Sinällänsä en halua tapella asiasta. Olen vaan sitä mieltä, että tapa jolla jääkiekossa ratkaistaan mestari on epäreilu ja epäurheilullinen, mikä vähentää lajin kiinnostavuutta. Hieno peli, mutta tapa ratkaista mestari on sitten niin haitarista kuin voi olla.
Pitkän kauden aikana joukkueet pelaavat monesti ns. safetya, kun ei ole varaa menettää pistettäkään.
Johtuu siitä, että jalkapallossa on kovemmat taloudelliset panokset. SM-liigassa tai NHL:ssä voit perseillä koko kauden ja silti pelaat samaa liigaa seuraavallakin kaudella. Valioliigasta voi tippua ja laskuvarjomaksuista huolimatta se tekee varmaan 50 miljoonan loven budjettiin.
SM-liigassa on liikaa joukkueita maan kokoon nähden ja ilman putoamispeikkoa pajatson voi tyhjentää tammikuussa. Jos SM-liigassa pelaisi vaikka vain 12 joukkuetta ja runkosarjan kaksi viimeistä tippuisi automaattisesti mestikseen, sillä olisi piristävä vaikututus molempiin sarjoihin. Runkosarjakin varmasti kiinnostaisi häntäpään seuroja ja niiden faneja loppuun asti kun ei olisi mitään vapaalippua pääsarjatasolle. Mestiksen status samalla nousisi kun siellä olisi isompia ja tunnetumpia seuroja joka kaudella.
Lisäksi jalkapallossa materiaali määrää, kun pitkässä juoksussa joukkue jolla on varaa ostaa parhaat pelaajat ja laadukkain reservi lähes poikkeuksetta voittaa.
Hohhoijaa. Materiaalin merkitys jääkiekossa on aivan yhtä suuri kuin jalkapallossa. Ei erilainen systeemi mestarin päättämiseen vähennä materiaaliin merkitystä yhtään.
Jalkapallossa ei myöskään ole ns. kauden huipennusta lainkaan, vaan mestari saattaa olla jo selvillä 10 kierrosta ennen loppua. Hemmetin mielenkiintoinen sarjaohjelma silloin niissä 10 viimeisessä matsissa. Lätkässä sentään ne n. viimeiset 20 ottelua ovat poikkeuksetta ne koko kauden tärkeimmät joissa jokainen antaa kaikkensa kentällä.
Jaa, ei ole? Yhtään vähättelemättä SM-liigan finaaleja tai edes Stanley Cup -finaaleja, ne eivät ole kauden huipennuksena sitten likimainkaan samaa kokoluokkaa kuin Mestarien liigan finaali. Ja kansallisella tasolla kauden huipennus on riippuvainen cup-finaalin joukkueista. Esim. FA Cupissa on suuri todennäköisyys, että finaalissa pelaa Arsenal ja Liverpool. Jälleen puhutaan aivan eri kokoluokan huipentumasta kuin jääkiekossa.
Eli kyllä jalkapallossa on todellakin kauden huipennukset. Jalkapallossa vaan liiga ja cup ovat eritelty omiksi kisoikseen, mikä on mielestäni reilumpi ja urheilullisesti parempi systeemi, jota pitäisi käyttää jääkiekossakin. Jääkiekossa runkosarja toimii pelkkänä karsintana mestaruuden päättävään cup-kisaan, mikä on täysin järjetön systeemi. Ja jalkapallossa on kyllä muita asioita, jotka takaavat mielenkiinnon liigassa, kuten putoamistaistelu ja taistelu Mestarien liiga -paikoista. Ja harvemmin mestaruus ratkeaa ennen viimeisiä kierroksia.
Jalkapallo on kuningaslaji, mutta se on myöskin laji joka ei keksimisensä jälkeen ole kehittynyt lainkaan.
Jalkapallo on isompi laji ja siinä on universaalit säännöt, joita pitää noudattaa, jotta pääset pelaamaan euroopan- ja kansainvälisiä pelejä. Jalkapallossa on aina iso vastavoima kaikkia esitettyjä uudistuksia vastaan ja löytyy paljon päättäjiä, jotka haluavat viedä peliä aivan eri suuntiin.
Jääkiekossa taas riittää se, että joku pieni saunakaveripiiri päättää, että täällä tehdään näin. Ei ole mitään euroopan- ja tai maailmanlaajuista kattojärjestöä päättämässä yhteisistä säännöistä ja sulkemassa niskuroijat pois kisoista. Esim. kentän koko on jalkapallossa aika tarkkaan määritetty, sen pitäisi olla 105m x 68 ja montaa metriä tässä ei liikkumavaraa anneta mihinkään suuntaan. Jääkiekossa kaukalon koko taas voi olla mitä vaan riippuen liigasta ja hallista. Kukaan ei ole pakottamassa kaukaloon tiettyä mittoja eikä muutenkaan universaaleja sääntöjä.
Ja se, että laji kehittyy ei tarkoita, että kehitys on automaattisesti hyvää. Jääkiekkoa yritetään uudistaa lapsenuskoisesti, mistä hyvä esimerkki on punaviivan poistaminen. Luultiin, että pelistä tulee muka hyökkäysvoittoisempaa ja maalirikkaampaa jos poistetaan punaviiva. Kukaan ei ajatellut sitä miten valmentajat reagoivat punaviivan poistamiseen. Punaviivan poistaminen on tehnyt pelistä passiivisempaa. Ilman punaviivaa joukkueet eivät uskalla karvata yhtä monella miehellä ja yhtä agressiivisesti, koska se jättäisi aukkoja oman siniviivan ja punaviivan väliin. Puolustavalla joukkueella ei ole enää muuta mahdollisuutta kuin sumputtaa oman siniviiva tukkoon ja hyökkävän joukkueen on käytännössä mahdoton murtaa tuota sumppua, minkä takia kiekko roiskaistaan päätyyn ja poljetaan niin perkeleesti perään.
Piti olla hyökkäämistä kannustava ja helpottava uudistus, mutta oikeasti se on saanut valmentajat pelaamaan varovaisemmin suurempien riskien takia. Se on tehnyt jääkiekosta äärimmäisen puolustusvoittoisen lajin ja hyökkääminen on muuttunut yksinkertaiseksi koheltamiseksi. Pelaajiin se on vaikuttanut siten, että nykyään koko ja nopeus merkitsee enemmän, taito ja peliäly vähemmän.
Eli kyllähän jääkiekkoa on uudistettu paljon, mutta valitettavasti uudistukset ovat suurilta osin negatiivisiä kun niitä tehdään hölmöllä lapsenuskolla.
