Metsola tai pikemminkin ehkä Tapparan maalivahtipeluutus on aiheena Jatkoajan kolumnissa "Pyrkiikö Tappara maalivahtipeluutuksellaan Guinnessin ennätystenkirjaan?". Ihan hyvää asiaa mutta toisaalta myös omista näkemyksistäni poikkeavia.
"Mielenkiintoista olisi tietää, mihin Tapparan valmennus pyrkii Metsola-monopolilla. Menestystä se ei ole tuonut. Päinvastoin, Tappara on hävinnyt kahtena keväänä peräkkäin finaaleissa. Molemmilla kerroilla isot syytökset on sysätty Metsolan harteille, kun finaaleissa on lipsahtanut helppoja maaleja."
Toki on kyse kolumnista, mutta onhan tämä, jos ei muuta, niin ainakin kevyttä asioiden halutunlaiseksi värittämistä. Finaaleihin pääsy on nimittäin menestystä. Aika monta peliä pitää sen eteen voittaa. Ja jos häviöt lasketaan kassarin virheeksi, miksei voittoja voisi laskea eduksi. Maalivahtia on niin helppo kurmuuttaa, koska on aina viimeisenä rikospaikalla. Jääkiekon lainalaisuuksia tai vahvoja perinteitä. Tässäkin kirjoituksessa syytöksiä sysätään lisää kassarin harteille, koska on kaksi kertaa finaaleissa ollut häviäjän puolella. Ja toi Metson sulaminen on nykyään enemmän meemi kuin mitään muuta. Vähän niinku joku HIFK:n brändi. Raanta oli liian kova yksittäinen pala Ässien joukkueessa, silloin Metsola ei pystynyt haastamaan virkaveljeään niin hyvin.
Lisäksi finaalit tuppaa kulminoitumaan yksilösuorituksiin. Viime keväänä se oli Aaltonen eikä vaikkapa Palola, joka kiekon viimeisen kerran maaliin pakotti. Metsola sattui tuolloin häviämään sen viimeisen kaksinkamppailun. Onko se sitten sulamista, en tiedä.
Samaa mieltä olen siitä, että kassarin vastuuta olisi hyvä jakaa. Metsolalla oli pieni suvantovaihe suunnilleen niihin aikoihin, kun huhut KHL:stä pyörivät. Paikoittain tuntui, ettei Metsola tehnyt tai jaksanut tehdä kaikkeaan maalin estämiseksi. Toki koko joukkueellakin meni huonommin. Mutta viime aikoina Metsola on ollut taas työläs ja ahnas ottamaan koppeja.
Pahoittelen jo etukäteen vanhojen haavojen ja tulvaporttien avaamisesta.
Sulamisjutut voi jättää omaan arvoonsa, olen ainakin itse jo kurkkuani myöten täynnä koko sanaa.
Ylenmääräinen huomio maalivahtien suorituksiin finaaleissa on toisaalta ymmärrettävää, koska jotenkin maagisesti mestaruus tuntuu usein menevän kuumimman maalivahdin joukkueelle. Poikkeuksiakin toki on, mutta ei nyt viime vuosina.
Jatkoajan kolumnin provokatiivinen väite taitaa olla, että Metsolan taso putoaisi keväällä liian kovan pelimäärän takia.
Jos näin olisi, niin Tapparan kannattaisi muuttaa peluutustaan, vaikka se sitten tietäisi parin runkosarjapelin häviämistä. Metsola on osoittanut olevansa liigan parhaita maalivahteja, joten jos hän pelaa pudotuspeleissä parhaalla tasollaan, niin Tappara on lähellä voittoa runkosarjan sijoituksesta riippumatta.
Ongelma tietysti on, että väitteen molemmat osat ovat kiistanalaisia. Pelaako Metsola huonommin maalis-huhtikuussa kuin lokakuussa vai tammikuussa? Ja jos pelaa, niin johtuuko se liian pelaamisen aiheuttamasta vireystilan putoamisesta, jostakin muusta, vai onko kyseessä vain pienen otannan (2 kautta) aiheuttama tilastollinen harha?
Vaikeampi sanoa. Finaalisarja Ässiä vastaan voitaneen lähes yksimielisesti todeta menneen Metsolalla alle normaalin tasonsa, muissa pudotuspelisarjoissa on ollut ihan hyviäkin esityksiä. Tänä vuonna Metsola on pelannut erityisen hyvin lokakuussa ja nyt. Keväästä ei vielä tiedä.
Joka tapauksessa, nyt taitaa olla hiukkasen liian myöhäistä tavoitella mitään 40-20 peluutusta maalivahdeille. Joten ei voi kuin toivoa, että Metsola jaksaa.
