Tämä ketju on tällä kaudella saanut erinomaista inspiraatiota. Ikinä ei pitäisi mennä epäonnistuneen suorituksen (esim. hävityn pelin) analyysissä pelkästään tuomarien taakse, koska he ovat vain yksi nyanssi kokonaisuudessa, joskin suhteellisen merkittävä nyanssi. 29.11 Jokerit-pelistä kertyi kuitenkin jälleen yksi pohdittava asia tuomarointiin liittyen.
Inspiraatio tältä illalta tuomaritoimintaa kohtaan on Niemisen maalilleajo jatkoajalla. Ville polki hienosti läpi, Karlsson luisteli perään ja ahdisti Niemisen ajautumaan maalivahdin päälle. Tuomari oli suorassa kulmassa vapaalla jäällä tilanteeseen nähden ja nostaa heti kätensä pystyyn rangaistuksen merkiksi. En vieläkään käsitä, miten siitä tilanteesta saa nähtyä ryntäykseen oikeuttavan jäähyn. Maalilleajoja tapahtuu pelissä ja ne kuuluvat siihen, miten Villen olisi tuossa tilanteessa täytynyt toimia? Kovassa vauhdissa vastustaja kyljessä kiinni ei vedetä liinoja kiinni ja jos jollakin ilveellä Ville olisi itsensä saanut pysäytettyä pystyssä pysyen, mikä poru olisi syntynyt, kun tilanteen jälkeen olisi hileet olleet Kilpeläisen silmillä? Tuomarilla oli selkeä havaintolinja tilanteeseen ja reagointi oli nopeaa, mutta meniköhän joku sähkötys hermostossa vikaan? Tilanne oli normaali peliin kuuluva maalilleajo kaksinkamppailun sävyttämänä eikä mikään ryntäys. Jokerit ei ylivoimansa aikana maalia saanut, mikä on oikeastaan se ja sama olisiko saanut maalin vai ei, koska virhe tehtiin jo ylivoiman tuomitsemisessa.
Haluan syvästi uskoa, että Niemisen rangaistus oli pelkästään yksittäinen tuomarivirhe, mutta kun niitä yksittäisiä tuomarivirheitä alkaa kasautumaan normaalia enemmän, voi aiheellisesti kysyä, mikä mättää? Ihannetilanne olisi, että tuomarit olisivat kuin peruspakkeja, eli hoitavat hommansa, mutta eivät näy joka tilanteessa erityisesti. Osansa tuomarivirheissä on määritetyllä säännöstöllä, johon tuomari ei pelin sisällä voi vaikuttaa, mutta nämä yksittäistilanteet ovat harvennettavissa, joskaan eivät poistettavissa niin kauan kuin ihminen toimii tuomarina. Yksittäisiä virheitä ja niiden esiintymistiheyttä tarkastellessa voidaan kysyä, onko itse tuomariaines riittävän tasokasta? En tiedä tarkkaa tilastoa siitä, mikä suhde kokemattomilla ja kokeneemmilla tuomareilla on lukumääräisesti toisiinsa, mutta on selvää, että kokeneempi on yleisesti varmempi kuin kokematon. Niinhän tilanne ei tietenkään kaikkien tuomarien kohdalla ole, niin kuin tänään nähtiin, kun oli kaksi kokeneempaa päätuomaria. Joku etiäinen kertoisi, että tällä kaudella on kokemattomampia tuomareita kuin ennen, mutta en sano varmaksi enkä ala tarkastamaan.
Tottakai tuomariaineksen täytyy uusiutua ikääntymisen johdosta ja johonkin kohtaan "elinkaarta" syntyy tilanne, jossa on enemmän aloittelevia tuomareita, mutta tämä tilanne vaatisi järjestelmänkin sopeutumista. Etenkin järjestelmän päättävien tahojen täytyy tiedostaa pelin kehitys ja pelin nykytila, minkä tyylistä peliä SM-liigassa pelataan ja millaista peliä haluttaisiin pelata. Peli on yleisesti ottaen nopeutunut, samalla riski loukkaantumisille on kasvanut ja pelaajien turvallisuus täytyisi säilyttää entisellä tasolla. Valmentajat ovat kehitelleet hienoja termejä "Meidän Pelistä" lähtien ja peliä halutaan purkaa yhä pienempiin osasiin pelitapoja analysoitaessa. Peli on erikoistunut aiemmasta yksinkertaisemmasta kärjistäen "kiekko päätyyn ja perään"-tyylisestä korostamaan pieniä asioita ja yksittäisiä ratkaisuja. Pelaajat ovat oppineet ottamaan hyödyn tarkentuneesta linjasta loukkaantumisiin johtavien tilanteiden suhteen.
Seurauksista tuomitseminen ei ole kestävä malli ja se ajaa terveiden kontaktien välttämiseen eikä kovia taklauksia uskalleta tilanteen jälkeisten teeskentelyjen / luodun sääntöjärjestelmän vuoksi suorittaa. Tuomareilla on varmasti jonkin verran kiekkotietämystä, tiedostavat pelin tapahtumia ja osaavat niitä tulkita, mutta paineen alla tulkinnat voivat olla epäröiviä, kun pitää suhteuttaa kaukalon tapahtumat koulutuksissa kerrottuihin sääntöpykäliin, varsinkin jos oma "lätkäjätkän" mielipide olisi jo lähtökohtaisesti sääntökirjaa vastaan. Onko tuomarikoulutusjärjestelmä yhdistettynä amatööripohjalta toimivaan ja paikoin kokemattomaan tuomarikaartiin siis vastannut siihen näkemykseen, minkälaista peliä SM-liigassa halutaan pelattavan?
Mielestäni yksi piilovaikuttava tekijä SM-liigan tuomarointiin ja sen linjauksiin on myös ympärillämme vaikuttava yhteiskunta. Yhteiskunta eri instansseineen on jo itsessään vahva moraalinvartija, SM-liigaankin ulottuen ja yhteiskunnan tilanne heijastuu ainakin välillisesti kaukaloonkin. Väkivalta on yleisestikin nykyisin entistä tuomittavampaa ja mielestäni se on ajanut SM-liigan tietyllä tapaa paapomaan pelaajiaan seurauksista rangaistessaan. Kurittomia taklauksia ei tahdota ja päävammat halutaan minimiin kovien rangaistusten uhalla, mikä on ajatuksena tottakai ehdottoman kovan tavoittelun arvoinen, mutta samalla täytyisi ajatella järjestelmän rakennetta ja liigan tahtotiloja kenttätasolla toteuttavia tuomareita, etenkin sitä, ovatko liigan päättäjien tuomaritoimintaan kohdistamat vaatimukset kohtuullisia. Nykylinja asettaa nimittäin tuomareille kovia paineita tilanteiden oikeassa tulkitsemisessa. Pelaajien välinen kunnioitus on vähentynyt, mikä on jo pelaajien toimestakin myönnetty, ja tämä yhdistettynä seurausperusteiseen rankaisuun ja virheherkkiin amatöörituomareihin luo mielestäni jo melkein epäyhtälön päättäjien tahtotilan ja todellisuuden välille. On aika monta potentiaalista kehittämiskohdetta, mutta niihin jokaiseen vaaditaan vähintään joko pienempi tai suurempi yhteinen tahtotila.
