Hienoa pohdintaa Ljpp:ltä, itsekin olen tuota mieltä. Jatkoajan kirjoitukseen kommentoin että näköjään vanha totuus pätee että on helppo "huonoina" aikoina osoittaa sormella ja sanoa että asiat pitäisi tehdä toisin. Mielestäni menestys/resurssit-indeksi osoittaa kiistattomasti nykyisen seurajohdon ajalta sellaisia lukuja muihin liigajoukkueisiin verrattuna, että loistava strategia on valittu. Itse ainakin luotan Leinoseen ja muuhun seurajohtoon, ja mielestäni tähän on järkevät perusteet. Tappara on hyvissä käsissä.
Suurin ongelma tässä Tapparan nykyisessä pelaajapolitiikassa on mielestäni se että tulevat pelaajat ovat melkeinpä kaikilta osin pelaajia jotka eivät vielä ole lyöneet itseään läpi. Faneja ja sponsoreita kiinnostaa kuitenkin takuunimet ja niitä tullaan hallille katsomaan.
Tätä on toisteltu aina säännöllisin väliajoin. Edelleen esimerkkiä tästä voidaan katsella naapurista. Ilves on pyrkinyt satsaamaan ns. koviin nimiin hankinnoissaan, muun pelaajiston koostuessa voimakkaasti omista (toki oikein hyvistä) junioreista. Onko heillä silti säännöllisesti ollut merkittävästi isommat yleisömäärät? Entä sponsoritulot? Menestys sarjassa?
Muistutukseksi: Steve Kariya, Hannes Hyvönen, Cory Murphy, Patrik Stefan, Jussi Pesonen, Sami Torkki, Hannu Toivonen... on hankittu valmiita jonkintason "nimimiehiä".
Täällä käydään lyömässä itsensä läpi ja mennään hakemaan rahat muualta. Tietystä profiilipelaajista pitäisi kuitenkin pystyä pitämään kiinni jotta rungon kilpailukyky säilyy.
Tämä on selkeä ongelma, mutta pätee koko SM-liigaa, eikä vain Tapparaa. Hieno asia on se, että kun läpi lyönyt pelaaja lähtee Tapparasta, on suunta oikeastaan aina ulkomaille, eikä kilpaileviin seuroihin Suomessa.
Ongelmaa on sitäpaitsi pyritty ratkaisemaan sitomalla pelaajia pitkillä sopimuksilla. Monia kauhistutti Halmeen ja Korhosen 3v. laput, mutta harmittaako nyt? Ainoa tapa sitten esimerkiksi tuollaisen kolmivuotisen rupeaman jälkeen läpilyöneen pelaajan pitämiseen olisi kova raha, mutta sekään ei NHL:n houkutusta vastaan riitä kun liigan taso ei ole vastaava.
Lisäksi kannattaa muistaa, että jos joukkueen budjetti on esim. 1,8 miljoonaa, niin kannattaako viime vuonna 50k tienannut pitää väkisin 300k hinnalla? Luulisin että jos joukkueessa on pari 250k jätkää pelailemassa, ja loput saa max viidesosan siitä, aiheuttaa vielä harmaita hiuksia johdolle. Entä jos joku oma junnu lyö itsensä läpi ja on selkeästi tärkeämpi pelaaja joukkueelle kuin nämä rahakuninkaat? Onko todennäköistä että tämä junnu tekee seurauskollisuudesta halvan sopimuksen, vai onko hintalappu joukkueen parhaiden tasolla?
Viime kauden pelaajista olisi tällä hetkellä ainakin ikävä Kiilholmaa. Ei voi uskoa että Tanskan kutsu oli niin vetävä etteikö siihen olisi pystytty halutessa vastaamaan.
En usko minäkään että ei olisi pystytty vastaamaan. Uskon myös että ei haluttu vastata. Nähtävästi vain joillakin faneilla on ikävä Juhaa, samoin kuin Marko Mäkistä. Aikansa kutakin. Seurajohto mitä ilmeisimmin ei ole nähnyt enää käyttöä yksipuoliselle max. 3-kentän tasoiselle jyrälle joka ei ottanut toivottuja kehitysaskeleita.
Mieluummin sekin paikka annettiin jollekin jolla on toivoa, esim. omat junnut ja Arsi Piispanen ;-)
Kolmas ja ehkä huolestuttavin asia on se että kun sitten Tapparassa pelanneet ja menestyneet pelaajat mahdollisesti palaavat suomeen pelaamaan, he eivät palaa Tapparaan. Takavuosien tuhotuista suhteista tulee äkkiä mieleen Vesa Viitakoski, Nummisen Teppo, Josef Boumedienne ja monia muitakin on.
Mutta onpa noitakin jotka ovat palanneet, esim. Mäntylä ja Grönvall, jotka ovat tuoreempia tapauksia kuin mainitut. Tässäkin suhteessa olen luottavainen. Kuitenkin täytyy muistaa, että usein ulkomailta palaava huippumies on myöskin huippumiehen hintainen, ja sopii palkkansa puolesta lähinnä rahakkaisiin joukkueisiin joilla pelaajapolitiikka suosii suuria tilipusseja. Eli siis rakkaus Tapparaan pitäisi olla niin palava, että urheilija on valmis leikkaamaan palkkaansa jopa yli 50% parhaasta tarjouksesta. Tämä on selkeää uhkapeliä koska urheilu-ura on lyhyt ja rahaa on vain taottava silloin kun se on mahdollista. Jonkun pienen kasvattajaseura-alennuksen uskon monien pelaajien antavan.
Esim. Timo Vertala (JYPin mies) löi ensin läpi Tapparassa, lähti ulkomaille ja palasi Suomeen, Jokereihin! Ymmärrettävää sillä uskon ettei Tapparalla ollut kykyä/halua maksaa lähellekään samaa rahaa. Epäonnistuttuaan Jokereissä hän kuitenkin palasi Tapparaan, jossa uudelleen lentoon noustuaan lähti Ruotsiin. Sieltä Kärppiin isolla rahalla, jossa homma ei toiminut. Kuitenkin jälleen mies palasi Tapparaan.
Vertalaa voi pitää petturina ken haluaa. Itse näkisin hänen palanneen aina Tapparaan kun se vain on ollut mahdollista rahallisesti.