Homman pitäisi olla se, että kaksi huonointa SM-liigaseuraa ja kaksi parasta Mestisseuraa pelaa yksin(kaksin)kertaisen sarjan ja kaksi parasta nousee.
Urheilullisuuden näkökulmasta tämä olisi mielestäni paras vaihtoehto. Ainoa syy, miksi SM-liiga Oy ja sen osakkaat eivät sitä halua, on tietysti se, että tässä mallissa olisi oikeasti vaihtuvuutta liigajoukkueissa eikä monikaan osakas voisi olla enää varma sarjapaikastaan.
Suljettu liiga on kuitenkin nähty jo. Joku sanoo, että se on nostanut SM-liigan tasoa. Ehkä, joo, mutta kurjistamalla samalla alempia sarjoja. Liigan ja Mestiksen tasoero on keinotekoinen, itse aiheutettu. Suljetussa sarjassa liigajoukkueet ovat voineet rakentaa pitkän tähtäimen ohjelmia turvallisin mielin (ilman pelkoa putoamisesta), kun taas Mestis-joukkueet tuomittiin B-sarjan kurjuuteen ilman nousutoiveita ja sitä myötä aivan eri luokan toimintaedellytyksiin. Kun sitten nousumahdollisuus avataan tuossa tilanteessa, se on enemmän vitsi kuin realistinen mahdollisuus. Kuin Maken Snägäri saisi tilaisuuden haastaa koko McDonalds-ketju.
Jos liigan huonoimmat ja Mestiksen parhaat oikeasti kilpailisivat noususta/putoamisesta joka kevät, niiden välinen tasoero alkaisi väistämättä kaveta jollakin aikavälillä. Yhden tai kahden "ison" seuran tapaturmainen tipahtaminen Mestikseen huonon kauden jälkeen olisi mitä paras piristysruiske koko sarjalle.
Mutta tuskinpa tuollaista karsintasarjaa tulemme näkemään. Liigan muutokset ovat likipitäen kautta linjan olleet muutoksia poispäin urheilullisuudesta kaupallisuuden ja rahojen hyväksi (suljettu sarja, playoff-karsinta, rankkarikilpailut, välisarjat, muodollinen "liigakarsinta" ilman realistista putoamisuhkaa jne.).
Oikeastaan koko playoff-järjestelmäkin voidaan pistää tuohon nippuun. Kymmenisen vuotta sitten muuan Jukka Rautakorpi tokaisi, että jos SM-liigassa haluttaisiin ratkaista mestari
urheilullisin perustein, pelattaisin vain n-kertainen sarja ja se olisi sitten siinä, eikä mitään playoffeja.
En ole kovin eri mieltäkään tuosta.