Oli tilastot mitä vaan, kyllähän jokainen ne matsit nähnyt muistaa, miten sekaisin Clarke oli. Toisaalta jokainen vuoden 2003 Tappara-Blues-välieräsarjan nähnyt muistaa, että koko Tappara oli kahdessa ekassa matsissa yhtä kuutamolla kuin Clarke tuossa vuoden 2006 Blues-sarjassa.
Joskus joukkue tai yksilö sulaa pudotuspeleissä. Joillekin yksilöille käy näin koko uran ajan, joskus kyse on pelaajan kokemattomuudesta ja joskus jossain yksittäisessä otannassa vain taivaan ja tähtien asennot ovat sellaiset, että kaikki alkaa heti alussa mennä päin mäntyä ja pelaajaan tekemiseen tartuu hirveä tuska.
Blues-pesti on hyvinkin saattanut vaikuttaa keskittymiseen ja olla merkittävä osatekijä Clarken heikossa suorituksessa. En kuitenkaan usko, että kukaan pelaaja lähtee tahallaan löysäilemään uutta seuraansa vastaan vaan kyse on mieluummin vaan erikoisen tilanteen aiheuttamasta mentaalipuolen epäbalanssista – 95 prosentin keskittyminen = 50 prosentin suoritus jne. Uutta seuraa vastaan pelaaminen saattaa vaikuttaa jopa niin päin, että pelaaja ylilatautuu, mikä johtaa pelin sekoamiseen.
Clarken suoritustasohan oli muuten tuolloin laskenut jo heti joulun jälkeen, vaikka pudotuspelit oli toki se varsinainen pohjakosketus.
