a) voisiko väittämästä A tehdä jonkinlaista hieman kattavampaa analyysia / totuuspohjaisempaa / vertailevampaa näyttöä?
...
b) Onko joku aktiivisesti seurannut Ipan pelejä ja onko pelissä sellaisia (tapparan peliä) selkeästi parempia elementtejä?
a)
Sanoisin että sanan
kahvaaminen käyttö viittaa jo sinällään puutteelliseen lajituntemukseen. Mailarikkeisiin on jo vuosia pyritty sen verran tarkemmin puuttumaan, että nykyään sääntöjen rajamailla tapahtuvaa vastustajan estelyä (kiekollinen tai kiekoton) oman subjektiivisen arvion perusteella tehdään enemmän käsillä sitomalla. Perinteinen virvelikoukku on nykään aika harvinainen näky. Koukkaamisjäähyt tulevat enimmäkseen tilanteista joissa takakarvaaja sohii huolimattomasti kiekollisen käsien väliin. Varsinaisia "virveleitä" tai vastustajan "vartaaseen" ottamisia on mielestäni aika harvoin - mutta tämä on täysin subjektiivinen arvio.
Tilastoistahan tuota on paha tutkia, koska "kahvaamisen" perusajatushan oli tehdä rike sääntöjen rajamailla, mutta saamatta rangaistusta. Täten jäähytilastoissa näkyy vain selkeät virheet, joita kahvaustaktiikkaa hyvin toteuttaessa ei pitäisi tulla.
Sitten on hyvä muistaa sekin, että estämispeli eri muodoissaan kuuluu lajiin. Puolustavan pelaajan on tehtävä valinta 2min jäähyn ja vastustajan maalipaikan välillä, jos puolustettava pelaaja on pääsemässä karkaamaan. Jos estämispeli eri muodoissaan olisi lajiin kuulumatonta, olisi rangaistus 5+20. Eli puolustaminen on tavallaan jatkuvaa riskianalyysiä 2min jäähyn ja vastustajan hyökkäystilanteen välillä. Yksikään pelaaja ei epäröi rikkoa jos tilanteessa on syntymässä ns. varma maalipaikka vastustajalle.
Tapparan kahvaaminen jäi 2000-luvun alkuun. Rautakorpi omin sanoin oivalsi Lukkoa valmentaessaan, tappiollisten playoffien jälkeen, että
paremmin liikkuva joukkue voittaa. Tapparan myöhemmät Rautakorpi-Tapolan joukkueet on rakennettu varsinkin hyökkäyksen osalta nimenomaan taidon ja liikkeen näkökulmasta.
b)Tämä on vaikeampi kysymys, koska joukkueen hyvyydenhän määrittelee aina
tulos ja siinä Tappara on tällä hetkellä parempi. Peli kertoo ja tulosta pitää kunnioittaa. Toisekseen Tappara operoi huomattavasti paremmalla pelaajamateriaalilla kuin Ilves. Voitanee siis sanoa, että jos Tapparan ja Ilveksen tuloksellinen ero kapenee, niin tällöin Ilves pystyy paremmalla pelaamisella kaventamaan eroa materiaalissa.
Joukkueiden kauden sisäiset rytmitykset vaihtelevat. Muistanette kommentit kuinka Rautakorpi oli paloitellut kauden viiteen osaan ja jokaiselle oma tuloksellinen tavoite. Myös Kai Suikkanen valitteli potkujensa jälkeen sitä, että TPS oli hyvin lähellä hänen asettamaa syksyn tulostavoitetta 1.5PPG. Tällainen jaksottaminen tähtää tietysti siihen, että maksimalinen suoritustaso saadaan irti kauden lopussa - alkukaudesta riittää ettei tyritä hyvän kevään mahdollisuuksia heti alkuunsa. Nyt kun Tappara on ollut näin tehokas alkukaudesta, niin olen jokseenkin varma että näemme kenties piankin tahmeamman jakson, koska siihen on sarjataulukossa varaa (vrt. Kärpät viime kaudella). Yksi viime kauden haasteita oli se, että surkean syksyn jälkeen Tappara joutui pelaamaan maksimaalista tuloksesta koko kevään, saavuttaakseen hyvät playoff-lähtöasetelmat.
Seuralla joka tiedostaa, että finaalit ovat lähinnä utopiaa ja playoff-paikkakin kiven takana voivat tavoitteet olla aivan erilaiset. Pisteet ovat halpoja syksyllä, joten voi olla perusteltua panostaa alkukauteen. Tällä saadaan joukkueen henkistä tilaa nostettua ja se näkyy positiivisesti myös yleisömäärissä ja mahdollisesti sponsorirahoissa. Taloudellisesti hyvä alkukausi voi avata uusia mahdollisuuksia joukkueen vahvistamiseen (vrt. Leinosen tuore vastaus kysymykseen Voutilais-huhusta).