Syyskauden pelien jälkeen alkaa aika hyvin hahmottumaan rosterimme taso. Ykköskenttä on yksi liigan parhaita ja hoitaa hommansa loistavasti. Lucen heittäminen Jorin ja Enskan kyytiin ja siinä onnistuminen ei ollut pelkkä syksyisen Saipa-pelin suonenveto, vaan kolmikko pelaa erittäin hyvin yhteen. Tästä vain idiootti voi olla erimieltä.
Kakkosta meillä ei ollut oikeastaan koko syyskaudella. Yksittäisiä onnistumisia tuli eri yhdistelmillä, mutta mitään pysyvästi toimivaa ei saatu aikaan. Viime kauden sekoiluille leimaavaa oli koostumusten vaihtelu lähes joka peliin. Syy ei ollut pelkästään Saarisen, vaan loukkaantumiset ja yksinkertaisesti se, että jotain oli pelin tökkiessä tehtävä, vaikutti asiaan paljon.
Marraskuussa saapui Guolla ja Janne palasi kehiin. Nyt alkoi olla aineksia ainakin kahteen-kolmeen hyvään kenttään. Villelle on selkeästi löytynyt "omantasoinen" sentteri. Toiseen laitaan on vielä vaihtoehtoja, mutta itse päätyisin näkemäni perusteella edelleen Koskelaan. Silloin on kasassa selkeästi kiekolliseen peliin pystyvä toinen kenttä. Junnilakin voisi homman kohtuudella hoitaa. Elintärkeää ketjun toiminnan suhteen on selkeästi se, että sekä Guolla että Nieminen pysyy terveenä. Uskon, että Jyppi peli olisi ollut toisennäköinen, jos Guolla olisi pelannut. Vastuu tehoista ei saa jäädä pelkästään ykköselle, koska väsy alkaa painaa ylikuormasta ja yksi kenttä on helppo pelata pois.
Jannen "kolmoseen" ei ole löytynyt vielä hyvää ratkaisua. Tässä voisi olla hankinnan paikka tasoon/tyyliin Mäkiaho-Toporowski. Strömbergin kanssa rikottiin stressaava ennätys ja aineksia parempaan on olemassa. Kimin ailahtelevuus ja fleguilu hieman rassaa ja ketjun kolmas jäsen on vähän hakusessa. Ainakaan Junnila ei jotenkin näytä istuvan Jannen vierelle. Kova vauhti, fyysiset puutteet ja puutteelinen taitotaso tuovat mieleen Koskenkorvan tai Savianon aikanaan, molemmat selkeästi alempien kenttien karvaavia pörrääjiä ja YV:n hankkijoita, mutta eivät millään tapaa ratkaisijatyyppejä. Janne auttaa joukkuetta parhaiten YV:llä ja niitä legendaarisia syöttöpisteitä tulisi paljon enemmän, jos meillä olisi viivassa edes yksi huippulaukauksen omaava pakki. Nyt siellä on Tuukka, Leimu ja varauksin Halme, joita kehtaa viivalle edes laittaa. Heistäkään ei kukaan ole todellakaan mikään tehopakki. Se on mielestäni suurin erottaja kärkijoukkueisiin nähden.
Nuorista saa hyvän neloskentän rungon ja vastuunkantoa on pakkokin opetella alemmissa kentissä pelaamisen kautta. Lähde, Peltola ja Koskinen ovat kaikki erittäin lupaavia pelaajia ja jatkaessaan nykyistä kehitystietään, meillä on hyviä aihioita tulevaisuudessa jopa ykköskenttään asti. Etenkin Koskisen liikkeessä ja peliluvussa näen lahjakkuutta, joka hioutuessaan ja fysiikan vahvistuessa tuottaa vielä paljon hyvää.
Saarisen kommentti Jyppi-pelin jälkeen hyökkäysrosterimme kapeudesta ei ole tuulesta temmattu. Liigatasoisia huippupelaajia täytyy hyökkäyksessä olla paljon enemmän kuin 5, jos aikoo menestyä ja saada aikaan kolme liigatasoista kiekollista kenttää. Huipputasolla tarkoitan pelaajaa, jolla on kaikki pelaamisen osa-alueet hyvällä tasolla tai jokin erityinen huippuominaisuus, jonka vuoksi voivat muut osa-alueet olla jopa hieman vajavaisia. Nykyrosterissamme yksikin loukkaantuminen joukosta Lehterä, Enlund, Nieminen, Lucenius, Guolla, Ojanen heikentää suorituskykyä tasaisessa liigassa liian paljon. Ja nimenomaan tuossa järjestyksessä.
Melko tasaisessa pakistossa ei yhden miehen puuttuminen ole läheskään yhtä kohtalokasta. Oli se sitten kuka vaan. Joskus tuntuu, että ainoastaan Halme ja Atte hoitaa hommaa edes jonkinlaisella vakiotasolla. Muilla tuntuu illan taso olevan aina täysi arvoitus. Syytä voi vain arvailla, mutta ainakin Peksin täytyisi jo alkaa löytää sitä punaista lankaa. Alkaa joskus saavutettu maajoukkuetaso olla jo aika kaukana. Lähes sama kommentti Tuukan kohdalla, joskin masentavan syksyn jälkeen pelin kuva on jo selkeästi parempi. Leimu on vielä raakile, mutta kyky laukoa ja pelirohkeus antavat Leimulle ansaittua peliaikaa. Liigasopparilla kesätreeni alle ja ensi kaudella tärähtää. Uskon, että tämä kortti kannattaa katsoa loppuun asti. Pakistoonkin mahtuisi yksi ukomaanelävä, jos se olisi hyvin scoutattu ja vähintään tasoa Cook-Petre.
