Paljonhan noita on mukavia muistoja vuosien varrelta kertynyt.
Mukava muistella Jorma Sevonin taiteilua, kun poika teki välillä uskomattoman hienoja suorituksia pää veikeästi kenossa, ikään kuin asennollaan kysyen vastustajalta; harmittaako. Se taisi muuten Harri Kirvesniemi keksiä tuon päänasentonsa juurikin Jormalta. Hartsa ilmeisesti päätteli viisaana miehenä, että nuppi hieman kaakkoon, niin johan homma toimii!
Erkki Lehtonen, Hifkin järkäkemäinen (miehn nimeä muista, joku nobody kuitenkin) pelaaja yrittää torpata hirveällä vauhdilla Ekun rusinaksi laitaan. Juuri ennen kuin kolahtaa Ekku kumartuu ja pyörähtää alta pois, stadin kurko loukkaantuneena kentältä,
Martti Jarkko Tapparan Kultaharkko, sen miehen jokaista jäälläolo sekuntia voisi kutsua ikimuistoiseksi tapahtumaksi, En ole sen jälkeen nähnyt koko Suomenniemellä yhtä maagisia käsiä ja taitavaa pelimiestä. Harmi kun en ole löytänyt netistä elävää kuvaa Maran otteista, haloo auttakaa!
Marko Mäkinen, miestä on vaikea unohtaa, tuli Tapparaan kun ei ilmeisesti kukaan muu huolinut ja teki sen! Varasti aseman fanien suursuosikkina, hän jos kuka pelasi suurella sydämellä --- faneille! Jotenkin harmitti suunnattomasti kun kaveri lähti/lähetettiin pois. Eihän kissojakaan saa kesän jälkeen jättää heitteille, niin ei kai markojakaan talven jälkeen. Marko on aina Tapparan mies!
Pommiuhka, en muista mikä peli oli, en edes vuotta, mutaa niin vaan koko Hakametsä tyhjennettiin kesken ottelun.
Tupakka suussa pitkin hallin käytäviä, näin oli silloin kuin miehet jotka tiesivät vetivät ne väkevät hallin sisällä, ja vieläpä ihan sallituissa oloissa. Ja kauan, kauan sitten lippukopit seisoivat ryhdikkäinä nykyisellä Iskun puoleisella Hakametsän parkkipaikalla.
Tapparatytöt, nekin tuli tietty nähtyä ja ihasteltua, yksi niistä nuorista kaunottarista oli (ja on tietty vieläkin) Korven Ranen vaimo, elikkäs jääprinsessamme Kiiran äiti.
FanClubin aloitusviisikko istui fanikatsomossa ryhdikkäinä ja tyylikkäinä pukeutuneena kauniin oransseihin vetimiin silloin vuosia sitten.
Käytävää kiertäessä tuli vastaan takavuosinakin monenlaista väkeä, muutaman fanin kasvua seurasin vuosi vuoden jälkeen, nyt he ovat jo aikuisia kaikki, mutta muodonmuutos kersasta korstoksi ei ole vienyt heiltäkään rakkautta Tapparaan, niin sitkeästi hekin vuosien varrella kovasti muuttuneessa Hakametsässä vierailevat.