittäinen peli kestää minimissään 60 minuuttia ja kaudessa on 60 runkosarjapeliä sekä tavoitteellisessa toiminnassa kevään ratkaisupelit? Henkinen kantti ei ole ihmisellä ääretön ja pelinsisäinen reagointi pelitapaa muuttamalla auttaa virkeyden ylläpidossa, kun tulostaululle pyrkivä pelitapa on kuitenkin jo osoittautunut toimivaksi. Rautakorpi tykkää ainakin haastatteluissa termistä "pelitavan jauhaminen", ja pelitapa pitää sisällään vielä eri pelitapoja, johtoasemassa, tasatilanteessa tai tappiolla. Kuntopohja voi liittää myös tähän: kestäisikö fyysinen ja henkinen kuntopohja määrättömästi vain sillä yhdellä "epä-passiivisella" pelitavalla?
Väite: Tähän tammikuun hetkeen mennessä ja kulunutta kautta kokonaisuutena tarkastellen Tapparan prosessin tavoitteidenmukainen toteutuminen on
numeroillakin todistettu. Paino ilmaisulla "tähän mennessä", katse keväässä. Pakko siihen on viimein uskoa!
